Kun paha olo kiehuu yli...

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Milla
Viestit: 44
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla »

Palasin taas tänne. Luin edellisen viestini kolmen vuoden takaa ja melkein nolottaa sanoa, että olen taas siinä samassa tilanteessa kuin silloin ennen lähtöä. Toisin sanoen palattiin taas yhteen puolitoista vuotta sitten. :cry:

Meillä oli lasten kanssa ihana koti ja ihana elämä hetken aikaa, mutta sitä varjosti se kelkasta pudonnut isä, joka tietenkin edelleen oli lasten isä ja johon piti olla yhteydessä. Aluksi tytöt (11- ja 13-vuotiaat) eivät halunneet ollenkaan mennä häntä tapaamaan (koska tiesivät kuinka vaikeaa se olisi), mutta olihan selvää, että jossain vaiheessa heidän olisi mentävä, niin alettiin järjestämään lyhyitä päiväkäyntejä ensin. Siihen tytöt jotenkin suostuivat, mutta yöksi eivät olisi halunneet sinne mennä. Tilanne oli kuitenkin tosi vaikea, koska isälle he eivät voineet sitä sanoa, vaan he esittivät hänelle, että äiti ja sosiaalitädit eivät anna heidän mennä. Hänen selän takana he kuitenkin anelivat minua ja sosiaalityöntekijää auttamaan heitä ja estämään tapaamiset ilman, että isälle sanotaan syytä. Eihän se ollut mahdollista. Kun virallisen tapaamissopimuksen aika tuli, lastenvalvoja tiesi jo tilanteestamme lastensuojelun kautta ja sanoi minulle etukäteen, että hän ei voi suostua sellaiseen sopimukseen, joka on lasten etujen vastainen. Isä tuli tapaamiseen sillä mielellä, että ei suostu muuhun kuin viikko-viikko-tapaamisiin, mutta lastenvalvoja oli tosi pätevä ja sai hänet puhuttua ympäri sellaiseen sopimukseen, jossa tytöt käyvät isällään pari kertaa viikossa muutaman tunnin vierailulla ilman yöpymisiä. Sopimus tehtiin 3 kuukaudeksi.

Vierailujen aikana isä tietysti tenttasi lapsia, piti heille pitkiä saarnoja, puhui pahaa äidistä ja opasti kuinka heidän tulee sosiaalitädeille puhua. Lapset kertoivat tästä meille avoimesti, mutta olimme avuttomia tekemään mitään, koska isälle ei saanut paljastaa, että he kertovat näistä meille. Yritin parhaani mukaan neuvoa isää käyttäytymään sillä tavalla, että tyttöjen olisi parempi olla hänen luonaan, ilman että paljastaisin tyttöjen puhuneen minulle mitään, mutta hän kielsi kaiken ja jälkeenpäin sitten kuitenkin hiillosti tyttöjä arvaten, että he olivat minulle jotain sanoneet. Se oli ihan kamalaa. Tiedän, miten voimakas manipuloija mies on ja miten mahdoton häntä on missään asiassa vastustaa. Hän ei hyväksy sitä, että toinen on eri mieltä hänen kanssaan ja pakottaa toisen aina lopuksi myöntämään olevansa samaa mieltä. Jos minä aikuisena en pysty häntä vastustamaan, niin miten lapset pystyisivät? He yrittivät kyllä parhaansa, mutta se oli toivotonta. Tämä lähti lapasesta jo ihan ensimmäisellä päivävierailulla. Se oli alkuun mennyt kuulemma ihan hyvin, olivat syöneet ja katsoneet telkkaria mukavasti yhdessä. Sitten ovella, kun lapset olivat sovittuun aikaan lähdössä, isä oli kysäissyt, haluavatko he muuttaa äidin kanssa takaisin kotiin. Nuorempi oli rohkeasti sanonut, että hänen mielestään näin on nyt hyvä, että he asuvat äidin kanssa ja käyvät tapaamassa isää. Isä oli raivostunut ja alkanut hirveän paasauksen siinä oven suussa. Tiedän miten pelottavia sellaiset paasaukset ovat, ei siinä uskalla mitään sanoa ja jos jotain erehdytkin sanomaan, niin se vain kiihdyttää ja pidentää sitä paasausta. Se kesti sitten jotain kolme varttia ja lapset tulivat sieltä tosi ahdistuneina pois. Eivät olisi enää halunneet toiste mennä. Kuitenkin isälle oli pitänyt lopulta sanoa, että eivät oikeasti ajattele niin, vaan äidin takia sanoivat. Sama peli jatkui ja paheni ajan kuluessa.

