Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
mmt
Viestit: 11
Liittynyt: 06 Elo 2022, 08:54

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja mmt »

Hei taas, kiitos jälleen vastauksistanne. Mustasukkaisuus oli näkyvin ja kärkkäin asia, mitä suhteessa oli. Oli kyllä muutakin, jotenkin nyt kun etäisyyttä, niin tekee pahaa ajatella, kun tajuaa, mitä kaikkea olikaan ja miten montaa eri keinoa loppujen lopuksi oli käytössä. Tosiaan hän siis itse teki sitä, en edes muista monta kertaa tänä vuonna, että "jätä mut rauhaan" ja "sinun kaltaisesi kanssa ei kukaan..." jne.
Tunnistan samaa Dunya kirjoituksestasi, jotenkin osasit sanoittaa sitä outoa tunnettani. Tosiaankin, ihan siltä tuntuu, kuin näkisin oman maailmani hänen silmin tai ajatuksin. Tai jotenkin, että hän olisi kokoajan vierelläni ja kirjoittaisi ylös epäkohtia. En tiedä, vaikea sanoittaa.
En esimerkiksi pettänyt häntä, mutta olen löytänyt itseni ajattelemasta järjen vastaisesti, että petinkö kuitenkin häntä. Jos ystävällisesti puhun jollekin miehelle, siis viattomasti, niin olo, että no niin, tässä nähdään, miten petollinen olenkaan. Vaikka tiedän, etten ole.

Hän on ilmestynyt pihaani odottamaan, kun olin viihteellä riidan aikana, kerroin että olen menossa kotia. Hän on ensin haukkuen jättänyt minut ja tullut sitten muutaman päivän päästä yllättäen vastaan baarissa, lähdin pois ja vastasin viestiin, jonka laittoi perään, että en halua nähdä. Hän ilmestyi seuraavaan baariin. Jouduin kohtaamaan hänet ja tiukasti sanoin, että ei ja että nyt riittää. En edes tiedä, miten sinne osasi tulla. Seuraavana päivänä hän ilmoitti, ettei kukaan ole koskaan sanonut hänelle niin pahasti, että olen julmin ihminen, ketä koskaan tavannut. Hän on jättänyt minut, koska en ole vastannut heti hänen viestiin, kun on nähnyt minut "paikalla". Jonkun eron aikana, kun en vastannut ja juttelin tyttäreni kanssa, aloin oikeasti kuvakaappauksilla todistamaan, että juttelen tyttäreni kanssa. Jälkikäteen tietysti aivan typerää, eihän minun eron jälkeen tarvitsisi olla tavoitettavissa edes heti. Kertomassa ja todistamassa, ettei ole ketään muuta, sehän häntä kiinnosti. Ehkä tämä vainoharhaisuuteni johtuu näistä, en tiedä.

Tänään hän laittoi tekstarin, missä kertoi rakastavansa ja ikävöivänsä. En tiedä, liittyykö ajankohta siihen, että on perjantai ja olisiko pelko, että olisin lähdössä viihteelle ja voisin tavata miehen.
Tuntuu hirveän vaikealta myöntää, ettei rakkautta tainnut oikeasti koskaan ollakaan, en jotenkin suostu edes sitä ajattelemaan tosissani, niin paljon oli kaikkea hyvää.
En vastannut hänelle mitään, mikä tuntuu todella kylmältä ja vastoin sitä omaa minääni. Menin ahdistuksen kanssa taistellen kuitenkin elokuviin, yksin. Puolen välin jälkeen pystyin uppoutumaan elokuvaan ja tunnelmoimaan päähenkilön elämää. Pidän tätä isona voittona itselleni ja miten hyvältä se tuntuikaan. ( Ja tämä hyvä hetki jollain tapaa olisi ihana päästä exälle kertomaan, koska hän kehuisi ja olisi minusta ylpeä. Kunnes..)
Dunya
Viestit: 126
Liittynyt: 26 Joulu 2021, 08:45

