Narsisti töissä kasvattajan roolissa

Työpaikoilla narsistit ovat suurena rasitteena työyhteisölle. Onko sinulla tarina kerrottavana?

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
koivunlehti
Viestit: 3
Liittynyt: 29 Maalis 2024, 15:35

Narsisti töissä kasvattajan roolissa

Viesti Kirjoittaja koivunlehti »

TAUSTAA

Jäin työuupumuksen takia sairaslomalle. Olin aivan uskomattomassa kunnossa. Työskentelin erityistä tukea tarvitsevien lasten parissa tiiviissä tiimissä. Tiimissä, jonka vastuuhenkilö oli täysi narsisti. Nyt uskallan sen sanoa jo ääneen. Silloin, kun työskentelin kyseisessä paikassa en vain voinut kuvitellakaan, että erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskentelevä ihminen oli täysi narsisti. Diagnoosiahan en oikeasti voi tehdä, mutta jotenkin helpottaa käyttää tuota sanaa.

En ole uskaltanut sanoa sitä koskaan ääneen, sillä olen sairauteen asti koko ikäni yrittänyt ymmärtää aina ihmisiä. Ja omat tulkintani maailmasta olen lytännyt alimpaan koloon, mitä löytyy.

Yritin tuoda asian julki esimiehelleni, mutta hän ei ottanut asiaa vakavasti. Toin esille huolen lasten hyvinvoinnista. Kerroin henkisestä kaltoinkohtelusta, ´huutamisesta, valehtelusta yms. . Miten lapsia kohdeltiin. Kerroin, miten tiimissä aikuisten välit olivat tulehtuneet. Miten kaikki voimme todella huonosti.

Kyseessä kuitenkin oli traumataustaisia lapsia. todella pieniä. Ulospäin kaikki näytti loistavalta "tuloksia" tuli "enemmän kuin ennen". Lapsia siirtyi toisiin ryhmiin. Valehtelemalla ja käytöksellään tiimin ulkopuolella tämä ihminen ulospäin näytti, että tiimimme toimi ja olemme mitä mahtavin tiimi. Paitsi tietyissä tilanteissa, joista myöhemmin enemmän.

Henkistä välivaltaa, sekä tiimin aikuisia, että lapsia kohtaan. Minä uuvuin työhöni täysin ja olen ollut useamman vuoden jo sairaslomalla. Tässä matkan varrella on tullut esille muitakin traumoja kohdallani ja siksi tämä prosessi tulee jatkumaan pitkään. Tämä myöskin selitti minulle, miksi olin niin helppo kohde manipuloinnille, vaikka näinkin läpi tietyistä asioista, silti tietyissä asioissa olin niin rikki, etten pystynyt toimimaan. Minulle on käynyt ilmi mm. että myös äitini on narsisti.

Välähdys tapahtui pari päivää sitten ja sen jälkeen olen itkenyt, kehoni on krampannut ja öitäni en ole lääkityksestä huolimatta pystynyt nukkumaan. Hoitokontaktin kanssa keskustellessa tuli esille viimeksi, että sekä äitini, että tiimini vastuuhenkilö ovat mitä todennäköisemmin narsisteja. Piirteet muistuttivat toisiaan, vaikka ilmaisivatkin ja käyttivätkin eritavalla hyödykseen toista ihmistä. Olen lukenut täältä palstalta paljon narsismista, ihmisten omista kokemuksista ja ammattilaisten tekstejä sekä piilonarsismista, että ekstrovertimmästä narsistiudesta. Kaikki piilonarsismiin liittyvä yhdistyi voimakkaasti lapsuuden maisemaani ja kaikki ekstrompaan osui ja upposi tiimini vastuuhenkilöön. Olen alitajuisesti tämän jo aistinut, mutta en ole uskaltanut uskoa sitä, sillä epäilen aina omaa itseäni ja tekemiäni tulkintoja ympäristöstäni aivan sairaalloisuuteen asti. Lisäksi koen aina puhuvani pahaa, vaikka vain toteaisin asioita, joita on tapahtunut. Koen, että tämmöisistä asioista ei saisi puhua ja että kohta minulle tapahtuu jotakin todella pahaa kun tuon esille nämä asiat. Lisäksi sisälläni on olo, että valehtelen. Kokemukseni eivät ole todellisia. Kunnes en tiedä mitä ajatella. Ymmärsin yhtäkkiä, miksi uuvuin niin äkkiä työhöni. Kyse oli traumasta. Joka tapauksessa olisin uupunut, joka tapauksessa olisi käynyt varmastikin näin, sillä ei kukaan pysty toimimaan tuossa tiimissä hajoamatta lopulta itse. Tai hyvällä tuurilla aistinut ja ottanut jalat alleen samotein.

