Sivu 1/2

Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 02 Kesä 2020, 10:09
Kirjoittaja Liina75
Osaako joku asiaan perehtynyt selittää yksinkertaisella tavalla, mitä eroa on ohutnahkaisella narsistilla ja läheisriippuvaisella, vai tarkoitetaanko niillä samaa asiaa?
Onko jollakin kokemusta, että terapeutti olisi arvioinut jommaksi kummaksi ja miten sitä on lähdetty työstämään.

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 02 Kesä 2020, 12:38
Kirjoittaja Belle
Itsekin kun noita kuvauksia olen lukenut, niin olen miettinyt samaa. Ehkä kuitenkin voisin amatöörinä heittää, että ohutnahkaisen narsistin persoonallisuuden rakenne, defenssit ja toimintamallit ovat jäykempiä. Trauma on niin syvä, että se on aiheuttanut persoonallisuushäiriön. Läheisriippuvan ongelmat pyörivät myös samojen teemojen ympärillä, mutta ihmisen minuus ei ole aivan yhtä hataralla pohjalla kuin narsistilla. Läheisriippuvan toimintamallit ovat joustavampia ja defenssit eivät ole yhtä pakottavia. Ei puhuta varsinaisesta persoonallisuushäiriöstä.

Olisi kyllä mukava kuulla asiantuntijan mielipide asiasta. Selviä yhtäläisyyksiä on.

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 02 Kesä 2020, 14:01
Kirjoittaja Punaistajamustaa
Tuossa on oivallinen blogikirjoitus aiheesta. Muutenkin hieno blogi!
https://ketunhantak.blogspot.com/2017/1 ... i.html?m=1

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 03 Kesä 2020, 10:45
Kirjoittaja krassi
Blogi on kiinnostava. Läheisriippuvuudessa minulle oli uutta se, että tällainen ihminen ottaa kantaakseen toisen murheet. Sitten toisen ei tarvitse enää kärsiä. Juuri tällaisia ovat äitini ja siskoni. En ole tiennyt, että liittyy termiin läheisriippuvuus.

Narsismin rajatila on myös uutta. Se sopii täysin ex - mieheeni. Hän oli neuroosin ja psykoosin välimailla. Näki todellisuuden toisinaan vääristyneenä.

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 03 Kesä 2020, 14:47
Kirjoittaja Harmaus
Paljon hyviä pointteja tossa blogikirjotuksessa kyllä. Kun katselen nuorempaa itseäni, pystyn samaistumaan läheisriippuvuuteen sekä joidenkin narsistille tyypillisten tapojen kopioimiseen tarkoituksena kokeilla mikä on ns. "oikea tapa olla ja selviytyä maailmassa". Mietin joskus menikö käytökseni silloin myös epävakauden puolelle vaikken koe että mulla olisi tota käytöstä persoonallisuushäiriöön asti, sillä yleensä näin maailmassa muutakin kuin mustaa ja valkoista vaikka tunteet intensiivisimmillään voikin kasvaa vastaaviin mittasuhteisiin.

Tosiaan myös on kiitettävää tuoda esiin noita puolia läheisriippuvuuden ja liiallisen altruismin vaaroista. Mm. narsistiäidin kasvattamana ja koulukiusattuna nuorena muistan sisäistäneeni sen että olen jotenkin kelvoton/vääränlainen/paha koska kukaan ei halua olla mun kanssa tekemisissä. Viittaa siihen "eihän sata kärpästä voi olla väärässä, kyllä paska on hyvää" ajatteluun ja "en voi vaikuttaa tilanteeseeni mitenkään ja muut heittää kuraa niskaan jatkuvasti, sen on pakko olla mun syy vaikken koe tehneeni mitään väärää". Siinä siis vääryys olisi epämoraalinen käytös, etenkin toisten satuttaminen, varastaminen, epärehellisyys ja valtapelit toisten kustannuksella. Ja välillä oli kapinavaiheita kun kiltteys alkoi tuntua itsepetokselta.. välillä ne oli myös yrityksiä suojella itseä enemmältä joukkolynkkaukselta, välillä tervettä itseilmaisua jota narsistin läsnäollessa ei kannata tehdä tai tulee lisää kuraa niskaan ("häpeä että olet tuommonen!" *alentava leima otsaan*). Joskus myös pyrin olemaan liiallisesti kiltti peittääkseni kaikkea sitä patoutunutta vihaa jonka pelkäsin muuttuvan väkivallaksi ja siitä taas lisää ongelmia itselle ja vahingonkorvauksia muille ("en ansaitse sitä koska en aloittanut enkä taistele vastaan - olen kiltti ja hyvä ja noudatan vain lakia kuten yhteiskunnassa kuuluu olla!"). Vaikka noin äärimmäinen padottu viha kumpusikin tarpeesta saada olla rauhassa ja että rajojani kunnioitettaisiin (jos ei pyytämällä niin väkisin, muu ei auta!). En edelleenkään tiedä mikä noissa tilanteissa olisi ollut oikea tai edes normaali -terve- tapa toimia, ajatukset oli solmussa ja mulle ei tosiaan opetettu millon saan ajaa omaa etua ilman syyllisyyttä että se on muilta pois, pahaa tai narsistista.