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja Dunya »

Mmt, sinä olit hänelle hyvä lähde. Annoit hänelle uskollisuutta, rakkautta, energiaasi, aikaasi, huolenpitoasi. Eihän hän halua olla tätä ilman. Ja kyllä narsistitkin tuntevat tunteita. He tuntevat myös rakkautta. Mutta se mitä rakkaus on heille, on jotain miten moni muu ei sen alle kirjoittaisi. Se on omistamista, se on epäilyä, pelkoa, ottamista hyvällä tai pahalla, keinoja käyttämättä. He antavat, mutta päätyvät aina saamapuolelle. Se mitä minun tapaukseni kuvaili, että mitä hän minulta, elämänsä rakkaudelta odottaa, oli monin tavoin samaa kuin äidin rakkaus. Rakkautta ilman ehtoja, että pysyn uskollisena ja parhaani yrittäen hänen vierellään vaikka hän tekisi millaisia sikajuttuja minulle. Että en ikinä jättäisi häntä. (Mutta hän saa käyttäytyä ja tehdä mitä haluaa.)

Narsisti tarvitsee peilin. Ilman tätä hän kokee ettei häntä oikein ole olemassakaan. Me olemme niitä peilejä. Hänelle mikä tahansa vastaus on toivottu. Se, ettei reagoi millään tavalla, se että kohtelee kuin ilmaa, on heille pahinta.
reenis
Viestit: 23
Liittynyt: 16 Tammi 2020, 14:48

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja reenis »

mmt kirjoitti: 02 Syys 2022, 16:26 Kiitos vastauksista.

Niinhän siinä kävi, terapeuttini ohjeista välittämättä palasin viettämään ihania yhteisiä hetkiä ja kertomaan, että rakastan. Ja sitten.. Sain kuulla taas ,kuinka paha olen. Tällä kertaa mustasukkaisuus sai hänet raivostumaan, syynä, että minulla on miespuolinen ystävä ( ollut koko meidän suhteen ajan, viimeksi nähnyt yli vuosi sitten), jonka hän oli nähnyt baarissa "kourivan kaikkia, miehiä ja naisia" ja arvosteli sitten minuakin samalla, että miten sellaisen ihmisen kaveri olen ja tietysti hänestä tämä henkilö kourii minuakin ja minähän tietysti sitä haluan. Tai tuosta se lähti ja sitten olikin pitkä pitkä jankkaus kaikesta muustakin ja pettämisepäilyt, että panemassa olen käynyt erojen välillä ( kun itse on jättänyt muutaman kerran ja vaikka itse ollut tinderissä ja baareissa jne.) Poistuessani paikalta, jankkaus jatkui viestein. " En halua olla tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä" välissä lisää epäilyä, välissä myös, että sovitaan ja kun en 10minuuttin vastannut, niin " jätä mut jo vittu rauhaan".
Ja nyt, minä jätin! Tässä kohtaa annan aplodit itselleni, viikko kohta takana.

Oloni on jollain tapaa helpottunut, ajatuksesta, ettei kukaan enää arvostele, nöyryytä tai syytä minua kovin sanoin.
Mutta minulla on kokoajan syyllinen olo, koska mietin, että nyt olen se paha ja kylmä.

Sitä haluaisin kysyä, onko teillä muilla eron jälkeen ollut sellainen ihmeellinen ahdistava olo, että hän tulisi vastaan jostain kulman takaa, tai jopa, että hän näkisi sinut kokoajan, mitä teet, vaikka järjellä ajateltuna häntä tuskin kiinnostaa tai edes voisi olla samassa paikassa, esim. keskellä metsää. Tämä tuntuu jotenkin pelottavalta ja absurdilta, enkä tiedä, mitä tämä on, jotain vainoharhaisuutta, mutta miksi?
Tämä olo tulee myös esimerkiksi, kun autossa huomasin laulavani ääneen ja olo oli jotenkin hyvä. Sitten iski ajatus, että mitä jos hän näkee. Onko tämä ihan epänormaalia, vai onko joku kokenut samoin? Tämä on tullut minulla myös ennenkin erojemme jälkeen, saatoin ystäväni (naisen) kanssa ulkoillessa jopa vilkuilla ympärilleni, että missä hän on.