Kyse oli lapsista. Minulla oli tietty vastuualue tiimissä ja osaaminen, jollaista ei ollut tiimin vastuuhenkilöllä. Tämä siis koulutustaustani takia, hänellä oli oma vastuualueensa ja oma koulutuksensa siihen vastuualueeseen. Olimme niin sanotusti siis moniammatillinen tiimi. Tavoitteenamme oli auttaa lapsia selviämään paremmin arjessaan ja eteenpäin elämässään. Olimme ns. kasvattajia. Lisäksi yhteistyötä tehtiin eri viranomaistahojen kanssa jne. Periaatteessa tuo vastuu oli minun aluettani ja lisäksi töitä tehtiin tiiviisti vanhempien kanssa. Tässä taustaa ja sitten seuraavassa viestissä tiimimme arjesta ja muusta. Kaikki alkoi jo ennen kuin olin nähnyt ensimmäistäkään lasta, kun tapasin tiimiläiseni ensimmäisen kerran. Varoitusmerkkejä oli jo ensimmäisestä hetkestä alkaen, mutta en uskonut näitä. Kenties se johtui siitä, että olin uudessa työpaikassa, unelmatyöpaikassani ja sellaisella alalla, etten voinut uskoa narsistien sinne eksyvän. Lisäksi olin ja olen edelleen rikki. Minulla on parantumisprosessi vasta aluillaan.
koivunlehti
Viestit: 3
Liittynyt: 29 Maalis 2024, 15:35

Re: Narsisti töissä kasvattajan roolissa

Viesti Kirjoittaja koivunlehti »

TÖISSÄ " TIIMISSÄ"

Muistan, kun kohtasin tiimin vastuulaisen ensimmäistä kertaa. Vastuuhenkilö oli vastuussa tiimistä johtuen työympäristöstä, jossa työskentelimme. Esimieheni oli kertonut minulle, että kyseinen ihminen tulisi perehdyttämään minut omalta osaltaan ryhmän toimintaperiaatteisiin omasta ammatillisesta näkökulmastaan katsoen.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla vastuulainen aloitti The Listan. Tällaisia listoja olen joskus aiemminkin kuullut. Sen olisi pitänyt soittaa todella voimakkaasti herätyskelloja. Hän nimittäin haukkui kaikki, siis kaikki koko työyhteisössä. Paitsi, ehkä yksi tai kaksi ihmistä. Hän kertoi, että koko paikka oli vanhettunut, kun hän saapui paikalle, niin kuulemma uudistuminen alkoi. Hän luotteli kaikkien työyhteisön henkilöiden heikkoudet ja kertoi kuinka he olivat epäpäteviä. Osan sanoi suoraan ja osan antoi ymmärtää. Hän itse yllättäen tiesi kaiken kaikesta. Kaikesta sellaisestakin, mitä ei koskaan ollut opiskellutkaan. Minä en osannut liittää tätä narsismiin. Ajattelin vain, että en voi tietää, mitä todella on tapahtunut, eikä asia kuulu minulle. En uskonut, että kaikki työyhteisössä olivat jollakin tavalla vinksahtaneita ja taantuneita ja ammattitaidottomia, kuten hän kuvasi. Ajattelin, että se on hänen kokemuksensa ja muodostaisin omani. Kuitenkin mielikuva haastavasta työympäristöstä upposi minuun.

Hän haukkui ja parjasi edellisen tiimiläisen, jonka tilalle samaan työtehtävään työpaikalle olin tullut. Hän kertoi kuinka laiska ja epäpätevä tuo ihminen oli ollut hänen mielestään. Ja luetteli syitä ja tilanteita joissa olisi tämän ihmisen pitänyt toimia paremmin. Hän kertoi, että tämä ihminen oli selkeästi "gonahtanut" eikä viitsinyt siksi hoitaa töissään kuin minimin.

