Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Hei!

En yleensä kirjoittele foorumeille mitään mutta nyt on pakko turvautua tähän ja saada asialle selkeyttä

Yritän pitää tämän mahdollisimman lyhyenä, syventymättä tarinaan enempään. Seurustelin 2 vuotta, ja päädyimme eroon ja minä katkaisin kokonaan välit lopulta.


Olen lukenut jotain narsismista ja meidän suhteemme on tyypillinen esimerkki mielestäni siitä

Tapasimme töissä, tutustuimme, nopeasti rakastuimme ja hän oli tämmöinen vähän liian hyvä ollakseen totta persoona. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni että tapasin sielunkumppanini. Eli hän esitti täydellistä kumppania, valehteli ja samaan aikaan hyväksikäytti minua taloudellisesti ja edetäkseen töissä parempaan asemaan ja palkoille, joissa hän onnistui minun avullani. Hän kulki töissä siipeni alla.


Niin kauan elämä oli onnellista ja ihanaa eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Perus parisuhde kränää mitkä saatiin kyllä puhuttua halki.


Yritän nyt jotenki lähteä tätä purkamaan tähän.

Mulle selvisi toisen työkaverin kautta, että hän seurustelee toisen miehen kanssa ja varoitti minua tästä naisesta että on tuntenut vuosikaudet tämän naisen. Varoitti minua että hän vaihtelee miehiä kun sukkia kun vähänkin tulee ryppyjä rakkauteen ja tässä on tapahtumassa juuri näin nyttenkin. Varoitti että ei kannata lähteä tähän leikkiin. Sain toisen miehen nimen, löysin hänen Instagram tilinsä ja kuinkas ollakkaan, siellä oli yhteisiä kuvia heistä jopa ajalta kun me tapailimme. Kysyin sitten suoraan tältä naiselta että mikä on tämä kuvio. Hän vastasi, että he vain tapailevat mutta hän on palavasti rakastunut minuun ja ylisti meidän yhteyttämme ja kaikkea. Minä, typerä hölmö rakkauden sokaisemana uskoin tämän selityksen.

Pian tästä eteenpäin kun suhteemme muuttui vakavaksi, muutin hänen luokseen asumaan hyvinkin pian. Omat asumiskuviot oli sekavat. Hän vaati sitä. Outoa tässä oli, että ekana hän ei päästänyt minua kahteen kuukauteen hänen luokseen ja kielsi tulemasta hakemaan häntä pihasta treffeille, töihin tms (Tekosyitä oli paljon). Tässähän oli syynä se, että mies tosiaan asui hänen luonaan ja oli kotona ja minä olin salaisuus. Hetikun pääsin vierailulle hänen luokseen, hän ei enään halunnut että menen pois. Vaati tosiaan jäädä asumaan heti sinne. Noh, minä jäin. Hänen pieni asuntonsa pullotti tyhjyyttä ja minun kautta sinne sitte tuli huonekalut lähes kaikki uusiksi. Omat huonekaluni ja elektroniikkani oli suhteelisen uutta ja tuoretta, hänen tavaransa koirien sotkemia ja rikkomia ja vanhoja romuja oikeastaan. Hän tyytyväisenä hävitti kaiken että uus mies voi tuoda kotiin kaikkea uutta ja hienoa.

Noh, siinä sitten asusteltiin ja tehtiin töitä ja kaikki oli tosiaan hyvinkin normaalia parisuhde elämää. Olin niin rakastunut, koin että olen löytänyt täydellisen kumppanin. Teimme kaiken yhdessä, kumpienkin harrastukset kiinnosti toista, työskentelimme yhdessä. Olimme yhdessä 24/7.

Hetken kuluttua muutimme isompaan asuntoon (noin 6kk suhdetta mennyt). Siellä sitten alkoikin käytös muuttumaan hyvinkin radikaalisti.

Onnellinen parisuhde elämä alkoi menemään pitkälti siihen, että musta tuli koirien hoitaja, koti-orja ja edustus-mies. Sittenkun neiti sai paremman työtarjouksen muualta ja siirtyi sinne niin tapahtui todella radikaali muutos.

Hänestä tule töykeä, ilkeä, kiittämätön ihminen. Ikään-kuin maski olisi tippunut hirviön naamalta ja alta paljastu todellisuus. Riitoja alkoi tulemaan ja paljon ja mennään näihin seuraavaksi

Minä miehenä. Olen todella introvertti, rauhallinen mutta jääräpäinen. Nähnyt toki jo yhtä sun toista ikää 30. Olen todella suojelevainen, kunnioittava, turvallinen ja kaikinpuolin rehellinen hölmö mies. Teen töitä kovasti ja treenaan ahkerasti kuntosalilla ja harrastan ajoneuvoja.

