30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
MyWayOrTheHighway
Viestit: 6
Liittynyt: 16 Maalis 2018, 17:51

30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja MyWayOrTheHighway »

Olen 30 vuotias mies ja viime kolme vuotta olen epäillyt onko äitini narsisti.

Aluksi kerron hieman taustaa itsestäni.
Minut kasvatettiin ehdollistetulla rakkaudella ja vapaalla kasvatuksella. Olen perfektionisti ja äärimoraalisti joka tuo vaikeuksia elämässäni.
Syrjäydyin ja sairastuin 12 vuotiaana kun isäni sai sydänkohtauksen ja aloin miettimään onko kaikki kotona ihan kunnossa.
En omannut käsitystä terveestä parisuhteesta mutta tunsin monesti mikä on oikein ja mikä väärin vanhempieni parisuhteessa.

16 vuotiaana muutin pois kotoa opiskelemaan ja syrjäydyin vielä pahemmin. Tuntui ettei ole työkaluja luoda ihmisuhteita. Matkustin aina viikonlopuksi vanhempieni luo. Olin isäni seurana ja hän ryyppäsi sen seurauksena me riitelimme hölmöistä asioista.
Syrjäytymisen myötä katkeroiduin ja sisälleni tuli suurta patoutunutta aggressiivisuutta. Mielessäni pyöri väkivaltaisia tekoja ja silloin hain apua. Siitä lähtien olen ollut mielenterveyskuntoutujana. Olen käynnyt avoterapiassa ja syönnyt mielialalääkkeitä.

2009 koulun loputtua, 21 vuotiaana, olin aika väsynyt. Vaihdoin paikkakuntaa ja äitini arvasi puhelin keskustelun kautta että päivärytmini on sekaisin. Nukuin vähintään 12 tuntia välillä heräsin toki syömään suklaata ja join limpparia. Pakenin todellisuutta uniin. Äitini otti yhteyttä minun hoitavaan edellisen paikkakunnan terapeuttiin ja menin takasin terapiaan.

Vuoden ehdin olemaan rauhassa kunnes vanhemmat muutti samalle paikkakunnalle. Makasin sängyssä, 20kg ylipainoisena, surkeassa vuokraluukussa jossa en jaksanut edes siivota.
Ei kavereita ja arkena kävin ainoastaan isän kanssa kaupassa ja kirjastossa. Illat ja yöt istuin tietokoneella vaikka en ollu mikään nörtti vaan tapoin siellä vain aikaa.

Äitini haukkui minua isäni kaltaiseksi läskiksi peräkammarin pojaksi. Hän teki sitä mielellään kun heillä oli vieraita. Se oli vitsailua mutta erittäin ivaallista.
Vietin kaikki viikonloput jälleen isäni seurana. Äiti nukkui toisessa huoneessa ja kävi välillä uhkailemassa ja tarkastamassa kävikö isä salaa tupakalla parvekkeella . Jos kävi hän haukkui isän lyttyyn täysin. Isäni ei ole koskaan sanonut mitään äidilleni vastaan koska pelkää.

Hoitotaho huolestui; pitäisikö sinun mennä suljetulle osastolle? jossa mun päivä rytmi laitettaisiin kohdalle. Äitini oli sitä mieltä että ehdottomasti hän ei ollut huolissaan.

26 vuotiaana törmäsin käsitteeseen narsismi. Aloin tutkimaan luotettavista lähteistä mm. kirjaston kirjoista ja aloin pelkäämään jospa olenkin oikeassa taikka jospa olenkin väärässä. En tiennyt kumpaa toivoisin.
2014 jouluna jouduin ottaa vanhempieni luona vessassa ”aikalisän”. Epäilykseni vahvistui. silloin alkoi mielessä kyteä suuri viha joka mullisti elämääni. Viha toimi minulla voimavarana se oli kuin höyryjunan polttopuut. Ensimmäisenä menin omalle vastaavalle lääkärille ja annoin omalle terapeutille ”potkut” lääkäri meinas pudota penkiltä hän sanoi että ensimmäistä kertaa elämässä otan ikävän asian hoitaakseni koska en oikein jaksanut edes kotona siivota.

