Apua, joudunko aina vain sietämään narsistin teot?

[Pikkupingviini]

Muutama vuosi on vierähtänyt erosta. Tarinani löytyy nimellä narsisti vai vain huono mies. Olemme lasten kanssa kotiutuneet toiselle paikkakunnalle ja olen löytänyt rinnalleni kumppanin, joka on täysin erilainen kuin kukaan mies jonka kanssa olen aiemmin ollut. Hän on korkeasti koulutettu, vastuullisessa työssä johtaa suurta yritystä työntekijänä ja silti on aikaa ja halua osallistua minun ja lasten arkeen. Omia lapsia hänelle ei ole siunaantunut, mutta hän on suuresta perheestä ja on liuta kummilapsia sekä enotettavia sekä sedätettäviä.
Ex-mieheni tehtaili nyt taas lasuilmoituksen, tällä kertaa poliisille. Ja meistä molemmista. Vuosi sitten lasu koski vain minua- kuinka huonosti lapset voivat eivätkä halua asua äitinsä kanssa... tämähän ei pitänyt paikkaansa ja sosiaalitoimi jututettuaan minua ja vielä lapsia, totesi ettei mitään häikkää minussa tai kotona ole. Nyt isällä on taas huoli lasten terveydestä, koulutuksesta ja kehityksestä. Ja uutena minun kumppani on lyönyt lapsia takaraivoon sekä me täällä riitelemme, huudamme ja kiroilemme joka päivä. Sosiaalitoimi kävi jo jututtamassa meitä ja odotan tässä että mitä nyt tapahtuu... poliisista ei olla oltu meihin yhteydessä. Mikään syytöksistä ei pidä taaskaan paikkaansa. Voi että miten hävettää tämän uuden kumppanini puolesta, että hänet on nyt vedetty minun takia exän juoniin. Hänestä tuntuu ihan käsittämättömältä koko homma ja on tietysti huoli minusta ja lapsista ja luulisin että myös itsestään-että joutuu vastaamaan näin pahasta asiasta millä ei ole mitään perää.
Lapset ovat ymmällään ja kieltävät etteivät ole mitään isälleen puhuneet mistä meitä syyttää. No kuulema joskus pelottaa kun komennetaan-tytöillä lukivaikeus diagnosoitu/tehty testit sekä keskittymishäiriötä, joten aika monesti saa komentaa keskittymään läksyihin, mutta ei täällä kukaan huuda tai ylipäänsä minä en kyllä ole huomannut että lapset olisivat edes sitä komentamista pelänneet. Ei koroteta edes ääntä komennettaessa, lähinnä no niin ja keskitytäämpä nyt ja noh noh, tytöt ne läksyt. Toinen lapsista myös kertoi sitten että ei tiedä mitä uskoa kun isi sanoo että äiti sinä valehtelet...ja että voisiko uusi kumppanini olla vähemmän meillä, että oltaisiin vain me. Minä soitin perhe-ja kasvatusneuvolaan aikaa että saataisiin apuja, mutta jonot on 4-5kk. Mitä minä teen? Mitä ihmettä minä teen? Tätäkö tämä tulee olemaan koko loppuelämä? Että isä saa tehdä mitä vain ja haukkua minua ja kumppaniani miten vain lapsille ja viranomaisille ja minä joudun selvittämään, selittämään ja lapset kärsii. Että isällä on oikeus tehdä näin mutta minulla ei ole mitään keinoja ja oikeutta tehdä mitään? Meillä ei ole väkivaltaa, en ole mielenterveysongelmainen vaikka käyn terapiassa exän kanssa tapahtuneiden asioiden vuoksi ja talous on hyvä ja kerran/kaksi päästään ulkona viihteellä käymään vuodessa, eikä oteta alkoholia kotona eikä ole siis mitään alkoholiongelmaa. Olenko/joudunko minä makaamaan vain maassa ja antaa tulla lisää vain koko loppuelämän näitä juttuja... ennenkuin hän saa lapset-joiden kanssa ei edes joutaisi olemaan vai mitä ihmettä minä teen...huolestuttaa myös tuo lasten hämmennys.

[krassi]

Ehkä sinun kannattaisi etsiä itsellesi lakimies ja selvitellä asiaa. Ei voi mennä niin, että saa tehdä perättömiä ilmoituksia.

[Pikkupingviini]

Otin yhteyttä asianajajaan ja hän kertoi minulle että eipä tässä voi muuta kuin käydä tämä prosessi läpi ja kun ja jos sosiaalitoimi jututtaa lapsia ja jos mitään ei ilmene niin juttu on tässä. Sanoi, että kurjaahan tämä on ja että tätä tapahtuu hirveästi ihan liian paljon. Jos ex-mies uhkailee tai käyttäytyy agressiivisesti, voin sitten hakea lähestymiskieltoa tai tehdä rikosilmoituksen... mutta perättömästä lastensuojeilmoituksesta on hankalaa saada ketään nostamaan syytettä. Menee yleensä sovitteluksi tai exä vain sanoo ettei hän ole tehnyt mitään perätöntä-hänellä oli huoli lapsista, niin näin hän saa tehdä. Ja tiedän jo että tätä tämä nyt sitten tulee olemaan koko loppuelämän ja minä en voi tälle mitään. Ei paljoa lohduta, että on liian paljon muita samassa tilanteessa. Miksi ihmeessä laki ja viranomaiset tämän sallivat? Täytyykö tässä alkaa ajaa jotain lakimuutosta tms?

[krassi]

Onpa vaikea tilanne. Ihan tuntuu, että tällaista asiaa pitäisi lakimiesten pohtia mahdollisesti uuden lain tekemiseksi.

[Venica]

Niin kyllähän tup jonkunlaisen vainoamisen merkit täyttää. Ihan kamalaa varmasti. Ei ole tarkoitus ylistää omaa tilannetta tai mitään, mutta edelleen kun luen näitä erotilanteita yms totean aina että me päästiin helpolla, vaikka kaikki elatusmaksut yms on jättäny maksamatta mutta tekemisissä ei tarvii olla, kun ei ol tyttöä nähny omasta tahdosta kolmeen.vuoteen.