Yhteishuoltajuus ei narsistisen isän kanssa toimi, miten voisikaan toimia kun emme ole edes puheväleissä? On käyty sovittelussa ja lastenvalvojalla sekä lastensuojelun palavereissa. Narsisti puhuu kaikki sossutädit puolelleen ilman mitään järkeviä argumentteja. Tämä on jotain ihan uskomatonta, koska itselläni taas on järkevät perusteet sille, että lapsi käy täällä koulun. Exä asuu neljättä vuotta omien vanhempiensa kanssa, on vasta vuoden sisällä saanut töitä ja hoidattaa kaiken vanhemmillaan. Myös poikansa. Olen täysin kyllästynyt tähän tilanteeseen, sillä poika joutuu nyt käydä kahta eskaria vuoroviikoin, ja oireilee sen takia. Isä pakotti hänet suomenkieliseen eskariin, jossa ei tuntenut ketään ennalta eikä selvästi siellä viihdy. Tässä olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta en jaksa kaikkea nyt.
Sosiaalityöntekijät ovat exän kanssa samaa mieltä, että pojan olisi "helpompi"käydä koulunsa tuolla 18 km koulumatkan päässä, vaikka poika itse haluaa olla täällä ja pitää tätä kotinaan ja perheenään. Exä ei viitsi pojalle antaa edes aikaansa, vaan tekee töitä, valmentaa urheilussa ja bilettää. Ja äiti pesee pyykit ja tekee ruoat.

Onko kellään muulla vastaavaa/ hyviä kokemuksia huoltajuusriidoista?