Kesällä 2015 ihmettelin miksi lihoin epäilin lääkitystäni syyksi mutta hoito taho ei uskonut minua lopulta aloin ajamaan sitä hiljalleen alas. Ensin kärsin n. 2 viikkoa vieroitusoireista en nukkunut vaan tärisin kalpeana hikisenä sängyssä. Aivot kävi ylikieroksilla, ääni sekä valo arkuutta ja oksentelin vähän väliä mutta sitten tapahtui ihme! Nukahdin vihdoinkin ja kun heräsin olin nukkunut 8 tuntia ja olo oli niin mahtava että halusin painia tiikereiden kanssa.
Laihduin puolessa vuodessa 15 kiloa. Olin pelannut 2009 lähtien salibandya ja vihdoinkin kaverit ympärillä alkoi ihan erilailla kaveraamaan. Aloin osaamaan erilaisia kikkoja säbässä ja aloin hengailee vapaa ajalla heidän kanssa.
Äitini alkoi olla huolissaan etten ole enää isän kanssa. Kysyin miksi olet huolissasi minulla on enemmän kavereita kuin koskaan ja olen laihtunut! Ikinä hän ei sanonut olevansa tästä hyvillään.

2016 päätin muuttaa parempaan asuntoon. Hain asunnon itse ja järjestin kaikki paperi asiat itse. Tämä oli minun uusi alkuni jo toiseen kertaan. Äitini ei pitänyt että muutin hän varoitteli uuden vuokran olevan isompi ja joka kerta kun valitin taloudellista tilaani, kun olen eläkeläinen, hän muistutti miksi muutit.
Kesällä tein töitä mm. puhelinmyyjänä n. 2kk mutta olin sopimuksen loppuun asti. Tämä vakuutti minut minun henkisistä voimavaroista.
Olen koittanut hakea töitä mutta paikkakunnalla niitä ei juuri ole. Viime vuonna päätin että muutan toiselle paikkakunnalle töihin. Tämä ei onnistunut koska minulla ei ole rahaa vuokravakuuteen eikä kela myönnä sitä koska olen eläkeläinen. Äitini on aina maksanut vuokravakuuden ja nykyiseen asuntoon sen myönsi sossu aikoinaan.
Elämääni alkoi myös ilmaantua naisia mutta ei seurustelu mielessä lähinnä ystävinä heille en ole vielä kertonut synkkää mielenterveys polkuani enkä äidistäni.

Nyt vihdoinkin on aivan nurkalla että saan uuden alun. Kolmannen kerran. Olen hakenut opiskelu paikkoja pääkaupunkiseudulta ja odotan päätöksiä. Aion maksaa vuokravakuuden opintolainalla kait? :roll:
Viime sunnuntaina äitini laittoi seuraavan tekstiviestin:
- ”Tuun leffaan vien auton (kauppahallin parkki jonka nimeä en mainitse) leffa alkaa 12.20 (leffan nimi) kestää? pääset (lähi paikkakunta jossa vanhemmat nykyään asuu) ja takas jos haluut tulla syömään”

En halunnut vastata tähän viestiin ja niin tein. En tiedä miksi. :? Tästä alkoi elämäni suurin hulluus.
Seuraavana aamuna olin kaverin firmassa auttelemassa. Puhelin oli soinnut kolme kertaa en ollu huomannut. Tuli aamuehtoon puolella seuraava tekstiviesti:
-”haloo ootko siellä? vastaa tai tulen isännöitsijän kanssa ja poliisin.”
Olisin voinut vastata tähän ”joo” jostain kapinallisesta syystä en tehnyt tätä.

Tuli kolmas viesti- ”ei kai tässä auta muu kuin soittaa sairaalat läpi ja kääntyä poliisin puoleen”

Kun pääsin kaverin firmasta oli minulla 2 tuntia aikaa syödä ja käydä suihkussa ennen hierontaa.
Äitini tuli oven taakse. En tiedä miten hän pääsi ala ovesta koska olin ottanut jo n. 5 vuotta sitten avaimet pois. Ensin äidiltä koska hän tuli sisään varoittamatta ei edes koputtanut sitten isältä kun äiti käytti isän varavainta.
Hän rimputti ovikelloa kuunteli postiluukusta soiko mun kännykkä johon hän soitti. Säikähdin tätä niin että soitin isännöitsijälle ja kerroin että äitini uhkaa teidän kanssa tulla asuntooni. Hän on mielisairas ja soittakaa minulle ensin jos hän tätä aikoo. Isännöitsijä oli mahtava ja ymmärsi heti.
Äitini ei tunne yhtäkään minun kaveriani ja isäni osaa nimetä heistä noin 20. Yhdellekkään heistä ei ole otettu yhteyttä. Joten sekin mietityttää millanen huoli äidilläni oikein on?