Minulle hän ilmoitti, ettei aikoisi sietää tiimissään tämmöistä enää ja luetteli asioita, millä tavoin oletti minun toimivan. Hän myöskin ilmoitti, että olisi kyllä saanut tehtyä edellisen tyypin olon ihan helvetiksi tuossa tiimissä jos tuo kyseinen ihminen olisi jatkanut työtehtävässään. Hän koki, että hänen oli oikeus häätää muita ihmisiä siis henkisellä painostuksella HÄNEN tiimistään.

HÄNEN tiimi oli se juttu. Tämä HÄN ja ME jaottelu jatkui yli kaiken. Asiat olivat HÄNEN silloin, kun asiat sujuivat hyvin. Silloin kun tuli onnistumisia. Etenkin, jos meistä muista ei ollut kukaan kuulemassa hänen puheita muille. Sitten, taas jos tapahtui taantumista tai oli haastavia tilanteita. Silloin puhuttiin ME. Ja mitä MEIDÄN tulisi tehdä. Kaikessa hänen tuli olla myös muita tiimejä parempi. Joko taivastelussa tai sitten oikeasti vain ammatillisesti parempi. Tämä vaihteli ihan riippuen tilanteesta. Saattoi olla, että kuulin joltakin tiimin ulkopuoliselta yllättäen, että meidän tiimissä lapsilla menee sillä hetkellä todella huonosti ja koko paikka on täydessä kaaoksessa ja mistään ei tule mitään. Vaikka olisimme tiimin aikuisten kesken kaikki yhdessä todenneet, että olimme ottaneet ison askeleen eteenpäin vaikkapa useamman lapsen kohdalla ja tilanne olisi ollut todella rauhallinen.

"Tiimissä" meitä aikuisia splitattiin. Aina oli se tyyppi joka oli hyvä tyyppi ja sitten oli se paha tyyppi joka sai kokea sen nahoissansa. Meidät ajettiin toisiamme vastaan. Valehtelemalla, pidättämällä tietoa. Kertomalla toiselle enemmän kuin toiselle päivän suunnitelmasta. Mitä muuten ei koskaan ollut kuin kyseisen ihmisen päässä tai se saattoi muuttua yks kaks. Muutoksista ei infottu muita aikuisia, vaan meidän tuli muovautua. Myös lasten tuli muovautua.

Ehdotuksia kaivattiin päivien ohjelmiin ja ne saatettiin ottaa avoimesti vastaan. Mutta kun joku oli valmistautunut ja tehnyt materiaalit valmiiksi ja oli valmis tekemään oman osansa olikin kyseinen suunnitelma jo muutettu, peruttu tai jopa haukuttiin. Kyseinen ihminen halusi käydä toisten tiimin aikuisten poissa ollessa heistä selän takana keskustelua ja aina viesti oli samaa myrkkyä " miten saisimme tuon toisen tiimiläisen kukoistamaan" " hän ei ole oikein vielä puhjennut kukkaansa" " hän on niin epävarman oloinen" " ei hänestä ole ottamaan otetta lapsista" . Aina oli se joka osasi ja sitten se joka ei osannut. Tiimin sisälle pyrittiin luomaan kilpailuasetelmaa. Sinä olet todellinen vautsi vau, mutta tuo toinen hän vain haparoi.


Tärkeistä moniammatillisista kokouksista jätettiin tärkeitä ihmisiä ulos. Sillä kyseinen henkilö olisi saattanut kertoa totuuden tilanteesta tai eriävän näkökulman tilanteeseen. Jälkikäteen nyt kirjoittaessa ymmärsin, mitä oli tapahtunut eräälläkin kerralla. Oli tärkeä kokous, johon oli kutsuttu ulkopuolisia ammattilaisia ja lapsen vanhemmat. Tämä meidän tiimin narsistille tilanne oli todella vaikea, sillä olisi saattanut paljastua, mitä todella oli tapahtunut. Hän ei ollut hoitanut omaa ammatillista puoltaan kyseisen lapsen kanssa, vaan se oli sysätty yhdelle meidän muusta tiimistä todella pitkäksi ajaksi. Minun ei ollut ikään kuin annettu työskennellä kyseisen lapsen kanssa pitkään aikaan. Tätä perusteltiin valheilla. Keksityillä tarinoilla, että esimies olisi sanonut hänelle niin mitä oudoimmin perusteluin. Perustelut liittyivät meidän erilaisiin ammatillisiin rooleihin ja siihen, miten aikaa päivässä ei yksinkertaisesti riittäisi minun ammatillisen osaamisen hyödyntämiseksi. Myöskin korostettiin toisen työntekijän erinomaisuutta yms. Aina sama litannia, kun aikaa päivässä sinun työllesi ei vaan millään riitä, mitenkähän sen saisi mahdutettua oi ja voi. Sovittiin aina miten tehdään ja se aina muutettiin jne.

