Vaikeuksia vaimon kanssa, 12 v tarina

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
flyer
Viestit: 2
Liittynyt: 29 Huhti 2022, 21:09

Vaikeuksia vaimon kanssa, 12 v tarina

Viesti Kirjoittaja flyer »

Moikka,

Olen uusi foorumille kirjoittaja mutta lukenut näitä jo uskoakseni 4 ehkä 5 vuotta, aika on mennyt aika sumussa. Vaimon kanssa on nyt oltu yhdessä 12 vuotta. Tarina alkaa jollain tavalla samankaltaisesti kuin mitä foorumilla on tullut luettua, itse olin eronnut noin 4-5 kk aiemmin pidemmästä parisuhteesta josta 1 vuoroasuva lapsi. Tässä kohtaa itsellä oli ikää 24v, vaimolla 29. Uuden tuttavuuden kanssa tavattua asiat tuntuivat etenevän aika nopeasti vaikka itse yritin hieman painaa jarrua, ihan esim. lapselle esittelyn jne suhteen koska halusin olla asiasta varma. Yhteen muutettiin jne. Hänellä aiemmasta suhteesta taustalla lapsettomuus joka sitten antoi omat mausteensa meidän suhteen alulle myös. Vaikka meillä asiat ei edenneet ihan yhtä nopeasti kuin varmasti muilla, oli kokoajan itsellä sellainen hieman outo, epävarma olo. Pistin tätä aiemman eron piikkiin eli että koitin jarrutella tapahtumia kokoajan syyttä olinhan kuitenkin onnellinen ja rakastunut. Hän kehui minua enemmän kuin kukaan koskaan ettei kukaan ole koskaan ollut yhtä ihana hänelle jne. Narsistiset piirteet alkoivat ensin kiukku / raivokohtauksilla, syitä en millään voi muistaa tarkasti mutta siivous / siisteys on hänelle ollut aina a ja o niin ei ainakaan ollut aiheista harvinaisin, toki tässävaiheessa en edes tiennyt tarkemmin mitä narsismi on, ja naivisti ajattelin että kyllä nämä "kohtaukset" tästä saadaan loppumaan, kun minun kanssa pidempään elelee :)
Edettiin suhteessa siihen että yritetään yhteistä lasta hänen aiemmista diagnooseista huolimatta. Tämä oli hankalaa aikaa, varmasti olisi muutoinkin ilman mitään oireitakin. Lasta ei ns. kuulunut ja lopulta menimmekin jo tapaamiselle lääkäriin lapsettomuuteen liittyen kun sitten kuitenkin nappasi käytännössä heti tämän meidän 1. tapaamisemme jälkeen.
Lapsia tuli sittemmin 4, eikä raskaaksi tulemisessa ollut varsinaista ongelmaa. Matkan varrella melkein kaikki kuitenkin muuttui pahempaan suuntaan, mikä toki kuuluu asiaan että arjesta tulee hankalampaa. Rytmisesti tätä on vaikea kirjoittaa aikajanalle mutta en tässä halua myöskään itseäni nostaa jalustalle, olen alkoholisti- ja eroiperheestä, jotenkin kuitenkin selvinnyt siinämäärin että olen korkeakoulutettu ja työn puolesta menee mukavasti. Ainut mitä minulta puuttuu on varmasti terveet roolimallit parisuhteeseen, sekä läheiset perhesuhteet. Äitini on kuollut, isä laitoksessa. Toiseen siskoon pidän jonkin verran yhteyksiä, toinen sisko myöskin vähän vajonnut sinne pimeälle puolelle. En siis todellakaan ole ongelmaton, mutta kun olen asioita välillä kelannut taaksepäin niin tuntuu että on liikaa sellaisia outouksia mitkä vain ei täsmää ja uskoakseni minä olen se kuka näitä kelailee enemmän itsekseen ja kuitenkin kirjoitan huolissani tänne, en ainakaan löydä puolisoni kirjoittamaa tekstiä täältä, mutta kokoajan epäilen myös omaa käytöstäni, narsistisia piirteitä on paljon ja omakin käytös on muuttunut ajan saatossa ja huonompaan suuntaan. Ennen koin olevani se, kenelle kaikki melko avoimiesti kertoivat huolistaan, olin myös luonteeltani todella kiltti, ehkä sellainen miellyttäjä tyyppi, ehkä liiankin toki iän myötä jotkut näistä särmistä ovat hioutuneet.
