Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.
Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.
Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.
Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Alan olla aivan puhki tähän touhuun mitä olen katsonut jo jonkin aikaa. Tosin luultavasti paljon lyhyemmän aikaa kuin suurinosa.
Oon alkanut saamaan stressistä oireita, ihan fyysisiä. Tämä ilmeisemmin melko yleistä narsistisessa suhteessa?
Lähinnä iho-oireita ja ruokahaluttomuutta on ollut sekä sellaista palantunnetta kurkussa mikä osin vaikeuttaa syömistä myös. Voiko tälläiset oireet johtua tästä?
Haluaisin niin kirjottaa kaikki mitä oon kokenut, mutta oma mieli jotenkin väheksyy näitä ja kyseenalaistan itseäni paljon, että jos hän ei omaakaan narsistisia piirteitä vaan olen itse se hirviö tässä tai, että jos tämä hänen käyttäytymismalli ei olekaan niin paha kuin muilla, että otan asiat itse vain turhan rankasti.
Samoissa oloissa täälläkin. Tilanne mennyt pelkästään huonompaan suuntaan. Ainakin itselläni on meneillään ehkä elämäni yksi huonoimmista jaksoista. Ruoka ei maistu, urheilla jota ennen rakastin ei jaksa, hankala nukkua syvää unta, kavereita ei jaksa eikä kyllä voisikaan nähdä ilman että tulee riitaa, töissä ei jaksa, kotona ei voi olla. Töistä kun tulee, huomaa istuvansa parkkipaikalla ja kerää itseään että pystyy menemään kotiin. Jatkuvaa syyttelyä, epäilyä, mustamaalausta, kiristämistä, uhkailua ja selän takana pelaamista. Kotona luodaan pelon ilmapiiri ja hetkeäkään ei pysty rentoutumaan. Toisaalta itse olen mahdollistanut tämän kaiken toiselle, vastuu on ihan itsellä.
Että vastaus kysymykseesi, kyllä voi tulla fyysistä oiretta.
Oon yrittänyt monesti kirjoittaa, mutta olen joka kerta jättänyt kuitenkin viestin lähettämättä.
En oikein tiedä mitä kirjoittaisin tai mistä aloittaisin kun tuntuu että olisi niin paljon asioita mitkä haluaisin purkaa tänne ja kaipaan niin paljon vertaistukea.
Tämä suhde on erittäin hämmentävä ollut alusta asti ja nykyään tuntuu, että olen todella tietoinen hänen narsistisista piirteistä että tuntuu, että kiinnitän kaikkeen huomiota ja kelaan suhteen alusta tähän päivään ja yhdistelen asioita.
Välillä koen myös oloa, että mä olenkin itse tässä se "hullu" ja aiheuttanut omalla käytöksellä kaiken tämän.
Tiedän, etten ole mutta silti pelottaa että olenkin. On minussa moniakin vikoja varmasti, mutta en tiedä.
Toinen kyllä hyvin usein syyttää minua KAIKESTA ja myöskään hänen mielestä en ymmärrä moniakaan asioita ja mun pitää kokoajan enemmän ja enemmän tehdä asioita ja näyttää hänelle että olen ihan kelpo ihminen.
Suhteen aikana olen myös monesti kuullut ettei "tuollaisen ihmisen" kanssa pysty olemaan yhdessä. Näitä kertoja on monia ja kerran on myös jätetty, mutta kuitenkin palannut takaisin.
Tottakai näistä sanomisista on tullut epävarma olo ja olen välillä kyseenalaistanut, että haluaako hän olla minun kanssani vai ei.
Monesti hän ärsyyntyy tästä ja väittää etten ikinä usko hänen sanomisiin ja joskus tämä menee siihen, että hän sanoo ettei voi kohta olla enää kanssani jos en ikinä usko häntä. Aika hauskaa eikö? Erolla uhkailu tai muuten vaan uhkailu ettei haluta olla ja siitä kun kysyy niin väitetään ettei uskota mutta samassa lauseessa voi uhkailla asialla taas. Todella hämmentävää.
Mä olen ollut kolme vuotta suhteessa, jossa toinen on toistuvasti kävellyt ulos ja ei osaa päättää haluaako olla mun kanssa vai ei.
Täällä toinen ihan loppu.
Ihan aluksi iso halaus tämän keskustelun aloittajalle. Minä lähdin narsistisesta suhteesta reilu vuosi sitten. Parisuhde kesti viisi vuotta. Aluksi olin elämän rakkaus, jonka kanssa harmaannutaan yhdessä. Sitten pikkuhiljaa sumuttamista, tunnekylmyyttä, toisten naisten kanssa flirttailua, julkista nöyryyttämistä ja nimittelyä. Välillä dramaattisia lähtöjä, radiohiljaisuutta, tunnekylmyyttä.
Lopulta kolme väkivaltatilannetta, joista viimeisin ratkaisi pelin. Makasin omassa kodissani peiton alla ja mietin, säilynkö hengissä toista päähän potkimalla.
Ero oli ex-kumppanilleni mahdottomuus. Ensin jatkuvaa viestien lähettämistä ja samoihin paikkoihin ilmestymistä. Sitten mustamaalaamista ja läheisilleni soittelua toistuvasti. Elämäni seuraamista niin, että tein rikosilmoituksen ja kotiin laitettiin turvakamerat. Edelleen vainoamista ja läheisteni elämään tunkeutumista.
