Mä oon niin loppu

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
JennL
Viestit: 27
Liittynyt: 12 Kesä 2021, 16:29

Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja JennL »

Juhannusaatto, toki tänään on rauhallista eiks je? Ei todellakaan. Meillä tehdään vanhaan taloon remonttia loppukesän rippijuhlia varten, eli siis miehen olidi tehtävä vuoden odottaneet hommat loppuun. Aamusta tuli ensimmäinen huutokonsertti ja päivällä nyt toinen. Ja totta kai mä pilaan pitkän viikonlopun mökötykselläni. Hyvää juhannusta!

Ymmärsin terapiassa (johon jouduin kun pää sekoaa tähän touhuun) ettei vika ole mun ja etten mä tule parantumaan masennuksen pyörteestä tässä suhteessa. Ettei mulla ole kuin yksi tie, ja se on eri tie kuin mitä mieheni astelee. Miten se silti tuntuu niin vaikealta ajatukselta erota siitä ihmisestä johon niin palavasti rakastuin, joka vei mun jalat alta ja jonka tähden en hetkeäkään miettinyt vaan erosin isompien lasten isästä. Joka osaa olla niin hyvä kun on hyvällä tuulella, joka on hauska ja huomaavainen. Mutta joka tasaisin välisjoin uhkaa erolla, haukkuu hulluksu, haukkuu lapset, tönii minua, uhkaa hakata minut, uhkaa viedä kaiken minulta, myös lapset.

Olen nyt seitsemättä vuotta niellyt vihani, niellyt katkeruuteni, muuttanut itsestäni kaiken mitä vain voin, tehnyt kaiken tuon ihmisen eteen (hoidan siis kotitöistä kaikki, lapset 95%, paitsi jos olen koulussa illalla) eikä mikään riitä.
Opiskelen uutta ammattia, mikä on tottakai miehelleni painajainen, mutten suostu lopeytamaan.

Olen alkanut miettiä josko syksyllä 2022 kun minun pitäisi valmistua, minulla olisi uskallusta erota.
solacium
Viestit: 62
Liittynyt: 15 Elo 2020, 14:54

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja solacium »

Täältä tuki. Mikä mahtava idea. Juhlia samalla valmistumista ja eroa! Voimia!
JennL
Viestit: 27
Liittynyt: 12 Kesä 2021, 16:29

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja JennL »

Oonkohan mä hullu, niin monesti sitä mulle hoettu että uskon jo itsekin. Tänään viimeksi automatkalla.

Sain eilen toisen koronarokotteen. Mies oli suunnitellut meille päiväreissun enkä hennonnut lapselta sitä riistää vaikka oloni oli aamulla kipeä. Puoliltapäivin sanoin että jos voitais käydä syömässä ja suunnata kotiin että on kipeä olo, olihan oltu liikkeellä jo aamusta aikaisin. Siitäkös se riemu repesi. Huusi ja raivosi, raivostui lisää kun puolustin itseäni. Sai nautintonsa kun itkin. Heitti meidät kotiin ja lähti kertomatta mihin ja koska tulee, mistä tietää kostavansa.
Mä olen niin loppu, enkä tiedä enää mistä hakea apua. Eihän mulla ole rahaa maksaa asuntolainaa ja vuokraa ennenkuin kämppä myytäisiin. Jos ei olisi lapsia, ei olisi syytä enää jaksaa.. 😔
solacium
Viestit: 62
Liittynyt: 15 Elo 2020, 14:54

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja solacium »

Nyt uskoa siihen että asiat järjestyy. Saatko valtion kustantaman oikeusavustajan?
JennL
Viestit: 27
Liittynyt: 12 Kesä 2021, 16:29

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja JennL »

Mä sain tuon edellisen viestin jälkeen raivonpuuskan, huusin miehelle oikein kunnolla. Kerroin etten enää jaksa, hän sanoi että jos haluan lähteä, hän lupaa käyttäytyä kunnolla. Lähdin tunniksi pois rauhoittumaan. Tultuani kotiin tuli mies vastaan, pyysi anteeksi ja sanoi että yritetään vielä. Annoin anteeksi, jälleen. Mitään en silti unohda.
Huomaan taas luisuvani sinne samaan harmaaseen koloseen missä olen ollut, alistumisen alhoon.
Kuihtunut
Viestit: 3
Liittynyt: 24 Heinä 2021, 16:37

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja Kuihtunut »

