En edes halua päästää irti

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Lumiranta
Viestit: 25
Liittynyt: 21 Huhti 2021, 19:49

En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Lumiranta »

Kumppanillani on narsistisia ja epävakaita piirteitä ja olemme olleet pari vuotta syvässä, voimakkaassa, sekä upeassa että maailman kamalimmassa suhteessa, josta hän tasaisin väliajoin on uhannut lähteä pois. Hän jätti minut kuukausi sitten ja romahdin. Palasimme yhteen ja kaksi viikkoa myöhemmin hän erosi taas. Vaikken ole itsetuhoinen, niin olen täysin lamaantunut, ahdistunut ja mieleni pyörittää kaikkea edestakaisin, enkä pärjää ajatusteni kanssa enää yksin. Minulle on määrätty tämän tilanteen takia mielialalääke ahdistukseen ja lisäksi erillinen ahdistuslääke (rauhoittava), mutta nämäkään eivät riitä. Kriisiterapiaa saan tunnin viikossa, joka on aivan liian vähän eikä tunnu auttavan yhtään. Auttaviin puhelimiin soittelen lähes päivittäin, mutta sekin on lähinnä raskasta ja turhaa - aina vastassa uusi henkilö, joten asioita ei oikeasti voi tällä tavalla työstää eteenpäin. Tukiverkkoa ei ole. Eniten toivoisin, että turvallinen ihminen ottaisi minut syliin ja rauhoittelisi, mutta eihän mistään sellaista palvelua saa.

Miten selvitä tästä? Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti ja raivoaa ja on välillä aivan hirveä, mutta joinain päivinä hän on "oma itsensä" eli se alkuaikojen upea, ihana ihminen. Rakastan häntä ja vaikka tiedän, että suhteessa on paljon pielessä ja isoja haavoja, en silti osaa tai edes halua päästää irti. Olen edelleen rakastumisvaiheessa ja sen lisäksi kaiketi läheisriippuvainen. Järjen takominen päähäni ei ole auttanut, tuntuu silti aivan uskomattoman pahalta että asiat ovat menneet tähän pisteeseen.

En enää edes tiedä, uskonko eron mahdollisuuteen vai en. Tai sen lopullisuuteen. Entä jos hän taas vain kiusaakin minua? Jotta olisin kuuliaisempi, varovaisempi, säyseämpi? Varon jo ihan kaikkea ja mielestäni olen antanut hänelle kaikkeni, ja hän silti syyttää minua "elämänsä pilaamisesta" ja siitä etten muka rakastaisi häntä, koska hän keksii kaikesta merkkejä siitä.
Gilda
Viestit: 142
Liittynyt: 19 Huhti 2021, 12:53

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Gilda »

Kuinka tuttua onkaan kertomuksesi, Lumiranta. Tässä pari asiaa, jotka ovat omaa kokemustani irti pääsystä, jota en uskonut koskaan saavuttavani.