Neiti esitti suhteen alun ajan olevan: Kiltti, ystävällinen, vahva ja itsevarma persoona. Ulospäin kunnon iloinen asiakaspalvelija luonne. Todella sanavalmis, ei pelännyt mitään. Hänestä huokui ymmärtäväisyyttä ja Empatiaa, huumorintajua ja rentoutta. Turhista ei nipotella ja nauretaan ja eletään.

Sitten mitä todellisuus oli: Neidistä paljastui todella ilkeä, itsekskeinen manipuloiva kiristävä aikaansaamaton tyhjiä lupaileva heikon itsetunnon omaava ja minusta hyvin narsistinen ihmisriekale. Hänen todellinen kuvansa oli minulle aivan järkytys enkä millään suostunut uskomaan että tämä, empatia kyvytön omahyväinen hirviö on se sama ihminen kehen rakastuin. Aloin uskottelemaan hänen törkeää ja huonoa käytöstä ihme tekosyillä mitä hän sanoi (väsyttää stressaa, oon saanu liian vähän sulta huomiota, hän oli heppatyttö ja hevonen kuoli, perään kuoli toinen hänen koiristaan). Uskottelin itselleni jatkuvasti että hän on vaan nyt rasittunut kaikesta ja siksi tämmöinen. Loppuun asti uskottelin että se on vaan tätä mutta ehkä tämä oli vain todellinen luonne.


Meidän aiemmin keskustelulla hoidettavat asiat muuttuivat kaikki riidoiksi. Riita herkkyys oli erittäin alhainen.

Eli oli riidan syy mikä tahansa ni ne meni näin:

Ekana mainitsen aiheesta. Esim että sun piti hoitaa joku asia, tai sittenkun hän petti lupauksensa tms tiedätte kyllä mistä riitoja tulee.

Hän veti nollasta sataan sekunnissa. Hän ei enään keskustellut nätisti aiheesta. Hän alkoi huutaan, raivoamaan, paiskomaan asioita ja esineitä ja ovia. Hän huutaa täyttä kurkkua että olen paska ja perseestä ja minä, 100 kiloinen melkein 2 metrinen mies katson häntä monttu auki kun pieni 60 kiloinen 170cm neiti alkaa raivoamaan tämmösestä asiasta minulle kuin mielipuoli. Minä yritin tilannetta rauhoitella aina mutta se oli turhaa. Hän huusi ja raivosi aikansa aina. Tähän perään kun en antanut asiassa periksi (jääräpäisyyteni) niin seuraavaksi hän veti pakasta marttyyri kortin. Eli, kun huuto haukkuminen ja raivoominen ei auttanut enkä antanut periksi asiaan ja hänen imagoaan ja omakuvaa on nyt loukattu kun on sanottu, että olet tehnyt väärin tai huonosti, tai että en vain yksinkertaisesti ole samaa mieltä asiasta, otti hän pakan esii ja veti sieltä Marttyyri kortin.

Sieltä alkoi kuulumaan lauseita
"Vittu kukaan ei ymmärrä mua, oon varmaa vaa sitten ihan paska!"
"Mulla ei o kavereita ja kaikki vaan vihaa mua ja on mua vastaan!"
"Mää voisin vaikka kuolla!"

Edelleen, minä iso mies katson häntä että "Ootko nyt tosissas? Siivoomisesta tämmönen huuto?". Käskin häntä lopettaa moiset puheet ja lopettaa Marttyyrin esittämisen. Jälleen homma kääntyi päälaelleen enkä tiedä edes miksi kutsua tätä

"Ai, minäkö en sitten siivoa täällä ikinä?" Rakas... en sanonut niin
"No siltä se vähä kuullostaa kun sanot noin" En sanonu niin vaan sanoin että oon hoitanu kotia yksin että apu ois kiva, sensijaa että vaan arvostelet mun työn jälkeä
"Ai minä vaan arvostelen enkä ikinä si vissiiin tee mitään täällä kotona".

Se oli sitten tämmöstä. Tässä kohtaa mulla alko jo hermot meneen ja sanoin että ole sitten tommoinen kun ei voi asiallisesti keskustella
"JAA NYTKÖ MÄÄ EN ENÄÄ OSAA EES PUHUA" ja tähän perään itkua.
Poistuin tilanteesta. Tilanne rauhottui kun hän nyyhkytti yksin sohvan nurkassa ja hali tyynyä. Annoin hetken aikaa aina tilanteen rauhottua ja menin kysymään että joko voidaan puhua tämä kuin aikuiset ihmiset. Vastaus, joka ikinen kerta "Meidän pitää erota". Taas monttu auki minä kysyn että "miksi?". Vastaus: "Kun ei tästä tule mitään ja tää on niin vaikeeta".

