Parisuhde narsistin uhrin kanssa.

[Rakastunut]

Minä olen ollut kohta muutaman vuoden verran yhdessä naisen kanssa jonka edellisessä kumppanissa on selviä narsistisia piirteitä. Oma tarinani on luettavissa Omat tarinat - osiossa.

Kumppanini itse asiassa löysi tämän ketjun ja vinkkasi minulle, sillä aloittaja kertoo monista hänelle (ja sitä kautta myös minulle) tutuista ajatus- ja tunnemalleista. Myös oma kumppanini mietti hyvin paljon suhteemme alkuvaiheessa, että olivatko edellisen suhteen ongelmat kuitenkin jollain tavalla hänen syytään. Hänellä oli liki taikauskoinen ajatus siitä, että viimeistään kahden vuoden kohdalla meidänkin suhde muuttuu ongelmalliseksi. Alkuvaiheessa hän moneen kertaan totesi, ettei oikein todellisuudessa usko siihen, että meidän suhteemme kestää. Ja tämä siitäkin huolimatta, että itse suhteessa ei ollut mitään viitteitä mistään ongelmista. Tämä oli itsellekin välillä hyvin vaikeaa, kun toinen kuulosti jo tavallaan etukäteen "päättäneensä" että tämäkin suhde on tuomittu epäonnistumaan. Myös tuo, että puoliso odottaa valmiiksi jotain vastaavanlaista reaktiota kuin edellisessä suhteessa on hyvin tuttua. Niitä kaikuja saattaa toisinaan tulla yhäkin, mutta molemmat osaamme tunnistaa ne nykyään kohtalaisen hyvin ja niistä selvitään avoimella keskustelulla. Kumppanini osaa nykyään tarkastella entistä suhdettaan objektiivisemmassa valossa ja tunnistaa siinä vallinneet epäterveet mallit.

Meidän osaltamme ensimmäinen vuosi oli oikeastaan pitkälti selviämistä, sillä molemmilla oli ero takana sekä muutenkin vaikea tilanne. Kumppanini hyötyi todella paljon terapiasta, vaikka se voikin alussa nostaa paljon vaikeita traumoja esille. Mutta ajan myötä myös paraneminen pääsee alkamaan. Uhrin uudelle kumppanille tilanne voi olla todella raskas ja tuntua äärimmäisen epäreilulta, mutta vähitellen vanhan suhteen varjo alkaa väistyä ja uusi suhde saa enemmän tilaa kasvaa.

Me olemme saavuttaneet pisteen, jossa vanha suhde ei käytännössä enää varjosta elämäämme ja oma suhteemme on äärimmäisen vakaalla pohjalla. Polku tänne oli pitkä ja raskas, eikä moneen otteeseen kumpikaan ollut varma selviämisestä, mutta ehdottomasti tämä oli kaiken sen arvoista! Toivon, että oma kumppanisi on löytänyt terapian myötä hyvän kasvupolun ja toipuminen on hänen osaltaan lähtenyt käyntiin. Minulle voi ehdottomasti laittaa yksityisviestiä, mikäli haluat.

On tullut lueskeltua paljon psykologiaa ja ihmisten käyttäytymistä.
Narsistin uhrien käytös tuntuu olevan lähes aina samanlaista uudessa suhteessa.

Luottamuspulaa, pelkoja tulevaisuudesta, ei uskalleta heittäytyä ja pahinta kaikessa halu paeta heti jos alkaa tuntea liikaa.
Ollaan keskusteltu aikapaljon puolison kanssa aiheesta ja kyl musta tuntuu että hän on alkanut ymmärtää. Ettei kaikki ajatukset ole totuuksia. Tai vaatisi toimenpiteitä.

Silti edelleen tulee välillä tilanteita joissa puoliso miettii olisiko yksin onnellisempi ym. Sinänsä ironista koska näitä hetkiä tulee yleensä silloin kun meillä mielettömän hauskaa.
Viimeksi lomareissulla. Huvittavaa tuossa on se että tämä lause tuli 3h sen jälkeen kun hän suunnilleen kiitti Jumalaa että on saanut minun kaltaisen puolison. Ettei minua parempaa ole. Kysyttäessä vastaa heti että olisi onnettomampi ilman minua.

Koitko sinä muuten että puolisosi tavallaan koetteli suhdetta? Ikäänkuin testatakseen oletko tosissaan yms.

Itsestä tuntuu et kokoajan ollaan menossa eteenpäin mutta silti daamilla on joku suojaus päällä.

