Kun narsku anelee takaisin

[Pisara76]

Näin sitten joo käyny.... kuukausien hiljaiselon jlk tyyppi on taas aktivoitunu ja yrittää muhun jälleen yhteyttä. Hänhän on mulla estossa mutta näköjään vastaajaviestit toimii. Estetty nro menee siis suoraan mun vastaajaan ja näin ollen pystyy sinne jättämään viestiä. Soittelee myös salasista nroista mulle. Ja jotenki arvasin, että niinhän hän sitten oli laittanu mulle myös textaria, koska ne löytyi sieltä estetyistä viesteistä.

Tää on nyt sitten kai sitä, kun kutsutaan jälleen kerran rakkauspommitukseksi. Ja täytyy sanoo, et oon kyl ite ollu taas aika hajalla . On tullu viestejä, kuinka paljon hän on mua ajatellu ja pyytelee anteex ja sanoo, että teki mua kohtaan väärin. Syyksi laittaa sen, että on ollu ite niin rikkinäinen ja oma elämä ollu niin umpikujassa. Pyytää, että voidaanko olla edes ystäviä ja pyytelee myös, että voitaisko yrittää vielä uudestaan jne.

Tiedän.. näin ei sais tehdä narskun kohdalla mut tein silti . En ottanu estoista pois mut viestittelin hänen kanssa. Mun viestit oli tulikiven katkusia, joissa toin esille sen, että mua myös sattui, enkä koskaan tule enää päästämään häntä mun lähelle. En aio olla hänelle vaihtoehto, yksi monista naisista tai mitään muutakaan. Sanoin myös, etten usko yhtään ainutta lausetta mitä hän mulle yrittää selittää. Käskin lopettaa ihmissuhteilla pelleilyt jne. Takaraivossa oli koko ajan, että välitän edelleen tyypistä ihan helvetisti mutta koskaan en enää päästä häntä mua satuttamaan. Ja toinen jatkaa anelujaan..... Niin ja se kun mäkin osaan olla oikeesti todella paha suustani ja se keskaria näyttävä bitch ryömii sit väkisin esille, jos tarpeex suututtaa.

Mut mä tiedän... mikään ei koskaan muutu. Kun ei muuttunu aiemminka ni ei mikään nytkään oo toisin. Mut tää fiilis.... tää paska fiilis . Tää järjetön kaipuu ja samalla hirvee vihan tunne jälleen myös se, et toinen anelee ja mä raivoon. Samalla mietin, että oonko sittenki joku vitsi hänelle ja mietin paljon, paljon kaikkia muitaki hänen tarkotusperiä.

On tää melkosta taistelua. Pitää sellasta suojakilpeä yllä, että tyyppi ei koskaan enää pääse mua satuttaan ja samalla peläten löytyykö mun kilvestä sittenki vielä se heikko kohta. Mut yritän olla koko ajan vahva. Ei koskaan enää mun lähelle.

Tää on niinku toinen ampuu rakkausnuolilla ja mä torjun jäisellä kilvellä. Ja tiedän.... osaan olla ihan todella paha suustani tarvittaessa. Se on se mun suojamuuri... se kilpi, joka tulee sillon esille. Sisin on silti taas rikki.

[Dunya]

Voi ei Pisara 76. =(

Älä nyt huonoa omaatuntoa ainakaan kanna siitä jos olet puhunut hänelle kovalla suulla. Ja tiedätkö, tällaisille ihmisille ei ole oikeastaan väliä sillä että mitä sanoo. Heille se, että toinen ylipäätään reagoi, on se juttu. He hakevat peiliä. Sitä että näkevät että heillä on vielä merkitystä. He myös kääntävät vaikka haukkumaviestit muotoon "oo se rakastaa mua vielä, muuten se ei vastaisi näin pontevasti".

Se, että tulee kaipuu, ihan huutava ikäväkin toista kohtaan, on normaalia. Onhan siellä ollut isoja tunteita sinun puoleltasi aikaisemmin. Ja mieltä hämää se, kun näiden ihmisten kanssa ei koskaan saa mitään järjellistä suhteen lopetusta. Aina jää jotenkin sekava fiilis ja pohtii ja pyörittelee että mitä tässä oikeasti tapahtuikaan. Ja se kuuluisa toivo.

Nämä suhteet addiktoi. Se kun toisesta kuuluu jotain, herättää meissä sen addiktion. Tämä voi kuulostaa kamalalta mutta näin se on hyvä ajatella. Anna lupa sille kamalalle ololle mikä sulla nyt on ja se menee kyllä pois. Se on nyt hetken vieraanasi ja häviää kyllä.

