Hulluksiko tulossa

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Pääskynen
Viestit: 1
Liittynyt: 30 Touko 2022, 14:12

Hulluksiko tulossa

Viesti Kirjoittaja Pääskynen »

Oma tarinani alkoi vain reilu 2,5 vuotta sitten.

Olin juuri selviytynyt edellisen mieheni poisnukkumisesta syövän takia.
Olin hänen kanssaan viimeisen vuoden joka kaikesta hirveydestä huolimatta oli elämäni paras,sillä sain ainakin viettää sen kokonaisuudessaan hänen kanssaan.
Mutta itse asiaan…menin töihin ravintolaan,jossa tietysti hulinaa riitti.
Ravintolan omistajan poika ”teki” myös töitä satunnaisesti siellä,melkeinpä vain viikonloppuisin minkä omilta kiireiltään kerkesi.
Siinä tapahtui sitten sitä normaalia katseiden vaihtoa ym. mutta koska tiesin hänen olevan naimisissa en ollut kiinnostunut sen enempää hänestä.
Tuli marraskuu ja askartelin havupalloja…näytinkin töissä kaikille aikaansaannoksiani ja toivoin että joku niitä vaikka erehtyisi ostamaan.
Eräänä iltana myöhään puhelimeeni tuli viesti jossa tämä kyseinen omistajan poika kysyi löytyisikö niitä palloja vielä?
Tulisi vaikka heti hakemaan.
Minä into pinkeänä lähdin niitä valitsemaan ja hakemaan lähemmäs…
Hän saapuikin melko pian paikalle ja oli kovin jännittyneen ja ehkä jopa hieman pelokkaan oloinen.

Siinä kun istuimme ja juttelimme huomasin ettei tarkoitus todellakaan ollut havupallot vaan jokin aivan muu😳

Yksi tapahtuma johti toiseen jne.
Olin hieman(melko lievä ilmaisu)hämilläni sillä tarkoitukseni ei ollut alkaa olemaan kenenkään kanssa saatika sitten sekaantua varattuun mieheen.

Meni muutama viikko kun hän yht’äkkiä tokaisi että on ilmoittanut vaimolleen haluavansa erota😳

Anteeksi mitä?
No itselläni kun oli iso omakotitalo ajattelin hyvää hyvyyttäni tarjota paikkaa mihin voisi tavaroitaan tuoda,jos ei niille heti keksisi mitään paikkaa…
Hänpä ei keksinyt…ja ei sitten myöskään halunnut majailla isänsä luona mihin hänen alunperin oli tarkoitus asettua siksi aikaa kunnes saa oman kodin.

Ja hei,ei mennyt aikaakaan kun huomasin talossani olevan hänen tavaroidensa lisäksi myös hän.

Hän oli niin hurmaava,kaikki mitä tein oli upeeta,mahtavaa,uskomatonta jne.Ihania viestejä tuli pitkin päivää…ajattelin ettei tällaista voi tapahtua mulle. Ei kaiken sen surun jälkeen mitä olin kokenut.
Kavereilleen ei kuitenkaan kertonut edes että oli eronnut,saatikka että oli jonkun toisen kanssa.

Melko pian huomasin että hänellä ei ollut mitään tarkoitusta maksaa mistään mitään…
Hän osteli itselleen kalliita vaatteita,autoja,kelloja ym.
Luulin että rahaa on ja ajattelin että jokainen tehköön omillaan mitä haluaa…mutta nostin asian puheeksi.
Voi sitä hämmästyksen määrää,tokihan hän maksaa,ilman muuta,olisit vain sanonut oli vastaus, ja siihen se sitten taasen jäikin.

Töissä olin hämilläni kun ”tytöt” kävivät kysymässä häntä ja sanoivat että oli juuri täksi vkonlopuksi pyytänyt heitä sinne?
Hän itse oli tuolloin lastensa kanssa minun kotona…
Kun otin asian puheeksi hän kielsi kaiken ja sanoi vain sen olleen yleinen tokaisu että tulkaa?

Muutamia kuukausia kului ja hänelle tuli kova tarve mennä naimisiin…ja minä tyhmä lankesin niihin jaarituksiin ja niinhän sitä piakkoin mentiin maistraatissa naimisiin.

Hääiltana vierailimme tietysti heidän ravintolassaan ja jossain vaiheessa iltaa kuulin kun seurueessamme ollut naishenkilö pyysi häntä kanssaan vessaan????Sydän pamppaillen jäin jähmettyneenä paikalleni ja hoin vain mielessäni ettei tämä voi olla TOTTA!!!!

”Kotiin” päästyämme halusin keskustella asiasta,jolloinka hän sai ensimmäisen huutokohtauksen…olin tyhmä ja idiootti ja kun sanoin että sanon asiasta vain kerran hän tokaisi siihen: sano vaikka kaksi ja meni nukkumaan.
Menin ulos istumaan ja itkemään,tällainenko oli hääyöni,hienoa,upeeta!!!!

