Onpahan ollut matka. Olen saanut urheilun iloa takaisin ja laulan spontaanisti ja nauran. Aina välillä. Välillä muserrun samoihin ajatuksiin.. sekä exään.
Näin siis kävi, vahvistuin ja voin hyvin ja siinä sitten jotenkin luulin, että no eihän suhde niin huono ollut tai ehkä viat oli pieniä, maailma tuntui itselle mukavalta ja ikävä exää tuntui aidolta rakkaudelta. Nähtiin pari kertaa, riitoja syntyi ja näkemisen jälkeen vetäydyin heti, kun jotain edes pientä negatiivista ilmeni. Koitin käsitellä, miten pääsen kaunasta yli, että voisin aloittaa puhtaalta pöydältä.. No nyt viikonlopun maannut peiton alla ja yöt valvonut viikon ajan, kun sain kivojen hetkien jälkeen taas viestejä.. " Minä en kyllä kehtais sanoa tai tehdä noin" ( olin siis käynyt treffeillä ulkoilemassa, ilman fyysistä kontaktia tai kiinnostusta), hän siis päätti, että hänen päivien keskustelut tinderissä ei ole niin pahoja, kuin minun tunnin kävelyt, mitä ennen viestejä puolisen tuntia. Hän oli uhri, koska on vain silloin kerran käynyt panemassa ja nyt ei ole edes pystynyt näkemään ketään, koska rakastaa minua. Uskonkin tämän, sama tunne oli itsellä mennä treffeille, hän siis mielessäni. Mutta rajan ylitys tuo itsensä tekopyhä nostatus. Tästä en jaksanut lähteä edes väittelemään. Seuraavaksi hän sanoi, ettei ole eron jälkeen koskaan loukannut minua. Olin kyllä hetken, et anteeksi mitä
. Mutta koitin pitää hermoni kurissa ja olin vaan, että ok, minä näen asiat toisin ( tämä syy, miksi tulin lukemaan vanhoja kirjoituksiani, että kuvittelenko, että oliko siellä loukkaavaa vai ei aikaisemmin). Aloin kyllä kirjoittaa romaania hänelle takaisin mutta onneksi deletoin ja vastasin vain lyhyesti. Seuraavaksi viesti oli, että jos jotain on loukannut, niin on aivan VARMA, että kipinä on tullut aina minulta. Tämän jälkeen tajusin heti, että nyt se alkaa. Kaikki mitä aikaisemmin puhuttu vastuusta, on ollut p*skaa. Tässä siis vastuu siirrettiin taas kokonaan minulle. Sama kuin ensimmäisesssä viestissäni tänne, eli tätä " sinä teet minusta tällaisen, sinä olet vastuussa minun sanoista ja teoista ja jos olisit toisenlainen, ei minun tarvitsisi ärsyyntyä".
Lisäksi hän oli loukkaantunut, kun tämä jojoilu jatkuu ja jatkuu. Eli miksi minä vetäydyn ja satutan ja enkö tajua kuinka raastan hänet hengiltä, kun välillä on lämmintä.
No tähän vastasin, että asia taitaa olla niin, etten ole päässyt vanhoista kaunoista yli ja hän on oikeassa, en voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja näkeminen on väärin. Ja näinhän se oikeasti on ja ymmärrän kyllä sen, että se satuttaa (molempia), kun ei kokonaan päästä irti.
Tähän vastaus olikin, että no onhan se mahtavaa nähdä edes hetken sinua. Mietin että mitä ihmettä..
En vastannut mitään ja seuraava yhteydenotto seuraavana päivänä oli, että hänellä sairauden tunne ja nyt kaipaisi etenkin jonkun, joka välittäisi. En vastannut. Laittoi viestin, että ei vakavaa lääkärin mukaan. Sitten seurasi viesti seuraavan päivänä, että tuletko kahville?
Melkoinen hullunmylly muutaman päivän sisään.
En taida ilman apua päästä yli tästä kokonaan. Sorrun aina uudestaan ja uudestaan. Tässä välissä käynyt terapiassa ja sairaslomallekin jouduin akuutin stressireaktion vuoksi. Mieleeni pulpahtelee vieläkin muistoja, mitä edes muistanut.
Nämä suhteet on todella kuin addiktio. Minuun kolahti se, kun kuulin jonkun entisen heroiinin käyttäjän sanoneen että hänelle narsistisesta suhteesta vierottautuminen oli vaikeampaa kuin aineesta. Se kuvaa näiden suhteiden vaikeutta todella hyvin. Älä siis ole itseesi pettynyt, mutta yritä ottaa nyt sellainen suunta missä laitat ja pidät itsesi ykkössijalla. Yksin oleminen tuossa tilanteessa on tosi vaikeaa ja olet todella vahva joka päivä. Se että vastasit vain lyhyesti ja lopulta jätit vastaamatta, vaatii hurjasti tahdonvoimaa. Sitä sinulla siis on! Anna itsellesi myös aikaa ennen kuin alat tapailemaan uusia ihmisiä. Näissä toksisissa suhteissa se toinen ihminen asettuu meidän sisään todella vahvasti, potkien vähän oman itsemme pois meistä. Tuon muuttuminen vie aikaa. Teillä on ollut myös todella todella vahvoja ja hyviä kokemuksia yhdessä. Tuo ristiriitaisuus tekee elämässä eteen päin menemisestä vaikeaa.