Illalla enoni soitti vastasin ja puhuimme pikaseen niitä näitä. Sitten tuli tekstiviesti 4:
-”taidat sentään olla hengissä kun puhelimesi oli varattu. ei äidille tehdä tämmöistä! vaan vastataan kun tavoitellaan. käytöstavat”
Kun puhuin enoni kanssa kukaan ei ollu soittanut samaan aikaan vaan äitini oli laittanut veljensä soittamaan minulle.

Äitini oli soittanut lähes kymmenen kertaa ja isän puhelimesta myös. Tästä en ole varma mutta sitä hän tekee monesti kun koitan soittaa isälleni äiti vastaa, mutta kun soitan äidin puhelimeen, isäni ei vastaa koskaan.

Otin tuona päivänä yhteyttä paikkakuntani narsistien uhrien tuki ryh:yn ja pääsin seuraavana päivänä vertaistukiryhmään.
Päivän aikana tuli viides viesti
-”minulla on perjantai vapaa ja olen menossa (paikkakunta) auttamaan ”siskoni nimi” , mukaan mahtuu. vastaathan kiitos”
Siskoni oli tekemässä muuttoa ja olin jo aiemmin kieltäytynyt. Olen elämäni aikana ollut lukuisissa muutoissa aina kun äitini sitä vaati. En vastannut viestiin.
Ryhmässä sain lisää vahvistuksia epäilyksilleni kun kerroin muutaman tapauksen äidistäni jossa koin asioiden hulluuden. Istunnon aikana tuli kuudes viesti
-”tarttis sitä lasange/makaroonivuokaa lainaks perjantaita varten, ootko miten huomenna tavattavissa?”
Kyseinen makaroonivuoka on äitini vaikka hän ei ruokaa tee vaan isäni on aina ruuat tehnyt. Äitini omistaa kaiken heidän taloudessa ja puolet minun omaisuudesta mm. vaatteet 99% on äitini ostamaa. Kyseistä makaroonilaatikkoa ei ole vimeisen 9 vuoden aikana he tarvinneet. En vastannut viestiin.

Toissapäivänä tuli 7 viesti -
”olen tosi huolissani sinusta soitathan tänään ole niin kiltti. autan jos suinkin osaan” en vastannut.
eilen viesti 8:
-”huomenta aurinko paistaa kaikesta huolimatta. jos jaksat lähteä huomenna (paikkakunta) olet tervetullut mukaan.”

ja viimeisin viesti tänään:
-” Teemme lähtöä. en haluaisi syyllistää mut jos tarkoituksesi oli aiheuttaa mielipahaa niin olet siinä onnistunut. sydämiimme sattuu ja ihan konkreettisesti isäsi kohdalla. pahoittelen ehkä turhaan mut en ymmärrä mitä olen tehnyt että voit käyttäytyä näin? oletko keskustellut terapiassa? muista että olet minulle huipputärkeä ja rakas ihminen”
Monesti äitini kertoo isän tunteista ja kärsimyksistä. tätä en ole huomannut taas isältä että hän osoittaisi mitään kärsimystä. Lisäksi vuosien ajan äitini on heittänyt verbaalisella tikarilla ”onkohan lääkityksesi kunnossa”

Jos olette jaksaneet lukea tänne asti haluan mielipiteitä, ohjeita jne. esim siihen kun muutan pitäisikö minun vaihtaa puhelinnumeroa ja laittaa osoite salaiseksi. Olenko ollut liian ilkeä näissä tapauksissa? Siitäkään en ole varma kuten en vieläkään äitini narsismista.

Wreck
Viestit: 48
Liittynyt: 23 Heinä 2017, 12:22

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja Wreck »

Hei, jaksoin lukea viestisi loppuun, kevyesti!