[rikkimennyt]

Täytyy sanoa, että kärsivällisyytesi on ihailtavaa. Ja se että olet malttanut ottaa selvää, miten narsisti vaikuttaa uhriinsa. Ymmärrän kyllä tuota kumppanisi epävarmuutta. Toipuminen on hidas prosessi. Tuskallisen hidas. Pelkään että itsekin tulen laittamaan mahdollisen kumppanin joskus tulevaisuudessa aika koetukselle, koska epäilen nykyään pienintäkin asiaa suhteessa vaaran merkiksi (En ole nyt suhteessa, joitakin yrityksiä on ollut). Narsisimia kohdanneen ihmisen kumppani joutuu luultavasti vakuuttelemaan toiselle toistuvasti että "olen tässä, en lähde, olen sun tukena" ja lisäksi vielä turvallisuus on kaiken perusta. Toivoisin, että olisin itsekin joskus niin onnekas vielä että löytyisi kumppani joka jaksaisi olla kärsivällinen. Narsistinen puoliso rikkoo luottamuksen niin pahasti ja pelaa uhrinsa kanssa, joten sitä kauhua ei halua enää koskaan kokea ja siinä mielessä yksin olokin on aina parempi vaihtoehto kuin tuon kokeminen uudelleen.

[Taskulämmin]

On tullut lueskeltua paljon psykologiaa ja ihmisten käyttäytymistä.
Narsistin uhrien käytös tuntuu olevan lähes aina samanlaista uudessa suhteessa.

Luottamuspulaa, pelkoja tulevaisuudesta, ei uskalleta heittäytyä ja pahinta kaikessa halu paeta heti jos alkaa tuntea liikaa.
Ollaan keskusteltu aikapaljon puolison kanssa aiheesta ja kyl musta tuntuu että hän on alkanut ymmärtää. Ettei kaikki ajatukset ole totuuksia. Tai vaatisi toimenpiteitä.

Silti edelleen tulee välillä tilanteita joissa puoliso miettii olisiko yksin onnellisempi ym. Sinänsä ironista koska näitä hetkiä tulee yleensä silloin kun meillä mielettömän hauskaa.
Viimeksi lomareissulla. Huvittavaa tuossa on se että tämä lause tuli 3h sen jälkeen kun hän suunnilleen kiitti Jumalaa että on saanut minun kaltaisen puolison. Ettei minua parempaa ole. Kysyttäessä vastaa heti että olisi onnettomampi ilman minua.

Koitko sinä muuten että puolisosi tavallaan koetteli suhdetta? Ikäänkuin testatakseen oletko tosissaan yms.

Itsestä tuntuu et kokoajan ollaan menossa eteenpäin mutta silti daamilla on joku suojaus päällä.

Ihan alkuun pahoittelut siitä, että vastaamisessa on kestänyt. En ollut kirjautunut foorumille pitkään aikaan ja huomasin vasta nyt viestisi.

Tunnistan kyllä tuon tietyn asteisen luottamuspulan sekä epävarmuuden tulevaisuuden suhteen. Oma kumppanini ei sinällään osoittanut luottamuksen puutetta sinällään minua kohtaan henkilökohtaisesti, vaan se ilmeni enemmänkin sellaisenä yleisenä luottamuksen puutteena tulevaisuuteen sekä parisuhteeseen ylipäänsä. En kokenut, että hän varsinaisesti koetteli suhdetta (ainakaan minun osuuttani siinä), mutta hänellä oli alkuun toisinaan todella pessimistinen suhtautuminen parisuhteisiin yleisellä tasolla, joka toi haasteita suhteeseemme. Hän saattoi usein todeta, että "kaikki parisuhteet kuitenkin menevät päin persettä viimeistään parin vuoden kohdalla". Tämä oli toki raskasta kuulla, koska se antoi minulle sellaisen kuvan, että riippumatta siitä miten paljon töitä suhteen eteen tekee, on kumppanini jo valmiiksi tuominnut sen epäonnistumaan.

Tämä kuitenkin alkoi helpottaa, kun kumppanini toipuminen pääsi kunnolla alkamaan. Vähitellen luottamus ihmissuhteisiin palautui ja hän alkoi nähdä, että syy edellisen suhteen epäonnistumiseen ei ollut mikään universaali kaikkia hänen parisuhteitaan koskettava laki, vaan entisen kumppanin häiriöisyys. Edellisessä suhteessa hän yritti pitkään tehdä töitä suhteen toimivuuden eteen sekä korjata asioita, jotka eivät vain yksinkertaisesti olleet korjattavissa. Ymmärrän, että tällainen voi luoda omanlaistaan toivottomuuden tunnetta parisuhteita kohtaan.

Olemme olleet nyt yhdessä jo yli kolme vuotta, ja suhteemme on nyt todella hyvä. Menneisyyden haamut eivät nouse kuin enää äärimmäisen harvoin pinnalle ja niihin osataan suhtautua rakentavasti sekä huumorilla. Kummallakin on vahva luotto sekä tähän parisuhteeseen, että tulevaisuuteen.

Kirjoitit viestisi jo useampi kuukausi sitten, enkä tiedä mikä tilanteenne on tällä hetkellä. Mutta meillä tarvittiin vain riittävästi aikaa, kärsivällisyyttä sekä työtä. Toivon, että myös sinun kumppanisi löytää vähitellen taas sen luottamuksen, joka sallii parisuhteen kasvaa vahvaksi. Tsemppiä teille molemmille!