En koskaan päässyt tekemään työtä, johon minut oli palkattu. Tai ne olivat hetkellisiä hetkiä. Aikaa ei ollut tai emme voineet sopia aikatauluista tai minun tuli joustaa sovituista aikatauluista. Väitettiin, että se kuului työpaikkani toimintamalliin, että sovittuja aikatauluja ei ollut. Väitettiin, että luomalla aikatauluja tietyt lapset eivät osaisi toimia. Valehdeltiin viimeiseen asti, ettei ollut saanut perehdytystä siihen, miten minun kanssani tulisi työskennellä. Vaikka selvisi lopulta, että hänelle oli usean ihmisen toimesta väännetty rautalangasta yhdessä kokouksessa, mikä minun roolini olisi. Ja tämä lisäksi oli tehty hänen omasta toiveestaan. HÄN oli kuitenkin unohti tämän koskaan tapahtuneen.

Ei se johtui kontrollista. EI. HÄNELLÄ tuli olla kontrolli kaikesta. Jos olisi sovittu aikataulu. Hän ei voisi toimia oman päänsä mukaan. Se voisi myös osoittaa, että hänellä olisi ollut ehkä hieman opittavaa tietyillä osa-alueilla. En tosiaan päässyt tekemään työtäni kunnolla tai sitä sabotoitiin lapsen mielenterveydenkin kustannuksella. Kaikki siksi, että kyseinen ihminen näyttäisi pelastajalta, paremmalta ja ainoalta ammattilaiselta ryhmässä. Minut ja toiset tiimiläiset nähtiin välineinä. Jos jokin lapsi haluttiin pois silmistä, niin hänet laitettiin meille. Ei sen takia, että kyseinen lapsi olisi tarvinnut nimenomaan kyseisen aikuisen tukea välttämättä. Vaan siksi, että syystä tai toisesta lapsi oli saanut pahan ja hankalan lapsen roolin tai siksi, että narsisti tarvitsi aikaa jotta saisi toteuttaa oman työnsä muiden lasten kanssa paremmin. Tai jos lapsi sai hänet kokemaan epäpäteväksi omassa ammatissaan. Jos näin kävi niin syy oli aina lapsessa, muissa tiimin aikuisissa ja vanhemmissa. Miten tämä näkyi, niin enemmän toisessa viestissä.

