Eron jälkeen

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
ehjäksi
Viestit: 3
Liittynyt: 23 Marras 2013, 16:17

Eron jälkeen

Viesti Kirjoittaja ehjäksi »

Hei, Olen ihan hukassa itseni kanssa..
Olin pari vuotta suhteessa narsistin kanssa (oma diagnoosini). Päätin suhteen puoli vuotta sitten, ja siltä osin elämä on nyt hyvin. Ahdistus ja pelko on poissa, mutta välillä tuntuu etten enää tunne itseäni, käytökseni on muuttunut ja johtaa ristiriitoihin kaikkein läheisimpien kanssa (aikuiset lapset ja pitkäaikaiset ystävät). En haluaisi tuntea näin, en haluaisi reagoida näin, en haluaisi toimia näin, en haluaisi erakoitua, mutta tuntuu että olen jatkuvassa törmäyskurssissa.

Ennen narsistia olin positiivinen, sosiaalinen, iloinen ja joustava sain jopa kiitosta ystäviltä siitä, etten ärähdä koskaan. No, eron jälkeen toimintani on muuttunut täysin, en osaa/jaksa sovitella, kun joku arvostelee, syyttää, tuomitsee tai ohjailee minua. Otan etäisyyttä ja eristäydyn, tuntuu vain että on helponpi olla yksin, silloin ei kukaan kohtele minua huonosti.

Tuskin läheiseni kuitenkaan ovat muuttuneet, koska ennen en tällaistä tuntenut tai huomannut, tai ainakin asiat pystyttiin sopimaan ja selvittämään. Nyt minusta vain nousee jokin "viha", ja on helpompi kävellä pois. Ymmärrän, että he eivät tarkoituksella arvostele, tuomitse tai syytä, eivätkä pahalla, mutta en kuitenkaan pysty omille tunteilleni "mitään" ja reaktio tulee niin nopeasti, etten ehdi edes ajatella. Kerran sain jonkinlaisen "raivokohtauksen", kun vain tunsin, että ylitseni kävellään, enkä anna sen enää tapahtua. Jälkeen päin, en edes muistanut mitä tuli sanottua. Niin, ketään en satuta, vaikka suutun ja sisälläni kiehuu. Pysyn puhetasolla tai vaikenen, mutta kuitenkin tulee "riita" ja välit kylmenee. Nousee vain jonkinlainen uho ja pääni "huutaa", menkää pois, mikä sinä olet minua syyttämään, arvostelemaan tai tuomitsemaan, en hyväksy sitä enää. On minulle sanottu, että älä ota sitä niin, mutta voiko sitä niin vain valita, miltä mikäkin tuntuu. Kuitenkaan en haluaisi menettää kaikkia ihmissuhteita ja erakoitua, elämä olisi aika tyhjää ilman heitä.

Suhteessa narsistin kanssa oli henkistä väkivaltaa, joka ajoi minut sisäisiin ristiriitoihin, enkä enää tiennyt mikä on oikein mikä on väärin. Olin jatkuvan arvostelun kohteena, minua syytettiin ja käytökseni tuomittiin aina.. elämässäni oli vain hän. Riitojen pelossa luovuin ystävistä ja lasten kanssa viettämääni aikaakin rajoitettiin. Tein niin tai näin, aina kuitenkin jotenkin väärin. Elin uhkailujen ja pelon alla, murenin ja sairastuin. Lääkkeiden avulla pystyin kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen tekemään eropäätöksen ja sitä en ole katunut. Narsisti päästi helposti irti ja muutti luotani suoraan uuden naisen luo. Pahimmat jäljet minun kai jätti sisäisen pelon kanssa eläminen. Se oli sitä näkymätöntä, mutta vaikutti kaikkeen. Aina oli huoli että loukkaan narsistia, en kelpaa hänelle ja suhteemme päättyy..

Onko muilla tällaisia kokemuksia itsestään, narsista eron jälkeen ja mitä voisin tehdä itseni korjaamiseksi? Aika epätoivoinen olo..
samoin

Re: Eron jälkeen

Viesti Kirjoittaja samoin »