Tunnet syvästi. Se on merkki mielen terveydestä. Terve ihminen uskaltaa olla epätoivoinen, etenkin, kun siihen on pätevät syyt.
Kerrot onnen ja tuskan vaihtelevan parisuhteessasi. Tätä oli myös oma todellisuuteni. Elin tietämättäni väkivaltaisessa parisuhteessa 100% jokaisesta päivästäni vuosien ajan, vaikka hyviä jaksoja oli.
Jaksot, joita pidin hyvinä, eivät todellisuudessa sitä olleet. Opin vähitellen, että henkisen ja sanallisen väkivallan jälkeen seuranneet rauhallisemmat ajat olivat yhtä väkivaltaisia kuin ne huonommat.
Hyvät hetket olivat täynnä riehakasta onnea. Taustalla jäyti pelko siitä, koska taas räjähtää. Tarkkailin käytöstäni, nielin kiukkua, jätin sanomatta. Olin stressaantunut, en osannut levätä, yritin peittää huonon oloni, ja kriisin tunnelma tuntui sopivan kumppanille. Aloin huomata että hän vaikenemisellaan suorastaan aiheutti ilmapiirin jännittymisen. Hän hallitsi minua hylkäämisillään ja raivokohtauksillaan niinäkin aikoina jolloin hän niistä pidättyi. Huomasin että muistini alkoi pettää. Aloin tehdä merkintöjä päivyriin hyvistä ja huonoista ajoista. Muuta ei oikeastaan ollutkaan, kuin tuo vuoristorata. Hän lähti kun otin asioita puheeksi. Ja tuli, kun minä itse pyysin. Mitään ei koskaan selvitetty.
Minuun kasvoi kaksi minää, jotka kävivät epätasaista vuoropuhelua. Toinen halusi lopettaa rasittavan näytelmän, ja toinen uskoi ja toivoi ihmettä. Uuvuin, en halunnut erota.
Sain apua vertaistuesta, jossa kuulin, että minun ei tarvitse erota. Minulla on lupa jäädä suhteeseen, jos haluan. Ihana, vapauttava ajatus. Miten järkevää, itse tätä en kuitenkaan ollut huomannut. Tarvitsin ulkopuolisen herättämään minussa tämän ajatuksen: Saan jäädä. Minun ei tarvitse erota.
Sain kerätyksi voimia tuon välirauhan myötä. Kykenin ottamaan vastaan järkevää tietoa väkivaltaisista kumppaneista. Heitä on tutkittu todella paljon. He toimivat ennustettavasti, konemaisesti ja he voivat olla kohtalokkaalla tavalla vaarallisia. Takerruin tuohon tietoon kaksin käsin. Aluksi etsin tietoa vain siitä miten voin jatkaa suhteessa. Tajusin olevani läheis-addikti. Ja addiktithan eivät toivu jatkamalla riippuvutta aiheuttavan aineen nauttimista. Ensimmäinen edellytys addiktiosta toipumiseen on irrottautua fyysisesti addiktoivasta aineesta, miksei siis myös henkilöstä.
Olin hitaasti kypsymässä ajatukseen erosta.
Maminkax5
Viestit: 7
Liittynyt: 07 Helmi 2021, 14:10

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Maminkax5 »

Kannattaa vaikka Youtubesta kuunnella Narsisti vs. Minä ”luentoja” ja muutenkin etsiä tietoa narsismista. Mulla on kestänyt vuosikymmen ymmärtää ettei vika tai syy ole minussa eikä tule sellaista päivää jolloin mun käytökseni kelpaisi narsistille ja saisin siten vakaan parisuhteen. Sinä et ole se sekopää (enkä minä) vaan se sairaudentunnoton kumppani joka saa sun olosi noin kamalaksi. Et sinä rakasta häntä vaan unelmaa täydellisestä hänestä. Mua nämä videot ja tieto asiasta ovat auttaneet ihan valtavasti viime aikoina!
Lumiranta
Viestit: 25
Liittynyt: 21 Huhti 2021, 19:49

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Lumiranta »

Kiitos Gilda ja Maminkax5 viesteistänne. Gilda, minustakin oli helpottavaa kuulla, että minun ei tarvitse erota, jos en halua.
Minä taistelen sen kanssa, että mies jatkuvasti eroaa minusta, eli en edes osaa vaihtaa kulmaa siten, että olisin aktiivinen osapuoli eroamisessa. Pyrin vain selviytymään hylätyksi tulemisesta, silloin kun en ole selviytymässä haukkumisesta ja arvostelusta.

Tai sitten olen äärettömän rakastunut, kun hän hymyileekin hetken kuten ennen, tai pilvissä upean seksin jälkeen. Tai jos hän ylipäätään suostuu tapaamaan minut, eikä ole pahantuulinen.

