Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Eliisa85
Viestit: 3
Liittynyt: 12 Syys 2019, 13:33

Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Viesti Kirjoittaja Eliisa85 »

Erosta on kaksi vuotta. Olen välillä kokenut olevani todella yli asiasta. Ajatukset ovat tuntuneet kirkkailta ja olen kokenut ymmärtäväni tapahtunutta. Nyt on taas ollut paha ja sekava olo. Suhteen lopussa olin todella ahdistunut ja pahoinvoiva. Tämä alkoi minulla purkaantua ympäristöahdistuksena, minkä vuoksi pidin tiukasti kiinni ympäristöystävällisestä arjesta. Ex-mieheni petti minua työkaverin (nykyinen kumppani) kanssa, valehteli ja sai minut tuntemaan itseni hulluksi (maalasi minut myös hulluksi terapeutille, jonka luona yritimme saada välejä kuntoon lapsen takia heti eron jälkeen. Terapeutti uskoi ja sain paniikkikohtauksen, mikä tuki exäni tarinaa).

Edellisenä viikonloppuna exäni pyysi, että haluaa käydä kanssani läpi suhdettamme ja eroamme kasvotusten. En suostunut tähän. Syyksi sanoin, etten uskalla, koska hän on käyttänyt niin harkiten manipulointia ja henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Tähän totesi, ettei näe tehneensä niitä asioita, mutta minä saan tuntea kyllä niin. Kertoi tajunneensa, että hän halusi elää rutiininomaista arkea ilman tunteita (minulta halusi vain käytännön apua) ja yritti saada minua toimimaan samoin. Tämä selittää sen, miksen koskaan kokenut saavani empatiaa ja myötätuntoa, vaan vain käytännön ratkaisuja ja lauseita "miksi sä oot noin herkkä?" ym. Kerroin viestissä exälleni, että minulle tuo ympäristö on ollut hajottava ja lisännyt pahaa oloa, ahdistusta ym. Hänen vain käytännön apu minulta sai minulle aikoinaan olon, etten tunne miestäni ollenkaan, enkä saa koskaan antaa hänelle empatiaa ja aitoa läheisyyttä ym. Se rikkoi minut aikoinaan hajalle. Kun yritin saada näitä häneltä, hän saattoi olla kolme päivää kuin minua ei olisikaan ja totesi aikuisen pitävän pärjätä yksin. Kerroin hänelle myös kuinka paljon se satutti ja hajotti meidän perhettä (yksi lapsi), että hän vain lähti yhtäkkiä, ilman että halusi yrittää selvittää avioliittomme ongelmia. Valitsi mielummin uuden suhteen kuin meidän perheen. Tähän sanoi, että meidän perheen hajotti minun ahdistukseni, panikoimiseni ja alistamiseni. Alistamisella tarkoittaa sitä, että olin lopussa tarkka ymäristöasioista. Sanoi myös, ettei minun lopussa puhumishaluni tee minusta parempaa, vaan minun olisi pitänyt kuunnella häntä kun hän oli puhunut minulle. Kertoi sitten, että tämä hetki oli, kun hän olisi halunnut robotti-imurin (ei kestänyt koiran ja lapsen tuomaa hiekkaa) ja minä perustelin kantani sitä vastaan, eikä sitä hankittu. Pettämiseen, valehteluun ym. sanoi, että hän on sinut tekojensa kanssa, eikä minun tarvitse olla.

Olo on sekava. Tiedän olleeni raskas siinä ahdistuneessa ja paniikin täyttämässä olossa. Olen varmasti ollut raskas, ärsyttävä ja kaikkea muuta. En osannut olla pahassa olossani hetkeekään paikallaan, mikä ärsytti exääni. Syyllisyys on kova. Samaan aikaan mietin, että eihän se ole ihme, jos 8v. hyvin tiiviissä tunteita kieltävässä ympäristössä herkkä ihminen alkaa voimaan pahoin ja se näkyy. Ympäristöasiat olivat myös ensimmäinen asia suhteessa, josta pidin tiukasti kiinni, ja niissäkin tein myönnytyksiä jatkuvasti. Ja koen hämmentävänä sen, että toinen on tietoisesti pettänyt (valehdellut siitä vielä 1,5v. eron jälkeen), manipuloinut ym. ja ei ota siitä mitään vastuuta, vaan ulkoistaa sen minulle. Ettei voinut muuta, koska olin yksinkertaisesti niin kamala...