Minä en tietenkään halunnut erota kun luulin kokoajan että tää nyt johtuu ulkosista tekijöistä. Minä, sitten siinä nielaisin ylpeyteni ja pyysin anteeksi. "Saat". Tätä samaa kaavaa toistui välillä hyvinkin arkisista asioista, välillä jostain eriskummallisista asioista. Mutta, se oli tätä hyvin pitkälti.

Tilanne meni siihen, että enään en puollustellut mitään mistä hän suuttui. Tottelin kiltisti kaiken mitä hän teki ja annoin hänen kävellä ylitseni enkä vaatinut enään häneltä mitään kodin asioiden hoitamista. Aina sitten välillä kysyin että voisiko hän hoitaa jotain ja hän lupasi niitä hoitaa mutta ei koskaan hoitanut.

Kodin hoitaminen, koirien hoitaminen, ruuan-laitto pyykit siivominen aivan kaikki jäi mun kontolle. Teen pitkää päivää töissä 10-15h, välillä kuukausi tuntini saattoivat huidella 250h mailla. Silti tähän kylkeen vielä treenasin paljon ja hoisin kotia. Tein todella kovasti töitä, koskaan en saanut kiitosta eikä minkään maailman kiitollisuutta ollut havaittavissa. Tottakai, minä väsyin. Eikä asiasta voinut keskustella.

Sitten hän alkoi moittimaan minua työn jäljestä. Jos asiaa en korjannut = riita. Jos sanoin että hoida itte = riita ja riidan kulun tiedättekin.

Hänellä ei myöskään ollut mitään kunnioitusta tehtyä työtä kohtaan. Hän sotki kuin mikäkin murrosikäinen teini tyttö, söi tekemääni ruokaa ja astiat jäi siihen paikkaan ja hän juoksi jo jonnekkin menoihin tai sitten vaan jäi sohvan nurkkaan mököttämään ja selaamaan puhelinta.

Sitten nämä hänen kaksi koiraa. Oikeita tuhonaattoreita. Söivät ja kusivat paikat. Rikkoivat minun omaisuutta, tuhosivat kodin kiinteitä asioita (Ovia, karmeja). Hän ei mistään pahotellut koskaan minulle eikä korvannut mitään. Hän sanoi että korjaa asunnon itse ja minä en saa hänen vastuulla olevia tuhoja korjata muuten tuli iso riita.

Oli todella mahdoton tilanne. Puhua ei voi kun kiristetään eroamisella. Noh, näin sitten elettiin ja hyväksyin sen. Hän sitte jatkoi käskyttämistäni, tavaroita meni rikki ja matot oli kustu ja heitetty takapihalle "pesen ne myöhemmin".

Tilannetta voisi kuvailla kun olisi joku hullu ilkeä miljonääri jolla on oma orja joka siivoo ja laittaa ruokaa. Tilanne tuntui tältä.

Yritin uhkailusta huolimatta välillä saada aina tilanteeseen muutosta mutta tästä ei tullut mitään. Kerran hän vaan totesi "Tää koti onku työleiri, ei mua kiinnosta enään antaa paskan räjähtää ku vaikka täällä siivoo ni se on aina sotkussa". Tämä on taivaan tosi, mutta ei mun jäljiltä. Toki multa siis tavallista sotkua jää ja joskus kiireessä enemmänkin mutta korjaan kyllä jälkeni aina pois kun kerkiän/muistan. Mutta jos ei tapahdu ennenkuin neiti huomasi, oli helvetti irti.

Sitten mennään mun henkilökohtaisiin rajoihin. Mää halusin välillä tän kaiken sirkuksen, huonon nukkumisen ja työstressin ja tän parisuhteen aiheuttaman uupumuksen ja stressin takia, olla vaan ihan omissa oloissa. Jos joskus oli sauma vaikka istua vaan ja selata puhelinta/katsoa tv:tä ja hän päättikin että haluaa että hipsutan häntä ja en suostunut juuri sillä sekunnilla, oli taas riita ja ero uhkailut.

Mieleenpainuvin lause tähän aiheeseen "sun pitäs olla onnellinen että saat olla mun kanssa kun tuola olis ihmisiä jotka maksais et ne sais olla mun kanssa". Tuli arvokas olo siinä kohtaa. Teki mieli sanoa jotain nenäkästä asiaan mutta pidin vain kieleni kurissa.

Sitten, hän loukkaantui todella oudoista asioista. Siis jos sanoin että en halua, en jaksa, ei huvita, ni hän alkoi itkemään kun ei saanut tahtoaan läpi.