Mutta siis takaisin esimerkkikokoukseen. Kokous tuli. Istuimme kokouksessa. Paitsi hän joka oli tehnyt viime aikoina kaikkein eniten. ( Mikä johtui kenties siitä, että narsistinen ammattilainen ei kestänyt, sitä että hän ei keksinyt keinoja oman roolinsa hoitamiseksi. Ja ajautui lapsen kanssa napit vastakkain. Tällä lapsella oli kommunikoinnin kanssa haasteita ja siksi räväkällä ja malttamattoman persoonan omaavalla narsisti ymmärsi väärin monesti sanoja ja tilanteita. Lapsi oli myös sellainen, että haistoi manipuloinnin ja valheiden läpi helposti. Häntä ei pystynyt pelottelemaan huutamalla. Mitä kyseinen lapsi tarvitsi oli turvaa, kannustusta, uskoa itseensä, omien vahvuuksiensa löytämistä, sen olon, että hän osaa ja pystyy, lämpöä ja empatiaa. Kaikkea, mitä vaikutti ettei tämä aikuinen tajunnut tai osannut. Hän osasi kyllä kertoa kuinka muut lapset ovat huonompia kuin tämä lapsi valehdella ja keksiä tarinoita joilla sai kyseisen lapsen toisinaan toimimaan kuten halusi, uhkailla. Uhkailu tosin ei toiminut.") Kokouksessa puhui kokoajan vain yksi ihminen ja se oli tämä narsisti. Kun hän lopetti puheen, hän ilmoitti, että jaahas eiköhän kokous ollut tässä. Vai onko jollakulla jotakin sanottavaa. Muistakaa, että aina saa keskeyttää ( ei ollut mahdollista ja yleensä koetaan epäkunnioittavaksi). Itse ilmaisin olevani vielä valmis jatkamaan, (sillä en ollut vielä ollenkaan päässyt ääneen). Selkeästi tunnelma muuttui ja hän ei olisi millään halunnut poistua tilasta. Kuitenkin hän lopulta poistui ja ideana oli, että olis vapauttanut toisen aikuisen kertomaan oman versionsa. Toista aikuista ei kuitenkaan koskaan näkynyt. Joten kokous päättyi lopulta. Itse ajattelin, että oli tullut joku este. Ihmettelin, kun kyseinen aikuinen vältteli minua ja ei puhunut minulle enää samalla tavoin kuin aiemmin. Joskus paljon myöhemmin selvisi, että hänelle narsisti oli välittänyt viestin, että minä en ollut häntä halunnut kokoukseen ja että en ollut suostunut lähtemään pois. Puolittain totta. Halusin tuoda oman ammatillisen näkökulman esille, joka hänen läsnä ollessaan ei vaan ollut ollut mahdollista. Kaikki kokoukset toistivat samaa kaavaa. Ne olivat hänen tilityksiään asioista. Kenelläkään ei ollut asiaa puhua ja hän tiesi kaikkien muidenkin roolien osalta miten heidän tulisi seuraavaksi toimia.

Saatoimme sopia asioista, mutta ne sopimukset vain katosivat. Ne voitiin vain lytätä, jättää toteuttamatta tai muuttaa sen mukaan mitä HÄN koki parhaaksi kertomatta siitä meille ennen hoo hetkeä tietenkin. Nyt jälkikäteen tarkasteltuna tilanteet liittyivät semmoisiin, joissa HÄN olisi joutunut antamaan minulle tai muille tiimiläisille tilaa toimia oman ammatillisen vastuualueen kanssa.

Jälkikäteen ajatellen hän todennäköisesti koki uhkana meidät, sillä hän koki meidät kilpailijoina. Siten hän meitä kohteli. Epäpäteviä kilpailijoita. Me olimme hänen alapuolellaan ja meitä voi kohdella miten vain. Räsynukkeja joita voi pompotella. Apuvälineitä. Lisäksi lopulta tiimin tarkoituksena ja lasten tarkoituksena oli saada HÄNET näyttämään hyvältä, pelastajalta, rautaiselta ammattilaiselta, joka hoitaa tilanteen kuin tilanteen. Kehuja muille tiimiläisille jaettiin silloin, kun haluttiin jotakin tai se näytti hyvältä ulospäin. Jos se sai meidän tiimin tai siis HÄNEN tiiminsä hyvältä. Kuten hän puhui. HÄNEN tiiminsä... vitsit mitä rautaa ja miten tiivis ja hyvä tiimi. Kaikki HÄNEN ansiotaan. Hälyttävää oli kuinka monesti, etenkin kokouksissa hän toi esille jonkin ratkaisun johonkin tilanteeseen, jonka joku muu meidän tiimissä oli kehittänyt tai olimme yhdessä pähkäilleet. Tämä ratkaisu tuotiin esille aina HÄNEN omanaan. Aivan kuin hänellä olisi mystisesti ollut aina se tieto.

Toinen vastaavanlainen tiimi lytättiin. He toimivat eri-ikäluokan parissa. Siellä olevat ammattilaiset haukuttiin. Esimerkki eräästä tilanteesta. Toinen tiimi oli kokenut, että heitä esimies kohteli heitä eri arvoisesti suhteessa esimerkiksi meidän tiimiimme ja että kohtelu johti työturvallisuusriskeihin. Meidän tiimin narsisti kannusti viemään asiaa eteenpäin ja lupasi kaiken tukensa asian suhteen. Lupasi puhua heidän puolestaan. Kun tilanne tuli ja toiset lähtivät ajamaan oikeuksiaan....ei hän ollutkaan heidän tukenaan. Meitä muita tiimin aikuisia tähän juttuun ei edes kutsuttu mukaan. Vaikka esimerkiksi minut roolini puolesta olisi myös ollut oleellista kutsua. Meille hän haukkui toisen tiimin kaikki aikuiset tämän jälkeen. " He ovat vain niin taantuneita" " uupuneita omaan työhönsä" "gonahtaneita" "onhan heillä ollut vaikeuksia, mutta sen sijaan, että etsivät ratkaisuja (mahdottomaan tilanteeseen) niin valittavat" " kyllä meidän esimies on paras".