Väkivaltaa suhteessa ei koskaan ollut, en voi tätä siis selittää myöskään pelolla, että hän tulisi pahoinpitelemään minut, enkä yhtään usko, että hän pystyisi ikinä niin tekemään.
Olan yli vilkuilua ja jatkuvaa pelkoa seuraamisesta kesti ainakin itselläni pitkän aikaa. Toki ollessani suhteessa, tämä henkilö saattoi seurata minua töiden jälkeen, parkkipaikallani tms, että siitä oli jo jäänytkin hyvin vahva kokemus. Nyt pari vuotta suhteen päätyttyä olen huomannut alkaneeni jossain määrin rentoutumaan. Välillä yhäkin tulee takaumia, olan yli vilkuilua ja syyllisyyttä, mutta se ei ole enää yhtä vahvaa ja joka päiväistä kuin ennen.

Ja väkivaltaa on niin moni muukin kuin pelkkä lyöminen. Ei ole lainkaan epänormaalia, että tunnet pelkoa, vaikka et kuvittelisi joutuvasi fyysisesti pahoinpidellyksi. Pelon tekee se henkinen väkivalta millä vallan käyttäjä on sinut ehdollistanut tottelemaan ja alistumaan. Luopumaan itsestäsi. Se ei vaadi yhtäkään lyöntiyritystä, vaan pieniä sanoja, eleitä, viestejä toistuvasti. Ja yleensä nämä muuttuvat vaativimmiksi ja suoraviivaisemmiksi ajan kuluessa, mutta et enää niitä huomaa, kun käytöksestä on tullut jo uusi normaali.

Voimia ja tsemppiä omalla uudella tiellä etenemiseen.
mmt
Viestit: 11
Liittynyt: 06 Elo 2022, 08:54

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja mmt »

Moi taas,

Aikaa on kulunut ja viime viikolla sen oudon ahdistuksen alta itkin ensimmäistä kertaa, edes hetken. Lisäksi tällä viikolla tunsin vihaa, itsekseni ääneen manasin ja fyysisesti raivokas olo. Eli toisin sanoen olen alkanut tuntemaan "normaaleja" eroon liittyviä tunteita. Mieleeni tulvii milloin missäkin hetkiä suhteesta ja mieleni on täynnä kysymyksiä. Pääosin ajatukset ovat positiivisia, jolloin ikävä on armoton. Fyysinen, repivä ikävä. Tuntuu, etten halua olla ilman häntä, mitä edes olen ilman häntä. Toisaalta kuitenkin olen nukkunut hyvin ja urheillut ja nauranut rentoutuneesti. Huomaan, kun saan sen vihan tai sellaisen "kyllä se tästä"- olon, niin sitä seuraa se kovin ikävä. En halua mitään, en ketään muuta. Jollain tapaa ajattelen, että me palaamme yhteen, kuulumme yhteen, tulisiko minun vain keskittyä itseeni ja odottaa, että hänen terapia alkaa, jos hän edes meni sinne.
Mutta oli ajatuksen sävy mikä tahansa, hän on mielessäni aivan kokoajan. Enkä edes tiedä mitä hänestä oikeasti ajattelen, hän on mielessä jatkuvasti.
Eilen illalla mietin, onko tämä jatkuva ajattelu ja tunteiden heittely myös siitä, kun nyt ollessani yksin, minulla on rauha ajatella. Ei enää jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ja asioiden selvittelyä ja syyttelyä. Kun kukaan ei epäile tai syytä mistään moneen viikkoon, muistoja tulvii hyvinkin kaukaa, ehkä se on nyt sitä rauhan ansiota. Enkä tiedä haluanko edes häntä, välillä ehkä kaipaan vaan sitä tunnetta, kun riidan jälkeen saan painaa pääni hänen syliin ja levätä.

