Kylmästä lämpimään

[narsissi]

Hei

Takana on nyt alle vuosi tavallaan elämäni parasta aikaa ja joltain osa-alueilta ei niin parasta.

Olen alkanut epäillä, että voisiko nykyinen kumppani(N) olla narsisti.
Kaikillahan meillä on joitain narsistisia piirteitä ja ominaisuuksia, jotka näyttäytyvät sitten enemmän taikka vähemmän eri tilanteissa, mutta missä se diagnoosin kynnys ylitetään

On ollut hieman ikävää huomata, että kun lukee aiheesta kirjoitettuja artikkeleita ja niistä poimittuja pääpointteja, jotka voisi vain listata ja laittaa viereen rastin sen merkiksi, että näin on käynyt tai näin tapahtuu usein.

Ongelmana tässä on se, että puoliso on kuitenkin monella tapaa todella hyvä ihminen.
Hän pyytää anteeksi, on hyvin hellä ja läheinen, meillä on paljon intiimiätoimintaa, joka ei ole mitenkään vaikeaa, yksipuolista tai painostavaa ja muutenkin ollaan kuin paita ja peppu.
En osaa sanoa, että meneekö tuo love bombinging puolelle vaiko normaalia, mutta se siinä häiritsee, että ensin saattaa olla kärjistetysti sanoen eroamassa ja 5 min päästä vannoa rakkauttaan ja kertoa, että kuinka ihana kuitenkin olen.
Hän ei varsinaisesti mielistele eikä aina toimi pyytettömästikään, mutta on lähtökohtaisesti hyvin huomaavainen, joten mietin, että ovatko narsisti edes kovin huomaavaisia?

Toinen seikka on usein esiintyvä syyllistävä lähestymistapa asioihin. "ai et halua....", "etkö voi" ja sitä rataa.
Ylipäätään kieltävä vastaus ei yleensä kelpaa eli ei noudata rajoja tai sitten sättii jotain siihen tyyliin, että ensin tivaa, että miksei ja sitten antaa ymmärtää, että "kielii" muille "no sanon niille sitten, ettei sulle käy...ettet sä halua" tai vast.
Kolmas on sitten sellainen vähättelevä tyyli eli sanoo "et tue, auta...", vaikka käytäntö on ihan toinen.
Näistä kahdesta olen nostanut kissan pyödälle ja todennut, ettei tämmönen vetele ja mietippä uudelleen mitä oikeasti teen arjessa ja mitä sinä nyt sanot.
Niistä ollaan selvitty kohtuudella, mutta toistuvasti näyttäisi nousevan esille samanlaista.
Hänellä tapaa olemaan kovin negatiivinen oletus aina kaikesta ja jo pelkästään nuo negatiiviset ilmaisut kertovat siitä, kun niihin yleensä liittyy sana ei jossain muodossa.

Neljäntenä on sellainen uhriutumisasenne: aina olen ollut se, joka pärjää enkä pyydä apua, koska se on vaikeaa ja nöyryyttävää.
Mun mielestä tämä kertoo jotain aiemmista traumoista tai vast.

Viidentenä varsinkin riidoissa esiintyvä yleistäminen:
ei kukaan muu, ei koskaan aiemmin kenenkään kanssa...
tms. aivan kuin olisin jotenkin kaikista poikkeava ja väärässä.
Kerran teki mieli näpäyttää ja kysyä, että no missä ne aiemmat puolisot nyt on? Että menikö niiden kanssa niin vahvasti?
Ja mitähän ne ovat sinusta mieltä? Muutoinkin se vika kuulostaisi aina olevan niissää exissä, vaikka on niistä puhunut hyvääkin.

Ja unohtui se kuudes eli on lähtökohtaisesti puolustuskannalla. Aina jos sanoo jotain kritiikkiä, niin ottaa sen jotenkin syyttelynä ja heittäytyy puolustukseen tai uhriutuu.
Sama mitenpäin ja kuinka pehmeästi tuo asian esille, niin kääntää sen "no näinhän sä ajattelet, että mussa on vikaa" tms.

[krassi]

Kerrot kumppanistasi kielteisiä, ehkä narsistisia piirteitä. Hyvää teillä myös on. Minusta yhteiseloon vaikuttaa se, että kuinka merkittäviä kumppanisi ikävät piirteet ovat. Jos hyvää on enemmän kuin huonoa, niin yhteiselo voisi olla mahdollinen.

