Sivu 4/4

Re: Poliisilla uhkailu

Lähetetty: 21 Marras 2017, 16:19
Kirjoittaja Lasiruukku
Minua uhkailtiin poliisilla jatkuvasti, " menetän maineeni" " saan rikosrekisterin" "menetän luottotiedot" näillä minua uhkailtiin tuon tuosta, ja mikäli en halua itselleni ongelmia ainut oli, että pyytäisin anteeksi mitä en tehnyt. Hän oli tehnyt minusta tutkintapyynnön, vaikka oli minun kanssa suhteessa en sitä edes tiennyt. Luultavasti asia ei etene, en tiedä.
On varsin totta, narsisti ei aina uhkaile vaan myös tekee jos on tehdäkseen.
Itse en kokenut poliisia itselleni uhkaksi.

Re: Poliisilla uhkailu

Lähetetty: 23 Elo 2020, 20:58
Kirjoittaja Narsistinlapsi70
Moi.

Uusi keskustelija liittyy joukkoon.

Kälyni, joka asuu toisessa maassa, jossa olemme säännöllisesti käyneet visiitillä. Nyt koronan takia ei.

Pitkä stoori lyhyesti. Kälyni on henkisesti sairas sekä sairastaa parantumatonta syöpää. Ei paljon ehkä elinaikaa jäljellä. On eristänyt perheensä minusta ja miehestäni "heidän lapsuuteensa" vedoten. Hänellä on siis tytär. Mieheni kuulemma tehnyt jotain ihan kauheeta, jota käly ei voi unohtaa eikä anteeksi antaa. Niin ei siis ainakaan tässä elämässä. No minä sit sain päähäni 3 v sitten, että olisin vienyt hänen tyttärelleen tietoa musta. Mies sanoi, että se on vaarallista ja elä mene. No menin sit kuitenkin ja jäin verekseltään kiinni. Olin hänen pihamaallaan, kun käly kirkui autosta suomeksi ja enkuksi, että mitä mä teen. Mä sanoin, että olin vaan kävelyllä.

No siitä lähti helvetti irti. Hän soitti sitten poliisin mun perään ja myöhemmin haki väliaikaista lähestymiskieltoa meitä vastaan. Peruste oli se, että hänen mukaansa minä muka yritin tunkeutua hänen takapihalle (valetta) ja että hän kokee meidän uhkailleen häntä. Mieheni ei edes ollut paikalla ja me varmaan ei olla uhkailtu häntä. Taitaa olla toisinpäin. Siis hän itse soittelee sinne, asumme siis apen luona siellä ollessamme. Ei puhu puhelimeen ja lyö luurin korvaan. Sinä iltana hän soitti kolmesti, jotta oli pakko ottaa johto seinästä. Aivan älytöntä.

Ja tottakai siitä syntyi iso haloo. Käly kertoi anopille ja apelle, kuinka hän on uhri ja häntä uhkaillaan yms. ja mua sitten nuhdeltiin. No olihan se tyhmää, mutta kun mä aattelin, että jos nyt vielä vikan kerran koitan tehdä jotain. Mutta siinä se raja menee. Jos joku pistää oikeesti poliisin mun perään, niin se suhde loppuu siihen. Seuraavalla kerralla en enää mennyt sinne. Käly on myös toisen uskontokunnan jäsen ja heidän mukaansa me ollaan ns. vääräuskoisia. Et ei meidän kanssa voi olla tekemisissä. Sen jälkeen aattelin, että saa olla. Itsepä on tiensä valinnut, mutta surettaa vaan miehen puolesta. Hän on koittanut asioita selvittää, mutta käly ei suostu mihinkään. Sit käly on kääntänyt anopin miestäni vastaan ja anopin mielestä käly on täysin syyntakeeton, koska on vakavasti sairas. No on todellakin sairas, mutta ei se mihinkään oikeuta. Mieheni riitelee tästä koko ajan anopin kanssa, joka vaan painaa kaiken villaisella. Me emme voi niin tehdä. Emme siis ole missään tekemisissä enää kälyn tai perheensä kanssa. Eikä saada tavata hänen lasta, joka taas menettää tosi paljon arvokkaita sukulaisuussuhteita.

Minä oon itse ollut se lapsi, jolta on toisen vanhemman sukujuuret syystä tai toisesta lapsuudessa evätty, joten minä tiedän miten se menee. Eli jossain vaiheessa kälyn tytär kiinnostuu juuristaan ja alkaa kysellä vaikeita kysymyksiä. Käly yrittää olla niin kuin hänellä ei olis suomalaisia sukujuuria vaan se toinen puoli on parempi. Ihan sama. Jos käly ei osaa tai halua vastata, niin fiksu likkaa ottaa asioista itse selvää. Siihen mä luotan.

Niin no mies sitten keräsi kaikenlaisia todisteita kälyä vastaan, että jos jutun joskus nostais, niin luultavasti häviäis. Hänellä ei ole enää mitään pohjaa sille syytteelle, koska me emme ole enää käyneet siellä. Ja me taas voitas nostaa vastasyyte perättömästä mustamaalaamisesta tai jotain. Et ei se hauskaa ole, ei. Opin siis läksyni.