Se, että hän kaiken tekemänsä paskan jälkeen KEHTAA lähestyä houkuttelevilla viesteillä, kertoo vain siitä että hänellä ei ole moraalia, katumusta eikä minkäänlaisia rajoja. Eikä toisen kunnioitusta.

Jos tekee tiukkaa, kirjoita itsellesi vaikka ylös 5 kamalinta asiaa jotka koit hänen kanssaan. 5 pahinta haukkumasanaa jotka hän sanoi sulle. 5 toivomusta joita toivot itsellesi kun katsot tulevaisuuteen.

[Pisara76]

Voi ei Pisara 76. =(

Älä nyt huonoa omaatuntoa ainakaan kanna siitä jos olet puhunut hänelle kovalla suulla. Ja tiedätkö, tällaisille ihmisille ei ole oikeastaan väliä sillä että mitä sanoo. Heille se, että toinen ylipäätään reagoi, on se juttu. He hakevat peiliä. Sitä että näkevät että heillä on vielä merkitystä. He myös kääntävät vaikka haukkumaviestit muotoon "oo se rakastaa mua vielä, muuten se ei vastaisi näin pontevasti".

Se, että tulee kaipuu, ihan huutava ikäväkin toista kohtaan, on normaalia. Onhan siellä ollut isoja tunteita sinun puoleltasi aikaisemmin. Ja mieltä hämää se, kun näiden ihmisten kanssa ei koskaan saa mitään järjellistä suhteen lopetusta. Aina jää jotenkin sekava fiilis ja pohtii ja pyörittelee että mitä tässä oikeasti tapahtuikaan. Ja se kuuluisa toivo.

Nämä suhteet addiktoi. Se kun toisesta kuuluu jotain, herättää meissä sen addiktion. Tämä voi kuulostaa kamalalta mutta näin se on hyvä ajatella. Anna lupa sille kamalalle ololle mikä sulla nyt on ja se menee kyllä pois. Se on nyt hetken vieraanasi ja häviää kyllä.

Se, että hän kaiken tekemänsä paskan jälkeen KEHTAA lähestyä houkuttelevilla viesteillä, kertoo vain siitä että hänellä ei ole moraalia, katumusta eikä minkäänlaisia rajoja. Eikä toisen kunnioitusta.

Jos tekee tiukkaa, kirjoita itsellesi vaikka ylös 5 kamalinta asiaa jotka koit hänen kanssaan. 5 pahinta haukkumasanaa jotka hän sanoi sulle. 5 toivomusta joita toivot itsellesi kun katsot tulevaisuuteen.

Kiitos ihanasta viestistä . Mä yritän myös koko ajan ajatella, että mä oon sairaan persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa tekemisissä ja tää vaan tulee olemaan mulla todella pitkä prosessi. Ehkä se siis hiukan helpottaa itseni hyväksymistä tässä asiassa. Jopa sitä, että mulla on oikeus olla vihainen ja vihata kyseistä ihmistä. Kai tää täst joskus helpottaa. Onnex mul on työ, joka tuo mulle muuta ajateltavaa ja onnex mul on myös ystäviä, jotka tietää mistä mä puhun, kun kokeneet samaa.

[reenis]

Pahoittelut jos olet jo päässyt kirjoittamastasi ihmisestä yli ja vastaan näin paljon myöhässä tähän aloittamaasi keskusteluun.

Tuli vain niin vahva dejavu-tunne tuota lukiessa.
Ihan kuin olisit kertonut minun elämästä.
Hämmentävää miten jotku ihmiset voikin käyttäytyä noin järkyttävän samankaltaisesti. Ihan kuin olisi yksi ja sama ihminen.

Minun suhde narsistiin on ollut juurikin tuollainen.
Ihanuutta ja ylistystä, mitä seuraa ohjailu, alistaminen, syyllistäminen mielivaltaisesti, valehtelu, pettäminen, painostaminen, uhkailu.. Jos uskaltauduin puolustautumaan tai jopa ottamaan etäisyyttä, miten sävy yhtäkkiä muuttui loputtomaksi siirapiksi ja ylitsevuotavaksi rakkauspommitukseksi ja krokotiilin kyyneliksi.
Miten hänellä olikin huono olla tai huono hetki ja miten mieletön olen jos annan tämän kerran anteeksi. Miten hetken on taas ihanaa, mitä seuraa jalustalle nostamisen jälkeen taas maahan polkeminen.

