Äitikin vielä...?

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Tuosta muuttumisesta vielä tuli mieleen että siihen tai sen odottamiseen perustuu kaikki läheisriippuva käyttäytyminen. Siihen kuvitelmaan että -minä- voin saada toisen haluamaan muutosta. Kun vain tarpeeksi joustan, yritän, miellytän, jne niin toinen -minun takiani- alkaa haluta muutosta.

Se on niin paha valhe että lopulta se ei johda kuin entistä pahempaan kurjuuteen. Muutosta itselleen, itsessään, on haluttava -itsensä takia- ei toisen ihmisen takia.

Toisaalta, on ihan normaalia alussa ja vielä pitkäänkin myöhemmin epäillä että onko minulla oikeutta asettaa rajoja ja entäs jos se kuitenkin muuttuu ja jospa kuitenkin saan häneltä rakkautta kun vain oikein sopeudun ja yritän ja jospa rakastan itse häntä niin että hän parantuu ja sitten minäkin voin hyvin.
Siinä kuvitelmassa on moni suhde sitten elänyt läpi elämän.

Narsisti ei muutu. Narsistipiirteinen voi muuttua jos itse tajuaa ja haluaa: meillähän on kaikilla piirteitä narsistisesta käyttäytymisestä eikä nekään mihinkään poistu/muutu ellemme itse tunnista ja halua muuttua. Mutta narsisti ei muutu. Se on fakta.

Narsistipiirteinen - narsisti- psykopaatti: on kuin jana jonka ääripäät ovat kaukana toisistaan. Keskellä/lähempänä psykopaattia on narsisti joka ei muutu. Toisessa päässä on kylmä murhaaja (psykopaatti ei myöskään muutu) ja toisessa ääripäässä narsistipiirteinen ihminen joka voi tunnistaa itsessään epäempaattisia narsistisia käyttäytymismalleja ja halutessaan tunnistaa ja yrittää muuttaa niitä. Narsisteja on 1 sadassa jota kyllä niitä on -paljon-. Ja he ei muutu.

Joka tarkoitaa että uhreja on myös -paljon-. He voivat halutessaan toipua ja muuttua ja selvitä.
Sara77
Viestit: 5
Liittynyt: 16 Kesä 2018, 22:44

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja Sara77 »

Hei, kiitos! – Oli helpottavaa lukea nämä kommentit!

Uskon, mitä kirjoititte Rajallinen ja NeitiK, että on yleensä turha elätellä mitään toiveita suhteen korjaantumisesta.
- Mun äiti on sanonut käyneensä pari kertaa terapeutilla ja siksi ajattelin, että voisin toivoa hänen yrittävän muuttua. Mutta nyt kun mietin, hän kertoi käyneensä siksi, että hän sanojensa mukaan: "osaisi toimia minun kanssani oikein". Siihen hän lisäsi vielä halveksuvia kommentteja perään, joten hänen maailmassaan syyllinen olen lopulta minä, ja minun pitäisi muuttua, jotta suhteemme olisi normaali.

Taitaa olla niin, että narsisti ei kestä mitään heikkouksia – ei itsessään, eikä toisissa ja siksi hänellä on harvemmin valmiutta käsitellä näitä ongelmia aidosti...?

Sen puolen huomaan ikäväkseni oppineeni vanhemmiltani; En kestä minkäänlaista heikkoutta itsessäni ja syyllistän itseäni siitä jatkuvasti 😢
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Tuo rajallisen viesti on kyllä todellakin asiaa, niin paljon elää tuota läheisriippuvaista käsitystä siitä, että rakkaus saa ihmiset muuttumaan. Ja itse asiassa, pitäähän se paikkansa siinä rajoissa, kun kyseessä on läheisyyttä haluava ja läheisyyttä kohti orientoituva ihminen. Turvallinen rakkaus voi saada vahingoittuneet ihmiset avautumaan ja helpottaa heidän kykyään lähteä käsittelemään ongelmiaan. Lopulta tietysti jokaisen tarvitsee tehdä se työ itse itsensä vuoksi, olla motivoitunut. Mahdottoman tästä tekee kuitenkin se, jos ei ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia. Kaikki ihmiset eivät halua läheisyyttä, vaikka niin meille opetetaan. "Kyllä se narsistikin sisällä on se haavoittunut pieni linnunpoikanen, joka haluaa, että halaan häntä, ja sitten hän parantuu." No, jossain hyyyyyyyyvin kaukana se voi olla joidenkin kohdalla, mutta kun päällä on vuosien kerrokset kaikkea muuta, ei kukaan ole niin kaikkivoipainen, että saisi halaamalla sitä sieltä esillä. Siinä tuhoaa itsensä ja oman terveytensä ennen kuin pääsee lähellekään. Narsistien panssari on rakennettu niin, että se hylkii läheisyyttä ja tuhoaa jokaisen, joka yrittää tulla lähelle. Valitettavasti emme voi pelastaa kaikkia, varsinkaan jos he eivät halua tulla pelastetuksi. Ja sehän olisi jo mielivaltaa yrittää pelastaa jota kuta, joka ei sitä halua, mutta sitä on läheisriippuvaisena joskus vaikea tajuta.