Valehteleva tuuliviiri se hän selkeästi oli. Mikä oli totta ja mikä tarua. Ei tällainen ihminen voi oikeasti työskennellä tällaisessa paikassa. Ei se vaan voinut olla mahdollista. Ehkä olin tulkinnut väärin. Kai joku muu olisi jo huomannut tai nähnyt. EI voinut olla totta.

Ja mitä tuli vielä aikuisten ja lasten väliseen dynamiikkaan. Muilta tiimin aikuisilta hän vei auktoriteetinaseman pois lasten silmissä kaikin mahdollisin keinoin. Juurikin pimittämällä tietoa, vaihtamalla aikatauluja tai suoraan kumoamalla toisen aikuisen päätöksen (minkä hän jälkikäteisissä keskusteluissa joko kielsi tai sanoi, että olisit heti siinä tilanteessa sanonut tai että hän jotenkin oli vahingossa tai sitten ihan tarkoituksella päätynyt toiseen ratkaisuun sillä se oli parempi hänen mielestään). Kyse saattoi olla vaikkapa leikkien säännöistä, ryhmän säännöistä, mitä sai tehdä ja mitä ei saanut tehdä. Jos edellisenä päivänä jokin asia oli kiellettyjen listalla, niin seuraavana se saattoi olla taas sallittua ja sitä seuraavana taas kiellettyä. Kuulemma meillä aikuisilla vaan tulisi olla pelisilmää ja se meiltä vähemmän aikaa työelämässä olleilta selkeästi hänen mukaansa aina puuttui. " Sen oppii ajan kanssa". Hän saattoi tilanteessa, jossa joku juuri oli antanut luvan lapselle tehdä jotakin tietyin ehdoin, niin tulla kieltämään sen kokonaan lapselta. Tämä toistui ja toistui ja toistui. Tai toisinpäin, jos kiellettiin, niin hän saapui sallimaan asian. Ja tämä toistui erilaisissa tilanteissa. Muiden ryhmien aikuisten säännöt haukuttiin. Muut olivat niin tiukkapipoja.

Lasten edessä hän saattoi nolata aikuisia, ja viedä kaiken auktoriteetin heiltä pois. Hän käytti käskytystä. Hän käskytti tiimin aikuisia lasten edessä paikasta toiseen ja tekemään erilaisia asioita. Mene, tee, Ota ja mene. Lapset oppivat, että keneltä kannattaa asioista kysyä ja ketä kuunnella. Hän nautti siitä, että hänen ollessaan poissa pakka oli aivan hajallaan. Se johtui kaaoksesta ja sijaisille ei ollut luotu myöskään mittään runkoa, mihin tarttua, koska koko runko oli itse tässä kaaoksen luojassa.

Hän hyväksikäytti meitä muita tiimiläisiä ja sai meidät tekemään hänen oman työnsä materiaaleja valmiiksi, sillä verukkeella. Että hei sulla on osaamista tällä alueella. Voisit pitää pienen tuokion tästä aiheesta. Ja jos oli minusta kyse niin sitten siinä samalla myös hoitaa omaa työtäni kätevästi aikaa hukkaamatta. Kerrankin kävi niin, että näin oli sovittu. Valmistelin materiaalin ja valmistelin oman materiaalini. Tuli kyseinen päivä, joka oli sovitti. Vaikutti siltä, että taas sopimus oli "unohtunut". Sitten muistutin asiasta. Minulta vietiin minun materiaalit. Osa heitettiin menemään ja osa pidettiin. Ja lopulta HÄN piti tuokion ja taas työni vedettiin vessanpöntöstä alas. Ja syy oli minun. Ja tilanne oli kuulemma muuttunut sellaiseksi HÄNEN arvionsa mukaan ettei sitä voitu alkuperäisellä tavalla toteuttaa. Nyt kirjoittaessani tajuan, että hän oli vain toivonut, että valmistaisin hänelle materiaalit. Koskaan ei ollut ollut suunnitelmissa, että pitäisin tuokion.