Eroamisen pelkoani lisää se, että mies on "tosi hyvä eroamaan" - on eronnut elämässään ainakin kymmenen kertaa. Ei hän näin "pitkissä" suhteissa ole viihtynyt, vaikka on jo sen ikäinen, että hänellä voisi hyvin olla vaikkapa aikuisia lapsiakin. Aiemmin hän jätti minut usein noin vuorokaudeksi, kunnes perui puheensa ja oli taas rakastunut. Nyt erot kestävät pidempään. Saatan riutua yksinäisyydessä, epätietoisuudessa ja radiohiljaisuudessa viikkoja. Saan häneltä näinä väliaikoina kuitenkin pieniä, arkisia yhteydenottoja, jotka saavat minut sillä hetkellä uskomaan, että hän palaakin takaisin luokseni, vaikka muuten vain vatvon ja vatvon, mitä tein väärin, miten olisin voinut olla parempi; mietin yksityiskohtia, jotka ollessaan toisin olisivat muuttaneet kaiken jne.
reenis
Viestit: 24
Liittynyt: 16 Tammi 2020, 14:48

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja reenis »

Tarinasi kuulostaa hyvin samaistuttavalta.
Kun pohdit eron mahdollisuutta, niin pidä mielessä, että mies käyttää sinua hyväkseen. Hän tietää tarkalleen mitä tunnet, miten tunnet ja miten reagoit. Ja hänellä ei ole mitään moraalia sillä, etteikö hän käyttäisi sinua ja ohjailisi sinua miten itse haluaa. Ja hän haluaa, että olet hänestä riippuvainen. Mikä onkaan parempi tapa kuin pitää sinut menenttämisen pelossa.

Haluatko menettää hänet vai itsesi? Ehkä olet jo pala palalta menettänyt itseäsi, etkä sitä ihan edes huomaa. Koska olet antanut vähä vähältä periksi omista rajoista. Ajatuksesta, että miten sinua saa kohdella. Mikä on normaalia kohtelua kahden toisistaan välittävän ihmisen välillä.

Mieti kun seuraavan kerran yrität hänen kanssaan keskustella. Onko sinulla oikeasti mahdolisuus sanoa ja puhua? Kuunnellaanko sinua ja vastataanko puheisiisi kuten välittävä ihminen vastaa. Ottaako hän vastuunsa ja myös pitåä siitä kiinni. Että jos hän jostain kantaa vastuun, niin se ei seuraavassa hetkessä käänny jotenkin muun päin, entä mitä hän edellisellä kerralla antoi ymmärtää.

Jos sinulla ei ole mahdollista puhua avoimesti pahasta olosta, niin välittääkö hän sinusta oikeasti? Rakastaako hän sinua, jos sinun tarpeet eivät merkitse hänelle mitään?

Haluatko aidosti olla suhteessa, missä koet ettei sinua kuulla?
Gilda
Viestit: 142
Liittynyt: 19 Huhti 2021, 12:53

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Gilda »

Hyvää tekeviä ajatuksia on tässä ketjussa. Kaikki niin tuttua. Sanottakoon se vielä kerran.