Vihdoinkin asiasta eron jälkeen kun päätös on tehty ja tietää ettei enää palaa. on varman että ei enää sorru takaisin. MInun narsistini sai minut puhuttua takaisin tutuu että satoja kertoja. Yhdessä olimme yli kuusi vuotta.
Nyt, olen täysin hukassa itseni kanssa. Samoin, olen allerginen arvostelulle, sanomisille kaikelle mikä vähänki viittaa rikkinäiseen kohtaani joka narsistin jäljiltä jäi. Toki olen myös huomannut että ystäväpiirissäni on yksi ihminen jolla on voimakkaasti samaa käytöstä kuin narsistissa. Kyllä minullakin on tullut sanottua.
Erakoidun myös. Olen mielelläni yksin. Kukaan ei sano mitään. En jaksa kuunnella, enkä halua kun yksi ystäväni tilittää vaikeaa suhdettaan. Sanoin vaan hänelle. Että niin kauan sinua potkitaan päähän kun kumarrut jalkaa kohti ja asetut potkittavaksi. Itse hän on paikkansa valinnut. Vaikka eihän se ihan näinkään narsistin kanssa ollessa mene. Mutta kun tiedän ettei hänen miehensä ole narsisti ja hänellä on ollut täysi valta lähteä ja mennä takaisin ja mies on aina ottanut takaisin, niin miksi valittaa, kun tietää saman saa kun takaisin menee.
Valitsen seurani tarkkaan. Tärkeä valintakriteeri on, että minun on hyvä olla. Se riittää. Jos tulee vähänkään outo olo, en jää miettimään mikä ihmissuhteessa mättää. Otan vaan etäisyyttä. Minun ei tarvitse olla ystävä ihmisten kanssa joiden kanssa en tunne oloani hyväksi. Eivät kaikki tunne olonaan minunkaan kanssani hyväksi.
Olen eri ihminen kun ennen narsisitia. Nyt olen yksin. Tunnen että sieluni on palasina, tunnetilat muuttuvat, muistoja palaa mieleen. Välillä on ihan hyväkin olla.
Töistä kun tulen haluan mennä kotiin ja pistää kotioven kiinni. Kotona on rauha. Tämä on elämää narsistin jälkeen. En tiedä enää kuka olen. Tänään itken kun tulin töistä, en tiedä miksi, mutta jotenkin se liittyy entiseen, suhteeseen narsistin kanssa. Suren sitä mikä meni rikki minussa. Suren kaikkea, sitä miten rakastuin, olin vain hänen, olin hvvä uhri, vasta eronnut ei sukulaisia juurikaan, muutama ystävä. Kaikki narsisitin kanssa suhteessa olleet tietävät miten koukuttaminen tapahtuu, miten narsisti saa kertomaan kaiken, avaamaan koko sielunsa. Miten narsisti käyttää näitä asioita pitkällä tähtäimellä parinsa nujertamiseen, erittäin taidokkaalla henkisellä väkivallalla. Kun elämä narsistin kanssa on ollut henkisesti ja jopa fyysisestikkin miltei hengissäselviämistä, kun se loppuu, romahtaa, täysin.
Alkaa pikkuhiljaa katselemaan millaisiksi palasiksi on mennyt, tuntemaan sen tuskan joka olisi ollut jo suhteessa ollessa oikeutettua, mutta ei voinut eikä osannut.
Niitä pahoja tapahtumia on niin paljon, että sekin saa mielen ihan sekaisin nyt kun niitä ei enää tule.
Kun sirpaleet on tutkittu, voi olla että niistä saa koottua uuden kokonaisen.

Meillä oli älytön on/off suhde. Minä jätin ja narsku sai aina puhuttua minut ympäri.Saattoi olla viikon ero, kanden viikon ero tai jotain sinnepäin.
Hän on komea, edelleenkin ja kuten kaikki tietävän erittäin upea seuramies, sosiaalinen narsisti. Upeat kulissit. Tässä on ystävätkin eroteltu kuin jyvät akanoista. Mutta hyvä niin. Minä off vaiheessa olin todella surullinen ja mietin mikä suteessa on vikana ja mietin miten tästä jatketaan ja onko ero nyt todellinen.
Kun tapasimmen jälleen ja mies oli saanut minut puhuttua ympäri ja minä taas uskoin, että hyvin tämä menee. Hän pudottikin pommin, oli ollut sängyssä ystäväni kanssa. Olin oksentaa. No, siinä vaiheessa tietysti ymmärsin tämän ystävänkin arvon.
On hän ollut sängyssä toisen tuttavani kanssa.

Nämä on räävittömiä tekoja, etten edes tiedä voiko tälläisiä julkaista.

Kerran googlasin hänen sähköpostiosoitteensa, en edes tiedä mistä päähäni tälläinen pälkänti. Eteeni rävänti, yritän kirjoittaa tämän jotenkin, hänen alaruumiinsa etuosa täydessä latauksessa, sähköpostiosoite mihin voi ottaan yhteyttä, aika räväkällä tekstillä, treffisaitilla, jossa haetaan muuta kuin parisuhdetta.
Soitin hänelle heti. en ymmärrä miten hän tämän osasi selittää niin että jatkoin suhdetta. En todellakaan ymmärrä.