Lähinnä kokemukseni perusteella moni näin ajatteleva heijastaa narsistiin itseään, omia tuskiaan ja ulkopuolisuuden tuntemuksiaan, ja haluaa halata narsistia niin kuin itse haluaisi tulla halatuksi. Monelle on hyvin vaikeaa "tuomita" narsistin toimintaa, koska on esimerkiksi itse tullut joskus tuomituksi turhaan, eikä halua samaa kohtaloa asettaa muille. Mutta tässä on se sokeus, että he kuvittelevat narsistin olevan samanlaisia kuin he ovat, joka ei pidä paikkansa.


Heikkous on mielestäni suhteellista, sillä itse pidän haavoittuvuutensa kohtaamista lähinnä vahvuutena. Sitä narsistit välttävät epätoivoisesti, oman haavoittuvuutensa kohtaamista, ja siksi määrittelevät haavoittuvuutensa heikkoudeksi, jota välttää. Koska lapsi on narsistille jatke, osa omaa itseä, ei lapsessakaan saisi olla haavoittuvuuksia. Niitä halveksutaan heikkouksina. Tässä on yksi ahdistavimmista no-win-tilanteista: narsisti haluaa, että liehittelet häntä ja teet niin kuin hän haluaa (muuten olet tyhmä, ymmärtämätön, itsekäs tms.), mutta jos teet niin, hän halveksuu sinua heikkoudestasi, koska olet valmis olemaan "lammas" hänelle. Psykopaattisempia piirteitä omaavat ajattelevat tämän "lammasmaisuutesi" vuoksi myös, että siten ansaitset tulla hyväksikäytetyksi. Narsistille tämä heikkouden välttely on siinä mielessä sokeaa, että heille niiden huomaaminen itsessään tarkoittaisi oman olemassaolon katoamista ja tuhoutumista (jonka voi linkittää traumaan. Psykopaattien kohdalla tilanne voi olla eri, koska heidän kohdallaan taustalla ei aina ole traumaa, ja kyse voi olla vain vahvempi-voittaa-heikomman-mentaliteetista, jossa toki myös on välttämätöntä olla se vahvempi.). Näin ollen narsistin on välttämätöntä sijoittaa heikkoutensa muihin ihmisiin projisoimalla ja ajamalla muita käyttäytymään hullusti. Meillä narsistien lapsilla taas on tyypillistä, että yritämme yhä miellyttää narsistista vanhempaa, vaikka tämä ei enää edes olisi lähellä. Olemme alkaneet itse ruoskia itseämme siitä, jos teemme jotakin, mistä narsisti ei olisi pitänyt (rajallisella pari viestiä aiemmin hyvä esimerkki). Se, että ruoskii itseään heikkouksista (jotka ovat vain tulkittu heikkouksiksi, voit määritellä ne myös uudelleen) ja samalla tunnistaa ne, on hieman eri mekanismi kuin se, mitä narsisti tekee. Narsisti pyrkii epävarmuuden hippusen kokiessaan työntämään sen pois ja siirtämään sen muihin, vähintäänkin uhriutumalla jos ei muulla keinolla onnistu ("minussa ei ole mitään vikaa, olen uhri"). Läheisriippuvaisempi tapa on taas jäädä vellomaan "miksi olen näin heikko, minun pitäisi pystyä paremmin" (="minun pitäisi olla enemmän sellainen, kuin narsisti haluaa, jotta ansaitsisin rakkautta"), ja ruoskia itseään suorittamaan paremmin.
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Sara77 kirjoitti: 01 Heinä 2018, 12:39 Uskon, mitä kirjoititte Rajallinen ja NeitiK, että on yleensä turha elätellä mitään toiveita suhteen korjaantumisesta.
- Mun äiti on sanonut käyneensä pari kertaa terapeutilla ja siksi ajattelin, että voisin toivoa hänen yrittävän muuttua. Mutta nyt kun mietin, hän kertoi käyneensä siksi, että hän sanojensa mukaan: "osaisi toimia minun kanssani oikein". Siihen hän lisäsi vielä halveksuvia kommentteja perään, joten hänen maailmassaan syyllinen olen lopulta minä, ja minun pitäisi muuttua, jotta suhteemme olisi normaali.
Tämä kyllä kuvaa paljon, ja juuri näitä juttuja meidän onkin hyvä tarkkailla, sieltä saamme vastauksen. Olemme katsoneet niitä yleensä sormien välistä, mutta enää ei ole sen aika. Joskus narsisti voi ruveta taitavaksikin manipuloidessaan meitä uskomaan asioita, mutta pysytään tarkkoina!
krizz
Viestit: 127
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja krizz »

