Narsisti-vanhempi ja pieni lapsi

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
pyristelijä
Viestit: 5
Liittynyt: 24 Touko 2014, 01:31

Narsisti-vanhempi ja pieni lapsi

Viesti Kirjoittaja pyristelijä »

Hei! Kirjoitan ensimmäisiä kertoja tänne, tilanteestani enemmän kirjoittelen myöhemmin, mutta nyt olisi kiva kuulla miten narsistinen vanhempi on kokemuksienne mukaan kohdellut pientä, alle kouluikäistä lasta? Lähinnä yritän peilata omaa tilannettani; puolison narsistinen käytös "puhkesi kukkaan" lapsemme syntymän myötä. Varsin pian hän alkoikin purkaa narsistisuuttaan minun lisäkseni tai oikeastaan ennen kaikkea lapseemme, joka oli ensimmäisten "kurinpidollisten toimien" toteutuessa lähes vauvaikäinen. Kovaäänistä komentelua, huutamista, raivoamista, syyttelyä, mollaamista, alentamista, kovakouraista käsittelyä, syömisten kyttäämistä ja pakkosyöttämisen yrittämistä (jonka systemaattisesti estin), läpsimistä, tönimistä, niskasta kiinni pitämistä, kerran jopa potkaisi (lapsi oli tuolloin 4-vuotias). Näistä meille on tullut hirveät riidat, koska miehen mielestä olen tilanteisiin puuttuessani osoittanut lässyttävää, liian lepsua ja epäloogista kasvatusmallia (!!). Taustasta sen verran, että olen useita kertoja lähtenyt suhteesta, mutta aina palannut, koska olen läheisriippuvuudessani kokenut etten pärjää ilman miestäni. Nyt tajuan enemmän kuin hyvin, että olisin pärjännyt, pärjään ja tulen pärjäämään mainiosti. Tällä hetkellä asumme erillämme, mutta henkinen side mieheen on vielä todella voimakas ja pyristelen irti minkä taidan. Helppoa se ei ole, ei, se on hirvittävän vaikeaa. Lapsi on 7-vuotias rakas, ihana, tuleva ekaluokkalainen, ja koen hirvittävää syyllisyyttä siitä etten en ole pystynyt suojelemaan häntä viheltämällä peliä poikki aiemmin.

Mutta niin, millaisia kokemuksia muilla on?
Notavictim
Viestit: 127
Liittynyt: 21 Elo 2013, 18:48

Re: Narsisti-vanhempi ja pieni lapsi

Viesti Kirjoittaja Notavictim »

Meillä oli sama juttu; tapahtui jopa tukasta vetämistä ja karjumista ja vaikka mitä. Täälläpäin olen havainnut myös sellaisen seikan, että narsisti yksinkertaisesti vain hylkää lapsensa kun nämä kasvavat vähän isommiksi. Mistäköhän se johtuu???
pyristelijä
Viestit: 5
Liittynyt: 24 Touko 2014, 01:31

Re: Narsisti-vanhempi ja pieni lapsi

Viesti Kirjoittaja pyristelijä »

Kyllä, lapsuudenperheeni narsisti-äiti on systemaattisesti potkinut pihalle jokaisen vuorollaan, heti peruskoulun jälkeen. "Kotiin" ei enää ollut tulemista. Toki henkinen hylkääminen tapahtui jo paljon, paljon aiemmin.
ac76fi
Viestit: 3
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:41

Re: Narsisti-vanhempi ja pieni lapsi

Viesti Kirjoittaja ac76fi »