Pikku hiljaa tapaamisia lisättiin ja lopulta isä sai tahtonsa läpi viikko-viikko-tapaamisiin. Hän oli luvannut lopettaa kaiken kiusanteon, jos saa viikko-viikon. Se oli ainoa syy, miksi tytöt, minä, lastensuojelu ja lastenvalvoja suostuttiin siihen. Kiusanteko kuitenkin vain kiihtyi. Tytöt inhosivat isä-viikkoja ja meillä käytiin monenlaista draamaa niihin liittyen. Vuorotellen he kieltäytyivät menemästä, keksivät kaikenlaisia tekosyitä ja raivosivat minulle siitä, miksi heidän pitää sinne mennä. Isä määräsi erityisesti vanhemman tytön tehtäväksi kääntää minun pääni ja saada minut ottamaan isä taas takaisin. Isä saneli hänelle mitä hänen pitää minulle sanoa. Jos edelleen kieltäytyisin, hänen pitäisi raivota, särkeä tavaroita ja uhkailla minua. Seuraavalla isä-viikolla hänen piti sitten sanasta sanaan toistaa keskustelumme isälle ja hän joutui keksimään ne, koska mitään sellaisia keskusteluja ei oikeasti tapahtunut. Hän ei oikeasti halunnut, että muutamme yhteen. Tilanne oli hänelle aivan sietämätön. Kerran hän oikeasti isä-viikon lähestyessä meni keittiöön ja heitti lautasen lattialle. Nyt hän ainakin voisi kertoa isälle todella rikkoneensa tavaroita, jotta minä ottaisin isän takaisin. Voi vain kuvitella, millaisessa henkisessä rääkissä lapsi silloin oli!

Isä myös jatkuvasti uhkaili lapsia, että jos he eivät saa meitä palaamaan yhteen, hän lähtee ja se olisi heidän syynsä. He eivät enää ikinä näkisi häntä. Hän itketti heitä, hyvästeli kuin olisi kuolemassa. Pelasi tunteilla minkä pystyi. Toisaalta lapset sanoivat, että olisi hyvä, jos hän lähtisi, mutta toisaalta he kokivat suurta syyllisyyden tunnetta, sääliä ja murhetta siitä, että eivät enää ikinä näkisi isäänsä. Tottakai he halusivat isäänsä nähdä, mutta ei sellaisissa ahdistavissa ongelmissa. Samaan aikaan kun painostus lasten kautta kävi yhä pahemmaksi, mies alkoi liehitellä minua suoraan. Hän sai painostettua minut kahveille ja esitti muuttunutta miestä. Hän aneli minua antamaan vielä yhden mahdollisuuden. En uskonut mitään hänen esityksestään, mutta lasten tilanteen takia silmukka pikku hiljaa kiristyi ympärilläni. Minulla ei ollut argumentteja vastustaa miestä, koska en voinut sanoa hänelle, mitä lapset minulle kertoivat ja mikä oli totuus. Lopulta yksi ja puoli vuotta kestäneen ovelan painostuksen jälkeen suostuin "antamaan yhden mahdollisuuden". En jaksa edes laskea, kuinka mones "vielä yksi mahdollisuus" se oli.

Muutimme siis jälleen yhteen. Jo täysi-ikäinen poikamme oli erittäin järkyttynyt ja kieltäytyi muuttamasta mukana. Niinpä olemme nyt vain minä, mies ja tytöt, jotka nyt ovat jo teinejä, 14- ja 16-vuotiaat. Jatkan nykytilanteesta toisessa viestissä.
Milla
Viestit: 44
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla »

Haluaisin niin hirveästi vain lähteä pois. Haaveilen siitä joka päivä. En ymmärrä, miksi minun on pakko elää tässä suhteessa, kun en halua. :(

Nämä puolitoista vuotta, mitä nyt ollaan oltu taas yhdessä, ovat toki olleet paremmat kuin aiempi elämä, koska mies ei ole enää samalla tavalla ollut minua kohtaan hankala kuin aiemmin. Enemmin välinpitämättömän viileä. Ei ole sellaista riidan haastamista ja raivokohtauksia, vaan päällisin puolin meillä on ihan rauhallista. Kaikki ei silti ole hyvin.

Minulle on kaikkein sietämättömintä se, että hän ei käy töissä eikä tee kotonakaan juuri mitään. Käyn itse kokopäivätyössä pienehköllä palkalla ja maksan yksin kaikki laskut. Jäljelle jää muutama satanen, jotka eivät edes ruokaan riitä. Mies saa omalle tililleen työmarkkinatuen ja käy kyllä pari kertaa kuussa kaupassa, mutta käytännössä se ei paljon auta, vaan ollaan koko ajan rahatta ja jopa ruoastakin on puutetta. Lapset valittavat siitä koko ajan, ja koko elämä on jatkuvaa valitusta ja kurjuutta. Mies on ollut jo kuusi vuotta työtön eikä ole koko aikana hakenut kuin paria työpaikkaa. En voi edes keskustella hänen kanssaan asiasta, koska hän suuttuu heti ja tulee riitaa. Sehän on minun syytäni, että hän on työtön ja olemme tässä tilanteessa. :roll:

Sen lisäksi, että rahaa ei ole normaaliin elämiseen, mies on AINA kotona makaamassa sohvalla. Hän ei tee koko päivänä yleensä yhtään mitään, paitsi keittää itselleen kahvit, jos on yksin. Minä pesen pyykit, siivoan ja käyn kaupassa. Ruokaa ei laita enää kukaan. En vain kerta kaikkiaan kestä mennä keittiöön, kun siitä näkee olohuoneeseen. En kestä olla kotona, en halua sinne mennä enkä halua siellä olla. En halua nähdä sitä ihmistä makaamassa sohvallani. Niin, se on tosiaan minun sohvani ja minun hieno tv:ni, jotka ostin minun ja lasten omaan kotiin, kun muutin miehestä eroon, ja nyt hän on valloittanut ne enkä voi enää itse rentoutua iltaisin olohuoneessa sohvalla maaten ja tv:tä katsoen. Vietän aikani makuuhuoneessa. Toki pyrin olemaan niin paljon pois kotoa kuin suinkin mahdollista, mutta ikävä kyllä lasten takia on sinne pakko joka päivä töiden jälkeen mennä. Mies ei käy oikeastaan koskaan missään. Ei tapaile kavereita, ei ulkoile, ei harrasta mitään. Hän käy kerran viikossa moskeijassa, mutta se ei minua auta, koska olen silloin töissä. Hän käy myös ajoittain kuntosalilla, mutta lähtee sinnekin yleensä vasta, kun olen menossa nukkumaan, niin siitäkään ei ole minulle iloa. Voi, miten unelmoinkaan siitä, että hän kävisi TÖISSÄ. Olisi vähän enemmän rahaa ja hetkiä, jolloin hän olisi poissa kotoa. Miehen mielestä olen aivan hirveä ilkeä ihminen, kun toivon sellaista.

Viikko sitten kutsuin miehen ulos kahville, että puhuttaisiin tästä tilanteesta. Se oli ihan kamalaa taas. Hän suuttui ja oli niin ilkeä kuin ikinä vain voi olla. Hän vihaa minua ja minä häntä. Yritin sanoa, että meidän pitäisi ehdottomasti erota, koska tämä tilanne on aivan mielipuolinen - miksi ihmeessä pitää asua yhdessä, jos vihataan toisiamme? Hän sanoi, että suostuu eroon sillä ehdolla, että saa heti alusta viikko-viikon. En vain voi tehdä sellaista lapsille... :( Välillä kyllä mietin, että vain lähden ja lapset selvitkööt itse isästään, mutta sellainen ajatus häipyy yhtä nopeasti kuin tulikin: en voi tehdä sellaista lapsille! Voi, mitä ihmettä tässä voisi tehdä?
Gilda
Viestit: 99
Liittynyt: 19 Huhti 2021, 12:53

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Gilda »

Milla, hyvä.
Kirjoitat selkeästi ja loogisesti ongelmastasi.

Pääsit jo kerran aiemmin eroon. Uskon, että tiedät keinot ja sen, mistä saat avun erotaksesi uudelleen.

Kenenkään aikuisen ei tarvitse elättää toista aikuista kertomallasi tavalla. Olet lapsinesi väkivallan, kiristyksen ja hyväksikäytön kohteena niin kauan kuin sallit kaltoinkohtelevan miehen pelotella itseäsi ja lapsiasi.
Kun aikuinen mies uhkailee, painostaa ja piinaa, ja, kun hänelle täytyy valehdella ettei hän enempää suuttuisi, hän on itse vienyt itseltään mahdollisuuden jatkaa elämää uhriensa läheisyydessä.
Kun lasten isä ei käyttäydy aikuisen tavoin, hän käytöksellään kertoo ettei ole sopiva henkilö elämään sinun ja lastesi kanssa.

Isyys tuskin on mikään saavutettu etu, joka oikeuttaa pitämään lapsia ja heidän äitiään pelossa ja ahdistuksessa.

Tuntuu siltä, että ymmärrät varsin hyvin olevasi lastesi isälle kohde, jota hän voi alistaa ja jolla hän voi maksattaa elinkustannuksensa. Hän näkee sinut saaliina, jota hän voi kohdella kaltoin ja käyttää hyväkseen kuten haluaa, niin pitkäksi aikaa kuin sallit. Hän ei ilmeisesti tiedä muunlaisesta elämästä.
Jos pelkäät uhkailujen toteutuvan ja lasten jäävän ilman isää, tätä mahdollisuutta kannattaa tutkia monelta kannalta. Yksi kulma asiaan on, että isä, joka tällä tavoin uhkaa, ei ole kypsä aikuinen, jonka läheisyydessä lapset tuntisivat turvaa ja iloa. Jos isyys on miehelle kiristyskeino, kansanviisaus jo sanoo, ettei kiristäjän uhriksi pidä jäädä.

Tiedän. Tilanne on raastava. Silti, olisi ehkä pystyttävä ajattelemaan, että lapset, murrosikäisetkin, ovat huollettavia, jotka ovat vanhemmistaan riippuvaisia. Vanhemmuuteen kuuluu se, että he yhdessä (tai ainakin toinen heistä) tarjoavat lapsille suojaa ja huolehtivat kaikin tavoin heidän hyvinvoinnistaan ja tasapainoisesta kehityksestä. Perheessä lapsilla on aina turvattu lapsen asema vanhempiinsa nähden.
Lapsen luovuttamattomiin oikeuksiin kuuluu olla ottamatta osaa vanhempien keskinäisiin ongelmiin. Lapset on pidettävä niistä erossa, vaikka se olisi miten hankalaa, Se on tavoite, johon pyritään.