Hän soitti minulle vielä edellisen viestin välissä ja olin hyvin selvä puhelussa, etten enää pysty jatkamaan. Hän laittoi vielä viestin perään, jossa kertoi, että hänen on pakko lopettaa minussa roikkuminen, koska minä haluan mennä eteenpäin. En minä halunnut mennä, minulla ei ollut vaihtoehtoa... Mahtoikohan hän ikinä oikeasti ymmärtää, etten pettänyt, enkä juossut nytkään heti seuraavaan syliin.

Tämän jälkeen hänestä ei enää kuulunut mitään.

Tulin tänne tuossa "pakko soittaa ja kysyä kuulumisia ja ikävä"- oloon lukemaan omat viestini täältä, että miksi edes suhteesta lähdin. Onneksi olen kirjoittanut, kiitos itselleni.
Dunya
Viestit: 126
Liittynyt: 26 Joulu 2021, 08:45

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja Dunya »

Mmt, tuo kuuluu prosessiin. Tuo että olet kirjoittanut itsellesi ylös syitä, on tosi hyvä! Niitä kannattaa lukea jotta se kaipuu ja ikävä vähän taittuu. Ikävää ja kaipuuta saatat tuntea vielä pitkään. Ja sitä tunnetta ettet halua tai voi ajatella hyväksyväsi ketään muuta. Lupaa itsellesi aikaa. Suojaa itseäsi jos hän ottaa yhteyttä. Mitä luultavammin hän ottaa. Hän ottaa tätä itsekkäistä syistä koska tarvitsee itselleen peilin. Mikä tahansa reaktio on hänelle henkistä ruokaa ja hän kokee olevansa elossa.

Minä muistan sen ahdistuksen ja paniikin tunteen kun mietin että onko minua edes olemassa ilman häntä. Se oli osittain aika karmeakin tunne. Tuntui että toinen oli uinut sieluun saakka ja sekoittanut sen. Ja sekoittanut identiteettini, sen kuka minä olen. Koin kauhun tunnetta kun mietin että löydänkö itseni sisältä itseäni enää ikinä vai jonkun raunion joka itkee ja huutaa hirviön perään. Vähitellen kun sain entistä itseäni takaisin ja vahvuutta sille että tällainenhan minä olin ja olen edelleen, mieli alkoi rauhoittumaan.

Minä menin monta kertaa takaisin suhteeseen. Osittain pakotettuna mutta kyllä siinä oli minun addiktiota mukana. Sinä kuvaat tuota omassa viestissä. Sitä tunnetta miten ihanaa oli olla toisen lähellä riidan jälkeen. Minä tiedän tämän tunteen. Se oli juomaa mitä halusi aina uudelleen ja uudelleen. Ja sitten pikku hiljaa se kauhutarina alkoi aina alusta ja mietti että ei hemmetti taas olen tässä ja ahdistunut ja stressaantunut niistä syistä mitä ei missään nimessä halunnut elämäänsä.

Toivon sinulle voimia. <3
mmt
Viestit: 11
Liittynyt: 06 Elo 2022, 08:54

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja mmt »