Tunnistan tarinastasi viitteitä omaan elämääni. Miehen raivarit on hallinnut elämääni jo 15 vuotta. Olen yrittänyt itse mukautua miehen mielialoihin, toiveisiin ja vallan alle... Tuntuu, että olen kadottanut yhteyden itseeni sekä muuhun maailmaan. Olen sairastunut vakavaan masennukseen tässä elämän ahdingossa. Sairastumiseni taisi olla miehelle vain voitto, olenhan ollut kotona koko ajan, vuosia... Hyvä, että sinulla on opiskeluelämä, varmasti on mielen hyvinvoinnille tärkeää. Minä olen alkanut lukemaan kirjallisuutta narsismista ja löysin tämän mielettömän hyvän keskustelupalstan. Nämä ovat alkaneet avaamaan silmiä narsismin vaikutuksista lähipiiriin. Olen tehnyt mielessäni eropäätöksen... mutta se onkin vaikeampi juttu toteuttaa, kun oma itsetunto on niin latistettu. Tuntuu ettei itseltäni löydy luottoa omaan pärjäämiseen yksinhuoltajana. Mieli käy vaarallista uhkapeliä, jospa kuitenkin tämän saisi toimimaan. Tuntuu, että kumpikin vaihtoehto vaatii liikaa voimia, lähteminen ja jääminen... 💔
JennL
Viestit: 27
Liittynyt: 12 Kesä 2021, 16:29

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja JennL »

Sehän se kamalaa onkin, miten lasten kanssa pärjää. Vaikka järki sanoo, että tietysti pärjää, sydän roikkuu typerästi kuvitelmissa paremmasta huomisesta 😔
JennL
Viestit: 27
Liittynyt: 12 Kesä 2021, 16:29

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja JennL »

Tilanne ei ole muuttunut juuri mihinkään. Varasin nyt ajan pankista, jossa täysin yhteinrn tili puretaan molemmille omiksi tileiksi. Olen ollut etäisempi, katsellut asuntoja. Siitä on vielä pitkä matka eroon, mutta pienin askelin.. kohti jotain.
JennL
Viestit: 27
Liittynyt: 12 Kesä 2021, 16:29

Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja JennL »

Kysyisin muilta, että miten olette valmistautuneet eroon ja omaan elämään jatkossa? Varsinkin jos on lapsia, miten ihmeessä saa tehtyä sen päätöksen, että elämä yksin lasten kanssa on parempaa kuin perheenä?

Vaikka järki huutaa, ettei lapsillakaan voi olla hyvä olla kun elämä on jatkuvaa jännittämistä ja varpaillaan oloa, silti ero tuntuu vaikealta. Onhan 7 vuotta uskoteltu, etten pärjäisi yksin. Olenhan eronnut ennenkin hypätessäni narsun matkaan ja rikoin isompien lasteni perheen. Uskallanko tehdä sen taas?

Millä maksan tyttären autokoulun ja auton, jota hän on odottanut kovin. Täältä maalta kun ei ilman autoa liikuta.
Miten vaihdan itse autoon renkaat ja huollan autoni? Miten huollan pojan mopon?
Miten saan kattoon lamput? Miten pärjään vähän liian villin koiranpennun kanssa yksin? Laitanko pienimmän vuorohoitoon jos joudunkin taas vuorotyöhön?

Tässä listattuna asioita, jotka pyörivät päässä.. miten pärjätä yksin ns "miesten töistä"?

Voi apua!
Lotta
Viestit: 23
Liittynyt: 07 Heinä 2020, 14:36

Re: Mä oon niin loppu

Viesti Kirjoittaja Lotta »

JennL kirjoitti: 20 Loka 2021, 08:31 Kysyisin muilta, että miten olette valmistautuneet eroon ja omaan elämään jatkossa? Varsinkin jos on lapsia, miten ihmeessä saa tehtyä sen päätöksen, että elämä yksin lasten kanssa on parempaa kuin perheenä?

Vaikka järki huutaa, ettei lapsillakaan voi olla hyvä olla kun elämä on jatkuvaa jännittämistä ja varpaillaan oloa, silti ero tuntuu vaikealta. Onhan 7 vuotta uskoteltu, etten pärjäisi yksin. Olenhan eronnut ennenkin hypätessäni narsun matkaan ja rikoin isompien lasteni perheen. Uskallanko tehdä sen taas?