Päätös parisuhteesi jatkamisesta lastesi isän kanssa on sinun käsissäsi. Lapset eivät päätä, jatkuuko teidän suhteenne jossakin muodossa vai ei. Asiaa ei myöskään päätä lastesi isä. Sinä yksin voit päättää, jatkatko liittoa, keneltäkään lupaa kysymättä tai syitä selittelemättä.
Jostain kuulin, että aikuisen ihmisen tuntomerkkeihin kuuluu, ettei hänen tarvitse selittää kenellekään päätöksiään. Aikuinen tekee päätöksensä itsenäisesti. Aikuinen, eleettömästi ja itsestäänselvästi, kantaa omasta elämästään ja jälkikasvustaan vastuun. Mikään mahti maailmassa ei velvoita (saati pakota) sinua kantamaan vastuuta lastesi isästä ja hänen elinkustannuksistaan.
Ei siis suinkaan ole lastesi isän vallassa päättää jäädä asumaan sinun ja lasten kotiin. Sinä voit hänet lain sallimin keinoin häätää ja lopettaa hänen avustamisensa.
Kun erosin lasteni isästä, kävin oikeusaputoimistossa panemassa eron vireille. Olin saanut neuvon olla tiedottamatta tässä vaiheessa eron vireille panosta kenellekään. Asia oli syytä jättää kertomatta, ettei exä olisi alkanut kampanjoida sympatiaa etsimässä lasten tai muiden tahojen suunnasta.
Ilmoitus avioeron harkinta-ajan aloittamisesta sekä häätöilmoitus tulivat häädettävälle postitse oikeusaputoimiston asianajajalta, joka hoiti eroni kaikki vaiheet. Paperissa oli mm. päivämäärä, johon mennessä hänen oli muutettava pois tai viranomainen tekisi muuton.
Selittelyt oli siinä vaiheessa selitelty.
Viimeksi muokannut Gilda 26 Marras 2022, 21:02, yhteensä muokattu 2 kertaa.
Dunya
Viestit: 126
Liittynyt: 26 Joulu 2021, 08:45

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Dunya »

Milla, sinun kirjoituksessa tulee ahdistus hyvin esille. Tuolta se juuri tuntuu, siltä ettei ole ulospääsyä. Ettei painajainen ikinä lopu. Minä olen hyvin elämänmyönteinen ja -janoinen ihminen ja muistan jossain tummimmissa hetkissä lohduttautuneeni sillä, että tämä päättyy kun kuolen joku päivä. Tuo kaikki myrkyttää ilman jota hengittää ja samalla oman itsen. Sinä olet päässyt hänestä kerran eroon. Pääset uudelleen.

Käännä katse lapsiisi. He hengittävät myös tuota samaa myrkkyilmaa. Myötäile vaikka miestä. Sano hänelle että pakkaa tavaransa ja muuttaa pois ja kun hän on saanut asiansa järjestykseen, katsotte kuinka lapset teillä vanhemmilla ovat. Lapsenne alkavat olemaan jo siinä iässä että heidän omakin sana painaa. Älä mieti liian pitkälle ja tunne epätoivoa. Nyt vain askel kerrallaan.

Aika moni meistä on kokenut tuon kun narsisti ei tee töitä. Se on ikään kuin he itsekin ymmärtäisivät etteivät he menesty missään. Heille tulee aina ongelmia jollain tavalla ja jossain vaiheessa he alkavat itse vähän sabotoimaan mahdollisuuksiaan. Minun tapaukseni sanoi ettei ole hänen tasoistaan tehdä mitä tahansa töitä. Että hän on hengeltään yrityksen johtaja ja minun tulisi tukea häntä ja perustaa hänelle yritys. Enkä saisi millään tavalla puuttua siihen miten hän sitä pyörittää (hän ei allekirjoittanut maamme lakeja ja asetuksia). Mutta yritys olisi pitänyt olla siis nimissäni. Hän ei halunnut integroitua tähän "typerään maahan", ei opetella kieltä ja kaikki työt mitä hän olisi ehkä saanut, hän koki loukkauksena. Kun alkoi olemaan tilanne, missä näytti siltä että hän joutuu lähtemään täältä, hänelle olisikin pitänyt löytää työ. Mutta ei mikä tahansa työ. Hänkin kävi moskeijassa. Minä olen myös itse muslimi ja sen verran sanon yleisesti muslimimiehistä että heidän ylpeys on se että he huolehtivat perheestään. Tai näin pitäisi olla. Sitten on näitä tissiposkia jotka vauvoina odottavat 24/7 palvelua ja mikään ei heille riitä.

