Kadotettu elämäni

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
LeylaB
Viestit: 12
Liittynyt: 15 Huhti 2019, 20:34

Kadotettu elämäni

Viesti Kirjoittaja LeylaB »

Jotakin olen aiemmin kirjoittanut omasta tapauksestani. Lyhyesti: olin yhdessä narsistipuolisoni kanssa 30 vuotta. Enkä tajunnut narsismia, luulin kaiken johtuvan siitä kun hän oli masentunut ja hänen traumaattinen lapsuus aiheutti kaiken (siinä olin oikeassa). Kunntajuain hänen narsismin ja aloin nähdä naamion taa, hän dissasi minut ja vaihtoi 16 vuotta nuorempaan naiseen. Erosin ja muutin lasten kanssa pois (nuorin 5v).

Nyt erosta on kulunut 4kk. Ja mieli on maassa. Olen 45v, ylipainoinen ihmisraunio. En ole ikinä harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Tunnen itseni friikiksi. Ja se kun tajuaa, ettei kukaan ole koskaan rakastanut mua, on musertava ajatus. Itse rakastin ja yritin tehdä kaikkeni suhteessa.

Olen saanut paljon viestejä miehiltä ja treffipyyntöjä mutta en uskalla lähteä koska sitten näkevät muutakin kuin vain kasvot. Okei, musta saa kauniita kuvia, mutta vartalo on hirveä. Dieetillä olen ollut aina, nytkin vaan paino ei vaan tipu, pikemminkin nousee.

Ja nyt on tullut tuo seksujutut mieleen. Kaverit jotka on eronneet ovat olleet jo monen kanssa sängyssä. Itse ole edes uskaltanut kahvilla käydä. Ja ajatus siitä että pitäis jakaa niinkin kaunis asia kuin rakastelu jonkun randomtyypin kanssa, tuntuu ihan hirveältä, kadottaisin itseni lopullisesti. Ja tää kaikki on kamalaa vielä siksi kun minä olin aina suhteessa se aktiivinen ja haluava, kyltymätön osapuoli. Mä oon oikeasti ihan hajalla kun kaipaan rakkautta ja läheisyyttä niin paljon vaan itsetunto on romuna. Ja kaikki näkevät mut vahvana naisena. Mt-puolella oon käyny keskustelemassa vaan en pääse terapiaan ja tuollakin käynnit on ihan harvoin enää. Miten tästä suosta pääsee ylös?

Kirsikkamustikka
Viestit: 13
Liittynyt: 18 Helmi 2020, 09:10

Re: Kadotettu elämäni

Viesti Kirjoittaja Kirsikkamustikka »

Hei,

Itsellä about sama aika erosta, kuin sinulla. Minun ohjeeni eron jälkeiseen aikaan itselleni on ollut se, että opettelen rakastamaan itse itseäni, hoivaamaan, lohduttamaan. Joku syy minussa aiheutti sen, että annoin kohdella itseäni huonosti. Ja se pitää parantaa ensin, jos haluan vielä oppia rakastamaan ja saada rakkautta ja hyväksyntää. Sen sijaan, että ryntäisin hakemaan läheisyyttä joltain, käytän aikani ehytymiseen. Luen, lenkkeilen, aloitin ketogeenisen ruokavalion, tutkin miksi lähdin tuohon suhteeseen, suren jne. Mihin sulla on kiire?kiireellä voit "pilata"tulevat suhteesi, jos et rauhassa käy läpi kokemuksiasi. Itse ajattelen, että vuoden päästä olen jo eheämpi, kun käytän ajan hyvin. Tee hyviä valintoja! Se ahdistus on tunne, ja menee pois kun olet sen tunteen kanssa ja hyväksyt sen olemassa olon. Itse mm.kävelen pitkiä lenkkejä äänikirja seuranani, kuuntelen erokirjoja, välillä kevyempääkin.

Punaistajamustaa
Viestit: 10
Liittynyt: 08 Marras 2018, 21:19

Re: Kadotettu elämäni

Viesti Kirjoittaja Punaistajamustaa »

Moikka! Olen samoilla linjoilla kuin Kirsikkamustikka eli ensin sinä ja sitten toinen ihminen. Minä olen 46 ja erosta on aikaa jo enemmän. Olen ehtinyt käydä useilla treffeillä, jotka ovat olleet yleisesti ottaen mukavia kokemuksia. Tämän ikäisellä on usein elämänkokemusta, näkemyksiä ja kiinnostavia asioita kerrottavana, vaikka seksuaalista kipinää ei olisikaan. Treffeillä voi saada toisenlaista itseluottamusta - luottamusta siitä, että on kiinnostava ihmisenä ja lämmin, mukava persoona. Sinulla on paljon annettavaa ja myös vastaanotettavaa muilta ihmisiltä.
Tässä iässä monetkaan miehet eivät ehdota heti seksiä, jollei kyseessä ole salasuhdetta etsivä varattu mies. He hakevat jännitystä ja heidät kannattaa kiertää kaukaa. Aikuinen sinkkumies etenee asioiden kanssa hitaammin. Pelkkä kädestä pitäminen ja pussailu voi olla hyvin jännittävää eikä sen tarvitse johtaa sen pidemmälle. Sitä paitsi miehet pitävät monenlaisia vartaloita viehättävinä.
Mitä tulee itsensä hoitamiseen. Olen todella kaivannut erityisesti sellaista kosketusta, johon ei liity vaatimuksia tai seksuaalista latausta. Senpä takia olen opetellut tekemään itselleni kasvohierontaa, käynyt joogassa, silittänyt kissaani paljon, halannut lapsiani ja käyn kerran kuussa tutulla kosmetologilla, joka tekee töitä ihoni kanssa 1,5h. Hän on minulle erittäin tärkeä henkilö mielenterveyteni kannalta välttämättä edes tajuamatta itse asiaa. Hieroja, kampaaja tai joku muu säännöllinen hoito olisi vastaavaa terapiaa. Suosittelen!
Ota tehtäväksesi hemmotella hiukan itseäsi ja kehu pienistä asioista. Heijasta se hyvä energia ympärillesi. Ne vaatteet voi heittää sitten päältä, kun luottaa itseen, tilanteeseen ja toiseen. Sellainen hetkikin varmasti vielä koittaa. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!

Vastaa Viestiin