Nykytilannetta leimaa se, että kalenterissa huonoiksi merkattuja päiviä on hieman vajaa puolet. Lähes koskaan riitoja ei ole saatu sovittua, en kuulemma edes tiedä esim. mitä sovintoseksi on kun en osaa sopia, tämä tokaisu joskus osui vähän vyön alle. Kaikenlainen sättiminen yleisimmin juuri siivous- ja kasvatusasioista tulee päällimmäisenä mieleen. En osaa mitään ja perässäni pitää tehdä kaikki uudelleen. Vaimolla on täällä 5 lasta, välillä 6 lasta kaitsettavana.
Hän kärsii PMDD oireyhtymästä (oma diagnoosi jonka kyllä allekirjoitan), miesten kannttaa muuten tutustua tähän, liittyy myös ADHD, ja joskus mietin onko kaikki vain tätä, mutta nyt tuntuu että on tässä vain pakko olla muutakin.
Faktaa on että minulta jää asioita jälkeen, mutta vaimon täydellisyyteen on kyllä usein vaikea päästä. En kuitenkaan uskoakseni ole pahimmasta päästä "äijä" minulta siis ei jää kalsarit ja sukat makkarin lattialle esim. mutta välillä varsinkin sitten paineessa / stressi/riitatilanteessa näitä virheitä sattuu enemmän, ja onpa seulakin paljon tiukemmalla.
Vaimo lasten ja pmdd:n takia kokee ettei voi käydä töissä. Tavallaan allekirjoitan tämänkin. Oltiin suhteen alussa samassa työpaikassa ja tuossa meillä meni ilmapiiri melko huonoksi niin meidän kahden kuin vaimon ja työnantajan / esimiehen völillä. Meillä siksi etten puolustanut häntä, osin en vain voinut, joka jo sekin ehkä kertoo jotain ja silloinkaan en kunnolla hiffannut että mistä voi oikein olla kysymys. Pomokin sanoi ettei hänen historiansa aikana koskaan ole tällaista ollut, yrityksessä ja aiemmissa ollut kymmeniä, ellei satoja työntekijöitä.
Lasten saaminen oli hänelle aiemmin ollut pakkomielle, ja myönnän etten tästä kaikkea muista miten homma meillä sai alkunsa, mutta nykyversio hänellä on että minä olen painostanut / manipuloinut hänet tähän samaan yrittämisrumbaan uudelleen, ja että mahdollisuudet oli että hänen pahimmat haavansa lapsettomuudesta repeävät taas auki. Tästä puhuttiin ihan pariterapiassakin jossa kävimme, laihoin tuloksin, asia jäi siellä ratkaisematta. Osin hetken tuntui paremmalta kun sai puhua ulkopuoliselle ja meidän suhdekin voi jonkin tovin paremmin. Tuon painostamisen ja manipuloimisen kiistin täysin, taisin sanoa että enemmän asia oli päin vastoin. Olen kuitenkin varma että olen asiaa punninnut hyvin tarkkaan, minulla oli jo lapsi jonka kanssa koin epäonnistuneeni kun erosin, en halunnut samaa uudelleen. Lisäksi oli se "outo" tunne läsnä, eli olen varma että silloin olen yrittänyt asiaa puida tosi monelta kantilta. Yhden riidan hetken muistan kristallin kirkkaasti kun riidan lopetin niin että sanoin että jätetään sitten pillerit pois että lapsi saa puolestani tulla jos on tullakseen. Tästä olen ihan varma, koska tästä alkoi meidän 1. lapsen tavoittelu. En kuitenkaan tarkasti muista kaikkea mitä tuolloin on käyty läpi, asia ei varmasti puolisollekaan ole ollut menneisyyden vuoksi helppo, mutta olen varma että häntä en ole aiheeseen manipuloinut tai painostanut.
Nykyisellään menee 3-4 päivää mukavasti ja sitten tulee taas huono vaihe. Tuntuu ettei jaksa enää, oma fiilis ei ehdi aina nousta edes sinne "normaalille" tasolle kun mennään taas uutta alamäkeä.
Oma ulosanti on sekavaa, hän saa kaikista virhesanomisistani kiinni, päästelen sammakoitakin suustani, hän on riitatilanteessa hyvin lahjakas, usein olen antanut periksi, aina tuntuu että tavallaan hän on oikeassa ja minä väärässä. Välillä väittelenkin kuin idiootti, mutta esim. tästä lapsiasiasta olen varma ja tämä on yksi niistä josta vain olen varma, tai ainakin melko varma, tuntuu ettei mistään voi olla ihan varma.
Täällä forumilla on keskustelu jossa erilaisia haukkumasanoja / tokaisuja on 3 sivullista. Näistä minulle on sanottu noin 80-90%. Viimeksi aivojeni tilalla on sahanpurua, ja korvat perseessä tai päässä koristeena. nämä kaikki tietenkin lapisen kuullen. Lapset oireilevat aika voimakkaasti joka tekee tilanteesta minulle todella hankalan. Tietysti on lisäksi talot yms ettei niin sanotusti vain voi lähetä. Viimeksi hän viestissä kysyi että enkö minä usko että hän voi lähetä, olen kyllä itsekin erosta puhunut kun on tuntunut ettei oikein mitään muuta vaihtoehtoa ole, ei vain voida tulla toimeen.
Minun käytös on niin kylmää, arvostamatonta jne. varmasti onkin, ja varmasti voi aidosti myös kokea näin, en kiistä. Lahjoista valitetaan, aina epäillään osaanko ostaa yhtään mitään mistään (virheitäkin tulee) mutta tässä juuri eilen olin viemässä wc paperisäkkiä varastoon niin ei tarvinnut viedä kun olisin kuulemma laittanut sen varmasti väärään paikkaan ja hän olisi joutunut siivoamaan.. Kerran erehdyin ostamaan ruusuja, hän siis ei pidä niistä, toisekseen ostin kerran eri korvakorut kuin toivottu ja mm. näistä kuullaan synttärien alla edelleen. Viimeksi hän kertoi ns. teeman mistä lahjaa haluaa, kyse oli astioista ja hän taisi kannustaa sanomalla että häntä pelottaa mitä meinaan ostaa.. Noh sillä kertaa meni kuitenkin maaliin. Yleensä siis hän nykyään kertoo mitä haluaa ja se sitten ostetaan niin vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Tulee aivan idiotti olo mutta 1 riita vältetty. Toki kaiken muunkin pitää synttäripäivänä onnistua ettei tule riita. usein se jostain syntyy kuitenkin. Ei oikein osaa ilolla odottaa näitä tai äitienpäivää..
Valitsemissani lasten vaatteissa on melkein aina jotain vikaa, okei, pystyn jopa sekoittamaan lasten kengät joten aina ei käy ihan satasella niiden kanssa tai eivät ole aina just niin säänmukaiset kuin pitää, vaimo on näissä pro. Vaimo myös kävi kaupassa, nyk. tilaa ruuat, joskus täysin itse, joskus katsotaan tilaus yhdessä kuntoon. Tässä myönnän että minun pitäisi olla enemmän mukana.
Harvoin kävin itse iltaisin joskus kaupassa mutta kauppalista on käytännössä vaimon käsialaa. Samoin hoitaa pyykkihuollon, hyvin hetkinä kykenen jotain pesemään, laittamaan kuivumaan ja ehkä jopa kaappiin asti. Huonoina ei näistä mikään sitten onnistu / kelpaakaan. Okei, näistäkin löytyy aina näytettäviä mokia, esim. olen venyttänyt jotain pyykkiä kuivumaan laittaessa tai joku vaate eksynyt väärään kaappiin. Myönnän ettei mene aina ihan maaliin, mutta palaute on sitten useimmiten ala-arvoista. Hyvänä hetkenä näille hyväntahtoisesti naureskelee ja pahinta ehkä onkin se, ettei oikeen koskaan tiedä mitä tuleman pitää.
Minun siivous myöskään ei yleisesti koskaan onnistu koska vain hän kykenee sen tekemään yhtä nopeasti ja tarkasti. Taas kerran, hän kyllä on nopea ja tarkka. Huonona päivänä vain sitten imuri paukkuu seiniin ja listoihin ja huuto käy kuin hän on kotiorja eikä ehdi edes olla äiti lapsilleen. Välillä sitten valittaa ettei osaa olla vaikka aikaa olisikin, tätä on tietysti paha kuunnella kun ei sanoja oikein ole. Mitään ratkaisuita on turha yrittää esittää.
Hänen sukunsa mielestä hän on ollut aina hankala, vaikka omaakin läheiset välit näihin, mutta eivät koskaan ilmaaannu paikalle kun ongelmia on tai sitten sovittuja tapaamisia perutaan.
Nykyisellään vaimo sanoo että minä olen pilannut meidän kaikkien elämän, nuorimmaisen hengen, Hänen lapsensa hengen vaaransin kun yöllä oli mennyt peitto väärinpäin ja olin käynyt vauvaa peittelemässä niin, että jalkopää eli avoinpää oli pään päässä. Joskus joku tähän tukehtunut, eipä siinä.
Pahinta on se että tiedän kyllä loukanneeni häntä niin sanoin kuin teoinkin, en todella pysty aina käyttäytymään järjellä vaikka hokisin itse että älä provosoidu, älä provosoidu niin liika on liikaa, ja nykyisin liikaa taitaa jo olla aika vähän. Tämän kirjoittaminen tosin jo on ollut aika elävoittävä prosessi. Silti pohdin voisiko nuo Adhd, tai PMDD aiheuttaa näitä, mutta varsinkin PMDD on aikaan sidottu, eikä kaikki vain rajoitu siihen. Lisäksi PMDD on vasta ollut pahana muutaman vuoden, ainakin tajuttuna juttuna kun taas näitä raivokohtauksia jne. on ollut aina.
Pohdin voisiko tämä olla perinnöllistäkin, vähintään hänen isänsä on raju bessewisser joka tietää kaiken. Minua kohtaan kyllä äärimmäisen mukava ja tämä kaikkitietävyyskin on hieman iän myötä laantunut, amutta aiemmin työssä ollessaan mm. pimitti vaimoltaan millon on kesälomalla mille kaikki vaan aina nauroi, minäkin mutta myöhemmin olen miettinyt ettei nyt ihan normaalia kuitenkaan ole... Vitsin ja outouden raja toki on veteen piirretty viiva mutta olen miettinyt olisiko näissä syy-yhteyksiä.
Vanhemmalla tyttärellämme ja nuoermmalla pojallamme vaikuttaisi olevan ADHD oireita ja vaimo tosiaan tämän itselleenkin myöhemmällä ajalla diagnosoitu. Voiko kaikki vain aiheuttaa narsismityyppistä käytöstä ja olen itse sittenkin niin paska etten vain osaa käyttäytyä ja käsitellä kaikkea kuten pitäisi. En vain ole varma. Välillä on aistittavissa sellaista pientä ghostausta, / sumutusta / kaksoisviestintää josta olen hänelle maininnutkin, huonoin lopputuloksin aina. Minä olen se kuka vääntelee asiat ja muistot pieleen, ja fakta on etten kunnolla ikinä muista mitä on puhuttu niin on todella vaikea väittää vastaan, oma pää on sahajauhoa, vaimo tavallaan on oikeassa, mutta mistä syystä..
Välillä voi syyttää minua siitä etten nuku liikaa, välillä taas, varsinkin riitatilanteessa voi tulla valvottamaan ja vatvomaan. Toisinpäin tämä ei käy, on keskusteltu silloin kun vaimolle sopii, mutta nyt olen näihin alkanut vetää rajoja ja tämä on eskaloinut tilanteita. Pilaan tämän ja huomisenkin kun en suostu jostain tietystä enää keskustelemaan, kun tuntuu ettei siinä ole järkeä. Keskustelu on usein hänen monologi, ja jos kaiken tunnustan niin sitten homma saattaa muuttua paremmaksi. Paljon olen pyytänyt anteeksi, paljon syystäkin kyllä ei siinä mitään, vuosiin mahtuu.
Meidän parisuhteen tola tuntuu myöskin olevan aina minun vastuulla, eli minun työn tulos ratkaisee kuinka onnellisia ollaan, hän tekee kotitöitä sen eteen, ei siis enää paukut riitä paristuheelle, näin kärjistetysti. Erilaiset tenttaamiset mm. siitä että enkö ole huomannut kun hän on nyt kinnittänyt huomiota minun koskemiseen jne, jos ei ole huomannut niin ei tietenkään hyvä heilu..
Myös kykenee olemaan aikalailla täysin normaali silloin kun on vieraita tms kylässä. Toki itsekin skarppaan mutta jos on esim. tuttuja sukulaisia, hänen perheensä esim. niin en kyllä jaksa esittää mitään. Esim. tänään vappuaattona näin. Ollaan vaimon kanssa vaihdettu varmaan 10 sanaa, ei tapeltu, mutta ei kyllä mitään muutakaan.. Nyt on esim. hyvin vaikea nähdä mitä huominen tai tulevaisuus taas tuo tullessaan. Epävarmuus leimaa sanana ehkä eniten tätä koko hommaa, ja surullisuus siitä, että homma vain ei taida tulla kuntoon..