Erosta on jo vuosia. Tuntuu nyt siltä, että kumppani tunsi itsensä, hänen kaikki suhteensa olivat päättyneet. Hän tajusi varmaan että niin tapahtuisi myös minun kanssani. Aiheesta en saanut aikaan mitään keskustelua. Oli elettävä puuhakasta harrastuselämää, jossa mentiin ja tultiin. Aluksi oletin että hän on vain hidas avautumaan. Syvempää tasoa ei koskaan kuitenkaan tullut. Ajattelin, että jos näytän mallia niin hänkin kertoo itsestään. Hän kuunteli hiirenhiljaa. Reagoimatta, ei empatiaa. Outoa.
Suhde toimi vain edellytyksellä, että mitoitin omat tarpeeni hänen tasolleen.
Toki tiesin että on olemassa parantumattomati häiriytyneitä, älyltään normaaleja henkilöitä. Nyt vain en halunnut nähdä totuutta tässä tapauksessa.
Lopulta kuitenkin irti päästäminen minulta onnistui vasta, kun olin tämän näkökulman hyväksynyt.
Saadakseni mielenrauhaa aloin lukea luonnehäiriöistä, mieluiten psykiatrista tekstiä ja uskoin lukemani. Luin samoja helpottaviksi toteamiani tekstejä yhä uudelleen, koska hetkinä, jolloin keskityin tiedon omaksumineen, en tuntenut kipua.
Kumppanissa ei ollut ominaisuuksia, joita olin hänssä näkevinäni. Hänessä oli jotain aivan muuta.
Oli huojentavaa kuukausien myötä ymmärtää, että kumppani toimi kuin ohjelmoitu kone. Hänessä oli muutamia käyttäytymisohjelmia, joita hän hyvin konemaisesti sovelsi minuun. Hän luki minua tottuneesti. Tunteet, raivo ja hymy ja hyperventiloiden tehty sydänkohtaus, olivat ohjelmistossa, joka ilmeniv hämmästyttävänä. Kun tietty esitys ei enää mennyt yleisöön, hän lopetti ja teki jotain muuta.
Oli hyväksyttävä, ettei hänellä ollut mahdollisuutta muuttua.
En kertonut hänelle oivalluksistani. Jaa, no, aivan alkuvaiheessa yhden kerran kirjoitin hänelle kirjeen. Ilmaisin hänelle, että hänen käytöksensä on tietyllä tavalla erikoista. Häntä ei asia liikauttanut. Kummallista. Olin ollut kohtelias ja asiallinen sanoissani. Häntä tosiaan näytti kiinnostavan vain, aionko jatkaa hänen kanssaan kaikista tiedoistani huolimatta. Hän myös näki ettei minun puoleltani ole pelkoa yllätyksistä sillä, pelasin reilusti.
Petyin, ettei keskustelua syntynyt.
En ollut vielä ymmätänyt miten täydellisen kyvytön hän oli välittämään siitä miltä minusta tuntuu. Enkä tajunnut, että ilman hänen vastavuoroisuuttaan, en yksin kykene pitämään suhdetta yllä. Kuta enemmän annoin sitä vähemmän hän puolestaan yritti.
Jatkoin pinnistelemällä, yritin puhutella itseäni rauhoittumaan ja tyytymään.
Kun lohduton totuus hänen kyvyttömyydestään vastavuoroisuuteen alkoi upota ymmärrykseeni, en vieläkään pannut välejä poikki. Ymmärrsin, että äkillinen dramaattinen ero ei kestä, välien täytyy antaa viiletä muulla tavoin. Tajusin että minun piti hetken aikaa teskennellä. Hänen on saatava minun käytöksestäni vihje siitä, että olen menettänyt kiinnostukseni enkä aio jatkaa niin että hänestä tuntuisi viihtyisältä. Välien katkaisu yhtäkkiä olisi hänen tulkintansa mukaan vain merkki siitä että kannattaa yrittää, koska olen suuttunut. Ja suuttumus kertoo luonnehäiriöiselle että hän on tärkeä henkilö suuttujalle.
Halusin tutkia häntä.
Tiesin jo kypsyneeni eroon, mutta en halunnut päästää hänestä irti ihan vielä.

Luulen että hän oli aiemmin ollut suhteissa, joissa nainen on luovuttanut yrittämästä, alistunut toivottomuuteen, mutta silti jatkanut suhdetta ulkonaisten syiden vuoksi. Tai, siksi ettei ole pystynyt eroamaan. Hänelle olisi tällainen järjestely ilmeisesti sopinut minunkin kanssani.

En eronnut ennen kuin hän jätti minut.
Sain voimasuhteiden täyskäännöksen aikaan sitkeällä opiskelulla ja tiedon omaksumisella. Paras tapa päästä eroon NPD
-henkilöstä on aito välinpitämättömyys häntä kohtaan. Huomasin, että aitoa vlinpitämättömyyttä on jättää yhteydenotot kumppaniin tekemättä. Kun hän soittaa, on osattava jättää kaikki merkityksellinen sanomatta. Ei sanaakaan omista suunnitelmista tai mistään järkevästä. Tylsää rupattelua, puheen pulputusta, kun hän soittaa. Ei reagointia kun hän provosoi. Se vaatii hiukan näyttelijän lahjoja. Tapaamista en suosittele.
Kumppanille on annettava mahdollisuus lopettaa puhelu.
Kuukausien video-dieetti, oivallusten kirjoittaminen itselleni vihkoihin (jotka hävitin), kaikki tämä sisäinen työ oli tarpeen että pystyin eroon.

