Arkitarina

[lannistunut]

Elämä on pieniäkin asioita. Luulisin. Ja voin olla väärässäkin ja luultavasti olenkin tässä kuplassa.

Terassipöydän päivävärjosta oli nostonaru rispaantunut jokseenkin pilalle. Tilasin sopivaa nyöriä ja valitsin mustan, jossa kultainen säie kudoksessa. Esittelin puolisolle, jotta tällaista narua löysin. Vaihdoin sen. Tein kauniit solmut kun osaan jotain kalastussolmuja. Hyvähän siitä tuli. Mutta jatko oli kummallinen. Nyöriä jäi viitisentoista metriä. Sanoin puolisolle, jotta tuo naru pitäisi tallettaa vastaisuuden varalle.

Tuuli tarttuu tuollaisiin varjoihin. Tilasin seinään kiinnitettävät helat jostain ja kaksi messinkistä lukkosalpaa. Ensin tulivat messinkiset osat. Jäivät odottamaan pöydän kulmalle seinäheloja. Sanoin, että vielä puuttuu seinähelat. Muutaman päivän päästä tulivat seinähelat ja aloin kyselemään missä ovat kullanväriset säpit. Ei kuulemma mitään tietoa. Totesi myös ettei tajua mitä tarkoitan. Näytin, että tässä pöydän nurkalla odottivat kullanväriset osat. Ihmeellisen vääntämisen jälkeen messinkiosat ilmestyivät saataville.

Sanoin, jotta nyt tarvittaisiin se nyöri. Siitä tuli tiuskimista, jotta ei tiedä yhtään mitään mistään nyöristä. Ei ole tarvinnut eikä koskenut. Kerroin, että se musta nyöri kullan värisellä säikeellä, jota terassin varjoon asennettiin ja jota jäi yli iso vyyhti. Jotta nyt olisivat helat, joilla varjon saa sen verran seinään kiinni, ettei pieni tuuli heittele sitä. Huuto jatkui ja yltyi ettei muista mitään narua. Tätä jatkui vaan ja yritin sanoa, että hommasin sitä narua ja sitä jäi yli ja nyt sitä tarvittaisiin.

Sen verran meni yli, että heitin helat roskikseen ja sanoin että antaa olla. Noihin hetkiin mahtui se, että tuo otti keittiöjakkaran ja kaivoi siivouskaapin ylähyllyn takanurkasta nyörin ja heitti lattialle jalkoihini. Poimin sen ja lapsellinen kun olen niin heitin senkin roskiin. Totesin että tuuliasia oli sitten siinä.

Nyt on sitten niin, että varjo saa lennellä aivan vapaasti. On juttuja, jotka voi pilata vaikka toinen olisi kuinka kärsivällinen. Mikä oli minulla koko jutussa motiivina? Kuvittelin tekeväni pientä kivaa nätillä nyörillä, messinkisalvalla ja hyvällä rosteriseinälenkillä. Siroa ja nättiä. Pienillä tuulillakin olisi varjo voinut olla kun se kuitenkin tuppaa unohtumaan auki.