KESKUSTELUFOORUMI

Isäni on narsismi ja hän on vaikuttanut minuun sekä sisaruuksini pienestä asti vahvasti. Koen masennusta, ahdistusta ja jatkuvia paniikki kohtauksia hänen takiaan. Haluaisin pistää välit poikki, mutta hän ei jätä rauhaan. Olen myös sanonut hänelle etten halua olla tekemisissä, mutta hän saa aina käännettyä tilanteen siihen että syy on minussa jonka jälkeen hän käyttäytyy kuin kyseistä keskustelua ei oltaisi koskaan käyty. En uskalla käydä äidilläni lapsuuden talossani, sillä vaikka vanhempani ovat eronneet asuu isäni edelleen samassa kaupungissa kuin äitini ja hän saa raivarit jos käyn äidin luona. Hän siis soittaa ja viestittelee jatkuvasti. Nyt on ollut hiljaista päälle kuukauden ja itseä melkeen jopa ahdistaa tämä hiljaisuus koska tiedän että se on vain tyyntä ennen myrskyä. Herään joka päivä siihen tunteeseen että tänään hän soittaa tai on yhtäkkiä oven takana. Aina kun puhelin käy niin iskee paniikki.

Hei, Ns123, kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään kumpaakaan vanhempaansa. Luulen ymmärtäväni mistä puhut, kun kerrot pelostasi - minun isäni oli aktiivisesti vainoava ja sadistinen. Pelkäsin häntä koko ikäni, vaikka hänen vainonsa ei enää käytännössä kovinkaan hyvin minuun ulottunut.
Se mikä minua järkytti, ja kauhistuttaa edelleen, oli äitini ja sisarusten vaikeneminen ja kääntyminen minua vastaan jo, kun olin aivan pieni. He eivät tulleet minun avukseni, vaan vaikenemisellaan ja passiivisuudellaan huolehtivat vain itsestään välttääkseen narsistin uhrin kohtalon.
Tätä he tekevät edelleen vaikka isän kuolemasta on jo kulunut aikaa. He eivät ole muuttaneet käytöstään. He vaurioituivat ja kadottivat osan todellisuuden tajuaan ja yleistä ymmärryskykyään, kun eivät kyenneet nousemaan kaltoinkohtelijaa vastustamaan. Hekin pelkäsivät ja näkivät mitä minulle tapahtuu ja jättivät puuttumatta tapahtumiin. Isän narsismi ei koskaan sallinut perheen jäsenten muodostaa hyviä, normaaleja suhteita keskenään.
Minusta näyttää siltä, että niinsanottu kultainen lapsi ja muut perheenjäsenet, jotka katsovat sivusta vuosikymmeniä kestävää yhden perheenjäsenen eristämistä ja halveksuntaa, jäävät valheellisiksi, auktoriteettiuskoisiksi ja kypsymättömiksi.
Olen edelleen tekemisissä näiden sukulaisteni kanssa. Miten helpottavaa olisi panna välit heihin kokonaan poikki. Sitä olen yrittänyt vuosien mittaan. Siti jokin yhteydenpito on säilynyt muutamien välttämättömien käytännön asioiden vuoksi.

Sinun, Ns123, olisi varmaan hyvä tuulettaa ajatuksia asiantuntevan auttajan kanssa. Kyseessä ei tarvitse olla psykologi tai terapeutti, joille on pitkät jonot. On matalan kynnyksen ryhmiä, joista tälläkin sivustolla kerrotaan, sekä kirkon diakonia, josta moni on saanut ratkaisevaa apua narsismista toipumiseen.
Voimia sinulle!