rajallinen kirjoitti: 01 Heinä 2018, 11:53
krizz kirjoitti: 29 Kesä 2018, 18:27 Miten voi opetella/oppia? :(
Esimerkkejä: esim kesti pari vuotta välien katkaisemisen jälkeen että huomasin itsessäni nalkuttavan ääneen joka olikin äidin ääni kun hän mitätöi, syyllisti, häpäisi jne. Se "ääni" tai ennemminkin tunne tuli ja tulee esiin ihan missä vain tilanteissa jotka muistutti äidistä enkä ollut sitä tajunnut.

Esim ostin uuden harrastusvälineen joka oli kallis panostus omaan hyvinvointiin. Yks kaks ostamisen jälkeen tuli karmean paha olo enkä voinut käyttää ko välinettä. Tajusin että minulla on huono omatunto "törsäämisestä" "siitä että ostan jotain -itselleni-, -itseni/oman hyvinvointini takia-, siitä että tuote oli kallis (kaikki on suhteellista), ja lopulta siitä että ostin sen itselleni omalla työlläni ansaitsemillani rahoilla.

- Enkä narsistin rahoilla, narsistin lahjana, narsistin manipuloimana, narsistin omistamana, narsistin takia, narsistin määräämänä, narsistin käskemänä, narsistin syyllistämänä jne jne jne jne.

Olen siis joutunut kokemaan henkisen väkivallan lisäksi taloudellista väkivaltaa koko ikäni narsistin taholta myös, kuten meidän kaikki muutkin perheenjäsenet. Narsisti ei anna kenellekään mahdollisuutta "olla omillaan" vaan sitoi rahalla muut riippuvaiseksi itsestään. Eri tavoin. Ja aina kun narsisti tarjosi "lahjojaan", siitä seurasi aina ne lukemattomat draamat ja jälki syyllistämiset, kaikki mahdolliset riidat jne joiden jälkeen se "lahja" oli muuttunut muistutukseksi ja symboliksi siitä että en itse asiassa ansaitse yhtään lahjaa ja kaikki oli alunperinkin minun syytä vaikka se olisi ollut narsisti joka lahjaa tarjosi. Minun syytä siksi että -minä tarvitsin jotain itselleni-. Se on se suurin synti. Omat tarpeet. Omat toiveet. Narsisti omistaa ne ja narsistilla on oikeus päättää mitä sinä tarvitset tai et tarvitse, ansaitset tai et ansaitse. Ja mitä tahansa ansaitset, se on narsistin -ansiota-, narsistin mielestä.

Minulla on siis "kaikennielevä" narsistiäiti, niitä on siis eri tyyppisiä mutta tämä tyyppinen oli minun äitini enkä tiedä millainen olisi toisen tyyppinen narsistiäiti.

Mutta se oppiminen tapahtuu vaikkapa näin siis. Tajuan että se huono olo harrastusvälineestä ei tule siitä välineestä sinänsä vaan siitä mitä siitä tulee mieleen. Triggeristä. Että tajuan potevani syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa siitä että pidän huolta itsestäni ja panostan omaan hyvinvointiini. Sen tajuamisen myötä voin -muuttaa ajatteluani- , hyväksyä sen että ok, tällaisissa tilanteissa voi tulla triggereitä ja voin tunnistaa näitä nalkuttavia ääniä itsessäni mutta -silti- voin päästää irti niistä nalkuttavista äänistä, opetella muuttamaan niitä vaikka ihan päinvastaisilla ajatuksilla "minä saan voin hyvin, minä saan hankkia harrastusvälineen jonka tarkoitus on kunnon kohottaminen, saan hankkia itselleni omilla rahoillani mitä haluan tai olla hankkimatta, se ei ole narsistin päätäntävallassa mitä ostan tai miten elän". Saan nauttia siitä että pidän huolta itsestäni.

Jne jne jne.

Tässä yksi esimerkki, avasiko se yhtään? :))

Toinen on vaikka se että käyn omahoitajan kanssa keskusteluja jostain asiasta ja hän tarjoaa minulle vaihtoehtoisia ajatuksia jonkun toimimattoman tilanteen laukaisemiseen. Jotta huomaan että kas, häpeän itseäni ihan turhaan tässä tilanteessa, mitätöin itseäni ihan turhaan jne. Ja huomaan vaikka pysähtyväni ajattelemaan että hetkinen -ajattelenko minä näin vai onko nämä ajatukset sittenkin jonkun muun, kenen?- Esim itsensä mitätöinti, voin opetella pysähtymään ja miettimään ajattelenko itse oikeasti näin vai onko se taas se narsistin nalkutus/mitätöinti?
Joo ymmärrän täysin mitä tarkoitat.. Mikään ei ole omaa, ja mitä ikinä teetkin niin on "toisen ansiota" eli toisen omaa. Itse ei omista kuin oman ruumiinsa, mutta parturissakin käytiin narsistin rahoilla, eli sekään ei ole omaa.