Moi! Minäkin ekaa kertaa uskaltauduin tänne kirjottelemaan vaikka tunnukset hommasin jo kauan sitten. Nyt oli pakko kirjottaa. Meilläkin miehen käytös meni erityisen kamalaksi lapsen syntymän jälkeen. Piirteitä oli jo aiemminkin mutta en niitä huomannut tai niistä välittänyt, olihan minulla niin ihana mies... Mulla herääminen alkoi vauvan huonosta kohtelusta. Meillä tapahtui niin ihme juttuja että aloin epäillä omaa mielenterveyttäni koska ajattelin että eihän kukaan voisi toimia niin sydämettömästi miten näin mieheni vauvaa kohtelevan. Oli todellista piittaamattomuutta ja suoranaisia vaaratilanteita. Nämä johtivat tietysti meidän välien huononemiseen ja myös siihen että en uskaltanut lasta isänsä kanssa kahden jättää koska en voinut olla varma mitä tapahtuu. Ihan hirveetä, piti olla niin onnelista aikaa ja yhtäkkiä lapsen isä kääntyy pientä viatonta ihmistä vastaan. Ilmeisesti yritti toimillaan ärsyttää minua koska minuun kohdistuvissa kurjuuksissa venytin pinnaa ihan liiankin pitkälle. Olis pitänyt vaan lyödä luu kurkkuun. Mulle lopun alkua oli se kun mies uhkasi mennä valehtelemaan minusta viranomaisille että lapsi joutuisi sinne pyöritykseen. Tähän siis todettakoon että olen kohtuunormaali kiltti ihminen, liiankin kiltti ja pidin perheestäni huolta eli mitään aihettahan asiaan ei olisi ollut. Tästä lausumasta epätoivoni todella syveni ja meni jokunen kuukausi ennen kuin uskalsin lähteä. Minäkin puntaroin takaisin menoa ja melkein taas uskoin kaikki valheet mutta onneksi ne hälytyskellot soi tarpeeksi lujaa ja nyt vihdoin olen jollakin tavalla suurimmasta otteesta päässyt. Mullakin tosi kovia syyllisyyden tuskia siitä että olen lapsen altistanut tällaiselle. Todella vaikeaa on välillä omien ajatusten kanssa, varsinkin kun on tottunut siihen että itse tekee kaiken väärin...

Mun exä tosiaan oli musta välillä ihan hirvee lapselle ja välillä ihan superisä. Superisä myös aina silloin kuin muita paikalla. Se ei ollut mitenkään sellasta "normaali" huono päivä - hyvä päivä heittelyä vaan oli kuin olis kaksi ihan eri persoonaa. Lopulta ne hyvät kohtelut alkoi tuntua epäaidoilta, näytellyiltä.

Nyt tapaa lasta miten sattuu, ei suostu sopimaan mitään. Välillä pitkiä taukoja, välillä tapaa tiheään. Ja tietysti hänen aikataulujensa mukaan. Välillä uhkaa hakea yksinhuoltajuutta (milläköhän perusteella... ja millä motiiveilla...) ja välillä uhkaa hylätä lapsen.
pyristelijä
Viestit: 5
Liittynyt: 24 Touko 2014, 01:31

Re: Narsisti-vanhempi ja pieni lapsi

Viesti Kirjoittaja pyristelijä »

Minä huomasin varsin pian että mies on hyvin mustasukkainen minusta lapselle. Myös lapsi reagoi niin ettei antanut minun juuri puhua isälleen vaan takertui minuun ja yritti kaikin tavoin saada huomion itseensä. Useimmiten minulla oli olo, että olen kahden uhmaikäisen poikalapsen äiti joka jatkuvasti sovittelee heidän riitojaan. Nykyisin tilanne ei ole sellainen, mutta mies suhtautuu hyvin usein lapseen alentavasti, raivoaa ja komentelee, vaatii liikoja, uhkaa ottaa esim. juuri lahjaksi saatuja tavaroita pois "kun ei sulle kannata mitään ostaa kun et osaa käyttäytyä!" Ensin antaa ja sitten on ottamassa. Viimeaikaisista pahin oli se, että kun poika osoitti kovaan ääneen jostain mieltään, mies huusi että okei, et saakaan sitten synttäreitä kun olet tommonen, okei synttärisi on peruttu! Vaikka tiesi, että poika odotti synttäreitään kuin kuuta nousevaa. Silloin poika rupesi itkemään lohduttomasti, tuntui niin pahalle. Silloin sanoin että nyt riittää, lapselta et synttäreitä vie, ja vakuutin pojalle että ilman muuta, tietenkin, synttärit pidetään. Mutta aina pitää iskeä siihen toisen herkimpään kohtaan -ja vielä lapsi kyseessä! En voi ymmärtää.
ac76fi
Viestit: 3
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:41

Re: Narsisti-vanhempi ja pieni lapsi

Viesti Kirjoittaja ac76fi »

Nyt on tullut kirjoittamiseen paussi kun on jotenkin ollut energiat vähissä ja tullut sitten nukuttua kun lapsikin nukkuu.