1. En kertonut että tutkin häntä parantumatonta luonnehäiriötä potevana henkilönä. En kertaakaan maininnut sanaa luonnehäiriö tai narsisti tai kertonut hänelle että elämäni ja ajatukseni tuolloin lähes kokonaan täyttivät nuo tutkimukset. Ymmärsin, että tutkimisvaihe on väliaikainen, ja se on vain käytävä läpi. Salaaminen antoi minulle voimaa. Se muodosti turvamuuria ympärilleni. Puhuin asioistani vertaistuessa, ainoastaan.
Sain muitakin käytännön neuvoja.
2. Lisäsin puhelimeeni hänen nimensä eteen kirjaimet 'npd'. Aina kun hän soitti, ei soittaja ollutkaan minulle enää se illuusio, josta en päässyt irti, vaan se, jolla on tuo persoonallisuus, joka aiheutti minussa tuhoa.
3. Toipumista auttoi, että piirsin kuvia. Piirustuksissa hän oli minulle tragikoominen klovni, klovnin asussa, naamio kasvoillaan. Sain konkreettisesti etäisyyttä asiaan, kun silppusin paperit kompostiin.
Lumiranta
Viestit: 25
Liittynyt: 21 Huhti 2021, 19:49

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Lumiranta »

Gilda, minun miesystäväni lienee "haavoittuvainen narsisti", ja hän tekee tällä hetkellä minulle ehkä juuri näin kuin kirjoitat: Ymmärrsin, että äkillinen dramaattinen ero ei kestä, välien täytyy antaa viiletä muulla tavoin. Hän siis haavoittuvien narsistien tapaan ei halua tai voi sitoutua, kaikki on ollut tosi hankalaa mitä tulee yhteisen elämän suunnitteluunkaan, sillä häntä ahdistaa edes puhua aiheesta. Toki aluksi muutaman kuukauden ajan hän puhui naimisiinmenosta, lapsista ja yhteisestä kodista hänen suurimpana toiveenaan, jotta suhteemme pääsi edes kunnolla alkamaan, mutta sen jälkeen olen saanut vain odotella ja ihmetellä, mitä niille kaikille yhteisille tulevaisuudenhaaveille tapahtui. Tällä hetkellä hän yrittää etäännyttää meitä, enkä ole keksinyt miksi, ennen kuin luin kirjoituksesi. Hän on yrittänyt erota monen monta kertaa vihaisena, dramaattisesti.
Gilda
Viestit: 142
Liittynyt: 19 Huhti 2021, 12:53

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Gilda »

Todellakin, Lumiranta & kommentoijat, on kuin samasta henkilöstä puhuisimme. Kuin olisimme saman henkilön kanssa seurustelleet.

Tosi hankalaa eroon pääsy on juuri tällaisesta persoonasta, joka päällisin puolin näyttää olevan läheisyyteen halukas ja kuitenkin pyrkii näyttävin toimin erilleen.
Hän tulee lähellesi kuin kolmivuotias, joka haluaa leikkiä piilosta. Iloinen leikkijä tulee eteesi, herättää huomiosi, ja kun saa sinut katsekontaktiin, juoksee sohvan taakse piiloon. Ei kuitenkaan sen kauemmaksi. Lapsi pettyy, ellet ripeästi keskeytä puuhiasi ja lähde häntä etsimään. Jokainen rakastava vanhempi ymmärtää tätä kieltä ja vastaa siihen pettämättä lapsen odotuksia. Meidät on kasvatettu vastaamaan kunnioittavasti ja myötäeläen toistemme syviin tarpeisiin.
Ajattelen nyt asiat kokeneena, että niin surullista kuin se on, juuri siksi luonnehäiriöinen saa uhristaan otteen. Meidän mielemme terveys ja hyvyys sitovat meidät npd-henkilöön.
Eroon päästäksemme ja itseämme ja läheisiä suojellaksemme meidän täytyy oppia tunnistamaan luonteen parantumaton häiriö, eikä se ole kenestäkään miellyttävä tehtävä.

