Irroittauminen, anteeksipyynnöt

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
mousa
Viestit: 1
Liittynyt: 16 Tammi 2022, 11:41

Irroittauminen, anteeksipyynnöt

Viesti Kirjoittaja mousa »

En ollut ihan varma laittaisinko tämän aloituksen tänne vai omiin tarinoihin. Olen uusi käyttäjä, mutta lukenut viimeisen kuukauden aikana lähes kaikki keskustelut läpi ja tämä keskustelualue on vetänyt puoleensa eniten.

En edes tiedä mistä lähtisin liikkeelle, nykyhetkestä vai alusta. Pelottaa kirjoittaa mitään auki tunnistuksen pelossa, vaikka kuinka geneerisesti yrittäisi kirjoittaa. Lähinnä tahtoisin varmuutta siihen, että en ole hullu ja siihen varmaan muutkin pystyvät samaistumaan. En tosiaan lähde ketään diagnosoimaan ja voi olla ettei tarinan päähenkilö edes täytä narsismin kriteereitä, mutta kummasti vain löydän useimmista keskusteluista samaistumispintaa.

Lapsuudesta asti tuntenut sitä kummaa tunnetta, että jokin ei ole kunnossa, vaikka kaikki olikin hyvin. Pahinta itselläni onkin juuri se, että mitään pahaa ei ole tapahtunut. Tarpeet on tyydytetty, kaiken olen saanut mitä halunnut, vaikkakin ehtoja on ollut mm. millaisia vaatteita saa käyttää ja vanha kunnon sinun tulee tehdä kuten minä haluan. Toisaalta kääntöpuolena tämä taloudellinen riippuvuus onkin ollut isoin kompastuskiveni. Se myös aiheuttaa itselleni suurta pelkoa siitä olenko itse yhtä toksinen ja parantumiseni täysin mahdotonta. Mutta olen yrittänyt mm. näitä keskusteluja lukemalla hyväksyä sen, että minuun on tästä käytöksensä jäänyt jälki, mutta minulla on myös voimaa muuttaa sitä ja irrottautumisessa yrittää myös käyttää hyväksi näitä epäterveitä käytösmalleja.

Kompastuskiveksi tuo taloudellinen puoli on osoittautunut niin, että elin pitkälle aikuisuutta virran mukana, joka ei oikeastaan ollut luonnollinen virtaus vaan päähenkilön määrää elämänpolku, jota tajuamattani toteutin. Opiskelin alaa hänen ehdotuksestaan ja opiskelijana luonnollisesti minulle kelpasi raha erilaisissa muodoissa. Viime vuosina olen hitaasti tehnyt liikkeitä muokatakseni elämää oman näköiseksi. Lopetin opiskelut ja olin hommannut itselleni töitä. Joku olisi voinut siihen sanoa, että hieno homma, olet varmaan ajattellut asiaa ja selvittänyt elämäsi niin, ettet jää tyhjän päälle. Itse itkin puhelun jälkeen hysteerisesti, en edes muista mitä puhuimme mutta se satutti. Todennäköisesti hän tuomitsi tekoni ja ihmetteli "mikä juttu tämä nyt on". Lisäksi sain asiasta useita kuukausia mykkäkoulua. Mykkäkoulun aikana olin vapautunut ja olisin päässyt unohtamaan asian ellei toinen sukulainen olisi jatkuvasti soitellut ja kysynyt joko olemme puheväleissä ja minun pitäisi ottaa yhteys. Yritin kertoa pelkääväni, hän esitti ymmärtäväistä, mutta jatkoi painostusta.