Ja miten hiton taivavasti voi ihminen saada uskomaan itseään. Tuntemaan sääliä, tuntemaan myötätuntoa, tuntemaan syyllisyyttä. Uskomaan, että menneet on menneitä ja nyt tällä kertaa hän on todella muuttunut ja tarkoittaa sitä.

Toivon sydämestä että olet saanut pidettyä itsesi erossa kertomastasi ihmisestä

[Pisara76]

Pahoittelut jos olet jo päässyt kirjoittamastasi ihmisestä yli ja vastaan näin paljon myöhässä tähän aloittamaasi keskusteluun.

Tuli vain niin vahva dejavu-tunne tuota lukiessa.
Ihan kuin olisit kertonut minun elämästä.
Hämmentävää miten jotku ihmiset voikin käyttäytyä noin järkyttävän samankaltaisesti. Ihan kuin olisi yksi ja sama ihminen.

Minun suhde narsistiin on ollut juurikin tuollainen.
Ihanuutta ja ylistystä, mitä seuraa ohjailu, alistaminen, syyllistäminen mielivaltaisesti, valehtelu, pettäminen, painostaminen, uhkailu.. Jos uskaltauduin puolustautumaan tai jopa ottamaan etäisyyttä, miten sävy yhtäkkiä muuttui loputtomaksi siirapiksi ja ylitsevuotavaksi rakkauspommitukseksi ja krokotiilin kyyneliksi.
Miten hänellä olikin huono olla tai huono hetki ja miten mieletön olen jos annan tämän kerran anteeksi. Miten hetken on taas ihanaa, mitä seuraa jalustalle nostamisen jälkeen taas maahan polkeminen.

Ja miten hiton taivavasti voi ihminen saada uskomaan itseään. Tuntemaan sääliä, tuntemaan myötätuntoa, tuntemaan syyllisyyttä. Uskomaan, että menneet on menneitä ja nyt tällä kertaa hän on todella muuttunut ja tarkoittaa sitä.

Toivon sydämestä että olet saanut pidettyä itsesi erossa kertomastasi ihmisestä

En mä vielä täysin oo päässy yli mut pääsemässä kyllä yli. Tällä hetkellä tunnen lähinnä sääliä häntä kohtaan. Säälin sitä, että hän ei ite nää omia ongelmiaan, eikä hae apua elämäänsä.

Hän yrittää muhun edelleen yhteyttä. Ottaa yhteyttä aina, kun hänellä menee paskasti ja tällä hetkellä hänellä näyttää menevän erittäin paskasti. Surullista, että ihminen, jolla on selvästi elämänhallinnallisia ongelmia ja addiktioita elämässään ei nää, että elämä olis paljon parempaa, ku hankkis apua.

Tavallaan narskut haluaakin, että heitä säälitään mut siihen koukkuun ei saa langeta ja ottaa narskua takasin elämäänsä. Jos antaa hukkuvalle narskulle oljenkorren ni se on melko varmaa, että voi hukkua ite myös mukana. Siihen ei kannata kenenkään lähteä. Toki helpommin sanottu, kuin tehty mut narskuista on mahdollisuus päästä kuivillekin, vaikka sen oljenkorren on ehtiny antaakki muutaman kerran.

Ite uskon, että narskun sisällä on rikkinäinen persoona, joka on rakentanu suojakseen feikkielämän mistä ei suostu luopumaan millään keinolla. Heillähän romahtaa maailma, jos feikkielämä sortuu, koska oikee maailma ja elämä on heille liian rankkaa.

Ja tosiaan... narskuissa on niin paljon samaa, että varmasti monista jutuista tulee esille, että ihan niinku omaa tarinaa lukis. Eikä se ole mahdotonta, etteikö täälläkin palstalla saattais kirjotella myös saman henkilön ehkä useammatkin uhrit.

[Salattusuru]

Siis ihan täsmälleen kuten mun elämästä heti kun sain jotenkin sisäistettyä kaiken ja päästin irti eikös alkanutkin se takaisin anelu ja minä lankesinnyt yhtä vuoristorataa ja aivan hajalla...

[Pisara76]

Siis ihan täsmälleen kuten mun elämästä heti kun sain jotenkin sisäistettyä kaiken ja päästin irti eikös alkanutkin se takaisin anelu ja minä lankesinnyt yhtä vuoristorataa ja aivan hajalla...