Voimia sinulle ja sellaista henkistä oravanraivoa millä revit itsesi pois tuosta tilanteesta. <3
Milla
Viestit: 44
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla »

Kiitos kommenteista Gilda ja Dunya! Sain viesteistänne voimaa ja palaan ajatuksiinne varmaan jossain vaiheessa. :)

Meillä on nyt kriisitilanne kotona ja se alkoi siitä, kun viikko sitten yritin puhua miehen kanssa tilanteestamme ja saada hänet ymmärtämään, että hänen pitäisi mennä töihin. Tiedän, että pärjään hänen kanssaan parhaiten, kun en koskaan puhu mitään. Se on selviytymisstrategiani ja otinkin tietoisen riskin, kun päätin puhua hänelle. Nyt tässä viikon aikana on tullut mielenkiintoisia asioita ilmi ja tilanne on sellainen, että en millään halua palata enää siihen entiseen. Haluan joko erota tai löytää jonkun ratkaisun, jolla me kaksi toisiamme vihaavaa ihmistä voimme asua vielä yhdessä "lasten takia". Koko viikonloppu on taas mennyt asioita miettiessä. :(

Sain tänään vietyä lapset ulos syömään ja tunnustelin siinä varovaisesti heidän mielipiteitään. Tuli kyllä niin paha olo siitä, mitä he kertoivat, ja tunnen itseni aivan avuttomaksi, kun ei ole keinoja auttaa heitä. Hehän eivät ole mitään lapsia enää, 14- ja 16-vuotiaat, joten he ymmärtävät tilanteen jo oikein hyvin. Meillähän kyse ei ole niinkään vanhempien riitelystä (sitä on tosi tosi vähän, koska emme kommunikoi keskenämme juuri lainkaan), vaan siitä, että isä paasaa lapsille minun selkäni takana ja myös kieltää heitä kertomasta siitä minulle, joten en voi suoraan puuttua siihen, koska minun on oltava kuin en tietäisi asiasta. Hän kutsuu heidät olohuoneeseen tai menee itse tytön huoneeseen, ja vaikka toinen on läksyjä tekemässä tai kokeisiin lukemassa, niin siinä hän istuu sängyn laidalla tai kävelee ympäri huonetta ja saarnaa ja paasaa kuin propagandaministeri. Se kestää ja kestää. Yhtään poikkipuolista sanaa ei hänelle voi sanoa. Tytöt sitten yrittävät - jos mahdollista - laittaa minulle viestiä, että äiti pliis tule jo äkkiä kotiin. Paasaaminen loppuu kuin seinään, kun minä saavun kotiin.

Hänellä on tytöille jo tulevaisuus määrättynä. Kun he täyttävät 18, heidän pitää heti lähteä isän kotimaahan. Siellä isä sitten hankkii heille aviomiehet, ja siihen on kuulemma sellainenkin ehto, että hän hyväksyy avioliiton vain, jos tuleva sulhanen vakuuttaa, ettei koskaan tuo perhettään Eurooppaan asumaan. Hän siis sekaantuu tyttärensä ja tämän miehen elämään voimakkaasti jo ennen kuin kyseistä liittoa on olemassakaan! Tytöt elävät jo nyt aikamoista kaksoiselämää, kun eivät voi olla omana itsenään isänsä edessä. He ovat ihan hyviä nuoria, heillä on hyvät elämäntavat ja hyviä ajatuksia, mutta silti he joutuvat feikkaamaan isälleen koko ajan jotakin. Ihan kuin isoveli joutui aikoinaan asuessaan kotona. Isä saa heidät tuntemaan, että he tekevät jotain väärin tehdessään ihan tavallisia asioita kuten vaikka käydessä oman veljen luona kylässä tai kaverin kanssa elokuvissa. He joutuvat tekemään tällaisia asioita salaa, ja heidän elämänsä onkin jatkuvaa salailua, piilottelua ja tekosyiden keksimistä. Isälle he joutuvat pakosta esittämään roolia ja myöntelemään hänen päähänpistojaan. He eivät missään nimessä halua lähteä sinne isän kotimaahan täytettyään 18. Kuitenkin heidän pitää hänelle sanoa, että haluavat sitä! Isä on monesti heille raivonnut, että hakkaisi heitä, jos he asuisivat hänen kotimaassaan, koska siellä ei lastensuojelu sekaantuisi asiaan, niin onhan varsin ymmärrettävää, etteivät tytöt sinne hänen kanssaan halua mennä. :roll:

Mikään, mitä nyt teen, ei suojele tyttöjä tältä isän vahingolliselta puheelta. Hän on sanonut vuosien mittaan monta kertaa niin minulle kuin lapsillekin, että hänen elämässään on vain yksi tavoite ja se on tyttöjen vieminen elämään hänen kulttuurinsa mukaista elämää. Hänellä ei ihan oikeasti ole mitään muita tavoitteita elämässä, ja hän on todella aggressiivinen tässä ainoassa tavoitteessaan. Hän muuttuu hyvin pelottavaksi, suorastaan murhaavan pelottavaksi, kun hän vähänkään epäilee jonkun yrittävän estää häntä. Minä tiedän aivan satavarmaksi, että hän kykenisi hirmutekoihinkin, jos hänen lapsistaan yritettäisiin "tehdä isättömiä", kuten hän asian ilmaisee puhuttaessa vaikkapa avioerosta, jossa lapset asuisivat äidin luona. Hän teki minulle selväksi jo yli 20v. sitten, että avioero ei tule ikinä eikä koskaan kysymykseenkään, koska avioerossa lapsen on ihan pakko menettää täysin ja kokonaan toinen vanhempansa eli vain sairaat ja hullut ihmiset eroavat sillä tavalla, että lapsi käy tapaamassa molempia vanhempiaan. En tiedä, mistä traumasta tällainen näkemys juontuu. Hänen isänsä on kuollut, kun hän oli pieni, ja äidillä oli sitten toinen avioliitto, joka sekin päättyi eroon. Sieltä kenties?

Olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja mielessäni tässä viikonlopun ajan, mutta mikään ratkaisu ei tunnu toistaan paremmalta. Eniten nyt ehkä tekisi mieli kokeilla sellaista, että päättäisin yhtäkkiä olla kotona kuin häntä ei olisikaan. Ei, en tarkoita mykkäkoulumaista ignooraamista, vaan sitä että vihdoin vuosikymmeniä kestäneen munankuorilla kävelyn sijasta vain lakaisisin munankuoret sivuun ja alkaisin elää ihan normaalia elämää kotona. En vetäytyisi makuuhuoneeseen omaan nurkkaani, vaan viettäisin aikaa kaikissa huoneissa kuten kuka tahansa perheen äiti. Menisin ronskisti töitten jälkeen sohvalle istumaan ja katsomaan Netflixiä. Pitäisin puhelimessa äänen päällä ja vastaisin siihen avoimesti aina, kun se soi. Hitsi, kun jo pelkkä ajatus saa sydämen jyskyttämään ja kädet hikoilemaan... Tiedän kyllä, että tällainen toiminta on kuin sodan julistus ja meillä alkaisi sitten olla jatkuvasti riitoja. Strategiani on ollut jo vuosien ajan vetäytyä, piiloutua, vaieta ja hoitaa omat hommat kaukana hänen näkymättömissään. Siten vältän riidat, mutta nyt tekisi mieli kokeilla vaihteeksi tällaista toista strategiaa.
Dunya
Viestit: 126
Liittynyt: 26 Joulu 2021, 08:45

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Dunya »

Milla onko hän ollut väkivaltainen sinua kohtaan? Ole varovainen sillä tuon tyyppiseltä kuulostava mies saattaa kokea oikeudekseen kouluttaa vaimoaan kädellään. :( Tuo mitä hän suunnittelee tyttärienne suhteen on todella surullista eikä tuo ole missään nimessä uskonnon mukaista. Pakkoavioliitot ovat väärin ja ne kääntyvät sopijan synniksi. Pitäisikö sinun olla etukäteen jo vähän yhteydessä vaikka Kaapatut lapset ry:hyn? Tyttösi alkavat tulla siihen ikään että häntä saattaa alkaa houkuttaa entistä enemmän lähettää heidät jo kohta sinne. Tuo miten osa näistä tämän kulttuuritaustan omaavista miehistä paasaavat tuota että lapset tulee pelastaa länsimaalaisesta maasta, on tosi pelottavaa mutta miehesi ei ole ollenkaan ainoa. Miehet puhuvat näistä myös keskenään ja rohkaisevat toisiaan. Hän mitä luultavammin puhuu tästä moskeijalla ja saa muilta tukea ja neuvoja.

Sinun lapsesi elävät sinun lisäksesi tosi inhottavassa ilmapiirissä.

Onko tällä miehellä siis pysyvä oleskelulupa ja/tai Suomen kansalaisuus?

Sinä olet kovin yksin tuossa tilanteessa. Mitä luultavammin et saa tukea hänen perheeltään vaan he ovat loppujen lopuksi hänen puolellaan.

Islamilaisittain lapset jäävät erossa äidin kanssa. Kun he ovat isompia, isä voi toki ottaa heitä hoitaakseen. Tai jos äiti ottaa uuden miehen itselleen. Mutta pakottamalla ei ikinä saa mitään hyvää aikaiseksi ja viisaan miehen pitäisi ymmärtää tämä.

Nämä tällaiset miehet ovat tosi vaikeita kun he itse valikoivat mitä sääntöjä he haluavat noudattaa, muokkaavat niitä omakseen ja pakottavat muutkin noudattamaan näitä.

Minulle voi laittaa yv jos haluat. Voimia!
Gilda
Viestit: 99
Liittynyt: 19 Huhti 2021, 12:53

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Gilda »

Milla, hei.

Lasten isä siis kertoo aivan avoimesti suunnittelevansa ihmiskaupparikosta pakkoavioliiton varjolla.
Sinulla, Milla, on rooli ihmiskaupparikoksen tunnistajana ja ehkäisijänä.

