Yksi tarina..

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Hennnna
Viestit: 3
Liittynyt: 19 Huhti 2020, 14:42

Yksi tarina..

Viesti Kirjoittaja Hennnna »

Aloitan tän kopsaamalla oman kirjoitukseni kuuden viiko takaa... Postasin tämän erääseen ryhmään, ja sieltä saamieni kommenttien avulla löysin tänne. En ollut aiemmin edes ajatellut mieheni olevan narsisti... Koska puolentoista vuoden suhteen aikana "huonot ajat" olivat lähinnä hänen alkon alaisena olevana tapahtuneita. Toki ne haukkumiset, lyttäämiset, kaikki olivat varmasti hänen päässään selvinkin päin. Kännissä ne vain aina tuli ulos...

Maaliskuun loppu:
Nyt on Pakko oksentaa tämä paska ulos...ja ajattelin että tämä olis se "suotuisin" paikka. Anteeksi siitä. Tästä tulee PITKÄ. Kirjoitusvirheitä PALJON koska vasen peukku ei toimi kunnolla enkä jaksa välittää. TW tässä kans varmaan on.

Mä en vaan enää jaksa.
N4kk sitten tuli vaihteeksi riita hellun kans hänen alkoholinkäytöstään, mutta päinvastoin kun yleensä, asiaa ei selvitetty viikossa ja jatkettu taas elämää yhdessä, vaan tämä alkosankari otti ja muuttikin ulkomaille.
Kaks kuukautta yritin kaikkeni päästä yli ja harvakseltaan vaan oksensin pahaa oloani häne sähköpostiin.... sitten hän yhtäkkiä 2kkn jälkeen vastasikin. Olin juuri käynyt stalkkaamassa häntä somessa ja huomannut että on löytänyt uuden ja ahdistuin aivan totaalisesti...

Pyysi luokseen. Espanjaan.
Maksoi lennon.
Ja minä menin. Jätin työt, lapset iseille, koira kasvattajalleen ja lähin sinne pelastamaan elämäni rakkaustarinaa.

Viikon olin siellä. Jonkuverran oli puhuttu puhelimessa ennen saapumistani, mutta hyvin pian selvisi että kaikki oli mulle etukäteen kaunisteltu. Yks kokeilukerta kokaiinia olikin todellisuudessa 4-6krt viikossa. 2kkn ajan ollut tapana.
Naisia piti ollut olla 3, joista 2 maksullisia, mutta todellisuudessa oli köyty jokaikinen huorabaari läpi ja nussittu kaikki, ja yhden kanssa jopa sitten hengailtu "vapaillakin" ja pantu ilman kumia ym.
No. En ottanu hyvin. Hajoilin siellä, itkin, en käsittänyt. Mut kaiken piti olla loppu nyt ku mä tulin ja me kuulutaan toisillemme.
Kunnes.
Tämä eräs maksullinen laittoi viestiä: i want you. Ja yhtäkkiä siinä olikin mun mieheni, mun nokan edessä, vieraassa maassa, nuolemassa huoraa. Tekstailemassa tälle ja suunnittelemassa heidän yhteistä tulevaisuutta. -kyllä. Varastin luurin ja luin ja sen päälle hajotin sen samsungkn. Sitten vedin kaikki nukku- ja mielialalääkkeeni ja hajoitin itseni. Sairaalasta päästyäni (tai no karattuani), sukulaiseni osti mulle lipun suomeen ja olin valmis lähtemään nuolemaan haavojani kotisuomeen...
Mutta tämä ihana ¥petollinen rakkaani: hän olikin huomannut että ei voi elää ilman minua ja rukoili että saisi tulla kanssani kotiin. Ja minähän suostuin. Estettiin huora ja yhdessä ilmoitettiin että se on ohi nyt heillä. Mies valitsee minut.