Välimme "eheytyivät" käytyäni hänen luonaan. Hän kertoi, että harmistui opiskelujeni lopettamisesta, koska uskoo minusta olevan mihin vain. Lisäksi kertoi olevansa epäonnistunut, kun en ollut hänelle voinut aiemmin kertoa ja että hänen pitää asiaa sulatella. Lisäksi kertoi, että haluaa minun elävän omaa elämääni kuten haluan eikä kuten hän haluaa ja että rakastaa ja olen maailman tärkein. Töideni päätytyttyä jäin hetkeksi miettimään miten lähtisin elämääni jatkamaan. Löysinkin mukavan uuden opiskelupaikan ja ilmoitin päähenkilölle lähteväni opiskelemaan uudestaan. Tästä hän jälleen tuohtui, mutta edellisen tapauksen jäljiltä olin oppinut itseni kylmettämään ja toiminkin sen mukaisesti. Saimme jopa ystäväni kanssa hieman naureskeltua hänen erikoisille vastalauseilleen. Tästä alkoi uusi mykkäkoulu.

Olin jälleen vapautunut ja innoissani järjestelin muuttoa. Selvisin kaikesta itsenäisesti ensimmäistä kertaa ja se loi minuun aivan uudenlaista voimaa. Minä olen aikuinen ja pystyn tekemään asioita kuten muutkin. Elin "uutta" elämääni aivan rauhassa, kunnes sain uutisen em. sukulaiselta, että päähenkilö oli sairastunut vakavasti. Välimme "eheytyivät" jälleen, kun syyllisyydestä soitin hänelle ja puhevälit olivat jälleen auki. Elimme vuoden kohteliaan etäisissä väleissä. Se oli minulle ok. Muutama kuukausi sitten minulle tuli hieman taloudellisia ongelmia ja jossain mielenhäiriössä otin yhteyden päähenkilöön. Hänhän oli erittäin innostunut minua auttamaan ja suostuin asiaan, kunnes myöhemmin tajusin mitä tein ja yritin vetää asiaa takaisinpäin. Siitä hän jälleen raivostui ja ihmetteli taas mikä homma. Pidin pääni. Tämän jälkeen katkaisin yhteyden häneen ja niihin sukulaisiin, jotka hänen lähellään ovat. Laitoin päähenkilölle kirjeen, jossa vihdoin kerron kaikki ne asiat, jotka olivat jääneet sanomatta. Ja tein sen, mikä olisi jo teini-ikäisenä pitänyt tehdä. Olen saanut yhteydenottoja heiltä eri kautta, joissa kaikissa viestinä on se, että huoli on kova. Ensimmäistä kertaa kun osoitan mieltäni, luulevat kaikki minun olevan täysin sekaisin päästäni. Hieman ovat myöhässä, sillä nykyään minulla menee hyvin (tätä lukuunottamatta) ja huolehtia minusta olisi pitänyt edellisten opiskelujeni aikana, kun oli täysin pohjalla ja itsetuhoinen enkä mitenkään ymmärtänyt miksi. Nyt näen selkeästi kyllä mitkä ovat syyseuraus suhteet. Lisäksi päähenkilön viestissä oli jälleen aikaisemman kaltainen anteeksipyyntö: anteeksi kaikesta mitä olen tehnyt, haluan että olet onnellinen, ymmärrän että haluat kostaa. Vaikka enhän minä halua kostaa, useimmiten olen vain hänen tunteitaan ajatellut ja nytkin olen yrittäny mahdollisimman asiallisesti toimia, mutta kuitenkin aika rajusti ja hänen tavallaan jotta viesti menisi perille.

Lisäksi kävin viimeisien kuukausien aikana terapiassa, jossa terapeutti yritti kääntää tätä niin, että minä toimin kuten päähenkilö, kaikkien tulee tanssia minun pillini mukaan ja en voi odottaa vilpitöntä kanssakäymistä jos itse toimin vilpillisesti. Ymmärrän hänen pointtinsa ja olenkin mennyt itseeni ja tarkastellut asiaa siltä kantilta, mutta mielestäni terveiden rajojen asettaminen ja se että tanssitaan toisia pillini mukaan on hieman eri asia. Ehkä sanomattakin selvää, että lopetin hänellä käymisen. Asia painaa silti kovasti. Yritin selittää, ettei häneen toimi kuin hänen oma tapansa toimia, mutta hän ei tuntunut asiaa ymmärtävän. Aloin lähes itkeä siellä, sillä tahtoisin olla kaikkea muuta kuin päähenkilö, koska en haluaisi tuottaa kenellekään sellaista oloa kun hän minulle. Toki jos asia on näin, täytyy mennä itseeni ja lähteä muuttamaan asioita ja jos en siihen kykene yritän välttää läheisiä ihmissuhteita. Mutta päähenkilön kohdalla vain tiedän ettei tavallinen dialogi toimi, sillä asiat kääntyvät kuin taikaiskusta nurinpäin.