Olet saanut asian tietoosi, ja olet lapsinesi oikeutettu aivan erityiseen Suomen valtion ihmiskauppaa koskevilla laeilla säätämään apuun. Sinun ei tarvitse, etkä oikeastaan enää edes voi jäädä valmisteilla olevasta ihmiskaupparikoksesta tietämättömän rooliin. Olet todistajan asemassa ja todellakaan et ole yksin tai voimaton. Sinä, ja pakkoavioliittoon suunnitellut tyttäresi, olette oikeutetut luottamukselliseen, parhaaseen mahdolliseen erityissuojelua nauttivaam apuun, jota valtio kustantaa.

Edellä Dunya jo mainitseekin Kaapatut lapset ry;n.

Tässä ohessa pari linkkiä, jotka sain heti googlaamalla sanat "ihmiskauppa Suomessa".
En tiennytkään, että pakkoavioliitto on jo kansainvälisesti ja lain piirissä tunnistettu orjuuteen (serfdom) myynniksi eli ihmiskaupaksi, josta kaupan suunnittelija ja toteuttaja hyötyy usein enemmän kuin meillä Suomessa yleisesti ymmärretäänkään. Ruotsissa asia on jo pitempään vaikuttanut ja tietoisuus on levinnyt paremmin kansalaisten keskuuteen.

Kyseessä on bisnes (pakko)avioliittojen, kulttuurin, perinteiden kunnioituksen, lapsen parhaan, yms. hyvien syiden varjolla.
Poliisin sivuilta selviää, että ihmiskauppa, sen monet muodot, ovat jo pitkään olleet järjestäytyneen rikollisuuden suurin alue. Orjuuteen myynti on tekijätaholle helpointa toteuttaa ja taloudellisesti kannattavinta, esimerkiksi huumekauppaan verrattuna. Ihmiskaupparikosten ehkäisy ja tutkinta on kansainvälistä viranomaistoimintaa ja ymmärtääkseni keinot ovat meillä Suomessakin jo kehittyneitä ja uhreja parhaalla mahdollisella tavalla suojelevia. En hetkeäkään epäröisi ottaa yhteyttä esimerkiksi tahoon

ihmiskauppa.fi
Soita +358 295 463 177 (ppm/mpm)

- jos olisi pakkoavioliiton uhka edes mainittu lähipiirissäni.
Yhteyttä kehoitetaan ottamaan vaikka ihmiskaupparikos olisi vasta suunnitteluasteella.
Monissa vakavissa rikoksissa teon suunnittelu ja valmistelu on jo rangaistuksen aihe.

https://www.ihmiskauppa.fi/ihmiskauppa/ ... avioliitto

Yhteyden ottajana auttavaan tahoon, esimerkiksi, yllä, voisi sinun lisäksesi tai yhdessä sinun kanssasi olla jokin luotettava henkilö, kuten poikasi joka ei enää asu kotona.
Tyttäresi voivat myös itse ottaa yhteyttä esimerkiksi edellä olevaan puhelinnumeroon. Tyttäriesi olisi hyvä saada jokin ammattinsa osaava tukihenkilö nimenomaan heidän ongelmaansa, kummallekin, ja juuri tällaista apua on tarjolla erittäin matalalla kynnyksellä sinulle, Milla. Ei ole tarkoitus että kannat taakkaa yksin.
Gilda
Viestit: 99
Liittynyt: 19 Huhti 2021, 12:53

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Gilda »

Milla, jäin vielä ajattelemaan miehesi sanoja, jotka paljastavat suunnitelmallisuutta. Hän ennakoi itselleen jo mahdollista rikossyytettä ja tietää, että syyte häntä vastaan on vaikeampaa näyttää toteen jos:

- hän malttaa odottaa tyttöjen täysi-ikäisyyttä ennen Suomesta lähtöä, näin päätöstä voi väittää heidän omakseen
- hän painostaa jo nyt tyttäriä vaehtelemaan, että he itse haluavat lähteä
- jos tyttärille valitut puolisot saadaan lupaamaan, etteivät koskaan tuo perhettään Eurooppaan asumaan.

