Aluksi kerron hieman taustaa itsestäni.
Minut kasvatettiin ehdollistetulla rakkaudella ja vapaalla kasvatuksella. Olen perfektionisti ja äärimoraalisti joka tuo vaikeuksia elämässäni.
Syrjäydyin ja sairastuin 12 vuotiaana kun isäni sai sydänkohtauksen ja aloin miettimään onko kaikki kotona ihan kunnossa.
En omannut käsitystä terveestä parisuhteesta mutta tunsin monesti mikä on oikein ja mikä väärin vanhempieni parisuhteessa.
16 vuotiaana muutin pois kotoa opiskelemaan ja syrjäydyin vielä pahemmin. Tuntui ettei ole työkaluja luoda ihmisuhteita. Matkustin aina viikonlopuksi vanhempieni luo. Olin isäni seurana ja hän ryyppäsi sen seurauksena me riitelimme hölmöistä asioista.
Syrjäytymisen myötä katkeroiduin ja sisälleni tuli suurta patoutunutta aggressiivisuutta. Mielessäni pyöri väkivaltaisia tekoja ja silloin hain apua. Siitä lähtien olen ollut mielenterveyskuntoutujana. Olen käynnyt avoterapiassa ja syönnyt mielialalääkkeitä.
2009 koulun loputtua, 21 vuotiaana, olin aika väsynyt. Vaihdoin paikkakuntaa ja äitini arvasi puhelin keskustelun kautta että päivärytmini on sekaisin. Nukuin vähintään 12 tuntia välillä heräsin toki syömään suklaata ja join limpparia. Pakenin todellisuutta uniin. Äitini otti yhteyttä minun hoitavaan edellisen paikkakunnan terapeuttiin ja menin takasin terapiaan.
Vuoden ehdin olemaan rauhassa kunnes vanhemmat muutti samalle paikkakunnalle. Makasin sängyssä, 20kg ylipainoisena, surkeassa vuokraluukussa jossa en jaksanut edes siivota.
Ei kavereita ja arkena kävin ainoastaan isän kanssa kaupassa ja kirjastossa. Illat ja yöt istuin tietokoneella vaikka en ollu mikään nörtti vaan tapoin siellä vain aikaa.
Äitini haukkui minua isäni kaltaiseksi läskiksi peräkammarin pojaksi. Hän teki sitä mielellään kun heillä oli vieraita. Se oli vitsailua mutta erittäin ivaallista.
Vietin kaikki viikonloput jälleen isäni seurana. Äiti nukkui toisessa huoneessa ja kävi välillä uhkailemassa ja tarkastamassa kävikö isä salaa tupakalla parvekkeella . Jos kävi hän haukkui isän lyttyyn täysin. Isäni ei ole koskaan sanonut mitään äidilleni vastaan koska pelkää.
Hoitotaho huolestui; pitäisikö sinun mennä suljetulle osastolle? jossa mun päivä rytmi laitettaisiin kohdalle. Äitini oli sitä mieltä että ehdottomasti hän ei ollut huolissaan.
26 vuotiaana törmäsin käsitteeseen narsismi. Aloin tutkimaan luotettavista lähteistä mm. kirjaston kirjoista ja aloin pelkäämään jospa olenkin oikeassa taikka jospa olenkin väärässä. En tiennyt kumpaa toivoisin.
2014 jouluna jouduin ottaa vanhempieni luona vessassa ”aikalisän”. Epäilykseni vahvistui. silloin alkoi mielessä kyteä suuri viha joka mullisti elämääni. Viha toimi minulla voimavarana se oli kuin höyryjunan polttopuut. Ensimmäisenä menin omalle vastaavalle lääkärille ja annoin omalle terapeutille ”potkut” lääkäri meinas pudota penkiltä hän sanoi että ensimmäistä kertaa elämässä otan ikävän asian hoitaakseni koska en oikein jaksanut edes kotona siivota.