Mahtavaa, kun olet selvinnyt tänne asti, oot rautaa! Sanoisin, että anna mennä vaan, nyt reippaasti irti äidistä. Hän ei kohtele sinua, niin kuin aikuista poikaa pitäisi kohdella. Päinvastoin hän kuulostaa todella ahdistavalta ihmiseltä.

Sinun nykyinen elämäsi kuulostaa niin paljon paremmalta kuin mitä viestin alussa kuvailit, että älä heitä saavutuksiasi hukkaan nyt, kun olet päässyt näin pitkälle. Luota vaistoosi ja tuntemuksiisi. Ne ei koskaan valehtele, vaikka joku toinen väittäisi mitä. Me eletään täällä vaan kerran ja eiköhän tuossa 30 vuoden helvetissä ole ollut jo ihan tarpeeksi kärsimystä?

Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

MyWayOrTheHighway kirjoitti:
16 Maalis 2018, 18:21
Jos olette jaksaneet lukea tänne asti haluan mielipiteitä, ohjeita jne. esim siihen kun muutan pitäisikö minun vaihtaa puhelinnumeroa ja laittaa osoite salaiseksi. Olenko ollut liian ilkeä näissä tapauksissa? Siitäkään en ole varma kuten en vieläkään äitini narsismista.
Minusta kuulostaa myös siltä, ettei äitisi ole ihan järjissään. Jos haluat saada varmemman olon ja mielenrauhaa, niin maistraatista osoitetietoja salaisiksi + jos omaat auton niin trafin kautta sama juttu.

Mun puhelinnumero on perheeni tiedossa(mutta salainen "eli osoitettani ei löydy mistään"), koska pääsen helpommalla näin. Se mitä voin suositella: Blokkaa viestit ja puhelut älypuhelimellasi...Näin säästyt siltä pahalta ololta, mitä seuraa siitä, kun joutuu lukemaan viestejä tai lyömään punaista luuria tietoisesti.

Lisäys: Jos aikanaan koet olevasi henkisesti vahvempi tai sun tarvii olla jostain syystä yhteydessä äitiisi, niin voit helposti purkaa blokit, vaikka pelkästään väliaikaisesti.

Harmaus
Viestit: 211
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja Harmaus »

Narsistivanhempi on omiaan aiheuttamaan mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä jälkikasvulle. Samoin ne pitää tiukasti riippuvaisena ja keksivät vaikka mitä pelotteita ja syitä ettei ulkomaailmaan saa tervettä kontaktia... sun tekstistä kuulostaa että äitis voi olla narsisti mut kuten tavallista en "lyö mielipidettä lukkoon" ihmisestä jota en oo tavannut. :) Terve vanhempi tuskin muuttaa asennoitumistaan sua kohtaan tolleen ("oot paska - tuu takas!") sen mukaan mikä sun itsenäistymisen taso on ja noi sen tavat vetää sua takasin on vaan teennäisen liioiteltuja.

Musta on hienoa miten oot kaikesta huolimatta pyristellyt jo monesti irti ja muuttanut useemmin. Itelläni olis palanut hermot stressatessa rahasta ja käytännön järjestelyistä jos olisin yrittäny vastaavaa. Samoin se miten oot huolehtinut ite asioistas jos jotain on alkanu mennä päin persettä. Mun äiti pelaa kans tota "ollaan yhteydessä joka hoitotahoon ja viranomaiseen jotta kontrolli pysyy" teatteria.

Et mun mielestä ole ollut liian ilkeä. Oot vetänyt rajoja ja kun niitä ei oo uskottu, oot ollut oikeutetusti välinpitämätön. Hanki kunnolla etäisyyttä äitiisi ja pidä yhteyttä niihin ihmisiin jotka tukee sua matkalla eteenpäin. Vaikkei äitisi olisikaan narsisti, sulla on oikeus itsenäisyyteen ja omaan elämään hänen ailahteluistaan irrallisena ihmisenä. Jos joskus muutat mieles, helpompi tosiaan olla yhteydessä häneen sitten kun sulla on enemmän resursseja rajata hänet pois elämästäs tarvittaessa kuten Shortlie tossa jo hyvin sanoi.
Narsismista ollaan levitetty tietoa sukupolvien ajan, sanottu ettei tämä ole hyväksyttävää, mutta vieläkin ollaan siinä pisteessä ettei sille käytännössä tehdä yhtään mitään. Onko tästä siis hyötyä?

rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Kuulostaa niin tutulta, aivan tunnistettavalta tuo äitisi toiminta. Lähes sanasta sanaan on viestit tuttuja, tilanteessa jossa yhteydenpito lakkasi omalta puoleltani. Narsistiäidin rakkaus on tarvitsemista. Sillä ei ole mitään tekemistä sinun tarpeidesi kanssa eikä se kunnioita sinun tarpeitasi.