Moi taas,

Tuon edellisen oman viestini jälkeen lähdin yksin viihteelle, en pystynyt olemaan kotona yksin ja halusin nähdä ihmisiä. Yksin kaupungille lähtö tuntui hankalalta mutta tapasin onneksi pari vanhaa koulukaveria, kenen kanssa edes hetken juttelin. Siitä rentouduin ja menin yksin tanssimaan ja olo oli mukava, kunnes... siellä hän oli ja reaktioni oli paniikki mutta myös samalla onnen tunne sydämessä. Jähmetyin, tiesin, että pitäisi lähteä mutta niin vaan jäin paikoilleni ja hän halusi jutella kanssasi ja ohjasi minut istumaan, kun olin ensin vain kävelemässä pois. Kerroin kaipuustani, tuntemistani tunteista mutta sanoin, että ero oli minusta oikein. Jossain kohtaa hän siitä turhautui ja sanoi, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä ja lähti pois. Jäin istumaan paikalleni huonossa olossa ja hetken päästä hän tuli raivoten takaisin ja huuti, että on pannut muita. Oma reaktio oli tuskainen ja lähdin pois nopealla askeleella tilanteesta, ihan hirveä tunne.
Hän lähti juosten perääni ja itkin, niin hän silitteli selkääni lohduttaen! Olin vihainen ja tiuskin et mene pois ja sitten hän taas huuti ja kertoi yksityiskohtia seksistä toisen kanssa, hyvin ronskeja juttuja.. Lähdin tiskille, tilasin juoman ja menin tanssimaan kahden miehen seurueeseen, nopeita biisejä, en siis koskenut edes heihin saati jutellut, rakastan tanssimista. Kohta toinen heistä kysyi, onko tuosta miehestä ongelmia? Hän seisoi metrin päässä hievahtamatta ja tuijotti minua kokoajan. Hän tuli perässä tupakkakoppiin, hän odotti vessan oven takana, ei päästänyt minua hetkeksikään silmistään. Ilta oli hirveä ja lopulta lähdin pois ( en ymmärrä jälkikäteen, miksen painellut suoraan HETI ulos), hän tuli perässä. Huuti, kuinka leikin hänen tunteillaan ja kotia pääsin niin lisää viestejä ja aamulla vielä..
Haukkui kuinka sairas olen, kuinka leikin hänen tunteilla, ja kuinka itse en välitä, niin mitä minua kiinnostaa hänen panot ja minun tulisi mennä hoitoon.. ihan uskomatonta ja lista olisi niin pitkä. Välissä tietenkin kertoi, kuinka rakastaa, tätä monesti. Jatkoi kuitenkin, miten en kunnioita yhtään hänen tunteitaan, kuinka häneen sattui nähdä minut toisen miehen kanssa. Mainitsi myös, että hän kyllä näki, että olen menossa sen kanssa sänkyyn, en ole koskaan katsonut häntä kuten tätä miestä, että hän ei ikinä olisi naisen perään, jos minä olisin paikalla... Lisäksi kun sanoin hänelle, että en ole vihainen siitä, että on uusi, että ei se väärin ole niin kuulemma sekin oli rivien välissä syyttelyä ja kiusaan, että jos ei olisi pannut muita, niin meillä olisi voinut olla tulevaisuus, että olen narsisti, kun leikin näin.
Olin aivan paskana ja niin taas iltapäivällä huomasin ajavani hänen luo keskustelemaan. Monta tuntia ja oli ihan mukavaakin, hän ymmärti, kuunteli ja jossain kohtaa ehdotti seksiä, kun siitä oli puhe, katsoi minua silmiin himoiten mutta myös niin lempeästi. Luojan kiitos mielessäni oli hän sen toisen naisen kanssa niissä yksityiskohdissa, mitä kertoi ja en mennyt sänkyyn, en halannut, en mitään! Mutta kyllä teki mieli, käpertyä kainaloon, harrastaa seksiä..

Tämänkin jälkeen olen saanut kovia syytöksiä viesteissä ja välillä kaipaa, välillä estot päällä. Kun hän jätti, hän mainitsi, ettei saa heti olla uutta, jos toisesta on välittänyt. Ja niin monesti huuti, että jos jonkun kanssa olen, niin turha häntä enää heittopussina pitää ja anella takas. No, mites kävikään, kuka teki mitä ja soitti rakkautaan minulle samana päivänä, kun toisen luota lähti... Mutta tämäkin oli minun vika. Sanoi, että pani, että jos palaamme yhteen, hän ei olisi niin katkera, minullakin olisi mies ollut, hänhän oli varma, että heti menen panemaan.