krassi
Viestit: 318
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Viesti Kirjoittaja krassi »

Nuo exät ovat kauheita. Olet päässyt vähällä, kun sinut leimattiin "vain" 8 vuoden kokemuksella hulluksi. Minut leimattiin hulluksi 16 vuodeksi. Kun muutin pois exäni luota, terapeutti kirjoitti yhteenvedon hoitojaksosta. Siinä lukee mm."Kaikenlaiset elämäntilanteen muutokset horjuttavat herkästi asiakkaan elämää aiheuttaen ahdistusta, pelkoja, masennusta ja unettomuutta. Myös aloitekyvyttömyyttä esiintyy ajoittain. Asiakas ollut aina sairaudentuntoinen ja hakeutunut itse hoitoon." Näiden sanojen siivittämänä otin avioeron, hankin itselleni asunnon toiselta paikkakunnalta, muutin sinne tyttäreni kanssa asumaan. Aloitin uuden onnellisen elämän.

Kyllä tuntui pahalta, kun luin myöhemmin kyseisen yhteenvedon. Ex mieheni oli pienellä paikkakunnalla johtavassa asemassa. Hän hurmasi koko paikkakunnan asukkaat. Kukaan ei tiennyt , mitä kotona neljän seinän sisäpiolella tapahtui. Miestäni pidettiin melkein jumalana. Häntä kunnioitettiin, koska töiden ohessa hoiti hullua vaimoa. Terapeutti oli täysin mieheni pauloissa. Asiat olivatkin päinvastoin, mieheni oli se sairas. Tällaista ei pitäisi koskaan kenellekään tapahtua.

Nyt ovat kaikki exän valheet paljastuneet. Olen antanut palautetta koko entisen paikkakuntani väelle. Entinen terapeuttini pahoittelee tapahtunutta ja sitä, että ei perehtynyt asioihini eikä uskonut minua. Se on laiha lohtu. Meillä on koko perheen asiat sekaisin. Lapset eivät tiedä, mitä tehdä, kun hyväksi luultu isä onkin patologinen valehtelija.

Eliisa85
Viestit: 3
Liittynyt: 12 Syys 2019, 13:33

Re: Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Viesti Kirjoittaja Eliisa85 »

Olen pahoillani kokemastasi. Minulla tosiaan ei ole ollut noin räväkkää ja rajua tuo narsistinen kohtelu. Mieheni on luonteeltaan hyvin vetäytyvää sorttia ja narsistinen kohtelu oli toinaan todella hienovaraista ja enmmänkin minun johdattelua ym. On todella taitava sosiaalisesti ja edelleen onnistuu manipuloimaan minua kun tuntee minut niin hyvin. Siksi varmasti oma epävarmuus siitä miten asiat olivat on toisinaan suuri. Toivoisin kuulevani onko muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa.

Iuli
Viestit: 33
Liittynyt: 04 Loka 2019, 08:54

Re: Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Viesti Kirjoittaja Iuli »

Luulisin että narsistin kanssa tuo No contact eron jälkeen on tosi tärkeä. Hyvä, ettet suostunut tapaamaan häntä!

Päätäseinään
Viestit: 2
Liittynyt: 15 Maalis 2020, 15:26

Re: Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Viesti Kirjoittaja Päätäseinään »