Esimerkki: Perjantai ilta, hän vaati että joisin hänen kaverin seurana ja hän voi ajaa autoa. En halunnut juoda koska mulla oli tiukka ruokavalio ja alkoholi ei sopinut siihen... Noh.... päädyin sitten ryyppäämään hänen kaverin kanssa ja lopulta sitten joimme kaikki ja ilta oli ihan ok hauska ei siinä mitään. Seuraavana päivänä, mulla vuosituhannen krapula. Hän sanoi että tänään mennään isän mökille kun söimme terassilla. Sanoin että saat luvan mennä yksin että mää meen takasi sänkyyn on niin paha olo. Hän alkoi itkemään ja väittämään että mua ei kiinnosta hänen sukulaisensa eikä hänen läheisensä ja tuotan hänen isälleen pettymyksen kun olin luvannu että mennään. Hän itki ja raivos ihan hysteerisenä.. Noh, sitte mentiin oksennus krapulassa isän mökille että neiti sai vähä someen matskua kun uitan hänen hienosti hoitamiaan koiriaan järvessä.

Sitten kun kerran kieltäydyin hänen veljen lapsen synttäri kekkereistä kun olin vaan väsynyt kun töitä ja tekemistä niin paljon. Hän loukkaantui ja sanoi "sua ei ikinä kiinnosta nää meidän suvun kissanristijäiset". Vastaisuudessa "En pyydä sua ku ei sua ikinä kiinnosta". Tää oli todella raskasta.

Hän loúkkaantu myös siitä kun ajoin joskus hiukseni lyhyeksi ilman hänen lupaansa
Hän loukkaantui jos pukeuduin johonkin kuinka halusin.
hän loukkaantui jos en tehnyt asioita kuten hän halusi tai tehnyt niitä heti
Hän loukkaantui jos tarjosin apuani esim hänen raha-ongelmiin (hän oli aivan kun pikkulapsi raha-asioissa. Laskuja kymmeniä tuhansia mutta priorisointi raha-asioissa oli aivan pielessä. Tärkeintä oli kynnet ja hiukset ja ripset. Sitten itku-silmässä maksellaa perintäfirman kirjeitä.
hän loukkaantui, kun olimme kerran viikon lomalla teneriffalla ja tervehdin brittejä suomeksi bussissa. Kun eivät ymmärtäneetkään ja aloin sitte englantia höpöttää ni hän loukkaantui tästä. Häntä hävetti mun käytös (Tämä oli isoin "Mitä vittua?" hetki sarjassamme loukkaantumiset)
Hän loukkaantui jos käskytin hänen ylitse hänen koiriaan koska mulla oli parempi auktoriteetti niihin.
Hän loukkaantui kun sanoin että älä sinäkä puutu jos minä komennan ekana.
Hän loukkaantui myös kun komensin isän koiraa joka oli hoidossa meillä.
Hän loukkaantui jos en vastannut snäpchätissä viestiin vaikka olin katsonut sen
Hän loukkaantui niin uskomattomista asioista, tää lista jatkuu ja jatkuu. Aina alkoi joko mykkäkoulu, itkukohtaus, raivoaminen ja erolla uhkailu.

Tätä kaikkea kestäneeenä, mun olemus alkoi muttuu. Aloin muuttumaan kylmäksi ja etäiseksi. En halunnut antaa hänelle läheisyyttä, en halunnut että hän kävelee ylitseni enää ja on kiittämätön ja kohtelee minua kun kynnysmattoa, tuhoaa omaisuuttani, pilkkaa minua ja vähättelee minua, kontrolloi minua. Yritin aivan kaikkeni että saisin asiat normalisoituun hyvällä. Lahjoin häntä, tein yllätyksiä viikottain, autoin häntä rahallisesti, yms mutta mikään ei auttanut. Kurjuus vaan jatkui...

Aloin vaatimaan asioiden korjaamista enkä välittänyt enään hänen raivoamisesta enkä uhriutumisesta. Sanoin että asiat pistetään kuntoon. En tiennyt että hänen raivoamisellaan voi olla seuraava leveli mutta jumalauta. Löyty! Sitten hän ei enään loppu vaiheessa ollut kotona vaan reissasi sugardäddynsä kanssa espanjassa... hänen pomonsa vaimokin otti minuun yhteyttä että nyt kummastuttaa noiden kahden touhu. Tiesin, että sielä pomo oli pistänyt kätensä väärään paikkaan puolisoni kropassa enkä tykännyt yhtään että he reissasivat. Ilmoitin ihan suoraa että jos hänen pomonsa astuu jalallakaan meidän paritalon tontille, tiravsen häntä samantien. En koskaan sitä kieltänyt häneltä, sanoin että en pidä tästä. "jaa no sit pitäs varmaan erota".... alko oleen niin mitta täynä tätä lausetta ja koko ukkoa.

Hän myös piti yhteyttä exäänsä hyvin tiiviisti (tähän jonka kanssa mukamas vain tapaili) ja ilmotin että en pidä tästä. Exä vaan haukku sitä että hitto tää on säälittävä ja tyhmä mies. Sanoin että no voitko poistaa hänet. "En mä viitti kun meillä on yhteisiä kavereita". No selvä...