Minustakin on ihan kamalaa että isketään toisen herkimpään kohtaan. Mikä suurimmalla osalla perheellisistä varmaan on se lapsi. Itse saimme lapsen kanssa ensimmäisen kerran kuulla lapsen olevan virhe kun hän oli kuukauden ikäinen. Ja tähän asti olin vielä kuvitellut kaiken olevan perheessä hyvin. Lukuunottamatta niitä näkemiäni ihme tapahtumia mitä pistin hormonien piikkiin vielä silloin. Mies oli kyllä alusta asti mustasukkainen lapsesta ihan selkeästi. Meillä oli useampia episodeja missä hän ei esimerkiksi antanut vauvaa minulle maitoa syömään vaan huudatti vauvaa jalkojensa varaan istutettuna tai meni pihalle vauvan kanssa. Kun sitten tietysti näihin puutuin huonolla menestyksellä ja ihmettelin hänelle että ei tämä nyt oikeasti voi mennä niin että minun täytyy anella että saan ruokittua vauvan niin vastaus oli taas jotain luokkaa "eihän se niin pitäisi mennä mutta näin se nyt vaan menee". Meillä monesti vastaukset oli luokkaa "asiat menee" tai "asioita tapahtuu", ihan kuin mihinkään ei olisi kellään paikalla olevalla ihmisellä osaa ei arpaa.

Alussa ihmettelin myös miksi vauva itkee aina kun mies pesee takapuolta mutta minulla ei. Selvisi että hän vaan suoraan laittoi lapsen hanan alle kokeilematta lämpötilaa. Ja meidän hanahan toimi niin että sieltä tuli ensin hyytävän kylmää ja sitten tulikuumaa ennen kuin tasoittui - sellaisia lämpötiloja ettei sinne paksunahkainen aikuinenkaan voisi suoraan alle mennä. Vauvaa ei myöskään mies voinut sylissä pitää lähellä kun tarvitsi lohdutusta, koska hänelle tulee kuuma. Muutaman viikkoisena oli vienyt (talvipakkasella) sisäpotkareissa kylmälle kuistille rauhoittumaan kun olin jonkun aikaa poissa kotoa. Harsomyttyjä piti vauvan suun edessä kun alkoi huutamaan. Oli myös suu täyteen naksuja sullomista. Punkalle vippaamisia (joista kuulemma ammattilaisen mukaan olisi saattanut seurata aivovaurio). Haukkumista ja lelujen potkimista ja kaatelua vauvan ollessa lattialla. Myös sellaista ihan sekopäistä huutamista mitä pieni tietysti säikähti (ja minä myös). Laittoi myös tyynyn nukkuvan vauvan suun eteen. Kun tätä sitten ihmettelin niin sanoi minun käskeneen hänen laittaa se siihen!

Ja minuthan pidettiin kotona tosiaan sillä että kun aina tapahtui jotain. Ja juomisella. Hoisi vauvaa alusta saakka humalassa. Kolmesta isyyslomaviikosta ei ollut yhtään tölkitöntä päivää. Lomat ja viikonloput samaa rataa. Sanoi minulle aina että mene vaan jonnekin kotoa mutta sitten oli taas tapahtunut jotain, jos ei muuta niin "jano" oli yllättänyt sen parituntisen aikana mitä maksimissaan taisin joskus erehtyä olemaan poissa kotoa. Eipä tullut sitten yksin mihinkään lähdettyä. Valehteli meidän ainoille lastenhoitajillekin että minä en heihin luota, yritti ilmeisesti saada senkin vähäisen henkireiän pois että joskus voisin hetken ihan rauhassa vetää happea. Viimeisinä aikoina kielsi etten saa päästää ystäviäni meille koska minun täytyy kunnioittaa sitä että se on hänen kotinsa - olin niin uuvuksissa siinä kohtaa jo että tyhmänä vielä ajattelin että täytyyhän mun sitä kunnioittaa, ei tullut mieleen että oli minunkin koti. Tai siis vankila.