Mietin jo tosissani sanonko aamulla että liittomme taisi olla tässä…
Se kuitenkin jatkui….valitettavasti

Alkoi yhä enenemässä määrin ilmetä sitä minä,minä,minä…ilmiötä.
Myin omakotitaloni,koska en vain jaksanut yksin tehdä siellä kaikkia asioita.(Hänen ei siis ole koskaan tarvinnut mitään tehdä lapsuudessa tai muutenkaan)

Luulin että muuttaessamme ns. yhteiseen kotiin kaikki muuttuisi parempaan.
Into pinkeänä kävimme ostamassa kaikki uudet huonekalut (minä maksoin) ja kalustimme yhteistä kotia.
Kysyessäni häneltä koska hän maksaa tavaroista puolet,hän tokaisi ettei olisi tarvinnut mitään huonekaluja????
Matkalle lähtiessämme(jota ennen hän aina osasi olla aivan ihana)hän varasi lentokoneeseen vain itselleen ruoan?
Kauppassa käydessään osti vain itselleen…
Joka päivä postista tuli paketteja,hänelle.

Hän alkoi harrastamaan tennistä,johon siis piti ostaa kaikki uudet tavarat(ja merkkiä tietysti)
Hän alkoi harrastaa jääkiekkoa(höntsä selllaista) ja oli kuin Bauerin mainos…
Kalsarit piti olla vain Ralph Lauren…samoin paidat ym.

Kaikki alkoi kiristyä niin paljon että pyysin häntä hankkimaan oman kodin.
Voisimme katsoa mihin se sitten johtaa…
Olin niin kyllästynyt minä,minä elämään ja siihen itsekeskeisen elämään.

Tuli siis tammikuu 2022 ja hän muutti.Autoin kalustamaan hänen kotiaan mitä hän kutsui meidän kaupunki kodiksemme.

Hän alkoi jäädä kiinni jatkuvista valheista,kaikista asioista.
Jos niistä mainitsin niin minä olin keksinyt ne jne.

Sanoin jossain vaiheessa että on ehkä parempi erota…
Sitten alkoi se liehittely,ja vaikka mikä.
Aina ajauduin takaisin, ja meni ehkä muutama viikko kun hän muuttui aivan odottamatta,melkeinpä kesken lauseen!

Ja samaa jatkui,jatkui ja jatkui.
Aina kun olin tehnyt päätöksen että nyt riitti sama alkoi uudestaan.

Menin aivan sekaisin kun en oikeesti enää tiennyt olenko sekoamassa vai mitä tässä tapahtuu!
Olin kuitenkin ollut se vahva nainen joka oli elänyt elämänsä rankimman vuoden ja silloin ajatellut ettei mikään enää hetkauta mihinkään suuntaan…miten tämä oli mahdollista tapahtua minulle??

Nyt avioero on laitettu vireille,mutta jollakin tapaa hän edelleen pystyy pitämään otetta???
Auttakaa miten pääsen eroon?
Olin jo niin loppu että jopa ajattelin ainoan mahdollisuuden olevan tehdä itselleni jotain,haluan tämän niin loppuvan.
Minhe
Viestit: 13
Liittynyt: 11 Elo 2022, 07:36

Re: Hulluksiko tulossa

Viesti Kirjoittaja Minhe »

Toivottavasti ero on edennyt!

Itse ajauduin myös nuorena leskenä menetyksestä toivuttuani narsistisiin suhteisiin. Mietin tuota samaa kysymystä, että miten kun on ollut vahva nainen, joka on selvinnyt jostain niin kauheasta voi menettää itsensä näin... Itse olen miettinyt, että puolison sairastuminen ja kuoleminen 34-vuotiaana rikkoi kaikki omat rajat. Silloin toki ilman tahallisuutta: syöpä teki sen, että omilla toiveilla, omilla odotuksilla ei ollut mitään väliä. Opin olemaan rajaton puolisoni vuoksi. Sitten kun kuvittelin olevani valmis uusiin suhteisiin, en ollutkaan löytänyt rajojani uudestaan vaan luulin yhä eläväni poikkeustilanteessa, jossa ollaan vain toisen vuoksi. Onneksi on lähipiiriä, joka on pitänyt hereillä, muuten olisin mennyt aivan hukkaan. Nyt meni vain vuosi elämästä. Mietin, että ehkä sinulla voi olla jotain samaa, jos olet nuori leski. Siinä menee helposti rikki tavoilla, joita ei tunnista.

Oli niin tai näin, niin toivon, että elämäsi on kantanut eteenpäin!
Vastaa Viestiin