Häpeän tunteet aikuisena

[Jnn510]

Olen pohdiskellut paljon asioita ja rupesin miettimään asiaa nimeltä Häpeä.
Häpeän tunne on ollut läsnä niin kauan kuin muistan. Sen täytyy liittyä huonon itsetunnon tavoin lapsuuden kasvatustyyliin.
Olen myös miettinyt tätä yksin pärjäämisen tavoittelua, luottamuspulaa sekä perfektionismia. On ollut vaikeuksia selviytyä aikuisena joistain arkipäivän asioista (siivous ja pyykinpesu nyt vaikka esimerkkinä (taustalla myös neuropsykiatrinen häiriö todennäköisesti)) sekä koulussa myös aikoinaan oli vaikeuksia ja rupesin miettimään että olen syyttänyt siitä itseäni ja pitänyt itseäni huonona ja hävennyt tätä aina. En ole kehdannut asiaa myöntää ja vieläkin avun pyytäminen hävettää, sillä tunnen olevani huono ihminen joka ei pysty edes tuommoisiin yksinkertaisiin asioihin jos apua pyydän.
Pääni sisällä on siis jonkinlainen ääni joka moittii, tunnistan sen lähipiirin ääneksi.


Paljonkaan kannustusta en muista saaneeni lapsena, vaan monesti vaan kauhisteltiin ym.
Vaikea löytää sanoja mutta esim. tämmöisiä lauseita kaikuu mielessä.
"kuinka voit tehdä sitä tai tätä kun ei sulla ole tätä eikä tuota"
"se on tosi vaikeaa"
"koittaisit mielummin tätä etkä sitä"
"tolla menolla se ei tule onnistumaan"
"hyvänen aika etkö ees tuota osaa"

Yritän tässä selvitellä asioita ja pohtia lisää mutta halusin avautua ja kysynkin. Onko tämä teille tuttua?

Yksin pärjäämistäni mietin.. ja yritän sanoa itselleni että ei se ole minun vika jos en pysty tiettyihin asioihin kuten muut, joilla paremmat lähtökohdat elämään sekä ei kaikkea pysty tekemään yksin ja avun pyytäminen on ok.
Kun on joutunut selviämään yksin ja luottamaan vaan itseensä välillä lapsuudessa, niin siinä ajautuu olemaan paljon itsensä varassa ja tottuu siihen että itse pitää kaikki hoitaa koska apua ei ole.

Anteeksi kirjoitusvirheet, en ole kovin hyvä kirjoittaja. Tässä taas perfektionismi nostaa päätään Pitäisi osata kirjoittaa täydellisesti

[Kaarlos]

Taustalla voi olla myös lapsena ohjelmoitu, suggestoitu, selvityimiskeino ja tunne. Mikä on se juurisyy? Sinun tiesi tutkia.

Eihän ketään tieten tahtoen itseään itsetuhoisesti syyllistä, viesti täytyy ulkopuolelta. Milloin opit häpeämään? Kaikki kirjoittamasi lauseet ovat hyvin negatiivisia - aivan päinvastainen on totta ja mitä lapsen kuuluisi kuulla. Kaikkea voi opetella, helppoa kun harjoittelee, varmasti onnistut! Ikävää ettet kannustusta saanut lapsena. Teema on tosiaan erittäin tuttu narsistin lapsille, usein sitä on aikuisena aivan avuton arkisten asioiden hoidossa kun ei vanhemmilta saanut kuin luun käteen.

Mitä erityisesti avun pyytämiseen tulee, apua on, etsivä löytää. Ensimmäinen askel tosiaan hyvä tunnistaa näitä opittuja malleja. Liittyy siihen myös vahvasti perhedynamiikan ylläpitämät kulissit, ettei ketään arvostelisi ja saisi tietää heidän laiminlyövästä kasvatuksesta, hienoa että sinulla on nyt rohkeus puhua asioista. Kirjoitusvirheitä en löytänyt, kunhan ymmärtää, kirjoitat hyvin.