Nyt yrittää saada minua aisoihin sillä että jos olen kiltisti enkä sano mitään mikä häntä ei miellytä, niin hän saattaa jopa nähdä lasta ja osallistua johonkin kuluihin. Mutta heti jos sanon jotain mikä ei häntä miellytä niin tapaamiset ja muut voi unohtaa. Kamala tilanne kun on sitä mieltä että lapsella pitäisi olla suhde molempiin vanhempiin mutta joskus kyllä ajattelen että olis varmaan parempi ettei niin oliskaan kiintynyt toiseen. Varsinkin kun uskon miehen ennemmin tai myöhemmin hylkäävän lapsen.

Miehellä on myös aiemmasta suhteesta lapsi joka on jo yläasteella. Heillä on tosi etäinen suhde. Ja yhtäkkiä mies myös lopetti tapaamiset eikä vastannut äidin yhteydenottopyyntöihin liki puoleen vuoteen. Ja esitti marttyyriä että kun äiti ei ymmärrä lapsensa parasta. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kun meidän lapsi syntyi - ja kun hän oli isommalle lapselle selittänyt miten mikään ei muutu toisen lapsen synnyttyä (tätäkään en ymmärrä, koska tottakai asioita muuttuu uuden perheenjäsenen myötä). Mies myös rikkoi minun ja lapsensa välejä. Ajattelin silloin(kin) olevani päästäni vialla kun tuli mieleeni että mies on mustasukkainen meidän hyvistä väleistä. Nyt kieltää minua menemästä heille kun lapsensa on siellä - välittämättä siitä että me molemmat haluisimme toisiamme tavata. Onneksi lapsi on niin iso että voidaan pitää yhteyksiä ilman isäänsäkin.

Kaikki pyörii vain oman itsen ympärillä, lapsilla tai muilla ei taida oikeasti olla merkitystä muuta kuin pelinappuloina.
myy73
Viestit: 2
Liittynyt: 18 Heinä 2014, 06:17

mielipidettänne kaipaava ihmisriepula

Viesti Kirjoittaja myy73 »

hei.
minulla oli lapsia edellisestä liitosta kun tämän nykyisen mieheni kanssa muutimme yhteen.kaikki oli niin mahtavaa ja upeeta tietyn aikaa, mutta sitten poks alkoi nämä mitä nämä nyt onkaan tai mielletäänkö tämä narsismiksi ja minkä laatuiseksi.miehellä ei ollut itsellään muksuja kuten minulla.huudatti milloin milläkin asialla lapsiani repi hiuksista pakko syömistä lapsille yleisesti puhuminen rumasti.ym ym.monesti itkin laseni kanssa yhdessä jossakin makuuhuoneen nurkassa.alkoholi kuului mieheni elämään jo silloin ja nykyään vielä enempi.yhteisiä lapsia meillä on tätä nykyä ja siis edelleen olemme yhdessä..tiedä sitä päivää milloinka uskallan päästää tästä kaikesta irti.väitti tuolloin että hän välittää lapsistani ja että hän teki niin ja näin siksi sanoi noin ym ym.kerrankin oli tilanne että mieheni riehui ja räyhäsi ja tilasin poliisit kotiin niin ukko sanoi että valitse hän tai lapset..toivottavasti saatte selkoa aamuisesta kirjoituksestani.tilanne nykypäivänä ei hoida auta yhtään omien lasten hoidossa kommentteja antaa miten lapsia hoidetaan ym.aina kun lapsilla on hätä tai asiaa niin äitiä pyytävät isä ei kelpaa...mistäköhän tämä johtuu ? toiseksi nuorimmainen sanoi en halua isää..sitten vielä loppuun esimerkki tapaus.nyt jo aikuinen tyttäreni kertoi että mieheni oli lyönyt häntä kasvoihin hänen ollessaan 6-vuotias ja tytär oli todennut että kerron äidille niin ukko siihen että tästä ei äidille puhuta mitn. itse olin tuolloin töissä ja sain tästäkin kuulla vuosia vuosia myöhemmin..tilanne oli lapseni kertoman mukaan johtunut kun ei kuumassa autossa ollut saanut rauhotettua hieman alle vuoden ikäistä sisar puoltaan hiljaiseksi isäpuolen käydessä postilla...en tiijä tuntuu että kuolen tähän paikkaan kirjoittaessani tätä tänne itkee silmätitkee sydän..
Vastaa Viestiin