Kannustan kirjoittamaan omaa toipumistarinaa ja -ottamaan sellaista vertaistukea esim täältä joka juuri sinusta hyvältä tuntuu- ja jättämään sellaisen johon et samaistu tai ei tunnu hyvältä. Meillä on kaikilla omanlaisemme tarina, joissa on usein samankaltaisia piirteitä. Lueskele ja etsi samaistumispintaa jatka kirjoittamista ja sen hahmottamista missä kohta sinun tarinassasi äitisi loppuu ja sinä alat olla olemassa.

Se pitäisikö sinun laittaa numero tai osoite salaiseksi, on ihan tuttu pohdinnan aihe. Valitettavasti narsistin lapsi joutuu tällaisia miettiä, itsensä suojelemiseksi, miettiä missä se raja kulkee. Narsisti kun ei rajoja kunnioita vaan tulee juuri noin kun kuvasitkin, väkisin ovelle ja ottaa yhteyttä mutkien kautta. Löydät itsellesi sopivat rajat kokeilemalla mikä sinusta tuntuu hyvältä, itsellesi sopivalta. Se on välillä juuri tuollaista mitä kuvasitkin, teet sitä mikä hyvältä tuntuu sillä hetkellä. Sinulla on oikeus muuttaa mieltäsi ja rajasi paikkaa jos se sinusta tuntuu hyvältä. Luota itseesi.

Itse kävin osallistumassa yhdessä tämän yhdistyksen järjestämässä keskusteluillassa pari kolme vuotta sitten ja sain siitä idean mukaani: jos/kun on pakko olla tekemisissä, en puhu henkilökohtaisista asioistani. Älä jaa mitään mikä sinulle on merkityksellistä. JOs jaat, saat ennen pitkää huomata että narsisti käyttää sitä aseena sinua vastaan. Kyllä, se on sairasta. Narsistin ainoa motiivi ja yhteydenpidon tarkoitus on pitää sinua otteessaan, omistettuna. Ei erillisenä yksilönä jonka rajoja kunnioittaisi. Myöhemmin rajasin radikaalimmin yhteydenpitoa eikä minuun enää helposti saa yhteyttä mitään kautta, ainoastaan kirjallisesti ja tietyn mutkan kautta suullisesti kuulisin jos olisi hätätilanne.

Niin tuttu tarina tuokin että lakkasit syömästä jotain lääkettä, laihduit ja aktivoiduit sen myötä, aloit ottaa vastuuta omasta elämästä ja sitä myöten rajaamaan yhteydenpitoa lapsuuden kotiin, sehän on ihan normaalia. Paitsi silloin jos vanhempi on narsisti eikä anna niin tapahtua. Pidä kiinni rajoistasi, pidä kiinni siitä että elät omaa elämääsi ja pidät yllä omia ihmissuhteitasi, haet työkuntoasi. Se on parasta mitä itsellesi teet. Olen melko samassa tilanteessa itsekin ollut viimeiset pari kolme vuotta. Kannattaa.

Välillä tulee takapakkeja, ne kuuluu asiaan, toipuminen ei ole suoraviivaista. Luota itseesi, kuuntele itseäsi, hae tarvittaessa tukea kivien ja kantojen alta. Olet sen arvoinen.