Mikään ei koskaan ollut hänen syytään, kaikki mikä oli perseellään tai ei onnistunut, syy oli mun tai jonkun muun. Hän teki aina oikeita raktaisuita ja hänen tavat ja tyyli olivat ainoita oikeita. Yritin niitä parhaani oppia mutta ei sekään riittänyt. Täysin kompromissikyvytön

Sitten kun hän oli palannut viimiseltä espanjan reissulta ja minä olin ollut 2kk kutakuinkin yksin kotona. Viestiä laiteltiin ja hän unohti minun syntymäpäivänki reissun aikana kun oli vissiin niin kivaa ettei muista kun miehelle tuli pyöreitä täyteen. En tästä sanonu hänelle mitään.

Sitten hän oli täysin empatia kyvytön. Jos olin oikeasti vaan uupunut, oli työstressiä tai muuta enkä ollut oikein läsnä kun hän keskusteli, sensijaan kun terve kumppani olisi huolissaan ja kysyisi "Rakas mikä sulla on? Kerro?" Niin hän kysyi "No mikä vittu sua nyt taas vaivaa"... noh sanoin että vähä stressiä. Vastaus "Voi vittu ku oot aina tommonen ja pilaat aina meidän vapaat, turhaa tommonen stressaaminen se pilaa kaiken ja vittu mun tekis mieli välillä lyödä sua. Lopeta se". Ahaaaa, okei. Oon siis tosi ylimiettivä luonne ja käsittelen asiat tarkasti.

Eropäivänä, hän tuli illalla kotona käymään kun oli ollut "Kaverinsa kanssa" ja alkoi kummallisesti siivoamaan. Olin ihan että oookei? Sitten hän toi minulle kahvin naaman eteen "Tässä rakas"... olin ihan ällikällä päähän lyöty. Sitten hän vielä suuteli mua otsalle ja palasi siivoilun pariin kun minä pelasin tietokoneella. Sitten hän siinä siivoili ja sano ilta 8 aikaa että käy kaverilla taas ei mene kauaa. Menin siitä sitten nukkuun. Heräsin yhdeltä yöllä että missä neiti? Soitin, ei vastaa. Soitin monta kertaa, ei vastaa. Sitenku hän tuli kolmen aikaa yöllä kotiin, kysyin että missä ihmeessä sää oot ollu ja mikset vastaa puhelimeen että oon ollu huolissani että onko käyny jotain ku sanoit että käyt vaan.

"Onko mulla joku kotiin tuloaika? näin tympeän vastauksen sain.

Vastasin että ei tietenkään mutta olen ollut huolissani.

Hän sanoi että oli kaverin luona ja keskusteli hänen kanssaan ja sanoi että kyllä meidän täytyy nytten erota. Tämä oli se viimeine hetki kun mulle riitti. Aloin välittömästi pakkaamaan ja hän ihan järkytty kuinka nopeesti alko asioita tapahtuun. Hän itki sitten keittiön lattialla... ei mun sydän vieläkään antanu periks ku rakastin sitä olentoa aivan tolkuttomasti. Menin ja kysyin että ootko nytten varma

itkuinen vastaus "Joo". Noh, ei auttanut. Takaisin pakkaamaan.

Hän siitä sitten katosi eikä ollut enään öitä kotona. (Myöhemmin minulle selvis, että hän on ollut tämän ex miehensä luona minkä kanssa on pitänyt yhtä ja jonka hän lemppasi minun takiani)

Sitten satuimme 1 päivä törmäämään toisiimme. Puhuimme hetken ja taas keskustelu oli semmoista normaalia niinkuin se oli suhteen alussa. Sovimme asumiserosta ja että korjataan meidän asiat (En siis tässäkohtaa tiennyt narsismista mitään). Tämä kävi minulle. Minä muutin seuraavana päivänä jo omaan kämppään ja hänelle jäi puolitoista kk aikaa hoitaa itsensä pois sieltä. Hänkin sai sitten pian asunnon. Minä autoin häntä, hän auttoi minua. Hänen käytöksensä oli kyllä outoa. Todella outoa, todella ailahtelevaa. Ei raivoa eikä mitään mutta todella... "Syyllistä" käytöstä. Jahka oli huonekalut saatu kummankin asuntoihin ja asiat kondikseen hän jäi kiinni että toinen mies majaileee jo hänen luonaan. Hän selitti jotain että työkaveri punkkaa hänen luonaan. En enään uskonut tätä mutta en asiaa kommentoinut enempää.