Työnohjausta toivoimme, sillä tiimi oli aivan kaaoksessa koko ajan. Tiimin sisällä olimme näitä asioita monesti tuoneet esille. Yhteisistä säännöistä ei saatu sovittua jne. Tämän hoitaminen kuului hänen vastuulleen. Kävi kuitenkin niin, että hän ei koko kauden aikana tuota järjestänyt. Sovittiin päiviä, kysyttiin, muistuteltiin asiasta jne. Katsottiin jopa yhdessä keneen otetaan yhteyttä. Hän haukkui kaikki työnohjaajat etukäteen. Hän kertoi ettei halunnut työnohjaukseen, sillä tuntui saavan
sa aina itse jotakin tehtäviä sieltä muiden tiimiläisten sijaan jne. Kuulemma työnohjaaja ei saisi olla semmoinen empaattinen lässyttäjä vaan toivoi semmoisen joka saisi ihmisset oikeasti menemään eteenpäin. kuria ja järjestystä. Kuitenkaan koskaan työnohjausta emme saaneet. Emme koskaan. Kuulemma itse pystyisimme tiimissä hoitamaan.

Näistä erilaisista toimintatavoista riittäisi kerrottavaa, vaikka kuinka ja olen niitä muistellessani oppinut tunnistamaan paljon uutta.

Ehkä lapset jätän tästä pois. Sen verran sanoin, että voitte kuvitella, kuinka kaiken tämän hän kohdisti myös lapsiin. Hajota ja hallitse. Hän valehteli lapsille ja kertoi toiselle lapselle toista kuin toiselle ja piti hoitokeskusteluja luottoaikuisena, joissa toi esille toisen lapsen kanssa keskusteluja asioita manipuloidakseen toista lasta. Luottoaikuisena, joka seuraavassa hetkessä huusi lapselle, jostakin aivan käsittämättömästä syystä, nolasi ym. Kaikki koko tiimissä elimme kaaoksessa. Yksi lapsi siirrettiin toiseen ryhmään, koska hän koki ettei oma ammattitaito riitä tämän lapsen auttamiseksi, jonka olisi pitänyt tapahtua sormia napsauttamalla. Ongelma olikin, että olimme muut aikuiset esimerkiksi empatian ja huumorin jne. kautta luomalla saaneet yhteyden tähän lapseen, mutta sitten seuraavassa hetkessä myrsky saapui paikalle ja sai lapsen taas pistettyä " omalle paikalleen" tai raivon partaalle. Tämä narsisti, joka ei kestänyt katsoa onnistumista muilta. Hajotti tämän lapsen yhä uudelleen, vaikka muut aikuiset olimme yhdessä tuonee esille, kuinka kyseisen lapsen kanssa kannattaisi jatkossa toimia. Ei hän hajotti lapsen yhä uudelleen ja lopulta heitti pois.
Loppuvaiheessa olin itse niin uupunut ja sekaisin ja tunsin oman ammattitaitoni täysin nollaksi, vaikka ulkopuoliset kehuivat toimintaani. He eivät kuitenkaan nähneet mitä ryhmässä tapahtui. Hän käytti teorioita omiin tarkoitusperiinsä, jotka saivat lapsen toimimaan, mutta hajottivat tätä lisää. Tervetuloa kovaan maailmaan jne. Huutamista ja raivoamista. Hän loi lapsille kauhukuvia tulevaisuudesta, kuinka he eivät tulisi pärjäämään ilman häntä. Toivottomuus. Mutta toisaalta ääretön kehuminen. Silmistä ei koskaan paistanut aito empatia, koskaan emme nauraneet yhdessä. Täysin tunteetonta menoa, vaikka teimme töitä Kauhukuvia maailmasta ja miten kova paikka maailma on ja se on vain kestettävä.

