Tulossa hulluksi

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Belle
Viestit: 47
Liittynyt: 13 Huhti 2019, 21:30

Re: Tulossa hulluksi

Viesti Kirjoittaja Belle »

Uusikuu kirjoitti:
12 Touko 2020, 01:56
Mitä enemmän tietoa etsin narsismista, minua alkaa pelottaa, että olen itse se narsisti. Vaikka tiedän, että kotielämä ei koskaan ollut niin turvallista ja "normaalia" kuin olisi ehkä pitänyt, olen alkanut ymmärtää, että se sai minut käyttäytymään välillä tosi inhottavasti. Minulla oli todella huono itsetunto, vieläkin on, mutta ulkoistin sen kivun arvostelemalla ja kritisoimalla muita, yleensä niitä, jotka eivät olleet kavereitani. Opin kotoa todella ikäviä asioita, olin homofobinen ja snobi. Enää en niin ajattele, onneksi, mutta pelottaa silti kamalasti se mahdollisuus, että olen saattanut vahingossa satuttaa muita täysin tahattomasti ja tietämättä. Tuntuu jopa siltä, että tätä kirjoittaessani hakisin vain sääliä ja yrittäisi peittää omaa narsismiani, vaikka en todellakaan halua tehdä niin! En halua manipuloida, en halua satuttaa ketään, en halua olla passiivis-agressiivinen. Mutta entä jos olenkin? Entä jos yrityksessäni olla parempi ihminen, muutun vain itsekkäämmäksi ja kamalammaksi, että yritänkin vain manipuloida muita ajattelemaan että olen mukava vaikka olen ihan paska? Olen ihan sekaisin näiden tunteiden kanssa...
Tutun kuuloinen ajatuskuvio. Minä olen myöskin tunnistanut paljon narsismia itsessäni, ja välillä tuntuu, että tämäkin jo kääntyy jonkinlaiseksi narsismiksi - haluanko oman huonoudeni tunnustamisen kautta vaan jotain hyvää itselleni lisää? Jos ajattelen, ja varsinkin kerron muillekin (esim. terapeutille), että minulla on näitä narsistisia piirteitä, ja missä kaikessa olen toiminut mielestäni väärin ja narsistisesti, niin sehän tavallaan asettaa kuulijan asemaan, jossa hänen on vakuuteltava, että kyllä sinä olet hyvä ihminen. Välillä joudun näiden ajatusteni kanssa jonkinlaiseen umpikujaan.

Toinen vaihtoehto kuitenkin on, että jokaisessa ihmisessä on narsismia. Osa vaan tunnistaa ja tunnustaa sen paremmin (herkät ja älykkäät ihmiset? - vai puhuuko tuossa taas narsismini?). Ehkä voimme ajatella, ettei meillä ainakaan narsistista persoonallisuushäiriötä ole, koska he eivät tunnusta eivätkä tunnista narsismiaan. He eivät uskalla katsoaan itseään peiliin.

Harmaus
Viestit: 207
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Tulossa hulluksi

Viesti Kirjoittaja Harmaus »

Jokaisessa ihmisessä on narsismia mutta kaikki ihmiset eivät kohtele toisia kuin patologinen narsisti. Olen joskus terapeuttisesti ja hieman huumorilla koettanut miettiä millainen olisin jos olisinkin narsisti. Oon joskus miettinyt tätä "mikä todistaa että toinen ihminen (peili?) on narsisti enkä minä? kumpi on narsistisempi ja koenko tarpeeksi empatiaa analysoidessani toisen käytöstä?".

Sitten kun katson toisten ihmisten käytöstä ja omia tunnereaktioitani sekä ajatuksiani niihin, päädyn aina siihen pisteeseen etten voi todistaa mutta jos käyttäytyisin kuten (tuntemani henkilö X) tai (tuo tuolla usein tekee näin) kokisin olevani narsisti. Ja koenko olevani narsisti nykyisten tekojeni ja valintojeni pohjalta? En, vaan terveen itsekäs ja välillä epäitsekäs joka saattaa jälkeen päin tuntua joko hyvältä tai kaduttaa, riippuen menikö epäitsekkyys sitä tarvitsevalle vai tulinko huijatuksi.

Ja se riittää mulle. Ja toivottavasti myös muille.
Narsismista ollaan levitetty tietoa sukupolvien ajan, sanottu ettei tämä ole hyväksyttävää, mutta vieläkin ollaan siinä pisteessä ettei sille käytännössä tehdä yhtään mitään. Onko tästä siis hyötyä?

Uusikuu
Viestit: 11
Liittynyt: 04 Touko 2020, 20:29

Re: Tulossa hulluksi

Viesti Kirjoittaja Uusikuu »

Etsin koko ajan lisää tietoa narsismista, ja melkein joka kerta nousee aihe traumasta sekä PTSD:stä (traumaperäinen stressihäiriö). Oireet ovat niin nappiin, mutta en muista koskaan kokeneeni mitään erityisen traumaattista? Ylireagoinko vain ja sekoitan samat oireet johonkin toiseen mielenterveyden vaivaan, vai pitäisikö minun ottaa selvää siitä, onko minulla oikeasti jotain mennyttä traumaa, jota mieleni ei vain halua muistaa?

Liina75
Viestit: 12
Liittynyt: 22 Tammi 2020, 16:00

Re: Tulossa hulluksi

Viesti Kirjoittaja Liina75 »

Mulla on nyt kesän aikana olo huonontunut aika lailla ja oon myös miettinyt PTSD:tä, vaikka muistan ainoastaan yhden tilanteen, jonka olen kokenut todella kauhunomaisena. Ylipäätään lapsuuden muistikuvat ovat harvassa. Googlaamalla löytyy tietoa kompleksisesta traumasta, mikä kehittyy lapsuudessa pitkällä aikavälillä. Itse koen kasvaneeni jännitteisessä kodissa, jossa koko ajan oltiin vähän varpaillaan, että koska äiti sättii, piikittelee, torjuu tai vetäytyy moneksi päiväksi johonkin omaan pimeyteensä. Sama tilanne on jatkunut aina tähän asti, vaikka en asukaan enää kotona. Uhka on silti olemassa. Nyt kun olen lukenut koko internetin läpi aiheesta, niin tunnistan, että muutama kuukausi välien poikkilaiton jälkeen aloin elää samaa tilannetta uudelleen. Kuvittelen mielessä niitä sättimisiä tai torjumisia ja elän niissä tunteissa yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä voi olla hyvä päivä jossain välissä jolloin en mieti äitiasioita yhtään, mutta aina ne palaavat. Päällimmäinen tunteeni on valtava viha ja tukahtuminen. On tosi vaikea tunnistaa, mistä näitä flashbackeja tulee tai mikä niitä herättää, vai olenko vain tosi vihainen ja pidän itse yllä jotain uhriutta kertomalla mielessäni tarinoita, jotta saisin perusteen pitää etäisyyttä äidistä. Noh, äitiä muistuttavat henkilöt saavat ainakin aikaan valtavan ahdistuksen tai pelon, jolle en oikein voi mitään. Se kai viitaa flashbackiin, mutta toisaalta voi olla ihan normaalikin reaktio kenelle tahansa.

Vastaa Viestiin