Raivarit lapsesta saakka,tukahdutetut kyyneleet yön pimeydessä,kun koskaan ei saanut olla hyvä missään. Katsella ja kuunnella vierestä miten isosiskoa kehuttiin ja ylistettiin..."Se on niin hyvä tyttö,taitava ja lahjakas,sai palkinnon hiihtokilpailussakin,...."Minun palkintoni ja menestykseni sivuutettiin aina tyyliin" Tuo nyt ole mitään ,ylpeä ja leveä,laiska ja tuhlari." Siskolle piti aina antaa kaikessa ensin,valita oma huone uudessa kodissa," kun sille tulee niin paha mieli". Kukaan ei koskaan kysynyt tuliko minulle paha mieli..Sitä oppi peittämään tunteensa,vähitellen ja väistämään riitatilanteita. Hyväksyä ja pitää suunsa kiinni.
Valtava häpeä,syyllisyys ja paha olo,itsetunnon ongelmat seuranneet lapsesta saakka. On raskasta saada aina moitteita ja arvostelua ei koskaan tukea ja kannustusta . Juuri tänään kaupassa huomasin huokailevani koko ajan,odottaessani bussia sisällä ja katsellessani ohi kiitäviä ihmisiä minut valtasi valtava väsymys,itku pyrkii esiin . Lapsi sisälläni pyrkii ulos,vuosien tukahdutetut tunteet ja kyyneleet. Hävettää,tuntuu kuin otsassa lukisi lappu:NARSISTIN LAPSI,että kaikki näkevät häpeäni. Miksi minä häpeän? En tiedä. Pää sanoo,että narskun pitäisi hävetä,mutta se ei osaa edes sitä,joten minun täytyy olla vahvempi,kun tunnistan merkit ja hain apua. Senkin uhalla,että menen tuhannen pirstaleiksi.