Kesällä 2015 ihmettelin miksi lihoin epäilin lääkitystäni syyksi mutta hoito taho ei uskonut minua lopulta aloin ajamaan sitä hiljalleen alas. Ensin kärsin n. 2 viikkoa vieroitusoireista en nukkunut vaan tärisin kalpeana hikisenä sängyssä. Aivot kävi ylikieroksilla, ääni sekä valo arkuutta ja oksentelin vähän väliä mutta sitten tapahtui ihme! Nukahdin vihdoinkin ja kun heräsin olin nukkunut 8 tuntia ja olo oli niin mahtava että halusin painia tiikereiden kanssa.
Laihduin puolessa vuodessa 15 kiloa. Olin pelannut 2009 lähtien salibandya ja vihdoinkin kaverit ympärillä alkoi ihan erilailla kaveraamaan. Aloin osaamaan erilaisia kikkoja säbässä ja aloin hengailee vapaa ajalla heidän kanssa.
Äitini alkoi olla huolissaan etten ole enää isän kanssa. Kysyin miksi olet huolissasi minulla on enemmän kavereita kuin koskaan ja olen laihtunut! Ikinä hän ei sanonut olevansa tästä hyvillään.
2016 päätin muuttaa parempaan asuntoon. Hain asunnon itse ja järjestin kaikki paperi asiat itse. Tämä oli minun uusi alkuni jo toiseen kertaan. Äitini ei pitänyt että muutin hän varoitteli uuden vuokran olevan isompi ja joka kerta kun valitin taloudellista tilaani, kun olen eläkeläinen, hän muistutti miksi muutit.
Kesällä tein töitä mm. puhelinmyyjänä n. 2kk mutta olin sopimuksen loppuun asti. Tämä vakuutti minut minun henkisistä voimavaroista.
Olen koittanut hakea töitä mutta paikkakunnalla niitä ei juuri ole. Viime vuonna päätin että muutan toiselle paikkakunnalle töihin. Tämä ei onnistunut koska minulla ei ole rahaa vuokravakuuteen eikä kela myönnä sitä koska olen eläkeläinen. Äitini on aina maksanut vuokravakuuden ja nykyiseen asuntoon sen myönsi sossu aikoinaan.
Elämääni alkoi myös ilmaantua naisia mutta ei seurustelu mielessä lähinnä ystävinä heille en ole vielä kertonut synkkää mielenterveys polkuani enkä äidistäni.
Nyt vihdoinkin on aivan nurkalla että saan uuden alun. Kolmannen kerran. Olen hakenut opiskelu paikkoja pääkaupunkiseudulta ja odotan päätöksiä. Aion maksaa vuokravakuuden opintolainalla kait?
Viime sunnuntaina äitini laittoi seuraavan tekstiviestin:
- ”Tuun leffaan vien auton (kauppahallin parkki jonka nimeä en mainitse) leffa alkaa 12.20 (leffan nimi) kestää? pääset (lähi paikkakunta jossa vanhemmat nykyään asuu) ja takas jos haluut tulla syömään”
En halunnut vastata tähän viestiin ja niin tein. En tiedä miksi.
Tästä alkoi elämäni suurin hulluus.Seuraavana aamuna olin kaverin firmassa auttelemassa. Puhelin oli soinnut kolme kertaa en ollu huomannut. Tuli aamuehtoon puolella seuraava tekstiviesti:
-”haloo ootko siellä? vastaa tai tulen isännöitsijän kanssa ja poliisin.”
Olisin voinut vastata tähän ”joo” jostain kapinallisesta syystä en tehnyt tätä.
Tuli kolmas viesti- ”ei kai tässä auta muu kuin soittaa sairaalat läpi ja kääntyä poliisin puoleen”
Kun pääsin kaverin firmasta oli minulla 2 tuntia aikaa syödä ja käydä suihkussa ennen hierontaa.
Äitini tuli oven taakse. En tiedä miten hän pääsi ala ovesta koska olin ottanut jo n. 5 vuotta sitten avaimet pois. Ensin äidiltä koska hän tuli sisään varoittamatta ei edes koputtanut sitten isältä kun äiti käytti isän varavainta.
Hän rimputti ovikelloa kuunteli postiluukusta soiko mun kännykkä johon hän soitti. Säikähdin tätä niin että soitin isännöitsijälle ja kerroin että äitini uhkaa teidän kanssa tulla asuntooni. Hän on mielisairas ja soittakaa minulle ensin jos hän tätä aikoo. Isännöitsijä oli mahtava ja ymmärsi heti.
