En taipunut

[hellurei]

Työkaveriani, jonka lähin esimies olen, kuvaillaan usein termeillä "äkkipikainen" ja "temperamenttinen". Minusta nuo ovat melkein kehuja hänestä. Niin kiero ja vittumainen työkaveri hänestä hiljalleen kehittyi.

Työkaverin motto oli, että "kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat". Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että muut olivat vääränlaisia ja hän sai olla sellainen kuin oli eli vittumainen ja pahantuulinen. Minä se vasta vääränlainen olin. Kerran sain todella mahtavan tehtävän, missä asiakkaamme pyysivät minua antamaan hänelle palautetta. Palaute ei edes ollut kovin negatiivinen vaan he halusivat vain lisää neuvontaa, kun kokivat saaneensa sitä häneltä liian vähän. Työkaveri räjähti siitä aivan täysin. Ja minulle tietenkin. Olin kertonut asian väärään aikaan (no milloin se olisi pitänyt kertoa??). Ja loppujen lopuksi seuraus palautteen antamisesta oli se, että hän huusi minulle ja haukkui minut, vaikka hän oli se joka oli saanut palautetta. Jippii. Onneksi asiakkaamme eivät ole tyhmiä vaan ovat hiljalleen huomanneet asian todellisen laidan. Työkaverini osaa olla kuin itse aurinko sille päälle sattuessaan, mutta vastapainona yksi piru. Ja aurinkoisia päiviä oli koko ajan vähemmän ja vähemmän.

Työkaverini oli koko ajan jostakin tyytymätön. Ja aina eri mieltä. Koska hän halusi saada ison palkan, hänelle olisi luonnollisesti minun esimiehenä pitänyt yrittää saada mahdollisimman paljon ylityötä. Koska häntä eivät koskeneet samat säännöt kuin muita. Luotin häneen, mutta lopulta huomasin, että hän huijasi työaikakirjanpitoa. Hän merkitsi myös kotimatkat työajaksi. Koska tunteja ei olisi muuten tullut tarpeeksi vaikka aina vakuutteli, että työtä on niin hirveästi.

Hiljalleen alkoi myös kieroilu. Hän alkoi väittämään, että en kuuntele häntä. Todellisuudessa hän ei enää kertonut minulle mitään. Kaikille muille hän kertoi. Osan asioista kyllä ounastelin, mutta ajattelin vain, että ei ole pakko kertoa, jos ei kerran halua. Esimerkiksi, että hän myi talonsa ja osti uuden tilalle. Ja ihan pokkana vaan väitti, että on puhunut siitä minulle. Ei ollut. Tarkoituksena ihan puhtaasti vaan jättää minua ulkopuolelle ja samalla syyllistää valheellisesti siitä, että en kuuntele.

Olen ennenkin työskennellyt hankalan työkaverin kanssa. Silloin minä lähdin, kun työsuhde loppui. Nyt minä päätin, että minä jään. Minä pidän työstäni ja olen siinä vuosien aikana kehittynyt niin, että tunnen sen hallitsevani. Sehän työkaveria varmaan raivostutti myös. Hän ei enää ollutkaan se, joka neuvoi minua. Hän oli vähän aikaa vähän ylemmässä esimiesasemassa, mutta pesti loppui, joten hän joutui palaamaan takaisin tavalliseksi työntekijäksi. Vaikka hän ei sitä ikinä myöntänytkään, hänestä huokui se, että hän uskoi olevansa parempi kuin muut. Varsinkin parempi kuin minä. Hänen esimiespestinsä aikana hän ehti kerätä paljon "vihailijoita". Hänen mielestään piti aina olla kova. Minä taas olen enemmän ystävällisen linjan kannattaja. Hänen aikanaan hallinnossa huudettiin ja oltiin pahalla päällä. Osa alaisista oppi huomaamaan jo jalkaterän asennosta, että milloin ei ole hyvä aika lähestyä pomoa.

Yhden raivarin aikana hän vaahtosi sitä, että kuinka hän ei koskaan saanut minulta kehuja. Ja että hän oli monta kertaa viime aikoina kehunut minua, että minä sitten kehuisin häntä. Kuinka pyyteetöntä! En vielä tänäkään päivänä ole keksinyt, että mistä minun olisi erityisesti pitänyt häntä kehua. Aina vaikeana ja hankalana työkaverina ei ole helppo keksiä kehuja hänelle. Kyllähän hän aina keksi selityksiä sille, miksi on pahalla tuulella. Ei ole pitänyt kunnon kesälomaa (yhtä pitkä loma kuin muillakin), menkat, ei menkkoja, vaihdevuodet, se ja se vaiva. Vittumaisuuttahan voi aina selitellä.

Kaikista pahinta varmaan oli se, että hän huomasi, että minä en ole lähdössä minnekään. Hän oli kuvitellut, että olisin lähiesimiehenä hänen oma marionettinukkensa, jota hän liikuttelee, kuten tahtoo. Tai että lähtisin mukaan tuohon haukkumiseen ja antaisin kuulua suorat sanat. Olen edelleenkin ylpeä itsestäni, että en lähtenyt sille linjalle. Hän käyttäisi sitä varmasti minua vastaan nyt.

Sitten sain itse uuden esimiehen. Edellisen esimiehen kanssa olin yrittänyt joskus ottaa asiaa puheeksi, mutta se kuitattiin vain sillä, että "hänellä nyt on vaan niin paljon töitä". Ennen ensimmäistä palaveria uuden esimiehen kanssa vietin unettoman yön, kun mietin, että kerronko totuuden vai teeskentelenkö kaiken olevan hyvin. Kerroin, että työkaverin kanssa on tosi vaikeaa ja hän on hyvin hankala ihminen. Ja hän uskoi minua! Halleluja! Alaiseni on kohta entinen alaiseni, koska hän siirtyy eri tehtäviin. Ei tule ikävä!

[Harmaus]

Onnea! Ihailtavaa että jaksoit työskennellä kuvailemasi työkaverin kanssa ja pidit työsi vaikeista ajoista huolimatta. Lopulta kärsivällisyys palkittiin ja sait esimiehen joka ymmärsi tilanteen vaikka huonomminkin olisi voinut käydä. En yhtään ihmettele miksei kyseistä työkaveria tehnyt mieli kehua tai sitä miksi työilmapiiri muuttui kireäksi kun kyseinen henkilö sai hetkeksi esimiesaseman. Haukkuminen ja tekosyyt eivät kuulu työpaikalle ja yleisestikin ovat tapoina luotaantyöntäviä, samaten kuin toi jatkuva tyytymättömyys.