Hän todellakin pyöritti minua miten halusi. Tein juuri niinkuin hän sanoin. Oma elämä kaventui.
Puhuin mustan valkoiseksi. Loputa ymmärsin, että jos hän sanoisi kala, se on melko varmasi lintu.
Miten hyvin hän osasi puhua asian vierestä niin että en alussa edes huomannut.
Hän osasi puhua jopa tunteeni pois. Kun oli loukattu, hän vaan osasi puhua niin että en enää tuntenut.

Tässäpä olen taas purkanut jotain. Mutta sen myös ymmärsin kävellessäni kotiin kun muistin sen miten hän pystyi sänkyyn tuttavieni (näitä tapahtumia on kaksi, kahden eri naistuttavani, eriaikaan tosin) kanssa, että olen oikeasti tunteva ihminen ja oikeasti loukattu ja että kun tuommoisen joutuu kohtaamaan se on traumaattista.
Hän ei ole terve, kun pysyit tekoihinsa eikä tunne katumusta eikä tunne tehneensä väärin ja jatkaa porsukuttamista kun tyhjää vaan.
Eikä tuollaisilla tuttavailla tai ystävillä ole mitään arvoa. En halua olla heidän kanssaan enää missään tekemisissä.
Olen terve kun tunnen itseni petetyksi ja olen rikki noiden asioidenkin takia. ja koska tiedostan olevani rikki voin eheytyä, ehkä.

Anteeksi sekavat kirjoitukseni. Näitä vaan tulee mieleen kun tulen tänne. ja tänne pitää aina palata, kun on vielä rikki.
ehjäksii

Re: Eron jälkeen

Viesti Kirjoittaja ehjäksii »

Kiitos vastauksesta, oli helpottavaa lukea että joku toinenkin kokee näin. Pelkäsin, että olenko sairastumassa kun haluan olla yksin, mutta mitä nyt olen lukenut, moni uhri mainitsee erakoitumisen ja muuttumisen, eron jälkeen. Se vain on niin uutta ja tuntuu epänormaalilta kun suhteessa juuri sos.elämä vietiin ja nyt kun sen saa takaisin, mikään ei olekkaan niin kuin ennen.. iloitsee ja nauttii niin erilaisista asioista. Ja yksin olosta. Nyt kun tiedän, että se on ehkä osa toipumista, voin rauhallisemmin mielin hyväksyä ja nauttia siitä.

Yllättävän vähän olen löytänyt kirjallisuutta narsistin uhrien eron jälkeisestä elämästä ja itse ainakin tuntisin tarvitsevani sitä. Pinnallisesti sanotaan että identiteetti on rakennettava uusiksi, mutta miten se ilmenee käytännön elämässä ja miten se "rakennetaan", siitä puhutaan vähän. Kiitos kun sinä "samoin" ainakin kerroit kokemuksistasi. Helppo mittari, "onko minulla jonkun ihmisen seurassa hyvä vai paha olla", otan käyttööni. Huomaan myös, että "vieraampien" tuttavien/ystävien seurassa, minun on ihan helppo olla. Kait he eivät ole niin pelottavia, kun eivät ole liian läheisiä. Tein netissä myös sellaisen testin "tunnelukkosi", suosittelen muillekin. Minun erittäin vahvat lukot olivat; alistuminen, uhrautuminen ja hyväksynnän haku. Voiko narsisti uhriltaan enempää odottaa. Nyt tilasin kirjan ja toivottavasti sen avulla pystyn korjaamaan näitä lukkoja, jotta "toista kertaa" en rakastuisi narsistiin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kriittisesti sitä suhtautuu ystäviin ja ainakin itse huomaan, että ympärilläni on vahvoja ihmisiä. Ehkä se on piirre jota heissä ihailen. Nyt kun itse yrittää vahvistua, varmaan yhteen törmäykset ovat väistämättömiä vaikka niin ikäviä. Pelastaisi paljon, jos osaisi kertoa, miksi tuntee tai reagoi niin kuin tekee, mutta kun ei niitä itsekkään osaa luetella.. väärä sananvalinta läheisltä voi olla juuri se suola avohaavaan, siinä sitä sitten ollaan yhtä hämmentyneinä molemmat. Parantaakohan tämän aika, kuinka pitkään sinulla "samoin" on erosta?