Vanhemmat saivat myös omansa osansa. Heille soitettiin ja sovittiin asioista joidenka olisi kuulunut olla minun alaa. Valehdeltiin, manipuloitiin ja peloteltiin. Pelottelua ja vanhemman murskaamista tehtiin paljon. Luotiin uhkakuvia, suurenneltiin. Selän takana jokaisen vanhemman ilmoitettiin olevan täysi idiootti. Taivasteltiin kuinka nämä toimivat oman lapsensa kanssa. Kuulin, että yksi vanhempi oli murtunut puhelimessa itkuun. Vanhempi kenen kanssa olin juuri tehnyt töitä, jotta hän saisi uskoa omaan osaamiseensa ja siihen, että hän pyrkii kohti parempaa koko ajan. Gaslighting.

Asiasta puhuttiin esimiehelle. Hän tuntui olevan empaattinen, mutta täysin neuvoton asian suhteen. Uskoako vai eikö uskoa. Kun olin narsistin vaikutuspiirissä tunsin itseni maan matoseksi enkä oikeutetuksi puolustamaan lapsia ja kertomaan esimiehelle. Kerroin kuitenkin, esimies käänsi vain maton ympäri ja kysyi, että mitä hän voisi asialle muka tehdä. Hän näki "tulokset", mutta ei todellisuutta. Hän sai valheet. Hän sai kehut. Hän sai kaiken paitsi totuuden.

Kaikki tiimin aikuiset olivat purskahtaneet itkuun tiimin kokouksessa yksi vuorollaan, kun me kaikki yritimme toimia tiiminä ja lasten parhaaksi. Mutta itkuun reagoitiin nolla naamalla. Asiat saatiin aina näyttämään olleen jonkun muun ongelma tai asia. Hän kertoi aina, kuinka oli niin suorapuheinen. Ja anteeksi vain jos emme hänen luonnettaan pystyneet käsitellä, että hän kuulemma tunnisti vikansa ja yritti niitä koko ajan aktiivisesti korjata.

Mietin tässä nyt, että oliko hän lopulta päättänyt, ettei minua tiimiinsä halua. Oliko tämä nyt se henkinen painostus, millä häätää ei toivotut pois. Vai olisiko luvassa vielä pahempaa. En tiedä. Olin kuori vain ja edelleen tuntuu välillä siltä. Näen painajaisia ja näen toisaalta unia joissa karjun täysiä hänen kasvoilleen. Huutaessani työpäivän jälkeen yöllä tyynyyn, kuvittelin olevani surkea työssäni, epäpätevä ja pelkäsin jokaista työpäivää. Sydän reistaili ja en saanut unta. Olin surkea, en osannut mitään. Minulle oli uskoteltu, että työ oli todella haastavaa ja vain "parhaat" ja "aidoimmat" pärjäsivät. Kuvittelin, että tunteeni johtui siitä, että olin huono työntekijä ja en osannut mitään. Tai siitä, että kannoin työni kotiin.

Jonkinlainen itsesuojeluvaisto minulla oli, sillä hän useasti yritti udella minun kotiasioistani, taustoistani, elämäni kipukohdista ja kaikesta. Hän halusi tietoa ja kun en halunnut jakaa sitä, niin kertoi ettei tiimi voi aidosti toimia, jos emme jaa aivan kaikkea. Näin kuitenkin kuinka kävi jos jakoi kipeän asian itsestään. Sitä käytettiin hyväksi toisessa tilanteessa. Sille naurettiin ja vitsailtiin. Näin kävi työkaverilleni. Ja näin kävi lapsille. Hän siis uhkaili, että jos en jaa niin sitä ja sitä niin pilaan koko tiimin.

Yritin silloin ilmaista esimiehelle, että tämän ihmisen ei tulisi työskennellä traumataustaisten lasten kanssa (jos nyt kenenkään). Esimies ei tälle tehnyt mitään. Ja minä uskoin entistä enemmän, että minun täytyi olla päästä pipi ja huono ihminen. Minä lähdin vuosia kestävälle sairaslomalle. Tietääkseni hän työskentelee edelleen samassa paikassa. Mietin välillä, että olisiko pitänyt yrittää ottaa yhteyttä jonnekin kyseisen paikan ulkopuolelle valvovaan tahoon. Siinä tilassa, missä olin, niin en olisi pystynyt vanhan ja trauman sisällä. Halusin kuolla. Edelleen mietin, että pitäisikö minun jossakin käydä kertomassa tämä kokemukseni.
Vastaa Viestiin