[ristiriita34]

Nuo lapsuudessasi kokemasi kauhistelut olivat kuin omasta kodistani. "Eihän tuo nyt onnistu" "Eikö olis parempi et tekisit vain näin" "Ei susta sellaiseen ole" jne.. Aikuisiällä minä ja veljeni kehittelimme hetken eräänlaista kuvauslaitetta, jolle ajattelimme kehitelllä pientä bisnestä. Nähtyään meidän prototyypin n-vanhempani totesi "Älkää nyt tollasella härvelillä menkö minnekkään itseänne nolaamaan" eli sama meno jatkuu myös aikuisikään, mihin se seepra toisaalta raidoistaan pääsisi.

Olen kanssa yrittänyt pärjätä yksin ja vähän eristäytynyt kun on vaikea luottaa. Mutta olen huomannut myös, että yksi tervehdyttävimpiä asioita näiden asioiden käsittelyssä on se kun huomaa, että maailmassa on oikeasti ihan aidosti sydämellisiä ja hyviä ihmisiä, jotka eivät jatkuvasti ole lyömässä sinua maahan vaan enemmänkin kokoajan nostamassa. Ja vaikka meidän n-taustaisten maailmankuva usein (ja syystäkin) näyttää lohduttamalta niin valtaosa ihmisistä on aidosti hyvää tarkoittavia.

Itse kuulen syyttävän n-vanhemman äänen päivittäin päässäni, käyn sen kanssa väittelyitä jatkuvasti. Mutta ne äänet eivät ole sinun vikasi etkä ole huono ihminen. Mitä edes tarkoittaa "huono ihminen"? Kyseessä on psykologinen hyväksikäyttö ja sinä olet uhri eikä siinä ole mitään hävettävää.

[Surusilmä1962]

On tuttua.Itse kantanut sisälläni koko elämäni syyllisyyttä ja häpeää sekä huonommuuden tunnetta. Vasta nyt ymmärtänyt että se johtuu siitä tavasta miten minut kasvatettiin. Kun ei koskaan saanut olla hyvä missään, nolaamiset ja mitätöinnit niin kyllä se syö itsetuntoa.Pitää muistaa ettei vika ole sinussa vaan suurin syypää on narsisti ,jolta puuttuu empatiakykyä ja jonka elämä pyörii vain oman erinomaisuuden ympärillä. Oletko ajatellut että sinussa voi olla sellaisia piirteitä joita narsisti kadehtii tai jota häneltä puuttuu? Oman elämän voi rakentaa ihan siedettäväksi riippumatta siitä millaisista olosuhteista on lähtöisin. Psykiatriassa puhutaan voikukka lapsista jotka nousevat vaikka betonin läpi vaikeista oloista ihan kelpo ihmisiksi. Toki se vaatii ponnisteluja. Itse olen joutunut ottamaan etäisyyttä narsisti isään joka myrkyttää ilmapiirin hetkessä. On helpompi elää kun hän ei hengitä niskassa koko aikaa.On jotenkin käsittämätöntä miten omat vanhemmat joiden pitäisi olla turvallisia ja rakastavia, joiden pitäis opastaa ja ohjata lapsi kohti aikuisuuden haasteita ..Saattavat olla pahimpia murskaajia.Mua jotenkin helpotti kun tajusin tän narsisti kuvion ja oivalsin et nää häpeän tunteet ja syyllisyyden tunteet johtuu vain narsistin ikävästä tyylistä .En tiedä auttaako tää yhtään sua mutta voit myös sanoa itsellesi että olen ihan hyvä tälläisenä,kaikki tekee virheitä toisinaan ja vika ei ole yksin minussa. Suunta eteenpäin. Mä olen tätä tehnyt ,sanonut hiljaa itsekseni näitä asioita ja on se auttanut vaikka ei ole helppo juttu mutta kokeilla voi .En usko että tästä kasvaisi uusi narsisti jos sopivasti tsemppaa itseään. Pitää opetella tykkäämään itsestä kohtuudella eikä uskoa kaikkea mitä narsisti yrittää syöttää.Tsemppejä sulle.