Äitini ei tunne yhtäkään minun kaveriani ja isäni osaa nimetä heistä noin 20. Yhdellekkään heistä ei ole otettu yhteyttä. Joten sekin mietityttää millanen huoli äidilläni oikein on?
Illalla enoni soitti vastasin ja puhuimme pikaseen niitä näitä. Sitten tuli tekstiviesti 4:
-”taidat sentään olla hengissä kun puhelimesi oli varattu. ei äidille tehdä tämmöistä! vaan vastataan kun tavoitellaan. käytöstavat”
Kun puhuin enoni kanssa kukaan ei ollu soittanut samaan aikaan vaan äitini oli laittanut veljensä soittamaan minulle.
Äitini oli soittanut lähes kymmenen kertaa ja isän puhelimesta myös. Tästä en ole varma mutta sitä hän tekee monesti kun koitan soittaa isälleni äiti vastaa, mutta kun soitan äidin puhelimeen, isäni ei vastaa koskaan.
Otin tuona päivänä yhteyttä paikkakuntani narsistien uhrien tuki ryh:yn ja pääsin seuraavana päivänä vertaistukiryhmään.
Päivän aikana tuli viides viesti
-”minulla on perjantai vapaa ja olen menossa (paikkakunta) auttamaan ”siskoni nimi” , mukaan mahtuu. vastaathan kiitos”
Siskoni oli tekemässä muuttoa ja olin jo aiemmin kieltäytynyt. Olen elämäni aikana ollut lukuisissa muutoissa aina kun äitini sitä vaati. En vastannut viestiin.
Ryhmässä sain lisää vahvistuksia epäilyksilleni kun kerroin muutaman tapauksen äidistäni jossa koin asioiden hulluuden. Istunnon aikana tuli kuudes viesti
-”tarttis sitä lasange/makaroonivuokaa lainaks perjantaita varten, ootko miten huomenna tavattavissa?”
Kyseinen makaroonivuoka on äitini vaikka hän ei ruokaa tee vaan isäni on aina ruuat tehnyt. Äitini omistaa kaiken heidän taloudessa ja puolet minun omaisuudesta mm. vaatteet 99% on äitini ostamaa. Kyseistä makaroonilaatikkoa ei ole vimeisen 9 vuoden aikana he tarvinneet. En vastannut viestiin.
Toissapäivänä tuli 7 viesti -
”olen tosi huolissani sinusta soitathan tänään ole niin kiltti. autan jos suinkin osaan” en vastannut.
eilen viesti 8:
-”huomenta aurinko paistaa kaikesta huolimatta. jos jaksat lähteä huomenna (paikkakunta) olet tervetullut mukaan.”
ja viimeisin viesti tänään:
-” Teemme lähtöä. en haluaisi syyllistää mut jos tarkoituksesi oli aiheuttaa mielipahaa niin olet siinä onnistunut. sydämiimme sattuu ja ihan konkreettisesti isäsi kohdalla. pahoittelen ehkä turhaan mut en ymmärrä mitä olen tehnyt että voit käyttäytyä näin? oletko keskustellut terapiassa? muista että olet minulle huipputärkeä ja rakas ihminen”
Monesti äitini kertoo isän tunteista ja kärsimyksistä. tätä en ole huomannut taas isältä että hän osoittaisi mitään kärsimystä. Lisäksi vuosien ajan äitini on heittänyt verbaalisella tikarilla ”onkohan lääkityksesi kunnossa”
Jos olette jaksaneet lukea tänne asti haluan mielipiteitä, ohjeita jne. esim siihen kun muutan pitäisikö minun vaihtaa puhelinnumeroa ja laittaa osoite salaiseksi. Olenko ollut liian ilkeä näissä tapauksissa? Siitäkään en ole varma kuten en vieläkään äitini narsismista.
Terve vanhempi tuskin muuttaa asennoitumistaan sua kohtaan tolleen ("oot paska - tuu takas!") sen mukaan mikä sun itsenäistymisen taso on ja noi sen tavat vetää sua takasin on vaan teennäisen liioiteltuja.