Kuin olisin kuollut sisältäpäin

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Lauranna
Viestit: 2
Liittynyt: 09 Joulu 2021, 18:44

Kuin olisin kuollut sisältäpäin

Viesti Kirjoittaja Lauranna »

Kaikki alkoi vuoden 2020 joulukuussa. Olin vajaan vuoden päivät ehtinyt nauttia elämästä kahdestaan lapseni kanssa. Takana oli raskas kevät ja kesä. Oli turvakotijakso ja parikin muuttoa. Olin silti vapaa. Eräänä joulukuisena iltana, tyttäreni mennessä nukkumaan, selailin Facebookia kuten yleensäkin. Silloin jostain kumman syystä sain mielettömän määrän kaveripyyntöjä vain ja ainoastaan miehiltä. Se oli outoa. Seuraavaksi sain meseviestin exältäni jota en siinä vaiheessa tuntenut. Viestissä luki "Olis kiva oppia tuntemaan sut". Siihen viestiin vastattuani myönteisesti alkoi tiivis yhteydenpito. Liian tiivis näin jälkeenpäin ajateltuna. Viestejä tuli aikaisin aamulla, ihan koko päivän, myöhään yöhön asti. Videopuheluja hän soitteli todella usein. Ajattelin että onpa huomiova mies. Se mikä sai mulla ensimmäisen kerran hälytyskellot soimaan päässä oli se että ennen kuin kertaakaan oltiin edes tavattu, hän sanoi rakastavansa mua. Minä häkeltyneenä tietenkin moisesta. Toinen oli se että ensimmäisellä tapaamiskerralla olin alaovella vastassa. Hän raahasi matkalaukkua mukanaan ja kun pääsi lähelle, samantien tuli iholle. Kysymättä yhtään. Aiempien suhteiden traumat alkoivat nostaa päätään. Ajattelin kuitenkin että kyllä tämä tästä ajallaan rauhottuu. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Maaliskuussa 2021 seurustelua ollessa vajaa 2kk takana, menimme kihloihin ja melkein heti perään muutimme yhteen. Exäni suunnitteli jo häitä ja yhteistä tulevaisuutta hurjalla vauhdilla. Kesällä tuli tunne että onko hänellä noin kova tarve saada mulle pallo jalkaan. Se ahdisti. Heti muuton jälkeen keväällä/kesällä huomasin viettäväni kaiken aikana hänen kanssaan. Ja koko ajan olisi pitänyt olla pa*emassa, muutoin oli mykkäkoulua. Hän myös alkoi rajoittaa kavereitani. Facesta piti poistaa kaikki vanhan elämän kaverit. Kaiken olisi pitänyt olla yhteistä. Salasanoista lähtien. Loppukesästä hän ensimmäisen kerran kilahti mulle aivan syyttä kun katsoin puhelimesta kelloa. Muistan vieläkin ne sanat; "Mitäs v*ttua sä teet puhelimella tähän aikaan?!" Ja kun yritin kertoa että katsoin vain kelloa, alkoi väittämään ja huutamaan että mä salaan jotain ja että mun olisi pitänyt näyttää puhelimesta kaikki viestit, puhelut, sometilit ym. Tuon jälkeen olin todella ahdistunut. Tämä loppuvuosi meni lähes samalla tavalla. Paitsi että olin paljon hiljaisempi, varautuneempi, varpaillaan jatkuvasti, erittäin ahdistunut ja stressaantunut. Lopulta alkoi kroppa hajoamaan. En uskaltanut enää omassa kodissani sisustaa saati siivota, sillä jos sänky oli siirtynyt vähääkään, alkoi huutaminen ja syyttely pettämisestä. Töissä olen ainoa nainen, tästäkin sain mustistelua osakseni paljon. Kaikki oli hyvin vain silloin kun annoin kaiken huomion hänelle ja unohdin itseni täysin. Nyt siihen tuli muutos. Kaiken sen pa*kan jälkeen uskaltauduin lähtemään suhteesta. En uskalla enää suhteeseen alkaa. Ainakaan pitkään aikaan. Mutta kyllä tämä tästä.