Itselleni kävi tapaus ongelmasuhteen loppuvaiheessa, jossa kumppanin dramaattisten uloskävelyjen jälkeen en ottanutkaan häneen enää yhteyttä.
Kului parisen kuukautta kunnes hän soitti. Ja miten hän aloittikaan puhelun. Hän sanoi olevansa todella hyvin huolissaan minusta. Miksi? Kun en ollut antanut kuulua itsestäni mitään. Tjaa. Se oli häneltä alentuva lausahdus, johon olisi pitänyt vastata puolustellen ja selitellen, ettei huoleen nyt aihetta varmaankaan ollut.
Vastasin ilahtuneesti vain, ai jaa. Kiva että olit ajatellut...
Sen jälkeen en sanonut mitään. Annoin painostavan hiljaisuuden tulla. Sekunnit olivat pitkiä.
Hänelle selvisi että jokin oli nyt muuttunut. Hänen äänensä kiihtyi hetkessä raivoon uhkauksella, että me vomme kyllä lopettaakin tämän (puhelun) tähän. Sanomatta häneltä tietenkin jäi, ... ellen minä ala käyttäytyä kiltisti altavastaajana kuten ennenkin.
Npd-persoona siis soitti minulle pitkän poissaolonsa jälkeen vain saadakseen sanoa, että me voimme lopettaa puhelun tähän.

Osasin odottaa jotakin tämäntapaista. Asia oli kuvattu eri kertojien suulla tuoreissa tietolähteissäni.
Npd-henkilö tekee kaksi täysin vastakkaista asiaa samanaikaisesti. Hän ottaa yhteyttä vain siksi että voisi katkaista yhteyden. Loogisesti tässä on järkeä. Eihän kannata kotona yksin huutaa seinille, että jätän sinut. Täytyy toki hankkiutua ensin sen henkilön läheisyyteen, ainakin kuuloetäisyydelle, jonka haluaa hylätä. Näin tekijä saa kohdata reaktion, hylätyn pelon ja järkytyksen.
Monikaan ei tätä tarinaa ymmärrä, jollei ole omaa kokemusta näistä persoonista.

Npd-henkilön käytöskuviot ovat sisällöltään juuri edelläkuvattua absurdia ristiriitaa. Muunlaiseen sisältöön hän ei yllä.
Npd-henkilö tekee provokaation, hän toivoo että uhri ryhtyy pitelemään palloa tai kannattelemaan köyden päätä, jota hän aktiivisesti työntää kohti. Tarkoituksena hänellä on luoda tilanne, jossa uhri antaa provosoida itsensä vuorovaikutukseen tarttumalla kiinni ja hyväksymällä asetelma jonka npd tarjoilee.
On varmaankin niin, että tekijä ei täysin ymmärrä miksi näin toimii. Sillä ei itselleni lopulta ollut merkitystä, ymmärsikö, sillä kärsimykseni oli suurta eikä pakonomaisesti malliaan toistava kumppani ollut kykenevä toimimaan toisin.
Tajusin että npd-henkilö on ajautunut ja urautunut tuskan ja ristiriidan kierteeseen.
Hän on pääsemättömissä toimintamallistaan, jossa tietää jo uhriin tutustuessaan mitä tulee tapahtumaan. Irti repäisy uhrista on vääjäämätön pakko npd:lle, sen on aiheutettava uhrille tuskaa, ainakin npd:n on saatava kuvitella näin.
Uhrin tuska, hämmennys ja mielipaha, vaikka edes kuviteltuina asioina, ovat 'ravintoa' jonka avulla luonnehäiriöinen elää.
Lumiranta
Viestit: 25
Liittynyt: 21 Huhti 2021, 19:49

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja Lumiranta »