Millä maksan tyttären autokoulun ja auton, jota hän on odottanut kovin. Täältä maalta kun ei ilman autoa liikuta.
Miten vaihdan itse autoon renkaat ja huollan autoni? Miten huollan pojan mopon?
Miten saan kattoon lamput? Miten pärjään vähän liian villin koiranpennun kanssa yksin? Laitanko pienimmän vuorohoitoon jos joudunkin taas vuorotyöhön?

Tässä listattuna asioita, jotka pyörivät päässä.. miten pärjätä yksin ns "miesten töistä"?

Voi apua!
Toivottavasti minun kokemuksistani on jotain hyötyä. En ollut valmistautunut omaan elämään muuta kuin taloudellisesti. Olin säästänyt 'sukan varteen' ylimääräistä rahaa, että pääsen edes hiukan elämän alkuun. Rahaa meni yllättävän paljon käytännön asioihin. Ja ex- mies lisäksi tehtaili kiusallaan ylimääräisiä juristikuluja. Exä vielä oikein nauroi minulle ääneen, että hän tehtailee tahallaan meille lisää juristikuluja.

Elämä ON parempaa eron jälkeen ilman hullua. Jokainen joka elää epäterveessä suhteessä sokeutuu omalle elämälleen ja pitää sitä ns. normaalina. Ja omasta elämästä eron jälkeen ei kannata ottaa stressiä. Hoitaa vain yhden asian kerrallaan. Exäni oli uskotellut minulle vuosikaudet, että auton huollattaminen huoltoliikkeessä on kauhean hankalaa. Kun pitää miettiä mikä huoltoliike on hyvä, mitä kaikkea pitää huollattaa, jotenkin pitää vaivalla saada auto sinne huoltoliikkeeseen jne. No eihän se ollut yhtään vaikeaa. Soitin huoltoliikkeeseen ja kerroin mikä merkkivalo autossani oli syttynyt. Huoltoliikkeessä sanottiin että tuo auto kahden päivän kuluttua, hinta x euroa ja huolto kestää 2 tuntia. Ja kaikki sujui helposti ja nopeasti. En ymmärrä miten exän mielestä auton huollattaminen oli muka niin valtavan työlästä ja siitä piti kiukutella monet kerrat.

Voiko tyttären isä maksaa puolet tyttären autokoulusta? Oletko pyytänyt että maksaisi? Autoa ei välttämättä voi ostaa tytölle, jos rahat on tiukassa.

'Miesten hommiin' täytyy vain pyytää apua ja keksiä keinot. Olen huomannut, että apua saa kun pyytää ja kun apua tarjoaa vastavuoroisesti. Pyydä veljeä/serkkupoikaa/naapurin miestä/isääsi/enoa/setää vaihtamaan renkaat ja tarjoa jotakin vastapalveluksena. Tarjoa vaikkapa päivällinen jälkiruokineen kiitoksena tai lastenhoitoapua pariksi tunniksi. Myös huoltoasemilla voi vaihdattaa renkaat muutamalla kympillä. Minä olen vienyt auton huoltoon huoltoliikkeeseen. Huoltoliikkeitä on myös edullisia jos ei halua viedä merkkihuoltoon.

Minun poikani on opetellut itse huoltamaan moponsa yhdessä kavereidensa kanssa. Minä ostan vain tarvittavat osat. Poika on oppinut tosi taitavaksi.

Kattolamppujen asennukseen sama juttu kuin renkaiden vaihtoon. Pyydä joku tuttavamies avuksi ja tarjoa jotain vastapalvelukseksi. Tai onko lapsillasi ystävä, joka on ammattikoulussa sähköasentajalinjalla ja voisi auttaa asentamisessa?

Lasten hoitoon pyydät myös lasten isän apua. Minä sanoin exälleni jo lähtiessä, että tuon lapset hoitoon työmatkojeni ajaksi. Piste. En edes kysynyt voiko hän hoitaa lapsia työmatkojeni aikaan. Eli vastuuta lasten isä hoitamaan lapsia äläkä anna hänen olla vapaamatkustaja. Mutta jos lasten isää ei kiinnosta lasten hoito yhtään niin sitten on vain pakko turvautua vuorohoitoon.

Minä olen rakentanut systemaattisesti ystävieni kanssa turvaverkkoa. Olen kysynyt suoraan, että voinko soittaa ja pyytää tarvittaessa apua. Lisäksi olen kertonut että voin vastavuoroisesti tarjota heille apua ja että he voivat pyytää minulta milloin vain apua.

Opettele pyytämään apua rohleasti.
Vastaa Viestiin