Suren minäkin, itseäni, päättynyttä parisuhdetta, rakkaan menettämistä. Toisaalta on itselleen vihainen että antoi kohdella itseään huonosti, oli tyhmä ettei ymmärtänyt ja on ihmeissään, miten toinen osasi pyörittää itseni oman tahtonsa mukaan. Vieläkin tulee sellaisia ahaa elämyksiä, että sitähän se toinen haki ja valitettavasti sai juuri haluamansa! Esim. minun narsistini sanoi että naapurini oli sanonut, että minun luona on juossut niin paljon miehiä, että sinne on vuoronumerot. Olin ihmeissäni ja loukkasi, ettei minulla sellainen maine kyllä pitäisi olla.. ja kerroin "kaikki" miehet, joiden kanssa olin seurustellut (olin ollut 4v sinkkuna, ennen narsistia). Tämä se olikin jutun idea ja sitten hän sai käyttää näitä ja tätä, puukkona minua vastaan. (Eron jälkeen kysyin naapuriltani, pitikö tämä paikkansa ja hän kielsi koskaan sanoneensa sellaista, sanoi kuten itsekin olin sanonut, että emmehän edes tunne toisiamme, miksi hän sellaista minusta selittäisi. Tämäkin tieto auttoi ymmärtämään millaisen ihmisen kanssa olin ollut).

Tai kun hänen omistavuudestaan ja mustasukkaisuudesta yritettiin keskustella asiallisesti, hän sanoi sen johtuvan siitä, että rakastaa minua niin paljon, että jos ei välittäisi, olisi ihan sama missä olisin ja mitä tekisin. Rakkaudella oikeutti väärän toimintansa ja minä uskoin.. enhän voinut olla hänelle enää vihainen tai vaatia minkäänlaista vapautta.

Sitten noista ystävistä, jotka olivat suhteen alussa niin läheisiä minulle (ja joista luovuin tavallani suhteessa jatkuvien riitojen ja loukkaantumisten pelossa).. Niin suhteen alussa kun esim. lähdimme tansseihin, ystävättäreni lähti kerran mukaan, narskumieheni suuteli häntä poskelle nähteni ja kun silloin en vielä ollut niin kiinni, totesin, että jos sallit itsellesi tuollaisen käytöksen sallit sen minullekin. Silloin hän suuttui ja syntyi valta riita, joka tietenkin oli minun syytäni, koska uhkailin häntä. No, minut hän sai ympäripuhuttua, mutta arvannette ettei ystäväni halunnut enää lähteä mukaamme, vaikka sanoinkin, että näin ettei hän mitenkään aiheuttanut tilannetta, mutta en minäkään enää ystävääni mukaan pyydellyt, ettei tulisi mitään.. Näin jälkeenpäin, eikö tämäkin ollut narsistin peliä, jolla hän ajatti läheisiä pois elämästäni ja sai juuri mitä halusi.

Onneksi nykyisin olen jo aika armolle itselleni ja ymmärrän että narsistin keinot vain ovat niin kieroja, ettei normaali ihminen vain niitä huomaa. Kyllä sinun narskusikin on varmaan kaikki keinot käyttänyt ystäviisi (jos olivat oikeita ystäviä), jotta on saanut heidät satuttamaan sinua.

Vihaksi myös pistelee, kun narsku tosiaan jatkaa elämäänsä ilman mitään tuskia ja suututtaa, että itse kärsii vieläkin tapahtuneesta. On vain luotettava ajan parantavaan voimaan ja toivottavasti me uhrit autamme toinen toistamme ja olemme vielä lopullisia voittajia.. saamme paremman elämän kuin mitä narsisti koskaan voi tarjota.
Irmeli59
Viestit: 1
Liittynyt: 22 Joulu 2013, 18:18

Re: Eron jälkeen

Viesti Kirjoittaja Irmeli59 »

Hei,
Olen ihan samassa tilanteessa kuin sinä itseni kanssa. On hienoa että tälläinen tuki on olemassa vaikka en jaksa enkä osaa kirjoittaa tällä hetkellä järkevästi.
Suhteeni päätin 1,5v sitten . Tällä hetkellä tilanteeni on todella raskas , menneen suhteeni asioitamme palloitellaan ja keskusteluja käydään asianajajien välityksellä . Loppua ei vielä näy ja olotilani on aivan kaaottinen .Periksi en missään nimessä tule antamaan tässä asiassa hänelle vaan pidän tällä kertaa puoleni loppuun asti on se lopputulos sitten mikä hyvänsä.
Kun asia on saatu päätökseen sen jälkeen toivon mukaan jaksan aloittaa itseni ja elämän suunnan löytymisen. Ja voin ehkä kirjoittaa tänne koko tarinan .
Voimia ja jaksamista kaikille
Vastaa Viestiin