Milla, kirjoitat miehestäsi:
Hän on sanonut vuosien mittaan monta kertaa niin minulle kuin lapsillekin, että hänen elämässään on vain yksi tavoite ja se on tyttöjen vieminen elämään hänen kulttuurinsa mukaista elämää. Hänellä ei ihan oikeasti ole mitään muita tavoitteita elämässä, ja hän on todella aggressiivinen tässä ainoassa tavoitteessaan. Hän muuttuu hyvin pelottavaksi, suorastaan murhaavan pelottavaksi, kun hän vähänkään epäilee jonkun yrittävän estää häntä. Minä tiedän aivan satavarmaksi, että hän kykenisi hirmutekoihinkin, jos hänen lapsistaan yritettäisiin "tehdä isättömiä", kuten hän asian ilmaisee puhuttaessa vaikkapa avioerosta,
Miehelläsi näyttävät keinot olevan todella kovia, sinua ja lapsia painostaessa. Hänellä ei näytä olevan hyvään pyrkivää tunne-elämää tai tyttäriesi parhaaseen tähtäävää vaikutinta toimintansa takana.
Kirjoitat, ettei
hänellä ihan oikeasti ole mitään muita tavoitteita elämässä, ja hän on todella aggressiivinen tässä ainoassa tavoitteessaan.
Kun nuo arviosi, Milla, ottaa vakavasti, on pakko kysyä, onko hänen toimintansa takana mahdollisesti ehkä jo nyt jokin sopimus, taloudellinen järjestely tai lupaus, oman kotimaansa henkilöihin ja tyttäriinne liittyen. Se mahdollisuus tulee erilaisia tapauskertomuksia vuosien varrella kuulleen mieleen.
Jokin ajaa ihmistä suunnitelmaan ja sen toteutukseen ja, se jokin ei tunnu aivan niinsanotulta normaalilta asialta. Miksei hän luovuta, miten on mahdollista ettei perääntyminen näytä tulevan hänelle edes kyseeseen. Lienet ottanut jo selvää hänen taustastaan, taloudestaan, aiemmista asuinpaikoistaan ja kumppaneistaan, ja osannet aavistaa, mikä on vimmaisen ja Suomen oloissa melko erikoisen suunnitelmallisuuden, ennakoinnin, painostuksen ja uhkailun taustalla.
Isä on monesti heille raivonnut, että hakkaisi heitä, jos he asuisivat hänen kotimaassaan, koska siellä ei lastensuojelu sekaantuisi asiaan,
Apua on saatavilla sinulle ja lapsillesi, Milla. Toivon että tartut siihen. Tällaista ei kenenkään pidä ottaa vastaan. Kerro kuulumisiasi tänne edelleen. Kaikkea hyvää sinulle.
Dunya
Viestit: 126
Liittynyt: 26 Joulu 2021, 08:45

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Dunya »

On hyvä Gilda että tuot aikomusten vakavuutta esiin. Mitä luultavammin miehesi ei Milla tule havahtumaan siihen, että lapsenne ovat kasvaneet tässä maassa, tässä kulttuurissa ja meidän lakien puitteissa. Hän näkee oman ajatuksensa oikeana ja lapsillenne enemmän kuin tarpeellisena - ainoana mahdollisuutena hyvään ja kunnialliseen elämään. Tuo voi laajeta pahemmaksi ongelmaksi koska siihen saattaa tulla mukaan kunnia ja sen varjeleminen ja hänen sukunsa ehkä odottaa myös häneltä jotain. Tuossa kohtaa väkivallan riski on todella iso. Kun minulla oli omalla kohdallani väkivallan uhka suurimmillaan ja olin poliisin luona, hän kysyi minulta onko mieheni uhannut kaapata minut Suomesta. Vastasin myöntävästi. Tämä poliisi varoitti minua sanoen että tätä tapahtuu ihan oikeasti ja ihmisiä katoaa. Myös mieheni sanoi minulle että tämä olisi helppoa ja mahdollista ilman että kukaan ymmärtäisi että minut olisi viety maasta pois. Tuo oli kammottavaa kuulla mutta sai minuun itseeni vauhtia suojata itseni.

Tiedätkö mitä Milla. Mietin tuota ja mietin sitä että sinulla on täysi oikeus raivostua hänelle. Hän kävelee täysin sinun ylitsesi. Hän kävelee täysin lastenne yli. Löydä itsestäsi se viha ja raivo ja ota se polttoaineeksesi kun puolustat ja suojelet lapsiasi. Tee tämä kaikin keinoin. Kerro tilanteesta omalle perheellesi. Ota heitä tukemaan sinua jos perhe- ja sukudynamiikkanne on sellainen. Älä uhriudu tässä kohdassa. Meitä suomalaisia naisia pidetään tietyissä maissa todella, todella kiltteinä ja alistuvina.Ja sillä tavalla helppoina että meidän kulttuurissa meidän omat perheet ja suvut eivät seuraa meitä ja "puutu"meidän tekemisiin. Meillä ei ole siis samalla tavalla suojelua mukana kuin mitä muissa maissa voi olla. Miehet voivat käyttää tätä surutta hyväkseen. He eivät ikinä ala kunnioittaa meitä. Voisit potkaista tämän miehen pihalle kodistasi. Hän on mitä luultavammin saanut kaiken todella helposti verrattuna siihen, että mitä kaikkea hänen olisi kuulunut tehdä ja ostaa sinulle jos olisitte olleet hänen kotimaassaan. Ja mitä hänen kuuluisi tehdä perheensä eteen joka päivä jotta sinä ja lapsenne voisitte katsoa häntä ylpeinä. Tässä tapauksessa sinä teet tämän ja mitä hän tekee.... Ja hän kiittää sinua tällä tavalla? Nämä miehet luottavat siihen, että olemme hiljaa emmekä puhu kenellekään ehkä koska häpeämme tilannetta. Älä vaikene. Hae apua kaikista suunnista ja suojele lapsiasi. Näytä heille tällä tavalla ettei heidänkään tarvitse ottaa vastaan ihan mitä tahansa. <3 Kirjoitan tätä kaikella rakkaudella.
Vastaa Viestiin