Siinä meni sit kaikki persiilleen eikä hän pitänyt mistään sovitusta kiinni eikä vanhan asunnon luovutuksesta tullut mitään ja en sitten enään viimisenä päivänä suostunut alkaa siivoamaan siellä vanhassa asunnossa kun hän edellsien ehtoona sai viimiset tavarat pois sieltä. Sanoin että mulla on muuta menoa ja oon tarjonnu apuani tässä viimiset 6 viikkoo mut ei o neitiä kiinnostanut. Hän alkoi välttelemään minua. Sanoi mitä ihmeellisimpiä syitä että ei halua olla minun kanssa samassa tilassa. Siinä sitten hän haukkui mut aivan pystyyn kun yllättyi että en mennytkää enään hänen pillin mukaa ja itki ja raivosi mulle viestien kautta, haukku mut aivan pystyy ja syytteli ja kutsui minua pahaksi ihmiseksi että olen paha ja hirveä ja mun pitäs hakea apua. Kysyin että mitä pahaaa olen tehnyt. Vastasi että niin paljon ettei jaksa edes kirjottaa. Aivan.

Sitten hän syytti että mun kylmä ja etäinen olemus tuhos meidän suhteen että hän ei saanut tarpeeksi läheisyyttä. Tämä on paska puhetta. Joka päivä kehuin häntä kauniiksi, kosketin monia kertoja päivässä, hipsutin häntä usein vaikka en olisi halunnut muttakun senkin tein väärin (Käden liike selällä tai päälaella oli huono ja tästä hän suuttui ja riita) yms.

Eli kun oot kaikkes antanu, alistunu kynnysmatoks, nielly ylpeytes ja ollu koti-orja ja edustus mies ja hyväksi käytetty taloudellisesti että asemallisesti, ollut aina rehellinen, tuki ja turva. Kiitos oli se että hän halus erota kun exä suostu ottaa hänet takasin. He palasivat exän kanssa yhteen 2 vkoa meidän eron jälkeen. Estin hänet joka paikassa ja hän olisi halunnut vielä nähdä ja vaatia lisää rahaa minulta (Menetin noin 5000€ hänen takiaan jo). Sanoin että eiköhä olla sujut ja jätä mut rauhaan. Siitä hän provosoitui ja alkoi taas haukkumaan tekstiviesteillä mua. Sanoin, että jossei tämä lopu. Lyön vastaavanlaisen kertomuksen kun tämä on sosiaaliseen mediaan kuvien kera missä kunnossa meidän koti oli ja screen shotit meidän keskusteluista siihen päälle. Hiljeni välittömästi kun uhkasin tuhota hänen some imagonsa.

Tätä on varmasti ollu sekava lukea, erosta on jo puolivuotta tosiaan aikaa ja olen käynyt ammattiauttajan juttusilla koska luulin oikeasti että vika on minussa. Toivottavasti saatte selvän mitä tässä yritän kertoa. Psykologi ja psykiatri totesivat minulle masennuksen suhteen myötä, työkyvyttömyyden hetkellisesti ja kärsin nytten kovista uniongelmista. Rasituin aivan liikaa työn ja tämän suhteen takia.

Pähkinän kuoressa mitä koin:
Kiristys
manipulointi
Kontrollointi
Valehtelu
Pettäminen
Hyväksikäytetty
Riittämättömyyden tunne
Kunnioituksen ja kiitollisuuden puute
Alistaminen
Jouduin kyseenalaistamaan asemaani hänen rinnallaan
Nimittelyä ja haukkumista.

Tottakai, tuli sanottua itekkin pahasti suhteen aikana. Olin kylmä, olin etäinen. Mulla oli hyvä syy ja niistä ei voitu keskustella kun erouhkailua vaan.
En saanut empatiaa, en rauhaa, en omaa tilaa enkä omaa elämää. Olin täysin hänen alaisuudessaan. Sittenkun en enään suostunut siihen, hän kipitti exänsä luokse.

En kokenut rakkautta, en empatiaa, en kunnioitusta, en kiitollisuutta en mitään. Olin vaan yhtä-äkkiä tohelo ilkeä kamala kurja ihminen hänelle joka vaan rikko ja hajoitti kaiken ja hoisi kaiken päi vittua ja ero oli ainut vaihtoehto loppuakohti. No varmaan olinkin. Kävin aika höyryillä loppua kohtu.

Koskaan en häntä haukkunut (paitsi ihan viimisissä viesteissä sanoin että olet itsekäs ja ilkeä ihminen valtavan suurella egolla ja patloginen valehtelija, mitä hän oli) En satuttanut, en tahalleen loukannut. Halusin yli kaiken että hän olisi vaan onnellinen ja saisimme sen ihanan ajan takaisin mitä alussa oli. Koskaan hän ei ollut mulle itsestään selvyys. Hän oli mulle tärkein asia mitä maa päällään kantaa ja kohtelin häntä sen mukaisesti, vaikka mua kohdeltiinki sitten tosi kurjasti.

Tässä nyt on ehkä katettu 10% kaikesta mitä tossa kahdessa vuodessa oli. Eli... oliko exäni narsisti?

