Sivu 1/1

Narsisti vai ei? Miksi yli pääseminen on niin vaikeaa?

Lähetetty: 19 Loka 2021, 09:03
Kirjoittaja Nainen32
Miten on niin vaikea uskoa, että toinen saattaisi olla narsisti? Onko muita, jotka tietävät sen sisällään mutta silti vaativat jatkuvaa varmistelua asiaan ja toisten mielipiteitä siitä, ettei mies ole hyväksi? Jotenkin omaan järkeen on kovin vaikea tässä tilanteessa uskoa.
Nopeasti kerrottuna, tutustuminen, tapailu, seurustelu, rakastuminen. Ensimäinen raivokohtaus, ensimäinen haukkuminen, ero ja anteeksi pyytely. Tämä kaikki vain muutaman viikon aikana tutustumisesta.
Ensimäinen viikko oli ihanaa, se taisikin olla ainut kokonainen viikko kun meni hyvin.
Ihastuin mieheen nopeasti ja kun asia selvisi miehelleni, siitä se kaikki alkoi. Olin huora ja käytin huoravaatteita. En kunnioittanut mieheni periaatteita pukeutuessani juoksuhousuihin, joista kuulemma näkyi läpi jos pyllistää. Milloin farkut oli liian kireät ja paidasta erottui liian selvästi rinnat. Kaupasta toin väärää maitoa, enkä huomioinut häntä laisinkaan kun maitoa ostin. Milloin olin harrastanut seksiä lähikaupan myyjän kanssa kun tämä hymyili minulle ja minä vastasin siihen. Toisinaan myös esittelin itseäni pizzerian henkilökunnalle. Saatoinhan minä joskus harrastaa seksiä myös ystäväni miehen kanssa, jos siellä kahvilla kävin. Nämä siis miehen suusta tulleita asioita ja epäilyjä. Ja mainittakoon, epäilyt täysin perättömiä ja käsittämättömiä edes uskoa, miten joku voi epäillä tuollaista. Lopulta mustasukkaisuus ja epäily muuttui niin pahaksi, että fyysinen väkivalta tuli mukaan kuvioihinn. Öisin heitettiin rappukäytävään eikä päästetty sisälle asuntoon, pidettiin mykkäkoulua ja jäätiin kiinni muille naisille viestittelystä.
Nyt tilanne se, että 1,5kk siitä kun lähdin miehen luota pois. Kymmeniä viestejä ja puheluita, mutta vain minun osaltani. Mies ei vaivaudu vastaamaan kuin ehkä yhdellä sanalla, ensimäiseen viestiin ja sitten alkaa totaalinen hiljaisuus. Tämä mies on kuin huumetta minulle, josta en pääse yli vaikka kuinka yritän asiaa miettiä järjellä. Jostain se ahdistus/ikävä/epätoivo aina kumpuaa uudestaan ja laitan viestiä. Ilman vastausta. Nyt 2viikkoa sitten, hain reaktiota kertomalla meneväni treffeille. Mies vastasi heti. Kertoi miten on ollut aivan maassa ja surullinen, ja miten hirveä olen että voin käyttäytyä näin. Hän olisi halunnut perheen ja yhteisen tulevaisuuden ja rakastaa minua eniten maailmassa. Minä kamala ihminen, joka kehtaa mennä treffeille näin nopeasti. Kun kysyin mieheltä, että haluaako tämä erota lopullisesti, ei mies osannut vastata. Vastasi asian vierestä, sanoi ettei tiedä tai selitti kuinka loukattu hän nyt on minun toimestani, että haluaa miettiä asioita rauhassa. Miksei hän vain sano, että tämä oli tässä? Onko mies mielestänne narsisti?

Re: Naraisti vai ei? Miksi yli pääseminen on niin vaikeaa?

Lähetetty: 19 Loka 2021, 17:57
Kirjoittaja Illuusioelämää
Hei.
Kyllähän tuo kertomasi vahvasti viittaa narsistisiin piirteisiin. Itse olen huomannut/oppinut kantapään kautta yhden yhteneväisen piirteen narsistisen parisuhteen uhreilla, josta voi siis jo jollain tasolla tunnistaa ilmiön. Uhrit kysyvät, että onko tämä narsismia, miettivät tuntikausia, että miksi toinen käyttäytyy noin huonosti, kaipaavat kaltoinkohtelijaansa, voivat henkisesti pahoin. Jos uhrilta kysyisi, että hyväksyisikö hän esim parasta ystäväänsä kohdeltavan samoin, niin vastaus olisi varmasti ei. Uhri taantuu narsistisen henkilön koukussa, normaalit rajat hämärtyvät. Myöskin rakastumisen tunne estää näkemästä totuutta. Toisaalta tätä samaa on nähtävissä myös vuosikymmenten pituisissakin parisuhteissa. Mennään narsistisen kumppanin viitoittamaa vuoristorataa, jossa on toivoa, epätoivoa, lamaannusta, toivoa ja ennenkaikkea uhrin syyllistymistä kaikesta siitä, että ei ole koskaan riittävästi ja siltikin uhri voi pitää kumppaniaan vain hankalana ihmisenä, koska hänelle ei ole kukaan kertonut ilmiöstä nimeltä narsismi.