Suomessa päädyimme tulokseen että muutamme ulkomaille yhdessä. Joo, samaan maahan mutta eri kaupunkiin missä tämä ihanainen erotiikan ammattilainen asui.
Lapsille kerrottiin. Itkettiin. Kaikki myytiin. Ihan kaikki. Asunto pois, koira, auto, hevonen. Uusi elämä yhdessä edessä. Jes! Toki minä pelkäsin. Olin epäluottavainen. Halusin nähdä kännykkää. Itkin. Tunsin itseni rumaksi ja you name it: mknähän olen vaan tavallinen suomalainen pullukka. Mitä minussa on rakastettavaa? Tällainen skitso raivoaja joka ei osaa luottaa. Löinkin! Ensi kertaa ikinä ketään! Löin häntä. Tai huitasin. Päähän. Kun kehtas mulle huutaa et mä olen kamala kun en voi vaa unohtaa. Joka toinen romahtamiseni meni "hyvin" hän lohdutti. Vannoi, ei enää ikinä satyta minua. Me selvitään kyllä.
Jokatoinen meni aivan päin persettä.
No. Satutin itseäni myös suomessa. Pahasti. Hermo meni ranteesta poikki. Miesraukka luutusi keittiön lattian kun se lainehti.... Ja minä itkin taas lisää.
Ostettiin lennot, mun hermoleikkauksen jälkeen piti lähteä. Mutta siinähän kävikin niin, että minä en lähtenytkään minnekään.
Ei. Kaksi päivää ennen löhtöä, hän ilmoitti että ei halua mua mukaan, ottaa kaverinsa. Mutta hitsi kun oli mun nimel ne liput! No. Päivää ennen lähtöä, tuli luo kun rukoilin, itkin. rakasti. Minä että kyllä tämä tästä. Aamulla rakasteltiin. Nukahdin. Heräsin. Hän oli kylmä. 2h myöhemmin minä itkin hysteerisesti ja soitin ja vaihdoin hänet päämatkustajaksi lippuihin.
"Ei minun hulluuden kanssa pysty olemaan. Minä en ikinä pääse yli eikä hän jaksa elää syyllisyydessä"
No. Lähtöpöivönä kertoi todellisen (?????) Syyn: huora on raskaana siellä! Soitti. Edelleen rukoilin, otan lapsenkin jos saan hänen kans jatkaa! Ei auttanut. Minua ei haluta enää.
Ai että..... hermoleikkaukseen, vartija oven taakse, osastolle, aamulla psykiatriselle, pakkohoitoon, no ei tarvi.
Voi vittu mä olin hajalla!
Vastaajassa viesti: kaikki on hyvin. Minä rakastan sinua. Niinpä niin....

No, neljä päivää leikkauksesta, lähin pakoon todellisuutta. Pakkasin rinkan ja tulin thaimaahan. Ennen pahinta koronaa siis.
Ajattelin et olen täällä auringossa niin kauan että PÄÄSEN YLI JA UNOHAN. Saatana! Itkin. Laitoin vihaviestejä. Laitoin itkuviestejä. Sain vihaviestejä. Sain haukkumaviestejä. Ja pahimpana: sain huoralta videoita, kuvia, screenshotteja mitä mieheni hälle kirjottanu.. Niitä tuli paljon.

Kolme viikkoa. Sitten olin 5 päivää kirjoittamatta. Ja kirjoitin. Kysyin että nytkö on hyvä? Siellä pornostaran kanssa? Vaikka koko raskaushan paljastui valheeksi, huora veti viinaa ja kokaiinia samanlai ja mies vain uskoi kun hjora sanoi et evauva siitä vahingoitu.. No. Jossaivaiheessa sit kuulemma uskoi. Et kusetusta vain. Maksumiehen halusi huora takaisin.
Mutta niin. Tuli yhteys. Sanoin et jos haluaa, rakastaa. Tulla tänne. Ja se saatana tuli! Ja voi sitä onnea lentokentällä, niitä ekojen päivien onneja! Sitä seksiin ja hymyilyn määrää!
Kunnes. Liikaa alkoa.
Kaikenkaikkiaan nyt yhdessä oltu täällä saatanan helteessä kohta 3vkoa ja minut on heitetty ulos hotellista 4krt. Minä olen hakannut hänen silmät mustiksi kerran, ja sen päälle menny taas nappaan kaikki lääkkeet ja suunnannu rantaan lopettaan itseeni. Josta joku minut nappas. Vei kotiinsa. Puolitajuttomana. Ja heräsin aamulla. Eikä pikkarit ollu enää jalassa. Kyllä, tulin raiskatuksikin siinä sitten.

Hdes riidas Hän hajotti mun puhelimen, osti toki uudenkin.
Ja on pyydetty anteeksi, puolin ja toisin, on rakastettu ja haluttu olla yhes ja kuulutaan yhteen ja diipadaapa.
Nyt on klo täällä kihta 8 aamulla. En oo nukkunu yhtään. Illalla käski mun taas lähtee.
Ja löhin. Passi jöi sinne hotelliin. Kutakuinkin kaiken muun sain mukaan. Löysin hotellin ja tulin tänne. Ja mää en enää jaksa! En vitussakaan, mitenkään enää pysty! Vihaan itteni et must on kaiken tän jälkeen ja takia tulku väkivaltanen! En oo ikinä ollu.
Hänel on paluulentoliput sähköpostissansa. 9.4
Eikä kuulemma ota mua mukaa jos ei yhesä olla.
En jaksa enää. Rakastan, mut eihä täs oo mitää järkeä! Joo, parisuhdeterapiaan ois menty kuha suomeen joskus päästään. Yhes laitettu kaikki taas alusta asti uusiks koska eihä siellä mitään oo ku kaikki myytiin ja annettiin pois.
En pysty mitää nyt. En vittu ees nukkumaan! En olemaa häne kans enkänilman häntä. se on jl nähty. MITÄ SITTEN?