Kiitoksia kun jaksoit lukea

-tohelo mies.
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Ompas jotenkin sekava kirjoitus. Pahoittelut. Asian käsittely omassa päässä pomppii laidasta laitaa ja tunne tilat sen mukana. Muistot menee vähän ristiin ja en muista mitä olen edes kirjoittanut. Toivottavasti siitä saa selvää!
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Haluan lisätä tuohon loppuun viellä, että asumisero oli vain hänelle tapa saada minut pidettyä vielä hetki siinä. Hän pyysi että saisi paljon minun omistamiani tavaroita ettei hänen uusi asuntonsa olisi avain tyhjä. Luovutin hänelle tavaraa ja paljon että hänellä on kodissa kaikki tarvittava. Jahka hän oli saanut kaiken mitä tarvitsi ja tarvittavan avun ja hän jäi kiinni että majoittaa toista miestä siellä, välttely alkoi.

Tuntuu todella sekavalta tosiaan kirjottaa tätä kaikkea. Tätä on niin paljon. Olen 6kk kutakuinkin yksin pohtinut, joka päivä tätä asiaa ja se ajaa minua ihan hulluksi.
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Haluan vielä lisätä listalle, että apuni ei kelvannut koskaan hänelle: Siis tieto, neuvominen, yms ei käyny. Hän koki sen aina alentavana ja kun puhuisin ku lapselle. Kurja olo tuli tästäkin, koska olisin osannut häntä auttaa monessakin asiassa mutta en saanut auttaa. Sensijaan kuuntelin sitten kiukuttelut ja yritin lohduttaa. Sekään ei kelvannut. :cry:
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Myöskään lahjat mitä hankin hänelle merkkipäivinä eivät merkinneet hänelle mitään. Kelpasi kyllä, mutta niin. Viimesempänä, hankin hänelle oman moottoripyörän. Hän puhui että on aina halunnut semmoisen. Sitten kun hän oli heppa tyttö, ja hänen hevonen jouduttiin lopettamaan ja siitä tottakai oli surkeana, minä hankin hänelle kalliin moottoripyörän että meillä olisi vaikka sitten yhteinen harrastus ja saatais sitäkautta meidänkin välejä paremmaksi. Pyörä kelpasi. En saanut edes kiitosta. Sitten pyörää piti muokata hänelle sopivaksi. Neuvoin häntä, hän ei kuunnellut. Sitten 1 päivä päätin yllättää ja muokkasin pyörää ja huolsin sitä niin hän suuttui minulle ja aloitti mykkäkoulun. Epäonnistunut yllätys.
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Taisinollauhri kirjoitti: 30 Elo 2022, 17:27 Myöskään lahjat mitä hankin hänelle merkkipäivinä eivät merkinneet hänelle mitään. Kelpasi kyllä, mutta niin. Viimesempänä, hankin hänelle oman moottoripyörän. Hän puhui että on aina halunnut semmoisen. Sitten kun hän oli heppa tyttö, ja hänen hevonen jouduttiin lopettamaan ja siitä tottakai oli surkeana, minä hankin hänelle kalliin moottoripyörän että meillä olisi vaikka sitten yhteinen harrastus ja saatais sitäkautta meidänkin välejä paremmaksi. Pyörä kelpasi. En saanut edes kiitosta. Sitten pyörää piti muokata hänelle sopivaksi. Neuvoin häntä, hän ei kuunnellut. Sitten 1 päivä päätin yllättää ja muokkasin pyörää ja huolsin sitä niin hän suuttui minulle ja aloitti mykkäkoulun. Epäonnistunut yllätys.
Käsittääkseni tätä moottoripyörää ajaa nytten hänen Exä eli siis tämä kenen kanssa hän palasi yhteen. Mukavata :D
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Sitten tosiaan viimeisen keskustelun jälkeen hän jäi seuraamaan minua IG:seen ja facebookkiin ja jouduin estämään häte aivan joka paikassa. Hän saa yhteyden vain tekstiviestillä. Sen verran olen kuullut että hän on eron jälkeen elänyt sitä täydellistä some imagoaan mitä hän aina eli vaikka todellisuus oli aivan jotain muuta. Sanonut että paska mies ja asiat on paljon paremmin ilman sitä. Tiedän myös, että hän on hyvin kartalla minun tulevaisuuden suunnitelmista ja menemisistä ja tulemisista. En tiedä miten, mutta on perillä. Itse sain tämän tiedon tuttavan kautta joka tuntee taas hänen kaverinsa ja olivat puhuneet keskenään.
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Ja sitten vielä. Hänellä oli myös tapa oikeuttaa kaikki tekonsa. Jos hän syyllistyi johonkin (Esim tähän pomon kanssa vähä "intiimi" pelleilyyn) ja siitä sanoin että Tämä ei ole mitenkään ok! Hän käänsi asian jotenkin niin että se on nyt mun syytä ja yritti oikeuttaa sitä sillä.