Tulipa tunne että voi kun olisikin jo useampi vuosi erosta mutta ei. Aina olen seurustellut narsistisien ihmisten kanssa, isäni on oikein narsistien narsisti. Aina olen ollut se miellyttäjä tyyppi vaikka olenkin monet kerrat lukenut vuosien saatossa näitä narsisti kokemuksia ja miettinyt että olenko se sitten kuitenkin minä joka on vaan niin huono. Mutta nyt kohtasin kyllä sellaisen tapauksen että rekisteröidyin ja nyt on pakko hakea apua että selviän tästä järkiini. Tämä on se perus tarina mutta avaan nyt esimerkkejä vähän meidän suhteesta niin sanokaa sitten suoraan olenko se minä vain vainoharhainen ja hullu. Kohtasin miehen joka oli ensimmäisestä illasta kuin oltaisiin oltu aina yhdessä ja romanssi alkoikin välittömästi tosi tiiviinä. Hän on toisella paikkakunnalla ja heti tapaamista seuraavana vkl menin hänen kotiinsa ja minut vietiin heti hänen vanhemmilleen näytille, täytyi kuulema katsoa hyväksyykö äiti ja vanhemmat rakastuivat minuun heti ja heidän kanssaan oltiin tekemisissä PÄIVITTÄIN ja monta kertaa ja soiteltiin. Se oli luonnotonta mutta nautin siitä ajasta ja ihannoin sitä läheisyyttä omiin vanhempiin. Ajattelin että näin ihanaa miestä ei ole olemassakaan. Aina tuli aamupalat sänkyyn, panosti minun hyvinvointiin niin että todella tunsin olevani rakastettu ja ne puheenlahjat vielä siihen miten olen ainoa jota on koskaan rakastanut yms niin muuta ei tarvittu. Sitten alkoi pikkuhiljaa helvetti. Ensimmäinen herätys minulle tuli sukujuhlissa joissa olin tuijottanut hänen veljeään joka istui ruokailussa perheineen meitä vastapäätä. Tietysti halusin tutustua ja olla ystävällinen ja jutella asiallisesti hänen sukulaisilleen. Tästä tuli aivan kamala tappelu ja en voinut ymmärtää mitenkään että kuinka voi omasta veljestään ajatella noin kun kuuluu perheeseen. Tästä jo tajusin että nyt mennään niin oudoksi että pitäisi paeta mutta nämähän sulkee pois mielestään kun on niin rakastunut. Sitten alkoi testaamiset. Hän ajoi auton kioskin eteen ja laittoi minut asioimaan ja vahti autosta kuinka tuijotan muita miehiä. Olin paikkakunnalla siis josta en tuntenut ketään muita ja en todellakaan muita miehiä edes nähnyt tuolloin ympärilläni kun olin niin rakastunut. Ja opettelin vain tuijottamaan lattiaa kaupoissa yms ettei tätä riitaa tulisi. Mutta voi kamala ne fyysiset tunteet kun ilmoitettiin että nyt lähdetään kauppaan, pelkäsin tekeväni virheen. Muuten arjessa ihan kamala mustasukkaisuus ihan kaikesta. Sitten minulle tuli nukkumaanmeno ajat, hän siis päätti milloin minun pitää nukahtaa ja oli todella pettynyt minuun kun en ollut vielä 9 unessa vaikka hän on selkeästi käskenyt. Kuinka siis voin olla niin tyhmä etten ymmärrä puhetta olivat perus kommunikaatiot. Ja alkoi tulla viestinä "olet kaksi tuntia jäähyllä" kun olin omassa kodissani ja puhelimen välityksellä olimme yhteydessä. Sitten alkoi sanalliset kuinka noin tyhmä ihminen voi olla tuollaisessa työssä yms. Sairaalloinen tarve tarkistaa iltaisin ovet ja että johtoja ei ole seinässä, niitä ei tosiaankaan saanut jättää seinään, kun kahvi oli tippunut niin johto piti ottaa välittömösti pois. Olen kuitenkin kahden teini ikäisen nuori äiti ja yksin pääsääntöisesti kasvattunut ja arjen pyörittänyt joten osaan kyllä kotityöt varmasti mutta nythän en yhtäkkiä osannutkaan mitään ja välillä taas olin maailman paras kaikessa. Sitten jäi kiinni pettämisestä ja se asia muka selvitettiin ja minä tyhmä uskoin kaiken mitä hän sanoi että nainen vain on hullu ja pakkomielteinen eikä jätä häntä rauhaan. Elämä jatkui. Ollessani hänen luonaan tein työni etänä ja hän lähti aamuisin töihin mutta ensin piti nousta aamulla kuudelta keittiön pöytään kuuntelemaan mitä saan ja mitä pitää tehdä ja mihin en missään tapauksessa saa mennä. R-kioski oli ehdottomasti kielletty ilman hänen valvontaa koska siellä oli hänen mielestään tuijottanut muita asiakkaita. Tuohon lopulliseen pisteeseen että minä sosiaalinen ihminen kuljin seiniä pitkin ja tuijotin lattiaan tultiin niin yhtäkkiä ja nopeasti että en enää edes tajunnut itse tilaani. Siinä nyt muutamia esimerkkejä. Sehän on ylä ja alamäkeä hetkittäin vaihtuvalla moodilla. Hän jäi kiinni toisen kerran viestittelystä vieraan naisen kanssa ja ihan muuta kuin kaverillista viestiä. Tappelu tietenkin ja hän kielsi taas tietysti kaiken vaikka omin silmin näin mutta sitten tuli ero koska olen niin vainoharhainen hullu ettei voisi koskaan tällaisen sekopään kanssa olla yhdessä. Minähän tietysti olisin halunnut jatkaa vielä ja muka rakastin häntä niin paljon ja tämän jälkeen kyllä päivittäin sain viestejä mutta sisältö oli niin kamalaa etten pysty edes kuvailemaan. Pari kertaa kävin vkl viettämässä tämänkin jälkeen kun taas mieli toisessa päässä muuttui että kyllä minä seksiin vielä kelpaan ja minähän menin tietenkin heti siinä toivossa että ottaisi minut takaisin. Päivät kun taistelin mieleni kanssa että en ota yhteyttä olivat kamalia ja niinä päivinä hänen vanhempansa soittelivat minulle ja kumpikaan meistä ei heille raskinut erosta kertoa vaan esitettiin että kaikki on hyvin.. minä kilttinä en tietenkään halunnut sanoa kun ovat vanhoja herttaisia ihmisiä ja tulivat minulle tärkeiksi. Yhtäkkiä aloin tajuta että kun mieheltä tuli välillä minulle viesti että soita nyt kotiin että tekikö sitten saman myös niinpäin että pyysi vanhempiaan soittelemaan minulle ja tarkistelemaan tekemisiäni. Eilen taas viestisota meni niin kamalaksi etten voi tajuta miten maailman ihanimman ihmisen jota rakastan/rakastin sisällä voi olla tuollainen hirviö. Kuinka tästä alkaa toipua??? Eilisen lopputulema oli se että alennuin hänen tasollern ja kerroin hyvinkin rumaan sävyyn hänestä faktoja ja sitähän hän ei kestä koska ei tee virheitä muuta kuin siinä että on minun kanssani ollut. Hän pyysi poistamaan numeron ja kuolemaan pois. Joten nyt on jo kohta yksi kokonainen päivä mennyt ilman yhteyttä. Mahtavalla mallilla 🤦‍♀️ Olen ihan loppu, en jaksa työtä, en jaksa kotia, en kavereita, kaupassakäyntikin tuntuu hankalalta ja tiedän olevani kaunis nuori nainen mutta silti tunnen itseni niin kamalaksi ja huonoksi etten halua edes lähteä kotoa. Kiitos koronan onkin hyvä syy pysyä sisällä vain. Ja häpeän niin paljon että en onnistunut tässäkään suhteessa etten kehtaa edes puhua kenellekkään. Niin kysymykseni on että olenko minä sekopää ja mennyt ihan sekaisin ja olisiko hän ollut se elämäni ensimmäinen tavallinen mies jota en onnistunut pitämään itselläni kun olen niin paska?

