Kommunikoinnista ja sen vaikeudesta

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Päätäseinään
Viestit: 5
Liittynyt: 15 Maalis 2020, 15:26

Re: Kommunikoinnista ja sen vaikeudesta

Viesti Kirjoittaja Päätäseinään »

Jep, ja se tässä tosiaan ahdistaa että haluan sitä apua NYT nopeasti ennenkuin olen huomaamattani saman tai seuraavan narsistin vietävissä.
SirpaLeeena
Viestit: 8
Liittynyt: 16 Syys 2020, 23:34

Re: Kommunikoinnista ja sen vaikeudesta

Viesti Kirjoittaja SirpaLeeena »

Hyi olkoon, että kuulosta niiiin kovin tutulta. Noiden "keskustelujen" jälkeen oma pää on aivan pyörryksissä, mietit että mitä tapahtui? Ja jäljellä pelkkä voimaton raivo. Se tunne kun yrittää selittää ja toinen vaan täysin epäloogisesti puhuu päälle puuta heinää ja kääntää kaikki sun omat puolustuspuheet sua itseäsi vastaan. Kaiken lisäksi valehtelee sun huutaneen ja raivonneen kuin mielipuoli vaikka itse tiedät korkeintaan kiivaammin puhuneen.
Lopulta riita päätyy kun pyydän anteeksi jotain, yleensä en edes tiedä mitä. Ja ellen pyydä, on viikkojen mykkäkoulu ja mökötys. Siihen sisältyy tietysti kostoksi kaikkien kotitöiden tekemättä jättäminen ja muu lapsiperheen arjen pyöritys. "Nii, kun mua ei nyt huvita ku on niin paha mieli" Että oon niin kurkkuani myöten täynnä tuota kiukuttelevaa ukkoa. :x Kiitos ja anteeksi. :lol:
Milli
Viestit: 1
Liittynyt: 21 Joulu 2020, 07:15

Re: Kommunikoinnista ja sen vaikeudesta

Viesti Kirjoittaja Milli »

Olen miettinyt usein, miksi kommunikaatio joidenkin kanssa on niin vaikeaa, enkä oikein hahmota, onko vika omissa sosiaalisissa taidoissani vai siinä toisessa ihmisessä vai molemmissa.
Oma äitini käyttäytyy marttyyrimaisesti, eikä hän koskaan pyydä anteeksi, pitää pitkiä mykkäkouluja epäsuosioon joutuneille eikä myönnä virheitään ja huvittavalla tavalla saattaa jeesustella kuinka joku voi jotakin tehdä, vaikka olisi itse toiminut ihan samalla tavalla. Häntä vaivaa siis jonkinlainen sokeus oman toimintansa suhteen, hänen tekemiään virheitä tai pahoja asioita ei vain ole olemassa. Olen jo sen verran irtaantunut tuosta raskaasta suhteesta, ettei se koko ajan aiheuta mielipahaa, mutta huomaan edelleen olevani hyvin ärtynyt vaikkapa puhuttuani puhelimessa äitini kanssa.

Yleisesti ottaen kuinka nopeasti jostakusta voi havaita hänen olevan kenties narsisti? Mitä mieltä olette? En tarkoita, että olisi jotenkin tarpeen lätkiä ihmisiin diagnoosilappuja, vaan ennemmin sitä, että kuinka nopeasti tuntosarvet voi nousta pintaan uuden ihmisen kohdalla, että tämä ihminen saattaa olla aika hankala tyyppi. Itselleni on pari kertaa käynyt niin, että se tunne on tullut minuuteissa ja joskus myöhemmin selvinnyt muuta kautta, että kyseinen ihminen on todella vaikea ja käyttäytyy monin tavoin narsistille tyypillisillä tavoilla.

Minusta tuntuu, että yksi hankalan ihmisen tunnusmerkki on pienenkin erimileisyyden kohdalla alkaa vetää siihen kilveksi muita.. Siis asiaa ei voi keskustella kahdestaan vaan tämä ihminen vetää tukijoukoksi puheisiinsa painoarvoa antamaan naapurit, hetki sitten vihaamansa puolison ja jopa koiransa. Äitini kanssa on käynyt näin usein. Aivan kuin hänellä olisi pakko olla koko ajan joku liittolainen. Kerrankin hän sätti isääni, mutta keskuselun siirryttyä muihin aiheisiin, joissa sanoin jotakin hänelle vastaan, äitini suuttui minulle ja käski jättämään rauhaan "kun he isän kanssa haluavat viettää mukavaa iltaa yhdessä".

Onko narsistille tyypillistä, ettei hän pysty seisomaan yksin jonkun mielipiteensä takana vaan tarvitsee edes jonkinlaisen kuvitteellisen hovin tuekseen?
Liina75
Viestit: 18
Liittynyt: 22 Tammi 2020, 16:00

Re: Kommunikoinnista ja sen vaikeudesta

Viesti Kirjoittaja Liina75 »

Itse valitettavasti en ole kokenut tuollaista parin minuutin tunnistamista, vaan hälytyskellot esim. viimeksi soivat vasta kuukauden päästä. En tiedä onko tapauksessa kyseessä narsistisuutta, mutta en aio jäädä ottamaan siitä selvää. Sen verran oli mukana roikkumista, vahtimista, kieroilua, ingnoorausta, oman menestymisen kehumista yms., että päätin poistua taka vasemmalle, kun se kerran oli mahdollista.