Nyt rauhaa on kestänyt puolisentoista kuukautta. Oletan hänen löytäneen uuden uhrin. Itse olen toipunut traumaterapian, Varjo-hankkeen kokeneen työntekijän ja kehollisten rentoutumismenetelmien avulla kutakuinkin sellaiseksi kuin olen. Mutta ikinä en unohda. Vieläkin pelkään varjoja.
Mä erosin viikko sitten, meillä kanssa on/off suhdetta oli takana 2,5 vuotta. Välillä tosiaan ei halunnut seurustella ja käveli pois, sitten tuli takaisin ja hyvä ettei kihloja ehdotellut. Nooh, viikko sitten selvisi, että toinen nainen/naisia ollut koko ajan. Nyt kun jäi kiinni pettämisestä, estin hänet joka paikasta, kun tiedän, että oon liian heikko, jos hän laittaa viestiä niin vastaan hälle kuitenkin. Ja aluksi uskoinkin, kun sanoi, että menee terapiaan, mut tuskin on mennyt eikä enään kiinnosta. Itseni takia mun on pakko laittaa joka kanava kiinni, mistä hän vois mahdollisesti luikerrella takasin. Mutta helppoa ei ole, en saa nukuttua enkä mitään syötyä. Kaikenlisäksi olen ulkomailla vielä 4kk, et terapiaakin pitää odottaa niin kauan ennenkun pääsen takas Suomeen. Ai niin, erityisen rankaksi tämän tekee vielä se, että esiintyi väärällä nimellä koko ajan, vasta viikko sitten tiesin, kuka hän oikeasti on.
Iso halaus täältäkin ketjun aloittajalle ja kaikille jotka ovat käyneet samankaltaisia asioita läpi elämässään.
Itselläni takana 16v liitto joka päättyi noin vuosi sitten. Viimeisiä vuosia värittää toistuva paha olo, eroajatukset ja -yritykset, paluut yhteen, välillä meni paremmin kunnes tultiinkin taas lujaa alas. Voin hyvin samaistua tunteeseen mitä on olla aivan loppu.
Itse tutustuin vasta eron jälkeen enemmän narsismiin ja luin artikkeleita ja kuuntelin podcasteja narsismista ja miten se näkyy parisuhteessa sekä henkisestä väkivallasta ja vasta se sai silmäni avautumaan mistä on ollut kyse. Sanotaan että tieto lisää tuskaa ja minun tapauksessa kävi juuri niin. On toki tärkeää ymmärtää mistä on kyse mutta samalla se oli valtava järkytys itselle. Totaalinen shokki huomata että nämä lukemani artikkelit ja podcastit kertoivat omasta elämästäni. Silmäni avautuivat kaikelle sille mille olin ummistanut silmäni niin monen vuoden ajan, yrittänyt painaa pois mielestä ja unohtaa. Ymmärrys siitä että kaikki mille olin elämäni perustanut olikin vain silmänlumetta oli shokki josta toivun edelleen.
Hylätyksi tulemisen tunne ja varsinkin tunne siitä että en ole riittävän hyvä hallitsevat tunteitani edelleen. Suhtaudun tulevaisuuteen kuitenkin positiivisesti ja uskon että tästä pääsee yli. Olen hakenut ja saanut apua mikä on auttanut suunnattomasti. En voi sanoa olevani "parantunut" vielä enkä tiedä koska se tapahtuu mutta olen matkalla kohti sitä.
Nyt olen myös oppinut asettamaan selkeät rajat ex-vaimolleni mitä tulee hänen käytökseensä minua kohtaan. Mielestäni tämä on ehdottoman tärkeää. Eron jälkeenkin hän pyrki hallitsemaan elämääni ja kun se ei onnistunut alkoi häirintä viestein ja soitoin jotka menivät täysin asiattomuuksiin. Lopulta en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin hakea asiaan apua asianajajalta. Tämä tuntuu nyt tepsineen ja asianajajan yhteydenoton jälkeen hän on (toivottavasti) tajunnut että käytöksellään on seurauksia.
Suosittelen kaikille jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa hakemaan tilanteeseen herkästi apua (vertaistuki, terapia, oikeusapu tilanteen mukaan).
Ketjun aloittajalle vielä kun pohdit kirjoittamista lisää niin kirjoita ihmeessä lisää jos tuntuu siltä. Tunnistan kirjoituksestasi tuon itsesi kyseenalaistamisen ja pohdinnat siitä oletko itse hirviö. Voin taata että et ole. Itselläni oli vuosia ihan samanlaisia ajatuksia, sainhan kuulla jatkuvasti kuinka hirveä ja v-mäinen ihminen olen. Tarpeeksi kauan kun sitä kuulee niin väkisinkin se ajatus hiipii mieleen vaikka se kuinka absurdi ajatus olisikin. Itse syytin itseäni myös siitä että saanut itseäni ymmärretyksi sellaisena kuin olen ja koin olevani jotenkin epäkelpo kun en saanut oikeaa viestiäni perille.
Oikein paljon voimia kaikille jotka luette tätä ja (kaikesta huolimatta) aurinkoista kevättä!