Pyyän et sanokaa jitaki. Jotaki et mä pystyn olee utkemättä ja menemättä sen luo enää. Et mä pystyn lopettaa meä suhteen ihannoinnkn KOSKA ONHAN SE NYT IHA SAATANAN SAIRAS KOKO SUHDE 😥

----- Palasin miehen hotelliin. Tultiin yhdessä suomeen. Toki Dohan lentokentällä hän taas tilttas kännissä....
Suomessa Hänen taloon. Pikkuhiljaa hommattiin tavaraa... Minä hommasin. Viikko kun oki oltu suomessa tuli eka lähtö. Jonka hän yritti estää. Melkein 2h kesti että pääsin pois. Paikat mustelmilla. Yhdessä kohtaa ajattelin etnyt multa henkilähtee kun hän hyllylevyn kanssa hyökkäsi raivoten päälle maatessani maassa... Ei kyönyt sillä kuitenkaan. Ja musta tuntui helpottavalta siinä. Lähtis se henki...loppuis tömä...
No. Kolme yötä olinsiskolla. Sit hän laittoi kuvia unilääkkeistä ja sanii etnyt lähtee. Juoksin sinne, ambulanssi... Ei hän ollutkaan ottanut kuin muutaman...
Pari viikkoa meni ok. Monia riitoja,kun ei voinut ymmärtää mun luottamuspulaa... (Huoran yksi aliasprofiili oli ilmestynyt hänen kavereihinsa tuon kolmen päivän aikana kun olin siskolla) Ei myönnä et olisivatolleet yht.... No. Lupasi pitää puhelimessa äänet päällä. Lupasi mulle jopa face salasanan jos haluan.. No en halunnu. En hakua olla sellainen.
Mutta eine äänet pysyneet päällä. Ja kun mainitsin, niin sota. Oon aivan sairas. Luottamus on löydyttävä pian. Monesti olin löhteä selvinkin päin mutta aina jäin. Kun hän lupasi. Minä lupasin. Olla parempi.

Nyt olen taas siskolla. Haen asuntoa. Kaikki on menny. Olen jättänyt ja taas jo katunut. Haluan takaisin, enkä kuitenkaan halua haluta! Haluan irti! Haluan että saan nähdä iltatähteäni sovitusti, eikä tapaamiset kaadu siihen kun olen itse joutunutlähtemään evakkoon. En halua kuulla kuinka olen hullu ja sairas kun en voi unohtaa huoraa. En halua kuulla enää koskaan kuinka paska olen.

Haluan elämäni takaisin.
Mistä voimia? Miksi sydän ei ymmärrä sitä minkä järki jo ymmärtää?
Miten pysyn päätöksessäni ?

Auttakaa... Te jitka selvinneet..

Uusikuu
Viestit: 10
Liittynyt: 04 Touko 2020, 20:29

Re: Yksi tarina..

Viesti Kirjoittaja Uusikuu »

Hui kauhea, tosi kamalaa, että olet joutunut kestämään tuollaista! En ole ammattilainen, mutta sanoisin, että nyt saman tien katkaisuhoitoon tuosta miehestä. Et enää lue hänestä etkä vastaa viesteihin, poistat kaikki yhteystiedot, ghostaat kokonaan, kaikki mikä vain muistuttaa hänestä, kuvat, lahjat, ihan kaikki roskiin suoraan. Puhdistat itsesi täysin, se on vaikeaa ja sattuu todella paljon, mutta olet jo niin monta kertaa yrittänyt korjata asiat, että tuollaista ihmistä tuskin pystyy enää muuttamaan. Ja mene puhumaan ammattilaiselle, kotipaikkasi lääkäriasemalle ja kerro tarinasi psykiatrille. Pystyt siihen, täällä kaikki tuetaan sua. Hui kauhea, toivottavasti pärjäät, paljon voimia sinne.

Hennnna
Viestit: 3
Liittynyt: 19 Huhti 2020, 14:42

Re: Yksi tarina..

Viesti Kirjoittaja Hennnna »

Olen jo poistanut numeronsa.. Vaihtanut omani. Estänyt enkä ole poistanut estoja...mutta heikkona hetkenä senki teen...
Sähköpostia olen lähettänyt hänelle... Johon on vastannut.
Pahoillaan ollut. Mut ei muuta...ei ole vielä varmaan selvinnyt, eli se lupailu ja rukoilu hänen puoleltaan on viel edes... Kännissä kun on, minä olen ihan pohjasakkaa, en mitään. Eikä halua minua. Selvinpäin alkaa se manipulaatio, itkut. Että palaisin.
Ja mää hullu odotan sitä! Haluan sitä!
Mut en halua haluta!
Suurin ongelma on se et miten MINÄ pysyn irti hänestä. Etten anna ikävälle valtaa ja palaa taas, miljoonannen kerran... Laita sähköposteja kymmentä päivässä...

Oon niin koukussa. Ja kun kaikenmenettänyt hänevuoks, joka toinen hetki tuntuu siltä, että samako tuo olisi sitten palata siihen... Kuin olla yksin. Hajota yksin.

Miksi tämö on nöin vaikdaa??

Vastaa Viestiin