Kirjoituksestani tulikin nyt erittäin pitkä, toivottavasti joku jaksaa tämän lukea ja saa selvän mitä yritän tässä pohtia ja sanoittaa. Harmittaa etten uskalla laittaa kaikkia yksityiskohtia, jotka voisivat lisätä nyansseja, mutta ehkä tässä on riittävästi asiaa alkuun.
krassi
Viestit: 366
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Irroittauminen, anteeksipyynnöt

Viesti Kirjoittaja krassi »

Hei, luulen ymmärtäväni viestisi. Minäkin olen joutunut irtautumaan. Se on aiheuttanut sitä, että minua pitävät muutamat ihmiset "hulluna".

Irtautuminen aiheuttaa myös sellaista käytöstä, että joskus tuntuu, että on itse narsistinen liikaa. Tämä johtuu minusta siitä, että joissakin asioissa on oltava jyrkkä. Kompromissit eivät ole mahdollisia.

On myös muutamia ihmisiä, joihin minulla on viileän viralliset välit. Keskustelen mieluiten lyhyesti ja asiallisesti. Siten asiat sujuvat parhaiten.

Luin viestisi melko nopeasti, joten nuo asiat tulivat päälimmäisinä mieleeni.
Illuusioelämää
Viestit: 34
Liittynyt: 18 Heinä 2021, 17:57

Re: Irroittauminen, anteeksipyynnöt

Viesti Kirjoittaja Illuusioelämää »

Luin viestisi ja tuli mieleeni yksi irtaantumiseen liittyvä haasteellinen asia eli tunteiden vuoristorata. Tunnet surua, vihaa, epätoivoa, iloa, helpotusta, kylmyyttä, kostonhimoa, epävarmuutta. Irtaantumisprosessiin kuulunee ajatukset myös siitä, että onkohan sitä itse joku narsisti. Rajojen asettamisvaihe voi olla myös äärimmäisen stresssaavaa, kahdestakin syystä, itselle voi olla vaikeaa rajojen asettaminen, kun on ollut itse liian kiltti, toisekseen rajojen asettaminen saattaa näyttää ulospäin nimenomaan oudolta ja vähän hullultakin, jos muut ovat tottuneet kävelemään ikään kuin yli. Rajojen asettaminen on lisäksi narsistille ja hovilleen kauhistus, eihän niin voi uhri tehdä. Saattaa tulla vaarallisiakin tilanteita eteen, riippuu toki narsismin vaikeusasteesta.
Krila2022
Viestit: 2
Liittynyt: 15 Helmi 2022, 17:47

Re: Irroittauminen, anteeksipyynnöt

Viesti Kirjoittaja Krila2022 »

Tämä on tuttua. Tuo oli hyvä sana, että välit "eheytyvät", kuvaa siis hyvin...
Näitä eheytymisiä on ollut monia, kunnes viimeisen tällaisen palautumisen jälkeen ( kun ilmoitin isäni kuolleen ja siinä oli hetki hyvää, kunnes pian tuli itselleni ns viimeisistä viimeisin niitti ) ei olla oltu enää yhteydessä. Hän ei kestänyt ( suoria ) viestejäni, kuten ei ennenkään... Ja kehoitti jatkamaan sähköpostitse. Pari korttia ( toinen nimetön ) hän on minulle laittanut, mutta itse en ole voinut lähteä enää palaamaan yhteyteen, jos haluan säilyä työkykyisenä, ja muutenkin elämään kykenevänä.
Vastaa Viestiin