Perinnönjako narsistisisaren kanssa

[Narsistisisarena58]

Perinnönjako narsistisisaren kanssa on todella uuvuttavaa. Olemme molemmat jo myöhäisessä keski-iässä, mutta se ei tee asioista yhtään helpompaa, päinvastoin.

Isämme on kuollut jo 2000-luvun alussa ja äitimmekin 2103. Vuosi sitten käynnistelin vihdoin perinnönjakoa omasta aloitteestani ja siitä helvetti alkoi. Sisareni on lähes tyhjentänyt kuolinpesän tilin omiin menoihinsa, minä (nuorempi sisar) olen laittanut rahaa tilille juoksevia kuluja ja veroja varten. Nuo ennakkona otetut varat pystytään kyllä kuittaamaan äidin asunnon myynnillä ja kesäpaikkamme myynnillä, siitä ei ole kysymys. Asunto on myyty ja kesäpaikka myyty ja juristi laatinut jakokirjan, jossa kummankin osapuolen tekemät ennakot tai panot on huomioitu. Sisareni kuitenkin kieltäytyy allekirjoittamasta jakokirjaa. Hänen mielestään hänelle kuuluu kaikki, koska hänellä on kaksi lasta (jo aikuisia), ja minä olen lapseton. Äitimme jätti testamentin, jossa omaisuus jaetaan puoliksi kummankin tyttären kesken, niin kuin nyt normaalisti onkin asianlaita.

Tämä ei kuitenkaan käy sisarelleni. Hän vetoaa vaikeaan avioeroonsa yli 6 vuotta sitten ja ex-miehensä elatusapurästeihin. Ei auta, vaikka juristi on hänelle selittänyt, että niillä ei ole mitään tekemistä tämän pesänjaon kanssa. Koko elämäni ajan minä olen saanut sietää hänen mielivaltaista narsistista käytöstä, kaikki hänen ongelmansa ovat automaattisesti minun ongelmiani, minä olen saanut tukea häntä kaikissa tilanteissa, hän itse ei jaksa kuunnella sekuntiakaan minun asioitani. Jopa syövästäni hän haukkui minua, koska se kuulemma kuormitti häntä. Alan olla ihan loppu, jokainen solvaava sähköposti ja tekstari saa sydämeni hakkaamaan, mahani kouristelemaan. Tämä perinnönjaon myötä olen alkanut tajuta, että olen aina pelännyt häntä, jokainen yhteydenotto on potentiaalinen vihanpurkaus. Itse en enää vuosiin ole ottanut häneen yhteyttä muuten kuin pakollisissa perinnönjakoasioissa.

[Ikkuna]

Hei. Miten tämä asia ratkesi? Olen nyt samassa tilanteessa.

[Gilda]

Hei, Narsistisisarena58.

Olen käynyt läpi samantyyppisen tilanteen.
Silloin, kun toinen osapuoli viivyttää perinnönjakoa, voidaan oikeusteitse pyytää ja saada ulkopuolinen pesänjakaja. Hän tekee perinnönjaon asiakirjojen ja näyttöjen pohjalta. Mitkään toisen perillisen asiattomat vaatimukset ja selostukset eivät mene tässä vaiheessa läpi. Pelkästään juridiset seikat ovat jaon perusteena.
Tämä prosessi maksaa hiukan, mutta se on joskus ainoa tapa päästä ratkaisuun. Toinen osapuoli ei voi tätä prosessia estää.
Juristisi voi ehkä tästä enemmän kertoa.

Minulle paljastui vasta toisen vanhemman loppuvaiheiden ja kuoleman jälkeen se, miten häiriintynyttä väkeä lapsuuden perheeni on. Kun sukulaisille selvisi, että jarruttaminen hyökkäyksineen ei auta ja, että ulkopuolisen pesänjaon kustannukset olisivat tuoneet loven myös heidän perintöönsä, asia kuin ihmeen kaupalla ratkesi.
Kiristämistä ja ylikävelyä jatkuu vielä pikkuasioissa, joissa harkiten annan periksi päästäkseni eroon. Sukulaisteni kuunteleminen tai fyysinen näkeminen saa minut edelleen pahoinvoivaksi.

[merjatta]

Hei!
Olen samassa tilanteessa juuri nyt. Kaksi kiinteistöä jaettavana. Meitä kolme sisarusta.
Toinen kiinteistö meni vuokralle. Kesämökki myyntiin. Mökillä en ole käynyt kymmeneen vuoteen ja avaimet piti antaa siskon tyttärelle. Sisko vaatii osallistumista mökin kuluihin ja työntekoa siellä. Minulla ei ole autoa, en pääse edes sinne. Omistan kuitenkin kolmasosan. Myyntiin hän on suostunut vastahakoisesti. Haukkuu koko ajan minua ja lapsiani vapaamatkustajiksi vaikka emme siellä edes käy.
Pitkä tarina, mutta kerro miten teidän kävi. Otitteko juristin ja paljon se maksoi?