Olin romuna kolme päivää, kuin sumussa, mitä tapahtuu. Todella pelottavan sekava olo.

Onneksi olen täällä lukenut muiden tarinoita ja joku järjen ääni vielä puhui. Hänen laittamiaan viestejä luen monesti päivässä, edelleen tekee todella pahaa mutta pieni vihantunne välillä myös. Siitä koitan nyt itseäni pitää kiittää, että en repsahtanut tosiaan siellä käydessä. Ikävä häntä kohtaan on kyllä mutta jotenkin tosiaan kuukauden yhteydettömyys kerkesi vaikuttamaan minuun niin, että nyt hieman edes helpompaa.

Olen aloittanut tämän oman viestiketjuni miettimällä " kuuluuko nämä sanat normaaliin parisuhteeseen". Tässä lyhyessä ajassa on tullut jo monta käsittämätöntä hyvän ja pahan vaihtelua ja kiitos tosiaan tämän kirjottamisen, näen itsekin miten paljon pieneen aikaväliin mahtuu, eikä suunta ole kyllä ollut yhtään parempaan hänen käytöksessä. Eihän tässä ole mitään logiikkaa hänen teoissa ja sanoissa, eikä missään kohtaa mitään empatiaa minua kohtaan. Minun tulisi tuntea katumusta, kun näin häntä olen satuttanut. :o

Ehkä voin nyt vastata itselleni aika rehellisesti jo, omaan tuohon ensimmäiseen kysymykseeni, että EI OLE NORMAALIA!
Dunya
Viestit: 126
Liittynyt: 26 Joulu 2021, 08:45

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja Dunya »

Mmt, mikään näissä suhteissa ei lopulta ole normaalia. Ei myöskään oma käytös. Sitä ei aina ymmärrä että miksi toimii ja tekee kuten tekee. Uskon, että tuossa rehellisyydessä miten tuota iltaa ja seuraavaa päivää kuvaat ja omaa käytöstäsi siinä, on myös ainesta sinulla siihen että jatkat siihen parempaan suuntaan jossa olet jo tekemässä matkaa. Tuollaisia notkahduksia saattaa tulla, mutta tärkeintä on olla rehellinen itseään kohtaan. Hyvä kun sanot ääneen itsellesi että sinulla on häntä ikävä ja kaipaat vielä läheisyyttä hänen kanssa. Nämä on hyvä sanoa itselle, mutta kun sanot ne hänelle, ne ovat vain polttoainetta johonkin missä sinut tullaan lopulta jyräämään ja silppuamaan. Näit tosiaan sen, kuinka kaikki kääntyy lopulta koskemaan häntä; hänen loukkaantumista, hänen surua, hänen epäluottamusta. Sinä menet siinä samalla viemäristä alas. Narsisti ei ole elossa ilman peilejä. Tätä olit hänelle. Hän sai sinusta energiaa kuullessaan että sinä olet vielä hänen sisällä ja merkkaat hänelle jotain. Hänelle pahin painajainen on se, että olisit täysin kuollut hänelle. Parasta olisi, jos estäisit hänet etkä olisi missään tekemisissä. Jos näet hänet yöelämässä, lähdet saman tien pois. Nyt olit kolme päivää pyörryksissä hänen kohtaamisestaan ja kaikesta tunnekuormasta jota hän päällesi latasi. Tuo on väkivaltaa monin tavoin.