Niin se kävi mullekin sillon joskus, että lankesin. Nyt en oo ollu 1,5 vuoteen enää hänen kanssa tekemisissä. Tiedän myös, että hänellä taitaa olla jo uus mut silti pyrkii edelleen yhteyksiin mun kanssa. Viimex tuntui jopa apua anelevan. Mun tulkinta on se, että kun hänellä menee nykyisen kanssa perseelleen ni sit anelee mua takas elämäänsä. Ja tietysti se sit pännii häntä lujaa, kun mä en enää suostu olemaan tekemisissä ja ignooraan häntä hyvin paljon myös.

Ei se irti päästäminen oo helppoo mut ite aattelen jo tässä vaiheessa, että jos vielä antaisin mahdollisuuden ni pettäisin itteni ja mun ystävät niin lujaa, koska oon niin paljon mun ystäville puhunu ja sanonu, ettei ikinä koskaan enää yhtään mitään hänen kanssa. Mä oisin ihan kahjo, jos vielä sotkeutuisin ja oisin varmaan sitä mun ystävienki mielestä. Tuntuu siis siltä, että järki alkaa pikkuhiljaa voittamaan ne tunteet.

Nää on just sellasii asioita, et nää vaatii tosi paljon käsittelyy omassa päässä. Sitä, että miettii mitä ihan oikeesti haluaa ite. Ja just se tiedostaminen, et narsku ei muutu. Ei vaikka sen miljoonannen kerran lupaa muuttuvansa ni ei se muutu. Ja vaikka lähteminen voi tuntuu tosi pahalta ni se on parasta mitä itelleen voi tehdä .

[reenis]

Ihan samoja havaintoja itsekin tehneenä. Välillä käytös ylimielistä ja ignooraavaa. Tällöin minusta tuntuu, että hänellä on joku nainen kierroksessa. Ja yhtäkkiä käytös taas muuttuu anelevaksi ja anteeksipyyteleväksi rakkauspommitukseksi. Tällöin oletan, että hänet on dumpattu.

Sama juttu täällä. Käytös muuttui taas loppukesästä ylitsevuotavaksi pommitukseksi ja takaisin aneluksi.

Se itseä ihmetyttää, että miten kerta toisensa jälkeen sitä aina sen pommituksen keskellä unohtaa sen kaiken mitä on ollut. Ja alkaa uskomaan, että nyt se on varmaan muuttunut ja ymmärtänyt kaiken kuten sanoo. Kunnes tuleekin taas tilanne, että en alistu painostuksen alla ja siitä roihahtaa väkivallan ketju.

[Laventeli]

Piti kokea noin 1000 kertaa, että exän käytös ei tule muuttumaan i k i n ä, enkä ole missään kontaktissa enää i k i n ä, sitten vasta pääsin elämässäni eteenpäin. Toki se vaati muuton, työpaikan vaihdon, terapian, lääkitystä, somesta poistumisen jne, mutta elämä alkanut hahmottumaan uudestaan. Kävin ihan pohjalla. Näissä toksisissa suhteissa kumppanin koko oma persoona sullotaan johonkin ylipieneen kuutioon ja pikkuhiljaa tuo kuutio vain kutistuu entisestään ja kaikki mahdolliset uloskäynnit suljetaan. Ja valot sammuu. Joku pieni happirako jätetään, että juuri ja juuri pysyttelee uhri elossa. Valoa näkyy vain pieni säde satunnaisesti. Näin minä koin tuon suhteen, jälkikäteen analysoiden.

[Siivillä]

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei kannata ottaa takaisin. Juu hän lupasi muuttua. Kapakkakierrokset naisten perässä sai nyt riittää ja hän on vain yhden naisen mies. Kun sai minut muuttamaan saman katon alle, niin jaksoi esittää sitä roolia 1kk sitten alkoi taas kapakkajuoksut ja minua epäiltiin taas käyneen vieraissa. Lopulta 4kk jälkeen jätin hänet uudelleen ja muutin pois. Kuukauden päästä hänen kotiin muutti yh-äiti kolmen lapsen kanssa. Kyllä mua hieman jo huimasi miehen meno. Se suhde ei tainnut kestää vuottakaan ja sain jälleen viestiä, että voitsisko tavata... Sanoin ettei voida. No miksi ei? Ihan siksi että mun elämässä on nyt kaikki hyvin ja en halua enää pilata hakkaaja-kiusaajan takia sitä. Tää suhde loppui 1998 ja paras päätös ikinä!