Sitä juuri mietin, että miten niistä jutuista pystyisi opettelemaan pois, ja pystyisi arvostamaan itseä... kun ei ole koskaan mitään muuta kuin hävennyt ja pelännyt. Ehkä siellä terapiassa sitten :D
Sara77
Viestit: 5
Liittynyt: 16 Kesä 2018, 22:44

Häpeä ja pelko

Viesti Kirjoittaja Sara77 »

Mä tunnistan heti nuo häpeän ja pelon tunteet, kun ne ovat ensimmäisenä minussa. – Vaikka olen myös ylpeä itsestäni ja olen menestynyt joissain asioissa, silti pelkään, etten ikinä pääse näistä.

Mua on auttanut terapia kyllä tosi paljon ja olen yrittänyt opetella luottamaan omiin tunteisiini, mutta mulla on hankala elämäntilanne itsetunnon rakentamiseen, kun joudun kamppailemaan päivittäin köyhyyden rajoilla. Turvallinen toimeentulo ratkaisisi suurimmat ongelmat mun elämässä ja itsetunnossa, mutta olen ollut pitkään ilman tuloja ja en ole onnistu saamaan töitä.

Ehkä nämä asiat liittyvät paljolti toisiinsa; kun pelkään luottaa itseeni, niin muut näkevät sen ehkä heikkoutena ja siksi mun on kaiketi vaikea olla vakuuttava työnhakija. – Tosin, kuulun myös sukupuolivähemmistöjen ryhmään ja törmään myös senkin vuoksi syrjiviin asenteisiin päivittäin.
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Oon ollu pitkään tossa samassa dilemmassa kuin Sara77, että se oma epäluottamus itseä kohtaan heijastuu ulospäin ja sitä tulee samalla sabotoitua mahdollisuuksiaan. Mutta vaikeaa se on, vieläkin, miten saisi varmuutta ja luottamusta, kun ei saa pohjalle yhtään niitä tukevaa kokemusta? Se pitäisi jotenkin itse kaapaista jostakin. Mutta ehkä, pikku hiljaa. Ainakin narsismin tajuaminen ja siihen liittyvät toipumisohjeet ovat jo auttaneet paljon.
Tämä on aika hyvä video, joka kolahti: https://youtu.be/lnUPyV_S2PQ
Vielä kun sen saisi sisäistettyä. Vaikkei maailma nyt ruusuilla tanssimista olekaan, niin aika paljon saisi jo itse sitä kevennettyä keventämällä itseään.
Harmaus
Viestit: 212
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja Harmaus »

NeitiK:n video oli hyvä. Huomaa kyllä omassakin perheessä ton. Viimeksi keväällä taisi tulla siitä äidin kanssa vääntöä, että piti mennä perheen kanssa luontopolulle mukamas rentouttavalle kävelylle (yhteinen hyvä, tottakai), mutta kun vähänkin pururata muuttui metsäpoluksi niin jo äiti alkaa vonkaamaan että pitää kääntyä takas kaupunkiin kun sen kengät on vääränlaiset ja housutkin vielä. Isäni tottelee, vaikka ensin vittuuntuneena huomauttaa että se oli itse puhunut kunnon luontopolusta ja näyttänyt vielä kartaltakin, eli luulisi aikuisen ihmisen tajuavan ettei kevyillä lenkkareilla kannata mennä jos kunnon vaatteetkin oli helposti kaapista saatavilla. Näillä lapsentasoisilla "luulemisilla" ja nalkuttavalla vonkaamisella sitten pilaa koko porukan ilon, niin kauan saa kuunnella kunnes kaikki kääntyy. Olisin itte halunnut jatkaa ja luulisin että isäkin olisi voinut, mutta kun äkäinen ampiaskuningatar ei sitten pääse autoon istumaan ilman että palvelija avaa sille oven ja ajaa sen pois... huoh. Taisin kertoa tosta "retkestä" joskus aiemminkin, tuli vaan niin mieleen taas videosta miten vaikeaa voi tommosestakin tulla.
Narsismista ollaan levitetty tietoa sukupolvien ajan, sanottu ettei tämä ole hyväksyttävää, mutta vieläkin ollaan siinä pisteessä ettei sille käytännössä tehdä yhtään mitään. Onko tästä siis hyötyä?
Vastaa Viestiin