Työelämässä olen kokenut itse kerran ja läheiseni kerran, että kun narsistiselta ihmiseltä tilanteiden muuttuessa äkkiä häviää kaverit (eli hovi) ympäriltä ja jäävätkin työyhteisöön täysin yksin kieroilujensa kanssa, niin he eivät vain kestä sitä ja irtisanoutuvat. Erittäin dramaattisesti tietenkin.

Minunkin äitini on marttyyrimainen, eikä ole kuunaan päivänä tehnyt yhtään virhettä, jota pitäisi pyytää anteeksi. Mutta mielestäni hänellä ei ole hovia. Siskoni ehkä on jonkin sortin kultalapsi, en sitten tiedä ajatellaanko hänet silloin hoviksi? Äiti touhuaa kuitenkin minua kohtaan itsekseen, tietenkin niin että vastuu hänen touhuistaan on aina jollain muulla, viime kädessä minulla, kun olen niin paha ja ilkeä, että loukkaannun hänen sanomisistaan. Tai vielä pahempaa jos ihan eri mieltä olen tai en ota hänen neuvoansa vastaan, vaan 45-vuotiaana haluankin tehdä jotain omalla tavallani. (Esim. kasvattaa lapseni, valita asuinpaikkani, ruokakauppani, sänkyni paikan jne.) Eihän pyhää äitiä kohtaan saa sellaista tehdä. Ja äitinä hänellä on oikeus ihan mihin vaan ja kaiken voi myös perustella sillä, että on jonkun äiti. Huoh.

Sori. Herkkää aikaa tämä joulu ja puskee taas kaikki ihanaiset joulumuistot mieleen lapsuudesta ja nuoruudesta. :)
SirpaLeeena
Viestit: 8
Liittynyt: 16 Syys 2020, 23:34

Re: Kommunikoinnista ja sen vaikeudesta

Viesti Kirjoittaja SirpaLeeena »

Milli, tuo pohdintasi muiden vetämisestä omien väitteiden tueksi, kuulostaa todella tutulta. En tiedä, kuinka yleistä se narsistissa ihmisissä on, mutta tässä esimerkki omasta kokemuksestani.
Miehelläni on tapana aina väitellessämme (silloin kun uskallan tai jaksan puolustaa kantaani), sanoa, että "jos otetaan vaikka sata ihmistä ja kysytään heiltä, niin valtaosa on samaa mieltä kuin minä".

Toinen tapa, millä hän usein puolustaa kantaansa, on väittää, että kaikki työkaveritkin ovat sanoneet näin. Tässä esimerkki tilanteesta, jossa keskustelimme taaperomme unikoulusta ja nukutusrallin ratkaisuista. Hänen mielestään lapsi, (2,5 v) jätetään huutamaan itsensä uneen. Minä olen, yllätys yllätys, lempeämpien tapojen kannalla, joten saan siis hoitaa nukutuksen ilman hänen tukeaan.
Keskustelussa hän väitti kaikkien työkavereidensakin olleen sitä mieltä, että missään nimessä huoneeseen ei pidä mennä lapsen itkiessä, vaan lapsi tulee opettaa nukahtamaan itkemällä
itsensä uneen. Työkaverit kuulemma sanoivat, että lapsen kuuluu oppia siihen, että turha huutaa, kukaan ei tule.

Tavallisesti hän puhuu työkavereistaan nimillä. Epäilin hänen valehtelevan työkavereiden kannan, tai hänen edes keskustelleen asiasta töissä, kun hän ei suostunut kertomaan kuka työkaveri oli tätä mieltä ollut. Hän väisti kysymykseni tyypillisellä vastahyökkäyksellä kysymällä miksi teen asiasta näin suuren numeron. Jatkoimme "keskustelua" aiheesta ja kysyin uudestaan kenen työkavereiden kanssa hän on tästä jutellut. Tilanne alkoi käydä tukalaksi hänelle, joten hän lopetti keskustelun tyypilliseen tapaan. Käski minun lopettaa riidan haastamisen ja jankutuksen. Sanoi, että tämä keskustelu päättyy tähän.

Tämmöisiä kokemuksia minulla kaiken muun kommunikoinnin hankaluuksien lisäksi. Mieheni myös puhuu kovalla äänellä päälle, vääristelee sanojani, tahallisesti väärinymmärtää ja hyökkää sitten minua vastaan jollakin tahallisesti väärinymmärtämällään sanomisellani.

Tsemppiä teille kaikille. Toivottavasti vastauksesta oli apua. Tästä vuodesta tulee hyvä vuosi, aion uskaltaa lähteä.
Vastaa Viestiin