Marianne
Viestit: 46
Liittynyt: 26 Kesä 2016, 12:56

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja Marianne »

Hei

Samaa pullaa on nähty ja kuultu täälläkin. Nuorena minä usein unohdin ilmoittaa meno- ja tuloajoistani ja äiti sitten soitteli poliisit ja sairaalat ja onpa se kerran tullut väkisin ovestakin läpi kun pitää selvittää että olenko minä kunnossa. Kuten monta kertaa olen kuullut että kaikkensa hän aina minun parhaakseni on tehnyt -lyönyt ainakin puukkoa selkään verbaalisella tasolla. Jälkeenpäin ajatellen olisin varmasti ilmoittanutkin ihmiselle jota kunnioitan ja josta pidän. Maailmalta kotiin palaaminen tuntui aina kurjalta ja sitten kun pääsi jonnekin en todellakaan halunnut vaivata päätäni sillä mitä kotiin kuuluu.
Mitä heikompi olet sen varmempi on narsisti, että olet hänen vallassaan ja mitä pahemmin olet hänen vallassaan sen törkeämpi hän on. Muutettuani omaan kotiin alkoi äitini uhkailla minua kaikenlaisella, kuten että kyllä nyt ihmiset nauraa minun typeryyttäni (asumme pienellä paikkakunnalla) tai että vuokraisännällä onkin nyt hyvä syy polttaa talo vakuutusrahojen toivossa kun on asukkaat sisällä. Koska hän on niin arvokas ja mökkihöperö, niin ei onneksi ole kertaakaan yrittänyt tulla visiitille, vaikka välimatkaa on vain pari kilometriä. Onneksi.

orjapoika
Viestit: 48
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 13:26

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja orjapoika »

MyWayOrTheHighway kirjoitti:
16 Maalis 2018, 18:21
Olen perfektionisti ja äärimoraalisti joka tuo vaikeuksia elämässäni.
Narsistisen äidin tai isän kynsistä ei selviä terveenä. Pidän itseäni varttinarsistina. Minulla on ollut kova työ pysyä ns. terveen kirjoissa, koska jäljet mitkä lapsuus jätti on kovat. Hyvä asia on se, että erona täysnarsistiin minä tajuan puutteeni ja pystyn aina vain paremmin taistelemaan luonteeni patologisia piirteitä vastaan. Olet samassa tilanteessa ja toivon sinulle menestystä tervehtymiseesi!

Oli äitisi vain sitten ilkeä tai narsisti, niin lukemastani päätellen on varsin tervettä ottaa etäisyyttä. Yritä järjestää asiasi niin, että olet omallasi. Silloin kun pystyt katkaisemaan taloudellisen kiristysmomentin, niin ole paljon selvemmillä vesillä ja pystyt keskittymään eheyttämään itseäsi.

Tsemppiä sinulle.

rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

orjapoika kirjoitti:
19 Maalis 2018, 10:21
Silloin kun pystyt katkaisemaan taloudellisen kiristysmomentin, niin ole paljon selvemmillä vesillä ja pystyt keskittymään eheyttämään itseäsi.
Tämä! Siitähän se aikoinaan lähti itsellänikin. Taloudellinen ehdoton irtiotto, sen jälkeen olet turvallisemmilla vesillä. Irtiotto ei onnistu jos on taloudellisesti riippuvainen narsistista. Itselläni johti siihen että palautin sentilleen sitä mukaa narsistin rahoja kun se eri yhteyksissä yritti minua "salaa" ostaa, laittamalla tilille rahaa milloin mistäkin syytä. Palautin ne mitään sanomatta takaisin. Se oli viimeinen niitti josta narsisti tajusi että jotain on tapahtunut. Ja oli tulla ovista läpi.
Tämä sama kaava tuntuu olevan tosi tuttu tietyn tyyppisten narsistien uhreilla, rahan avulla tehdään riippuvaiseksi ja sitten ajetaan nurkan kautta omistetuksi. Siinä missä normaali vanhempi nimenomaan tukee lasta itsenäistymään, omille jaloilleen, tulemaan toimeen omana itsenään, narsistivanhempi tekee juuri päin vastoin. Kaikki itsenäistyminen ja irrottautuminen on uhka narsistille. Vain narsistilla on tarpeita ja muut ihmiset ovat hänen tarpeita varten olemassa.

Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Ei voi kun kompata, mitä orjapoika ja rajallinen kirjoitti tuossa. Taloudellinen riippumattomuus on keino viedä se viimeinen ase. Narsisti: "Minä kun olen häntä auttanutkin, tällätavallako se minulle korvataan?" Loppuu se roikkuminen, kun ei ole millä kiristää..mutta voi alkaa love bombing tai rage vaihe..millä sua yritetään saada takasin.