Tämä on siis yksi kuvio mun elämässä mun oman iskän lisäksi. Vaikeita on nää narsistikuviot.

T: Narsistinlapsi70 :shock: :x

Re: Poliisilla uhkailu

Lähetetty: 09 Syys 2020, 14:57
Kirjoittaja Narsistinlapsi70
No moi.

Tarinani jatkuu. Siis kerron kälystäni, joka on vuosien mittaan tehnyt lukuisia laittomia tempauksia. Ei nyt liity suoraan poliisiin, mutta on muuten laitonta.

Siis yrittänyt vaikeuttaa tahallaan mieheni elämää. No, kun odotti meidän kummityttöä, niin miehen juhlista kutsui hänen parhaan ystävänsä kotiinsa käymään. Itse olin silloin sairas enkä voinut niissä juhlissa olla. Oli muuten eka ja vika kerta, kun hänen luona asuttiin. No sit syntyi kummityttö ja yhtäkkiä käly sanoi, että jos hälle ja miehelle jotain tapahtuu, niin hoidetaanko me sit lasta. Me oltiin vaan, että joo kait. Mut oli kovat ukaasit, et miten se pitää hoitaa. Noh, ei koskaan saatu mitään kirjallista todistusta tästä asiasta. Sitten mies meni sinne Kaliforniaan ja olis halunnut hoitaa kummityttöä. Niin se ei koskaan käynyt. Hyvä kun näki tätä.Ai niin ja silloin kun asuttiin kälyllä se yksi matka ja mies oli tilannut sinne tavaraa, niin käly lähetti ne tavarat takaisin. Eikä sanonut mitään.

No sitten jossain vaiheessa käly katkas meidän yhteydet kummityttöön tyystin. Jos yritettiin pistää synttärilahjaa tai -korttia, niin ne piti kälyn miehen kautta laittaa. Käly avas tyttären posteja ja jos ne oli meiltä, niin ei hän niitä ikinä saanut. Yhden kerran tuli lahja takaisin meille jonkin viestin kera. Hassua, että oltiin kummit ja sitten ei oltukaan. Noh, sitten kerran käly oli hakkeroinut mieheni FB-tilin ja hän pystyi sen asian jopa todistamaan. Kun yritti kälyn kanssa tästä jutella, niin ei onnistunut. Toisekseen käly ilmoitti ylläpidolle, että mieheni tili oli tekaistu ja molemmat lopetettiin. Toisekseen hän on myös luonut lukuisia tilejä vanhempiensa nimiin ja tietämättä. Mieheni sai ne selville ja poistatti ne. Minulla ei koskaan ole FB-tiliä ollutkaan eikä tule. Uskon, että käly on yrittänyt sitä kautta urkkia meidän asioita. Tosiaan sitten on koko ajan tää laulu, että hän on se uhri ja voivoivoi. En jaksa.

Ai niin, sit kerran mieheni ja kälyni olivat samaan aikaan jonkun vanhan yhteisen opiskelukaverinsa juhlissa ja käly väitti anopille, että mieheni muka ottanut hänestä kuvia koko ajan. Mies sanoi, ettei niin tehnyt. Otti kuvia omista kamuistaan ja kait yhden kuvan kälystä. Hän on niin itsekeskeinen ja kaikki pyörii oman navan ympärillä. Nyt vielä enemmän, kun on oikeesti tosi tosi sairas.

Emme ole siis olleet missään tekemisissä kummitytön kaa ainakaan 10 v. Minä odotan, että hän itse ottaa meihin yhteyttä kun on tarpeeksi vanha. Niin ja sitten vielä se uskonto. Kun käly on toisen uskontokunnan edustaja ja mielestään muita parempi. Muut on vääräuskoisia. Me ollaan sitten väärää uskontokuntaa ja muutenkin liian alhaisia Hänen Korkeudelleen. On kyllä jutut melkoista potaskaa, että kuka jaksaa uskoa?? Anoppi, valitettavasti.

Mutta joo. Vaikka ollaan ns. vääräuskoisia, niin anopin rahat hälle aina kelpaa. On se jotenkin surullista että ihminen vajoaa noin alas henkisesti. Ei oikeesti oo elämässä muuta tekemistä kuin kaikkien muiden kontrollointi ja pakkomielle miehestäni. Kuitenkaan ei voi selvittää asioita, koska sitten ei voisi esittää uhria. Minun käy sääliksi hänen miestä ja kummityttöäni. Mutta en voi muuta kuin rukoilla ja toivoa, että tyttö jonain päivänä ottaa yhteyttä. Niin kun käly yrittää kokonaan olla huomioimatta osan omasta DNA:sta. Mut ei kait se sillä katoa, että sitä ei huomioida. Ainakin mitä itselleni kävi, oli että halusin tietää miksi minun karjalaiset juuret sivuutettiin tyystin. Se asia vaivas koko elämän ajan, kunnes 40 v löysin juureni uudestaan. Niin käy jossain vaiheessa kummitytöllekin. Häneltä jää niin paljon tärkeitä ihmissuhteita pois ja se mua suututtaa ihan eniten.

On helpottavaa saada puhua tästä vihdoin. Nämä asiat on kalvaneet mua kauan. En halua katkeroitua. Helpommin sanottu kuin tehty. :cry: