Vaimoni narsisti vai ei??

[Josa]

Terve.
Elikkä meillä vaimon kanssa yhteistä taivalta takana n 10 vuotta joista 7 naimisissa ja kolme lasta.

Alkuun parisuhteessa kaikki oli pitkään hyvin, oli rakkautta, seksiä paljon, matkustelua, yhteisiä menoja, huomionosoituksia ja kunnioitusta.
Kihlat tuli nopeasti, naimisiin mentiin pian ja kohta jo odotettiin ensimmäistä lasta.

Alusta asti huomasin että vaimolla oli kiire toteuttaa nämä mahdollisimman pian ja ajattelin vain että olen itse se ujompi ja se ketä olis halunnu edetä rauhallisemmin asioissa.

Vuosien mittaan vaimon käytös muuttui, alkoi haukkua läskiksi, seksiä sai silloin kun häntä huvitti ja usein sillä myös kiristettiin. Kaiken lisäksi alkoi väkivaltainen käytös ja muutamaan otteeseen jouduin jopa paikattavana käydä, ja aina keksin jonkun muun syyn koska eihän iso raavas mies voi sanoa saavansa kotona hentoiselta naiselta selkään.
Aika kului ja tuli lisää lapsia, viikkoja meni välillä normaalisti ja taas kupla puhkesi tasaisin väliajoin.

Aina kun riitaa tuli minua muistutettiin ettei kukaan huolisi tämmöistä läskiä kusipäätä ja että hän aikoo pettää. Vuosien saatossa olen kovettunut näihin asioihin niin etten ole rakkauttani osoittanut enää ja siitä olen myös saanut kuulla.

Alusta alkaen minulle tehtiin selväksi että on minun tehtäväni osoittaa rakkautta ja tehdä kaikkemme suhteemme eteen, hänen ei tarvitse.

Alkuajoista lähtien kuulin jatkuvaa huutoa kun pidin kuulemma liian paljon yhteyttä vanhempiini tai siskooni, edelleen jatkuu tänä päivänä ja välit vaimollani sukulaisiin todella huonot. Myös omiin sukulaisiinsa.

Jälkeenpäin olen huomannut kuinka kaikki kaveritkin on jäänyt, en ole 6 vuoteen käynyt missään muualla kuin töissä ja kotona, saunailtaan en voi mennä kun aina on joku syy, lätkäpeliin en voi lähteä kun ei ole lapsille hoitajaa.

Vuosien saatossa on tullut omiakin ongelmia, tunnesyömistä, hermot kiireellä ym.
Olen käynyt yksin puhumassa ongelmistani, on käyty pitkän taivuttelun jälkeen perheneuvojalla mutta ei ole auttanut. Alkuun vaimo patisti minua psykologille koska minulla on niin paljon ongelmia, aina sama syytös.
Yritin sanoa että olisko hänenki syytä mennä mutta siitä vasta sota alkoi.

Viime vuosina tämä on mennyt jo hyvin sairaaksi kun minulta tivataan minuutilleen aikatauluja missä olen mennyt, kauanko olen ollut lapsien kanssa ulkona ja miksi kaupassa meni niin kauan.

Sen sanon että itsestäni on tässä vuosien saatossa tullut hyvin kylmä ja tunteeton, sanon asiat suoraan vaimolleni, osaan myös nykyään sanoa rumasti ja ei minunkaan käytös täydellistä ole.

Olen 6 vuotta elättänyt perhettä käytännössä yksin, teen ruoat, siivoan, laitan tiskit, hoidan lapset melkeen kokonaan yksin illat ja viikonloput, teen töitä todella paljon että saan elätettyä perheen, yritän olla hyvä isä rakkaille lapsilleni vaikka se välillä on vaikeaa. En kanna koruja mutta olen vuosien saatossa yrittänyt rakkauteni näyttää ihan tavallisilla asioilla.

Moni varmaan miettii miksi en ota eroa. Suurin syy on rakkaat lapset vaikka järki sanoo ettei tämä heillekään ole kivaa ja normaalia mutta jotenkin aina ajattelee että tämä muuttuu ja lapsilla on ehjä perhe. Vaikkei se varmaan niin olekaan....

Varmasti jää suuri osa asioista kertomatta kun yrittää näin lyhyeen tekstiin kaiken kirjoittaa mutta uhkailu, kiristäminen, manipulointi, kontrollointi, huutaminen, haukkuminen ja väkivalta on varmaan oikeita sanoja kuvaamaan vaimoni käytöstä.

Tässä tekstissä en halua itseäni nostaa paremmaksi vaan yritän kertoa mitä joudun kotona kokemaan ja kuinka olen pitkään miettinyt onko tämä narsisti vai ei.

Pitkään olen eroa miettinyt ja päässäni valmistellut, pahalta tuntuu silti lasten takia vaikka järki sanoo että nyt pitäisi äkkiä tämä lopettaa.

Vaimon omat vanhemmat ja sisarukset ovat jopa sanoneet useita kymmeniä kertoja miten minä jaksan tätä.
Kylään kun joku tulee tai mennään vaimo on niin ihastuttava ja kaikki on niin ihanaa ja kun vieraat lähtee alka monesti täys hel#etti ja vaimon käytös muuttuu heti.

Kiitos jos jaksoit lukea

[Josa]

Vielä lisään aikaisempaan tekstiini että vaimoni ei koskaan pyydä anteeksi sanoistaan tai tekoaan.
Joka riidan tai erimielisyyden jälkeen minä olen se kuka joutuu anteeksi anelemaan ja kantamaan kukkia.
Minä olen aina se kesä on syy.

Mistään normaali asioista kuten raha-asiat, hankinnat, tulevaisuuden suunnitelmat ym. ei pysty hänen kanssaan keskustelemaan. Vaimo on se kuka ilmoittaa mitä tehdään ja asiasta kun yritän keskustella tulee haukut ja syytetään riidan haastamisesta.

[Satku78]

Moro Josa.

Kyllä se nyt kertomasi perusteella minulle ainakin tuli selvä kuva että narskun kanssa olet tekemisissä.
Itsekkin olen mies ja kokenut nuo kertomasi asiat aika samalla kaavalla.
Nopeasti kihlat, lapsi naimisiin jne. Ihana totuus sitten paljastui kun lapsi oli 3kk ikäinen.

Pitäisi ihan kirjoittaa tänne omakin kokemus foorumille kun vaan jaksaisi.
Tässä kun on kuitenkin jatkuvaa taistelua tuon lapsen asioiden osalta, vaikkakin sain lapsen lähivanhemmuuden oikeuden määräämänä lapsen ollessa 1 1/2 vuotias. Nyt lapsi 6vee.

Mutta varmaan jotain vinkkiä tähän kaipailet niin elä ainakaan luota narskun sukulaisiin vaikka vaikuttavatkin siltä että ymmärtävät sinua...
Eikä tuo lapsillekkaan hyväksi tuo ilmapiiri ole.
Se ero vaan on oikea ratkaisu vaikkakin vaikea tehdä, ei se parisuhde mikään parisuhde ole narskun kanssa, se on jatkuvaa taistelua jossa sinun oma mielenterveys vielä voi mennä, voi mennä jopa niin pahasti sekaisin että joudut osastolle hoitoon. Siinä vaiheessa onkin sit narskulla todisteet että olet ollut mielenterveys potilas jos huoltajuus käräjöintiin joudut ja todennäköisesti joudutkin kun narsku on se toinen osapuoli. Tämä seikka sitten onkin sitten huonompi asia huoltajuus kiistassa.

Pidä vaan pää kylmänä ja elä ole siinä uskossa että sinä olet se mieleltään epänormaali, vaikka narsku näin sinua yrittää saada tuntemaan.
Ole lapsille se joka osaa näyttää tunteensa ja puhua niistä heidän kanssaan, anna myös lasten näyttää tunteensa sinulle ja puhu niistä heidän kanssaan. Näin olet lapsille se tuki ja turva, sekä se luotettava vanhempi jonka puoleen voivat kääntyä kun heillä on huolia taikka murheita.

En nyt tiedä oletko vielä miettinyt asiaa niin pitkälle että miten lasten lähivanhemmuus jos sen eron päätät ottaa?
Itse olisin sitä mieltä että lähivanhemmuus ei ole koskaan hyvä asia jos se on narskulla.
Se ei kuitenkaan ole mikään helppo tie saada isän lasten lähivanhemmuutta...

[LeylaB]

Narsistilta vaikuttaa hyvin vahvasti. Miehillä varmasti hankalampi saada lapset itselleen tai siis olla lähivanhempi. Minun mies ei olisi edes halunnut lapsia erossa. Ja nytkin kun nuorin tyttö on isällään, hän kutsuu äitinsä huolehtimaan tytöstä ja itse viettää aikaa uuden naisystävänsä luona . Hänen äitinsä on ihan poikansa talutusnuorassa. Ostaa jopa ruokaa hänelle pienestä eläkkeestään

[Josa]

Kiitos kun vastailitte
Juu kyllä se eroasiat on mieles tiuhaan ja vaimo jopa on sanonut useasti että minä saan kaksi vanhinta ottaa jos ero tulee. Nuorin lapsi tässä ottaa koville koska pelkään ettei isäänsä muista jos tapaaminen on harvoin. Luulen että kahden vanhemman kanssa asiat järjestyisi kyllä ja heidänkin henkinen taakka helpottuisi.

Vaimohan ei ole koskaan pärjännyt päivääkään esim kaikkien kolmen lapsen kanssa. Se on ihan hirveetä huutoa ja tappelua. Ja huudot kuulen myös minä siitä. Lapset on siis päivähoidossa pääasiassa.
Aina jos itselläni on jotain menoa illalla tai viikonloppuna niin minun on hommattava hoitaja.
On tehty myös selväksi että minun hoitovuoro ja kotityöt alkaa töiden jälkeen ja hänellä alkaa vapaa aika.
Töissä käyntihän on yhtä lorvailua ja kahvilla istumista.
En sitä sano ettenkö lapsien kanssa halua vapaa aikaani viettää mutta se miten asia mulle esitetään ja joskus toivois et seki ymmärtäisi että vuosikausiin en ole missään käynyt et tekis hyvää mullekin joskus.

Äitienpäivästä haluan antaa esimerkin kun perjantai iltana puhuttiin jostain Asiasta ja sanoin eriävän mielipiteen niin johan alkoi riita kun hänen äitienpäivänsä haluan pilata ja tätä kesti sunnuntai iltaan asti ja loppui kun anoppi tuli kahville ja Johan alkoi kulissi ja kaikki piti olla viimeisen päälle.ikävintä oli se että koko äitienpäivän oli lapsia kohtaankin inhottava mutta kummasti muuttui äitinsä tulon jälkeen.
Yritin kumminkin äitienpäivänä olla normaalisti ja tein kakun, ruoat ja hyvät aamupalat ja lahjankin ostin.

No maanantaina tuli 40 min puhelu jossa haukuttiin ihan lyttyyn, en ollut käyttänyt tarpeeksi aikaa lahjan miettimiseen, kuinka huono olen ku ennen tuli paremmat lahjat ja runot ja kaikki, ja tietenkin olin huono isäkin kun riiteli äitienpäiväviikonloppuna.
Kyllä hyvin taas tyhjensi pakan tämä puhelu kun mielestäni yritin sentään.
Mutta kun kukaan ei ole tarpeeksi hyvä hänelle...

Viime viikolta löytyy myös toinen esimerkkitapaus vaimon käytöksestä. Entinen työnantaja tuli yks ilta hakemaan työkalua lainaan ja sattua tulemaan just lasten ruoka aikaan ja menin sitten antamaan työkalun ulos ja 15 Min juteltiin pihalla.
No sisään kun pääsin alkoi kauhea huuto että just lasten ruoka aikaan teen tämmöstä(lapset siis syö hyvin itse).
Kuinka ois vartti pitäny odotuttaa kaveria pihalla ja että minkälainen isä olen ku teen näin.

Ei näitä juttuja jaksais jos ei ois noita lapsia ja hyvää työtä missä saa päivisin käydä. Tää hänen käytöksensä on niin ala arvoista kaikkia kohtaan ettei kukaan usko.

Ja tuli myös todettua ettei vaimon sukulaiset ole niitä kelle kannattaa näistä asioista puhua, tuli se verran kuultua mitä siellä puhutaan että ei ois uskon.

Mutta yritetään pitää lippu korkeella ainakin lasten takia tsemppiä teille muillekin.

[Josa]

Kiitos kun vastailitte
Juu kyllä se eroasiat on mieles tiuhaan ja vaimo jopa on sanonut useasti että minä saan kaksi vanhinta ottaa jos ero tulee. Nuorin lapsi tässä ottaa koville koska pelkään ettei isäänsä muista jos tapaaminen on harvoin. Luulen että kahden vanhemman kanssa asiat järjestyisi kyllä ja heidänkin henkinen taakka helpottuisi.

Vaimohan ei ole koskaan pärjännyt päivääkään esim kaikkien kolmen lapsen kanssa. Se on ihan hirveetä huutoa ja tappelua. Ja huudot kuulen myös minä siitä. Lapset on siis päivähoidossa pääasiassa.
Aina jos itselläni on jotain menoa illalla tai viikonloppuna niin minun on hommattava hoitaja.
On tehty myös selväksi että minun hoitovuoro ja kotityöt alkaa töiden jälkeen ja hänellä alkaa vapaa aika.
Töissä käyntihän on yhtä lorvailua ja kahvilla istumista.
En sitä sano ettenkö lapsien kanssa halua vapaa aikaani viettää mutta se miten asia mulle esitetään ja joskus toivois et seki ymmärtäisi että vuosikausiin en ole missään käynyt et tekis hyvää mullekin joskus.

Äitienpäivästä haluan antaa esimerkin kun perjantai iltana puhuttiin jostain Asiasta ja sanoin eriävän mielipiteen niin johan alkoi riita kun hänen äitienpäivänsä haluan pilata ja tätä kesti sunnuntai iltaan asti ja loppui kun anoppi tuli kahville ja Johan alkoi kulissi ja kaikki piti olla viimeisen päälle.ikävintä oli se että koko äitienpäivän oli lapsia kohtaankin inhottava mutta kummasti muuttui äitinsä tulon jälkeen.
Yritin kumminkin äitienpäivänä olla normaalisti ja tein kakun, ruoat ja hyvät aamupalat ja lahjankin ostin.

No maanantaina tuli 40 min puhelu jossa haukuttiin ihan lyttyyn, en ollut käyttänyt tarpeeksi aikaa lahjan miettimiseen, kuinka huono olen ku ennen tuli paremmat lahjat ja runot ja kaikki, ja tietenkin olin huono isäkin kun riiteli äitienpäiväviikonloppuna.
Kyllä hyvin taas tyhjensi pakan tämä puhelu kun mielestäni yritin sentään.
Mutta kun kukaan ei ole tarpeeksi hyvä hänelle...

Viime viikolta löytyy myös toinen esimerkkitapaus vaimon käytöksestä. Entinen työnantaja tuli yks ilta hakemaan työkalua lainaan ja sattua tulemaan just lasten ruoka aikaan ja menin sitten antamaan työkalun ulos ja 15 Min juteltiin pihalla.
No sisään kun pääsin alkoi kauhea huuto että just lasten ruoka aikaan teen tämmöstä(lapset siis syö hyvin itse).
Kuinka ois vartti pitäny odotuttaa kaveria pihalla ja että minkälainen isä olen ku teen näin.

Ei näitä juttuja jaksais jos ei ois noita lapsia ja hyvää työtä missä saa päivisin käydä. Tää hänen käytöksensä on niin ala arvoista kaikkia kohtaan ettei kukaan usko.

Ja tuli myös todettua ettei vaimon sukulaiset ole niitä kelle kannattaa näistä asioista puhua, tuli se verran kuultua mitä siellä puhutaan että ei ois uskon.

Mutta yritetään pitää lippu korkeella ainakin lasten takia tsemppiä teille muillekin.

[Iuli]

Se on kyllä perusnarsistia haukkua lahjoja! Ikinä aikasemmin en ole tavannut ihmistä joka ei olis kiitollinen saamastaan lahjasta, tai että kehtaa haukkua lahjaansa. Nykyään on mieheni kanssa enemmän sääntö kuin poikkeus, että minun ostama lahja haukutaan täysin lyttyyn tai heitetään suoraan roskiin.

[juissi]

Tarina on vanha, mutta kiinnostaisi tietää jatkosta. Sama tilanne, 3 lasta ja jo 17v yhdessä. Suurin osa siitä on ollut aika vuoristorataa, mutta viimeajat alamäki on kiihtynyt mutta eroa ei ole tapahtunut.

Huuto ja siitä alkava mykkäkoulu alkaa mistä vain. Toit väärän tavaran kaupasta, kommentoit jotain asiaa väärin, en huomannut jotain. Tilanne voi jatkua vaikka viikon eikä sitä pyydetä anteeksi tai myönnetä omaa virhettä. Itse kyllä pahoittelen asiaa samantien, mutta se ei auta mitenkään. Yleensä episodi päätyy siihen että hän on jo lähdössä jonnekin pois tai minut ajetaan ulos pariksi yöksi.

Sen jälkeen käydään vuosikymmenen viat ja toteutumattomat toiveet, saamattomat luksustavarat jne. läpi. Koko olemassaolon ajan olen maksanut kaiken elämisen eikä hänellä tunnu olevan kykyä oikeaan työhön. Sitä en ole mitenkään vaatinutkaan kun olemme pärjänneet ja lapset ja koti on hoidettu ilahduttavasti. Mitä nyt että lasten suuntaan meno on samaa, vaatimukset ovat välillä kohtuuttomia. Huomioiminen ei ole tosin sujunut riittävällä tasolla ja olen halunnut enemmänkin hänen kertovan mitä haluaa. Muutoin kukat, lahja tai muu valinta on järjestään yleensä uuden riidan alku.

Onneksi oma itsetunto on pysynyt kasassa ja osaan sanoa rauhallisesti jos en hyväksy käytöstä tai syytöksiä. Tyypillisesti jos perustelen syytökset perättömiksi hän koittaa siirtyä toiseen aiheeseen kun ei olen huomannut ettei itsessä voi myöntää olevan mitään vikaa. Tässä oma pikainen avautuminen...

[flyer]

Tässä oli mm Lahja-asia niin samaistuttava. Kerran ostin yhdet korvikset ohi toivelistan ( toisenlaiset korvikset) niin tästä kuulen vieläkin. Lisäksi on sanonut pelkäävänsä, mitä lahjaksi tulee että osaa pitää pokkansa lasten edessä..

Meilläkin lapset kuulee aika usein kunniansa, tähän jos puuttuu niin ei hyvä, ja jos itse ojennan niin ei ole oikeutta kun esim en ole kotona kokoajan vaan käyn töissä, niin vielä kehtaan vähällä ajalla heille huutaa.

Jäänyt mieleen parilta aamulta hänelle tehnyt aamupalaleivät valmiiksi niin ei ole kelvannut vaan on liian vähän tai liikaa voita etc. Viimeviikolla leivät jäi siihen ja teki itse uudet, yritin kiireessä häntä jeesata kun olin töihin lähdössä ja hän syötti vauvaa... En muista mikä oli vikana, itseltä jäi kuitenkin ap kokonaan väliin..