Fyysinen riippumattomuus on myös iso juttu. Selviytyjä: "En enää aio osallustua manipulointiisi ja pelehisi, joten en enää tule käymään kylässä jne.."(tietona itselleen). Luultavasti peleistä ei äkkiä pääse pois, mutta vuosi kerrallaan se tulee helpommaksi, vaikka syyllisyys voi monesti vaivatakkin(mua vaivaa välillä ainakin). Silloin kyselen itteltäni: Teinkö oikein? Entä jos olekin itse se narsisti? Entä jos hän kuitenkin on uhri, kuten esittää muille? Minusta on vaan inhimillistä uskoa viimeiseen asti toisen hyvään tahtoon..joten välillä voi tulla takapakkiakin, mistä monesti itseään suotta ruoskii.

Psyykkinen etääntyminen tulee sitten, kun alkaa hahmottaa omia rajojaan. Jos on pakko olla yhteydessä, niin voin tehdä niin ja silti palata takaisin etäisyyteen, missä mun on oltava, että oma mielenterveyteni kestää. Etääntyminen traumatisoivasta ihmisestä voi nostaa vaikeaakin riippuvuuden tunnetta. Olenhan tottunut siihen, että mun ajatuksia mitätöidään ja että olen aina väärässä ja ilkeä, vaikka ne olis oikeasti vaan asioita, mitä narsisti on hokenut sulle. Halu, että joku kertoo sulle, miten asiat on(tää on mun kokemus asiasta).

Lopuksi
Mielestäni meillä kaikilla on oikeus valita ne ihmissuhteet, missä voimme hyvin..Oli ne sitten sukua tai ystäviä..tai vaikka vertaisia tällä foorumilla.

orjapoika
Viestit: 48
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 13:26

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Viesti Kirjoittaja orjapoika »

Narsisti ei välttämättä auta taloudellisesti, vaikka oman lapsen henki olisi uhattuna. Veljeni leikki yhteen aikaan kovaa bisnesmiestä ja teki yhteistyötä ganstereiden kanssa. Elettiin vielä markka aikaa. Yksi bisnes sitten kusi pahasti ja veljeni jäi velkaa ganstereille 10000 markkaa. Velanmaksun ehdot oli hyvin selvät. 1. päivämäärä, jos rahaa ei kuulu niin turpaanveto 2.päivämäärä jos rahaa ei kuulu,niin katkaistaan raaja. 3. päivämäärä, jonka jälkeen velanmaksusta ei tarvitse huolehtia, koska et ole enää hengissä huolehtimassa siitä

Minä pyysin apua äidiltä. Vastaus oli hyvin tyly, että etköhän nyt sitten opi, eikä rahoja tippunut. Koitin selitää, että jos rahaa ei löydy veljelle, niin voi jopa henki lähteä. "no, oppii olemaan pelleilemättä" oli vastaus. Sai kuitenkin pienen lainan ja yhdessä vaimoni ja minun palkkani kanssa saimme sen 10000 markkaa kasaan. Tilanne oli meillekkin vaikea, koska elimme kädestä suuhun tuohon aikaan asuntolainamme kanssa.
Gansterit saivat rahansa ja veljeni oppi, ettei hänestä ole bisnesmieheksi.

Tuo oli se hetki, jolloin tajusin, että elämässä täytyy olla 100% omillaan ja hyvä olisi jos olisi tilillä pientä puskuria. Vaikka narsku vanhemman tilillä olisi 100000 euroa, niin voit jäädä toisellepuolelle maailmaan lentokentälle kerjäämään matkarahoja suomalaisilta ja muilta avuliailta, jos oikein onnistut mokaamaan.

Olisin tilanteen ymmärtänyt jos äidillä ei olisi ollut rahaa. Mutta kun äidillä oli ja on rahaa ja tuolloin hänelle tuo 10000 markkaa ei olisi ollut suuri ponnistus. Tietyssä mielessä äitini oli oikeassa, sillä veljeni kalloon meni, ettei hänestä ole bisnesmieheksi, eikä easy moneyta ole olemassa. Opetuksen hinta olisi vain ollu turhan raju, jos minä ja vaimoni ei olisi saatu rahoja kasaan.

Vastaa Viestiin