Minulla on yksi narsisti ystävä puhelinystävänä ja siten menee hyvin. Hän tiedostaa narsistisuuden ja minä olen turvassa, koska suhteemme on lähinnä etänä. Olen sanonut suoraan, että hän on narsisti, eikä suutu. Näin meillä on hyviä keskusteluja ja sama huumori. Välillä on todella hauskaa.

Ex mieheni oli "hirveä" narsisti. Tämä toinen on narsisti olosuhteiden uhri ja pohjimmiltaan hyvä ihminen, mutta ei voi mitään ajoittaiselle empatian puutteelleen.

[narsissi]

Hiljattain oli taas "keskustelu", joka heti alussa kääntyi siihen, että hän olettaa, etten ole sanonut mitään tai että hän ei ole ollut paikalla, jos ei ole tietoinen jostain.

Oli päivänselvää, ettei hän voinut kuvitellakaan, että olisin kertonut jotain esim. omista menoista, joista hän ei muka tiennyt mitään ja toinen asia, jonka suhteen hän väitti, ettei ole ollut paikalla eikä siten voi tietää mitään.

Jälkimmäisessä oli kuitenkin kyse siitä, että hän oli itse aloittanut keskustelun jostain, johon eräs henkilö oli sitten kommentoinut jotain, mikä hänen olisi taatusti pitänyt tietää ja muistaa.
Hän ei muka muista omia keskusteluitaan tai mitä muut ovat siihen kommentoineet.
Aihe oli vieläpä hänelle tärkeä eikä keskustelusta ollut kulunut kuin muutama tunti.

Mutta jotenkin tämä häiritsee, että ongelma on aina jossain muualla tai muissa eikä hänellä ole vastuuta.
Joko joku ei ole yksinkertaisesti tehnyt/kertonut/tmv. jotain tai sitten hänellä on jokin keksitty meriselitys "en ole ollut paikalla".
Hänen muistissa, tekemisissä tai sanomisissa ei ole voinut olla osuutta näihin.

Samaa on havaittavissa monissa muissakin asioissa.
Erityisen häiritsevää on esim. sellainen, että jos lapsi on ollut poissa koulusta ja sieltä on annettu jokin erityisempi tehtävä ja hän itse vanhempana unohtaa sen, niin ongelma on ensisijaisesti siinä, ettei koululta ole muistutettu asiasta.
Jos annetaan kotiläksyjä, niin kyllä se on vanhemman vastuulla huolehtia niistä tai varmistaa, että koululainen hoitaa ne.

Sama pätee esim. siihen, että hänellä on usein kiire. Joskus olen koittanut vihjata, että mitä jos tänään illalla jo valmistelet X,Y ja Z asiat, niin sun ei tartte niitä kaikki hoitaa huomenna samaan aikaan eikä ainakaan kaikkea niihin liittyvää.
Ei voinut ilmeisesti laittaa harrastusvälineitä valmiiksi, pakata reissua varten tai mitään muutakaan, vaikka samaan aikaan valittaa, että kuinka huomenna pitäisi hoitaa tämä, tuo, se ja koulunkäynti samaan aikaan, vaikka käytännössä ei olisi, jos vähän miettisi.

[narsissi]

Ja taas jos yritti keskustella asioista, niin oli heti alkuun, että ei jaksa riidellä ts. antoi ymmärtää, että olen se riidanhaastaja.
Kukaan ollut riitelemässä, mutta ilmeisesti jonkun ennakkoasenne on se ja sehän ei tarkoita mitään hyvää.

Lopun "keskustelun" ts. riidan aikana tuli sitten ne tyypilliset:
"Ihan turhaa", "ihan paskaa","en halua keskustella" jne. yritti kiistää, että olisin sanonut jotain ja esitti vain perusteettomia syytöksiä.
Sanoin, että pitäähän mun puuttua, jos toinen selittää jotain ihan muuta kuin mitä on tapahtunut. Siitäkin se "riemastui" tietysti...
Kumma miten ei onnistu keskusteleminen

Kysyin sitten jossain vaiheessa, että mitä keskustelusta tulisi, jos minä olisin samanlainen ja syyttäisin vain kaikesta ja torppaisin kaiken vain "ihan paskalla".
Hänessähän ei tietysti ollut vikaa vaan minussa ja siinä, että otin tuon puhetyylin esille.