Etsin siinä kierteessä toisinaan hyvä-paha käsitteitä myös uskonnosta ja moraaliopista mistä tietoa oli helposti saatavilla. Sisäistyi vahva "jos käyttäydyn moraalisesti 110% oikein, ansaitsen pelkkää hyvää - pakko olla hyvä ja tällä myös todistan muille etten ole se narsisti vaan tuo joka lynkkaa ja haukkuu mua päivittäin". Vaikka tietoisesti tiesin ettei se toimi, sillä ihmiset hyväksyvät kyseisen ihmisen pahuuden/narsistisen käytöksen ja tukevat häntä mielummin kuin tekisivät oikein ja asettuisivat tukemaan heikommassa asemassa olevaa, koetin silti.. alitajunta ei suostunut sisäistämään sitä. Mutta toisaalta saatan ymmärtää joitain motiiveja epävakaan käytökselle, ehkä hän haluaa todistaa että ihmisjoukossa on narsisti tai pahantahtoinen ihminen vaistotessaan sen, mutta mustavalkoisen ajattelun ja ylivirittyneisyyden takia hän leimaa myös harmauden mustaksi "varmuuden vuoksi" ja siksi ei-narsistiset voivat myös tulla demonisoiduiksi.

Läheisriippuvuudesta pitää myös sanoa, siinä on semmonen "pakko olla hyödyksi tai en ole tervetullut tähän tilanteeseen -> lisää ongelmia vaikka haluan vaan olla ja kokea kuten muutkin" ajattelumalli myös. Että toisten hyväksyntä pitää jotenkin ansaita ellei kaikki asiat ole täysin omassa kontrollissa. Ja joskus voi olla myös sitä "kohtele lähimmäistäsi kuten haluat tulla kohdelluksi" ajattelua ja varjopuolena sitä "voi kunpa joku kohtelisi mua yhtä hyvin kuin kohtelen muita; haluan tuntea että mustakin välitetään/olen tärkeä mutta yleensä jos jotain muilta irtoaa, se on rakkauspommitusta tai liikaa ilman syvällisyyttä, tai liian vähän... eli henkilö ei oikeasti tarkoita sitä!" Mulla tosin on käsitys siitä että lähimmäisenrakkaus ilman lojaaliutta ei ole aitoa. Demonisoin helposti teininä kaverini koska eivät olleet sydänystäviä eli hyppivät kukasta kukkaan, "on sosiopaatin tapa rakastaa noin pinnallisesti eikä se ole hyvää eikä pyhää! olen parempi koska olen moraalisempi kuin he, duh!"

Huomasin hetkeksi pysähtyneeni miettimään "aha, vedän aiheen itseeni puhumalla millaisia ajatuksia blogikirjoitus herätti mussa, olenkohan nyt narsisti?". Hah. Nojoo, mutta jos ajatusten jakaminen auttaa muita niin ei kai siinä mitään väärää ole ja jos ei niin tuskin asian jakaminen on tuomittavassa määrin narsistista.

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 03 Kesä 2020, 16:19
Kirjoittaja Liina75
Joo hyvä blogi tosiaan, jäin ihan koukkuun teksteihin.
Mutta kysyisin vielä, että tarkoitetaanko ohutnahkaisella narsismilla ja piilonarsismilla samaa asiaa?