^ Ihan mielettömän tarpeellinen viesti, kiitos Gilda. Juuri noin minun kumppanini toimii, ja on toiminut! Hän ensin vaatii, että emme olisi missään tekemisissä, sitten kuitenkin itse ottaa yhteyttä valitellen, ettei osaa olla ottamattakaan. Ikään kuin positiivinen asia terveessä mielessä - "olet niin ihana, että haluan olla lähelläsi". Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan heti yhteydenoton alkupuolella, oli se sitten viesti tai puhelu, kumppanini hermostuu ja syyttää minua hänen fiiliksensä pilaamisesta. Että "nyt taas heti ahdistaa kun ollaan tekemisissä", "et sitten saa ehdottaa mitään tapaamista ainakaan, minä kerron haluan tavata, et sinä" jne. Ja itse olen ollut vain ilahtunut yhteydenotosta, kysellyt hyväntuulisena kuulumisia, ehkä jopa rohjennut kysyä hänen tulevista viikkosuunnitelmistaan.
Ja tämä tilanteessa, kun aiemmin olemme jo käytännössä asuneet yhdessä, ennen kuin hän päätti etäännyttää minut olemalla tapaamatta minua enää kuin parin viikon välein, jos silloinkaan. Hänen riitaisat draamaeronsa eivät kai sitten enää toimineet, kun jouduin kärsimään sitä hylätyksi tulemisen tuskaani yksin, ilman että hän oli sitä todistamassa. Tällainen pitkä "ehkä erotaan, ehkä ei" -tyylinen lähestymistapa antaa hänen nähdä, mitä kaikkea lupaan hänelle, miten anelen - ja minähän anelen, koska rakastan, haluan jatkaa yhdessä, toivon hänen "paranemistaan" jne. :cry:
Toisaalta hän on mustamaalannut minua kaikille läheisilleen ja ystävilleen niin, että enää en kai edes teoriassa voi täyttää hänen tarpeitaan statusvaimona, kun nuo läheiset pitävät minua hänen juttujensa perusteella ihan kauheana ihmisenä. Eli eiköhän tämä sen pohjalta eroon pääty, matelin kuinka tahansa. Ellei hänen mielessään hän voi päätyä jonkinlaiseksi sankariksi "pelastettuaan" minut itseltäni -> hän saanut minussa aikaan muutoksen kamalasta ihmisestä ihanaksi puolisokseen?
reenis
Viestit: 24
Liittynyt: 16 Tammi 2020, 14:48

Re: En edes halua päästää irti

Viesti Kirjoittaja reenis »

Ei suoraan aloittajan asiaan liity, mutta oma narsistini joka on viimeksi eilen syyllistänyt minua miten en häntä ole rakastanut kun olen alkanut tapailemaan uutta ihmistä. Kuten syyllistää joka päivä. Hän itse kun on vain minuun rakastunut eikä ketään muuta voisi rakastaa.

Laittoi tänään viestiä miten hän on viime aikoina huomannut että häntäkin voi rakastaa ja hän hymyilee jälleen. Että miten minusta ei ollut häntä rakastamaan.
Ja että syy on minussa.
Hänellä on ollut kuluneen vuoden aikana vähintään 17 naista - osa yhtäaikaa itseni kanssa ja osa siten että syyllisti minua toisen tapailusta eron jälkeen ja miten hän itse ei voisi ketään muuta kuvitellakaan kuin minut ja aneli että palaisimme yhteen. Kuten on yhä anellut. Mutta koskaan ei halua muuttaa omaa käytöstään jos sanon sen olevan minulle ehdoton ehto että hän saisi edes olla kanssani missään tekemisissä.

Tiedän että tämän viestin tarkoitus on saada minut tuntemaan mustasukkaisuutta ja että hän saisi vaikutetta minun tunteisiin. Hän tietää kyllä miten syvästi häntä kohtaan tunnen yhä ja on jatkuvasti tehnyt kaikkensa että saa pidettyä minuun henkistä otetta. Lähinnä henkisen väkivallan keinoin.
Mutta kun hän siinä onnistuu. Saa otteen sieltä kurkusta ja saa mielen ailahtelemaan.
Miettimään että onko itse sittenkin arvioinut väärin
Vastaa Viestiin