Ja olet oikeassa. Se mitä hän sanoi sinulle, ei ole normaalia. Ja lopulta voi kysyä; jos hän näkee sinut todella niin huonona ja ikävänä ihmisenä, miksi hän kulkee perässäsi??? Nämä ihmiset ovat henkisesti todella sairaita ja tila on patologinen. Minua auttoi tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen. Vaikka käytin kuukausikaupalla aikaa ja energiaa siihen, että yritin tavoittaa hänet keskustelemalla, se ei tuottanut mitään tulosta. Narsistin kanssa ollessa se on kuin katsoisi rikkinäisen peilin läpi. Heijastuksia on monta ja ne ei koskaan tuota ehjää kuvaa. :/
mmt
Viestit: 11
Liittynyt: 06 Elo 2022, 08:54

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja mmt »

Kiitos Dunya, sinun viesteillä on iso merkitys minulle, oikeasti kiitos <3

En tiedä, oliko se se kuvitelma hänet tekemässä toiselle naiselle sitä, minkä luulin olevan vain "meidän" juttumme, mikä laukaisi vihan tunteen. Ja tämä vihantunne auttaa minua paljon. Jotenkin, kun hän tulee mieleeni ja ikävöin, tulee samantien mieleeni mielikuva hänestä toisen kanssa, sehän on jotain mustasukkaisuutta minun puolelta tms. Mutta oli mitä oli, näin siis aina kun ajattelen häntä, tuo mielikuvan tuleminen ruokkii jatkuvasti negatiivista tunnetta. Hyviä aikoja on siis vaikea kaivata, kun heti alkaa etomaan. Tämähän on minulle oikein hyvä!
Tietysti on ihmeellistä, miksi tuollainen eron jälkeinen tapahtuma saa tämän aikaan, eikä kaikki muu mitä suhteen aikana jo tapahtui.

Toinen ajatus, mikä minua on auttanut, on se, että jos kuvittelisin tilalleni tyttäreni, mitä sanoisin, jos hän kertoisi samanlaisista tilanteista poikaystävänsä kanssa. Minä pelkäisin ja tietäisin heti, että ero on ainoa vaihtoehto. " Mitä jos tilallasi olisi tyttäresi?"

Olen tekemässä hyvää matkaa pois päin ja hetkittäin tulee tunteita, et hei mä pärjään kyllä. Ja se ei ole sellainen tarmokas väkinäinen, vaan ihan spontaani ajatus vaikka unelmasta, että lähtisin yksin ulkomaille. Ei siksi, että juoksisin jotain karkuun, vaan se olisi mahdollisuus, jos niin haluan tehdä.

On hurjaa, miten etäisyys näyttää, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Muistan myös, että meillä oli haasteita suhteessa ja kerroin usein, että "mulla on ikävä jotenkin vanhaa minääni". Olin ennen tätä suhdetta vuosia sinkkuna, eloisa, itsevarma, iloinen ihminen. Olin tätä suhteenkin aikana mutta jokin outo sellainen olo, että jotain minusta oli kadonnut. On mielenkiintoista nähdä, millainen olen puolen vuoden päästä. Tällä hetkellä ainakin olen sitoutunut oman hyvinvointiini keskittymiseen.

Ei tämä vahvuus tietenkään nyt kokonaan sydämestä tule ja notkahtelua on mutta pienikin vahva hetki merkitsee niin paljon.
mmt
Viestit: 11
Liittynyt: 06 Elo 2022, 08:54

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja mmt »

Niin ja tosiaan estin hänet tuon oman viimeisimmän viestin jälkeen ( vaikka hän sanoi, että on lapsellista pitää estoja ja otti omansa pois). Mutta jätin facebookin estämättä. Halusin lähinnä vain sen oman olon, etten odota tekstiviestiä häneltä tai saa aina sydämenpysähdyksiä, kun on tullut viesti, ennenkuin huomaan sen olevan jokin Elisan mainos.

Jotenkin ajattelen, että jos estän hänen vielä sieltä viimeisestä paikasta, hän saattaisi turhautua enemmän. Tai sitten en kestä itse sitä, että teen hänen olon tukalaksi, en tiedä. Tiedän vain sen, että minun itse ei tarvitse jännittää mitä tulee puhelimeeni ja siihen ei enää facebookin ilmoitukset tule. En siellä siis juttele kavereidenkaan kanssa, enkä käytä sitä päivittäin.