Sain siis reissusta valokuvan, missä pomon käsi... noh ei mennä siihen sen enempää :D Kuvan nappas 1 mun vanha työkaveri joka oli visiitillä heidän tontillaan reissussa ja jäi juopotteleen sinne (Pienet piirit xD)

Mutta tosiaan, aivan uskomaton tapa kääntää asiat aina mun syyks ja oikeuttaa kaikki omat tekonsa sillä mitkä sitten satutti mua.

Paljonkoha näitä tulee vielä mieleen tässä :D
Gilda
Viestit: 99
Liittynyt: 19 Huhti 2021, 12:53

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Gilda »

Kirjoittaminen auttaa. Sen avulla voi selvitellä ajatuksiaan. Jatka ihmeessä kirjoittamista. Aika ajoin voit lukea aiempia tekstejäsi ja huomata miten ajatusmaailma alkaa järjestyä uuteen uskoon. Tietoa tulee lisää, ja kokemusta.
Narsismi ei tällä hetkellä tietääkseni ole mikään virallinen diagnoosi, jonka psykiatri tai kukaan muukaan kykenisi kenellekään antamaan.
On sanottu, että narsismi voidaan todentaa parhaiten puolisoa kuuntelemalla, ei niinkään narsistia itseään haastattelemalla. Humoristinen lausahdus pitää sikäli paikkansa, ettei narsistia tahdo saada hakemaan apua omatoimisesti. Hän ei päädy tilastoihin. Jos hän vastaanotolle menee, hän tekee sen pelillisenä strategiana voidakseen kertoa ammattiauttajalle ongelman olevan puolisossa, ei hänessä itsessään.
Narsisti on vakuuttava, empaattinen, hauska ja terävän oloinen vastaanotolla. Puoliso, taas, itkuinen, sekavasti tarinaansa selostava, asioita unohteleva kehäraakki. Jollei terapeutti ole perillä narsismi-luonnehäiriöstä, hän tietenkin näkee loppuun väsyneen puolison ongelmahenkilönä, jota narsisti urheasti haluaa tukea. Nämä näytelmät ovat uhrin kannalta melkoisia pettymyksiä.
Tilastotiedot pahanlaatuisen narsismin yleisyydestä eivät liene luotettavia. Tilastot puhuvat narsisteja olevan väestöstä muutamia prosentteja, kun kentällä uhrien auttajina työtä tekevät terapeutit saattavat pitää 20 - 30 prosentin määrää väestöstä osuvampana.
Taisinollauhri
Viestit: 21
Liittynyt: 28 Elo 2022, 21:58

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Viesti Kirjoittaja Taisinollauhri »

Gilda kirjoitti: 30 Elo 2022, 17:55 Kirjoittaminen auttaa. Sen avulla voi selvitellä ajatuksiaan. Jatka ihmeessä kirjoittamista. Aika ajoin voit lukea aiempia tekstejäsi ja huomata miten ajatusmaailma alkaa järjestyä uuteen uskoon. Tietoa tulee lisää, ja kokemusta.
Narsismi ei tällä hetkellä tietääkseni ole mikään virallinen diagnoosi, jonka psykiatri tai kukaan muukaan kykenisi kenellekään antamaan.
On sanottu, että narsismi voidaan todentaa parhaiten puolisoa kuuntelemalla, ei niinkään narsistia itseään haastattelemalla. Humoristinen lausahdus pitää sikäli paikkansa, ettei narsistia tahdo saada hakemaan apua omatoimisesti. Hän ei päädy tilastoihin. Jos hän vastaanotolle menee, hän tekee sen pelillisenä strategiana voidakseen kertoa ammattiauttajalle ongelman olevan puolisossa, ei hänessä itsessään.
Narsisti on vakuuttava, empaattinen, hauska ja terävän oloinen vastaanotolla. Puoliso, taas, itkuinen, sekavasti tarinaansa selostava, asioita unohteleva kehäraakki. Jollei terapeutti ole perillä narsismi-luonnehäiriöstä, hän tietenkin näkee loppuun väsyneen puolison ongelmahenkilönä, jota narsisti urheasti haluaa tukea. Nämä näytelmät ovat uhrin kannalta melkoisia pettymyksiä.
Tilastotiedot pahanlaatuisen narsismin yleisyydestä eivät liene luotettavia. Tilastot puhuvat narsisteja olevan väestöstä muutamia prosentteja, kun kentällä uhrien auttajina työtä tekevät terapeutit saattavat pitää 20 - 30 prosentin määrää väestöstä osuvampana.
Ookei. Niin enhän minä eikä kukaan muukaan täällä varmasti ole kykeneväinen häntä narsistiksi diagnosoimaan. Haluankin kuulla vaan mielipiteitä nyt tuon tekstin perusteella.
Vastaa Viestiin