Huomaan, että itseään on tosi vaikea analysoida ihan senkin takia, että ei voi oikein tietää, mikä on mallintunut kotoa kasvatuksen myötä ja mikä on persoonaa tai tilanteen vuoksi kehittynyttä läheisriippuvuutta.

Meneekö se niin, että mallintumiset on suht helppo muuttaa, kun vaan uskaltautuu peilin eteen ja tunnistaa ne, mutta nuo muut ovatkin haastavampia lähteä noin vain muuttamaan. Esim. että läheisriippuvaisen tarve auttaa ja ajatella toisen puolesta, on niin syvä, että ei muutu pelkällä huomaamisella. Kun taas opittu malli voi olla kovin vaikea itse itsessään nähdä, mutta tunnistamisen kautta ja halutessaan sen saa kyllä muutettua ilman ammattiapuakin.

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 03 Kesä 2020, 17:20
Kirjoittaja Belle
Liina75 kirjoitti: 03 Kesä 2020, 16:19 Joo hyvä blogi tosiaan, jäin ihan koukkuun teksteihin.
Mutta kysyisin vielä, että tarkoitetaanko ohutnahkaisella narsismilla ja piilonarsismilla samaa asiaa?

Huomaan, että itseään on tosi vaikea analysoida ihan senkin takia, että ei voi oikein tietää, mikä on mallintunut kotoa kasvatuksen myötä ja mikä on persoonaa tai tilanteen vuoksi kehittynyttä läheisriippuvuutta.

Meneekö se niin, että mallintumiset on suht helppo muuttaa, kun vaan uskaltautuu peilin eteen ja tunnistaa ne, mutta nuo muut ovatkin haastavampia lähteä noin vain muuttamaan. Esim. että läheisriippuvaisen tarve auttaa ja ajatella toisen puolesta, on niin syvä, että ei muutu pelkällä huomaamisella. Kun taas opittu malli voi olla kovin vaikea itse itsessään nähdä, mutta tunnistamisen kautta ja halutessaan sen saa kyllä muutettua ilman ammattiapuakin.
Blogiteksti oli tosiaan hyvä. Siinä tavallaan puhdistettiin läheisriippuvuuden "mainetta", eli että kyse ei ole narsismin muodosta (vaikkei tietysti narsismiakaan kukaan itselleen valitse, ja täten sen syvä tuomitseminen on kyseenalaista).

Tuohon en osaa ottaa kantaa, tarkoitetaanko piilonarsismilla ja ohutnahkaisella narsismilla samaa. Mutta sitä mietin, että on varmasti aika haasteellista osata tai edes olla mahdollista eritellä sitä, mikä johtuu ns. persoonasta ja mikä ympäristöstä tulevasta mallioppimisesta ja kasvatuksesta. Persoonakin käsittääkseni kuitenkin muovautuu yhdessä perimän ja ympäristön kanssa. Eli onko tavallaan ylipäätään mahdollista kuoria persoonasta ympäristön vaikutusta pois? Aiheesta on tietysti kiistelty ikiajat, että kuinka paljon mihinkin vaikuttaa ympäristö ja kuinka paljon geenit. Nykykäsitys kuitenkin lienee se, että persoona muovautuu geenien ja ymäristön yhteisvaikutuksessa, varhaisvuosien merkityksen ollen suuri.

Itsensä kehittämisessä olen minäkin sitä miettinyt, että kuinka pitkälle tiedostamisen voima riittää. Riittääkö se muuttamaan omia toimintamalleja, että tiedostaa omia todellisia vaikuttumiaan ja haavojaan niiden takana. Välillä tuntuu, että kovin pitkälle se ei riitä...

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 03 Kesä 2020, 18:31
Kirjoittaja krassi
Nuo määritelmät piilonarsisti, ohutnahkainen narsisti ja läheisriippuvainen ovat vaikeita ja raja liukuva. Lienee jokaisella oma käsityksensä.