Ja hän oli tietysti koko riidan osalta syytön eikä ollut tehnyt missään vaiheessa mitään väärää.
Ainoa, joka olisi mitenkään voinut vaikuttaa mihinkään niin hyvässä kuin pahassa, olin minä.
Koko riita johtui käytännössä TV ohjelman valinnasta, jonka suhteen annoin täydet vapaudet, mutten ollut tarpeeksi innokkaasti ehdotellut mitään, koska ei ollut mitään, joten hän ei ollut voinut valita meille mitään.
Mitä se olisi sitten, jos meille tulisi esim. lapsi...en uskalla edes kuvitella.

Taitaa olla aika ottaa pää pois prcstä ja tehdä tilaa seuraavalle uhrille.

[krassi]

Taitaa todella olla niin, että sinun on aika tehdä tilaa uudelle uhrille.

[Minhe]

Jotenkin haluaisin sanoa, että turhaan yrität käydä narsistin kanssa mitään järkevää keskustelua: ei siellä ole ketään vastassa, joka haluaisi ymmärtää sinua. Hän vaan pelaa ja ärsyttää ja hakee reaktiota. Minäkin kuulin vaikka mitä, olen pettänyt, olen sosiopaatti, olen sitä ja tätä ja on henkistä väkivaltaa, kun ei riitele ja mitä kaikkea! Näin ne toimii ja saavat siinäkin sinut koukkuunsa, koska normaali ihminen haluaa selvittää asioita. Narsistin kanssa se on kuitenkin täysin turhaa ellei jopa haitallista.

Se on turhauttavaa, mutta et voi tehdä mitään, jos narsisti haluaa sinusta valehdella tai väittää jotain mitä tahansa. Parasta keskittyä omaan elämään. Voimia!

[Gilda]

Hei, 'narsissi', olet tosi hyvin kyennyt erittelemään, mitä narsistin kanssa vuorovaikutuksessa tapahtuu. Säilytä nämä tekstisi, jos joskus tulee mieleen, että mitä välillänne tapahtui ja teitkö oikeita ratkaisuja. Itse olen unohtanut näitä idioottimaisia keskusteluja, joita kävin vuosikaudet uskaltamatta erota.

Saan vaikutelman kumppanistasi harjaantuneena tapavalehtelijana, joka on oppinut nauttimaan siitä, että osaa keinot, joilla ahdistaa toinen puolustusasemaan.
Hän ei varmasti tee tätä ensi kertaa. Hän on opetellut ja hionut tekniikkaansa pitkän ikänsä. Hän pitää säälittävinä niitä, jotka myöntävät joskus olevansa väärässä, kantavat vastuun sanoistaan ja teoistaan ja, jotka etsivät yhteistyössä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Narsistin kyvyt ja äly eivät salli hänelle tällaista korkeamman asteista toimintaa.

Olen lukenut että narsismi voi alkaa niinkin, että lapsi tekee jo nuorena lähipiirinsä mallien mukaan valinnan käyttäytyä narsistisesti. Hän on saanut narsistisista toimintatavoista nopeaa tyydytystä lapsijoukossa ja nuorena aikuisena. Muunlaista elämäntapaa hän ei ole tullut oppineeksi tuon kohtalokkaan varhaisen elämänvalinnan jälkeen.

[narsissi]

Kamalan vaikeaa tehdä ratkaisuja.

Hän tulikin lopulta pyytämään anteeksi
Ja on ollut nämä viime päivät selkeästi "rennompi" eikä ole "hyökkinyt" päälle.

Osaa ottaa läheiset huomioon / tunnistaa heidän tarpeet eikä tee sitä mitenkään show mielessä.
Onko se sitten tällaiselle luonteelle joku taktinen ominaisuus
Kai ne narsistit pyrkisi tekemään noita eleitään julkisesti tai sitten vastaavasti mollaamaan.

Jotenkin mua kaivelee se, että on niin herkästi puolustuskannalla.
Ihan kuin pelkäisi jotain. Hänen pitää olla aina oikeassa eikä voi avoimesti suhtautua siihen mitä muut sanoo vaan jääräpäisesti pitäytyy kannassaan kunnes muut pakotetaan kertomaan jotain kovia faktoja, joita ei siis itse kaiva esille eli ei ole valmis pysähtymään ja miettimään, että voisko joku asia olla toisin.
Ja vastaavasti mulle valittaa siitä, että minä olisin sellainen pätijä ja varsinkin, jos ja kun tiedän jotain, niin se on kuin kryptoniittia Hyvin yksinkertaisissakin asioissa.