Mä en kestä enää
Jouduin tässä yhtenä iltana yllättäen sairaalahoitoon, kun vointini huononi ykskaks.
Hädissäni koitin saada apua, jotta saan lapseni hoitoon siksi aikaa kun käyn päivystyksessä.
Siskoni lupasi heittää lapset tuttavan luo joka on aina auttanut minua lasten kanssa.
Kun odottelin siskoni saapuvan, "äitini" soitti yllättäen. (Hän ei koskaan soita minulle edes kuulumisia) , vaikka näennäisesti olemme väleissä.
Hän soitti ilmoittaakseen miten huono ihminen olen. Ja kuinka kehtaan kysyä siskoltani kyytiä tähän aikaan (kello oli 21-22) , puolsiskoni on minua reippaasti nuorempi, parikymppinen.
Minä olen kokopäivätyössä (samalla opiskelen) , ja kahden erityislapsen yksinhuoltaja äiti.
Äitini päätti tuolla hädän hetkellä kertoa kuinka paljon enemmän stressiä siskollani on. "Sinä et tiedäkään miten paljon hän tekee töitä ja opiskelee" .
"Etkö sinä ymmärrä että minä suojelen MINUN lapsia etenkin tuollaisilta"?
Hän ei ollut pätkän vertaa kiinnostunut voinnistani, vaikka olin miltei paniikissa. Eikä lapsenlapsistaan. Saatika tarjonnut apua.
Anteeks,mitä? Teki mieli kysyä että kenenköhän lapsi minä sit olen? Tai lapsen lapset , Jos hän kerran suojelee omiaan.
Taustaa sen verran että hän ei koskaan ole esimerkiksi ottanut lapsen lapsiaan hoitoon. Emmekä muutenkaan ole olleet hänelle "riesana" millään lailla. Siltä tosin on AINA tuntunut.
Tää puhelu oli nyt se vika niitti. Mä haluan eroon tosta mustasta pilvestä mun päältä. Mä oon pian 40 vuotta yrittänyt riittää hänelle, mut mä en riitä.
Kertokaa miten voin päästä hänestä eroon? Ajattelin vaan olla vastaamatta mihinkään, vaikka eihän hän missään yhteyksissä pahemmin ole muutenkaan.
Olemme aina viettänyt joulun siellä. Sekin on alkanut joka vuosi ahdistaa jo monta kuukautta etukäteen.
Nyt me vietetään ensimmäinen joulu, ilman että kenenkään tarvitsee pahoittaa mieltään hänen ilkeilyiltään.
Mulla on helpottunut olo. Mut samalla pelkään, enkä itsekään tiedä mitä mä pelkään.
Kertkokaa mulle vinkkejä/ vastaavia kokemuksia ?
Tuntuu että tämä ryhmä on ainoa , mihin voin purkaa tuntojani.
Jos erehdyn jollekin sanomaan että äitini on narsisti.
Se dumataan samantien, muotisana tms....Eikä tästä pysty muutenkaan puhumaan edes luottoystävällä. Sen verran raadollista tämä on.
Kiitos tästä ryhmästä , ja voimia kaikille