Peikotar
Viestit: 5
Liittynyt: 28 Touko 2020, 20:54

Re: Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Viesti Kirjoittaja Peikotar »

Miksi se onkaan niin, että syyttää itseäänkin että miksi en ollut hiljaa, miksi pidin puoliani... vaikka järki sanoo että et tehnyt väärin mutta mieli kertoo että juuri minun olisi pitänyt pystyä estämään toisen käytös (jonka minä aiheutin...)
Mietin silloin usein että tapahtuikohan tämä oikeasti näin vai kuvittelenko, kun tilanne kuulostaa omaankin korvaan niin uskomattomalle.

Kun luen kirjoituksiani siltä ajalta, luen kuin se olisi tapahtunut jollekin toiselle, ja ajattelen että tuon naisen olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten suhteesta 😫

Päätäseinään
Viestit: 2
Liittynyt: 15 Maalis 2020, 15:26

Re: Oma syyllisyys ja epävarmuus tapahtuneesta

Viesti Kirjoittaja Päätäseinään »

Joo juurikin tuo syyllisyyden tunne että miksi en vaan osaa olla hiljaa niin kaikki olisi hyvin. Nyt sitten olen raksaana narsisti eksälleni kun palasin tässä ajassa jo kaksi kertaa takaisin.. ja ikävä kyllä en koskaan aio totuutta kertoa kenellekkään. Kyseisen narsistin kanssa en vaan voi enää olla tekemisissä tai menetän henkeni. Ihan kamalaa aivan järkyttävää miten minusta on tehty ja tullut tällainen 😔

Vastaa Viestiin