Sieltä hän onkin jo ikävä viestiä laittanut, on kuulemma kuoleman ikävässä ja ei ymmärrä mitä on tapahtunut ja miksi ja ikävä ikävä ikävä ja jotenkin hänestä vain tuntuu, että kuulumme yhteen. Ei kuuluta.
Dunya
Viestit: 126
Liittynyt: 26 Joulu 2021, 08:45

Re: Voivatko nämä sanat kuulua normaaliin parisuhteeseen?

Viesti Kirjoittaja Dunya »

Toivon, että tuo menee sinulla omalla painollaan eteen päin ja pääset tilaan missä edes tuolla FB yhteydellä ei ole sinulle merkitystä. Hänelle kaikki on vain peliä. Kun miettii, että hän on eri lajia ja tulee aina olemaan näin, tämä auttaa siinä surutyössä joka on edessä ja hyvä käydä läpi että pääsee uuteen. Kokonaisuus tällaisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ollessa, on tosi rikkinäinen eikä siitä saa oikein otetta eikä sitä pysty edes avaamaan toiselle osapuolelle. "Sanot että sulla on ikävä ja kuulutaan yhteen mutta toisaalta vihaat mua ja sanot että olen todella itsekäs ja kamala ihminen ja sairas. Eli et hyväksy mua tällaisena kuin olen vaan mun pitäisi muuttua paljon. Sä taas puolestasi täysin mun tunteita ajattelematta huudat ravintolassa, miten olet ollut sängyssä muiden naisten kanssa..." jne jne. Ja tästä ajaudutaan taas tilanteeseen, missä yrittää avata miltä tämä kokonaisuus tuntuu ja kuinka se uuvuttaa. Ja toinen ei kykene vastaanottamaan tätä. Lopputulos on se, että olette toistenne peilejä. Se mitä hän sanoo sinulle, voisi olla sinun suustasi hänelle. Kumpikin huutaa omaa asiaansa. Hän ei vastaanota sinun asiaasi ja sinä yrität vastaanottaa hänen + kantaa vielä oman painolastisi. Vähemmästäkin hukkaa itsensä. :(

Sinä olet hienosti huomannut kuinka olet muuttunut hänen kanssa suhteessa ollessa. Ja on totta, että kun jatkat matkaasi eteen päin, saat itsesi takaisin. Kaikki se mikä on sinua, on sisälläsi. <3

Minä muuten tein tänä keväänä täysin yksinäni ekaa kertaa ulkomaan matkan. :) Ja lähdin kauimmaksi mitä olen koskaan käynyt ja matka oli itseni suunnittelema eli ihan yksin seikkailin. Jännitti tosi paljon mutta teki todella hyvää itsetunnolle ja oli ihanaa olla oman itsensä seuralainen. Tehdä juuri sitä mikä kiinnosti. <3 Ainoa mikä itselle oli vaikeaa, oli syödä illalla yksin ulkona kun kaikkialla näki pariskuntia ja ryhmiä syömässä. Ratkaisin tämän niin, että tilasin hotellin ravintolasta itselleni annoksen huoneeseen. Söin yökkäri päällä suihkun raikkaana ruokaa tyytyväisenä ja katselin läppäriltä hömppäleffoja. Lopulta tuokin että teki juuri niin kuin hyvältä tuntuu, oli hyväksi minulle.

Ihana kuulla, että viesteistä on ollut apua. <3 Yksinäisyys tuossa kohdassa on kamalaa. Olin itse aika yksin tuota aikaa eläessäni ja välillä se mitä kantoi sisällään eikä kukaan tiennyt, oli todella painavaa ja tummasävyistä. Siksikin on kiva jos minusta voi olla jotain apua. Tiedän ehkä vähän miltä se kaikki tuntuu.
Vastaa Viestiin