Riippuu tutkijasta, mitä termejä käyttää. Minä olen pitänyt piilonarsistia ja läheisriippuvaista samana. Jotkut sanovat, että piilonarsisti on samanlainen perusluonteeltaan kuin julkinarsisti. Käytös vaan on erilaista. Piilon. näyttelee uhria ja auttavaista ja on todella kiero. Näin ajatellen minusta piilon. on vieläkin hankalampi kuin julkinarsisti.

Läheisriippuvaista olen pitänyt ylikilttinä myöntyjänä. Siihen liittyy myös narsismia, paljonkin. Itse olin mielestäni läheisriippuvainen. Oli minussa narsismiakin huonossa mielessä.

Uskon, että ihminen, jolla on taipumus valita narsistikumppani, voi muuttua topakaksi. Se vie pitkän ajan ja tarvitaan onneakin. Hyvät ystävät, keskustelukumppanit, opiskelu, kirjoittaminen, mielekäs työ/harrastus ovat tärkeitä kehittymisessä. Lohduttavaa on se, että täydellistä ei tule kenestäkään.

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 03 Kesä 2020, 19:03
Kirjoittaja Cheeses2020
Käsittääkseni läheisriippuva on usein narsistin lapsi, ja myös puoliso. Narsisti vanhemman kaikkivoipaisuus synnyttää osassa lapsia tarpeen mennä vanhemman miellyttämisessä yli. Arvaamaton, helposti suuttuva, vaativa, vanhempi on vaikea miellytettävä, ja lapset haluavat aina vanhempiensa hyväksyntää. Niinpä narsistin muksuille kehittyvät tarkat tuntosarvet, kun hridän pitää ennakoida kaikki narsistin tai voimakkaasti narsistisen, mielenliikkeitä. Tuohon samaan miellyttämisnäytelmään sopii hyvin myös omasta tahdosta tinkiminen "perherauhan" tai hyväksynnän nimissä. Ja kun oma olemassa olo on toisten miellyttämistä, ollaankin jo läheisriippuvuuden polulla. Läheisriippuvat roikkuvat toisissa, pelkäävät heidän menettämistään, tulevansa hylätyksi.
Ohutnahkainen narsisti on minustakin sukua läheisriippuvalle, mutta siinä mielessä vain pikkuserkku, että läheisriippuva huomioi toisten tunteet ennen omiaan, narsisteille, ohut- tai paksunahkaisille, kaiken keskus on minä itse.
Jotta minkään tulkinta ei olisi helppoa, on tietysti narsisteja, jotka heittäytyvät uhrin rooliin, pyrkivät koukuttamaan palveluksilla ja lahjoilla, roikkuvat kimpussa ystävinä, puolisoina, vanhempina, lapsina. Riippuvuus peileistä, hovista, voi pistää narsistinkin pitämään kiinni ihmisistä läheisriippuvan tyyliin. Useimmiten narsisti kuitenkin tuo kyllä näkyviin marttyyrin osansa, valittaa ja tekee tiettäväksi mitä hän on tehnyt muiden eteen niin etteivät kiittämättömät tästä tiedosta jää paitsi. Olen jostain lukenut, että läheisriippuva voi omistaa narsistisia piirteitä tai ne voivat ajan kanssa voimistua. Sekatyyppejä varmasti löytyy.

Re: Mitä eroa on läheisriippuvuudella ja ohutnahkaisella narsismilla

Lähetetty: 09 Heinä 2020, 18:44
Kirjoittaja Tupsa
Hei!
Mulle tuli tässä mieleen 10 vuotta sitten tapaamani henkilö, jonka kanssa piti käydä toimittamassa kaikenlaisia asioita, kun hän ei itse uskalla ja minullahan on tuo autokin... Menin hänen mukaansa jopa psykiatrin vastaanotolle. Jossain vaiheessa lääkäri sanoi hänelle, että aha, tuollainen kommentti, hän kutsuu näin herkkänahkaisia ihmisiä mimoosakasveiksi. Kyseessä oli siis hyvin nuori nainen, jolla enempi covert-narsismia ja puhumattomuutta sekä oletusta, että kyllä toiset arvaavat, mitä hän tarvitsee, jo puolesta sanasta tai ilmankin.
No, sitä alkanutta ystävyyttä ei tarvinnut jäädä kauaksi aikaa suremaan, kun hän keksi sitten suuttua jostakin (en vieläkään tiedä mistä). :)