Outo suhde

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
moonaliisa
Viestit: 9
Liittynyt: 15 Helmi 2024, 07:46

Outo suhde

Viesti Kirjoittaja moonaliisa »

Erosin miehestä viikko sitten.
Hänellä on 10v lapsi.
Minulla 2 alle kouluikäistä.

Tapasimme 2v sitten. Hän kosi minua 3 päivää tutustumisen jälkeen. Hän sanoi rakastavansa minua jo ennenkuin tapasimme ja olimme jutelleet noin puolituntia viestitse.

Sovittiin, että hän tulee kotiini ensitreffeille. Hän epäili, kannattaako, koska minulla oli kuukautiset. Järkytyin, seksiäkö hän minusta hakee. Ilmaisin ihmetykseni hänelle ja sanoin että epäilyttää koko mies. Hän pyysi anteeksi ja aneli, että pääsee käymään. Että siksi epäili tuloaan, koska hän on huolissaan jos kuukautisten aikana tulisi infektio, jos harrastaisimme seksiä.

Suhteemme ensimmäisen vuoden aikana hän ei halunnut seksissä olla vastavuoroinen. Naisen alapää on jättänyt häneen traumansa, haissut joskus ja hän ei kykene. Lopulta hän kuitenkin kosketti minua ja sen jälkeen kun niin on käynyt olen saanut kuulla "näetkö minä kehityn, opin tekemään tätä". Itse akti oli kummallista, olin jännittynyt ja en nauttinut koko hommasta. Tuntui jatkuvasti että olen haiseva ja ällöttävä. Koskaan hän ei "pyytänyt anteeksi" sanojaan ja vertaamistaan muihin kokemuksiinsa. Se jäi elämään välillemme. Jos yritin asiasta keskustella, fiiliksistäni, peloistani, hän sanoi "ajattelet liikaa, anna olla".
Tätä "ajattelet liikaa" hän käytti usein muuallakin, jos oli hänelle epämiellyttävä aihe.

Lapset kiintyivät häneen nopeasti. Hän leikitti lapsia ja ei koskaan sanonut ei millekään lasten pyynnöille.

Tästä hypätäänkin eteenpäin. 2v ajan jätti lasten kieltämisen, rajat ja ns ikävät asiat minulle. Omaa lastaan hän passasi, mutta suhde oli muutoin etäinen. Mieheni "ähisi" lapselleen, mutta passasi ja antoi kaiken periksi.
Lapsiani hän halasi, tai lapseni olivat sellaisia, että halasivat häntä ja "menivät aina tyrkylle". Lopulta mieskin lähestyi heitä jo aikalailla luonnollisesti suhteemme loppuaikana. Omaa lastaan hän alkoi halaamaan suhteemme loppupuolella koska "pakotin", hän ilmaisi asian lapselleen "tästä eteenpäin halaamme kun tulet ja lähdet äidillesi".

Mieheni oli mustasukkainen. Baarissa hän huusi paikan olevan paska ja täynnä huoria. Hän kontrolloi juomisiani, pelkäsi että juon liikaa ja petän. Syytä pelkoon ei ollut. Kerran hän kävi käsiksi kun halusin vielä yhden juoman baarissa ja vartijat heittivät hänet ulos. Sain jälkeenpäin kuulla mieheltäni olevani itse syyllinen ja sain syytteet siitä, miksi en lähtenyt hänen mukaansa tai selittänyt asiaa vartijoille parhain päin.

Etsin ystäviä suljetusta ryhmästä(taustani huomioiden ryhmä joka tukee nykyhetkeen irti menneistä)netistä. Mieheni halusi ryhmään mukaan, koska oli huolissaan, että löydän ihmisiä jotka manipuloivat minut menneisyyteni uskontoon. Hän tivasi aina että kenen kanssa juttelen ja että onko se mies (Olimme sopineet että etsin vain naisia ystäväksi). Hän välillä suuttui ja sanoi että etsin rakastajaa itselleni. Mitään syytä huoleen ei ollut. En käynyt yksin oikeastaan missään koskaan. Ehkä kävelyllä.

Miehellä ei ollut ystäviä. Ainakaan ketään en 2 v aikana nähnyt. Yhden satunnaisen työkaverin kaupassa muutaman minuutin ajan. Myöskään sukua ei ollut, kqikki asuivat toisessa maassa.

Kotona hän tuntui olevan varjo seurassani. Lähestulkoon silitti matot edestäni, että en vain kompastu. Kaikkea mitä tein, hän seurasi sivusta. Ihan kuin jokin utelias koira, jonka ainoa tehtävä on olla liittynyt omistajaansa.
Tämä tuntui ahdistavalta, aluksi tietenkin tuntui ihanalta, kun joku on minun tekemisistäni niin kuunnostunut, mutta lopuksi tuntui kuin tukehtuisin. Jos menin illalla suihkuun, hän odotti sohvalla, että olen valmis ja halusi kanssani täysin yhtä aikaa sänkyyn. Jos kävin vielä vessassa, hän istui sängyn reunalle odottamaan, että tulen takaisin. Hän oli valppaana jatkuvasti edessäni. Eikä tämä loppunut vaikka asiasta mainitsin eri keinoin nätisti.

Tulin raskaaksi ja en jaksanut raskautta. Päädyin aborttiin. Pelkkä abortista keskustelu sai mieheni haukkumaan minut "murhaajaksi ja tappajaksi, vastenmielisimmäksi ihmiseksi kenet hän tuntee". Hän sanoi vihaavansa minua loppuelämän jos teen abortin. Tein abortin. Jos yritin jutella siltä, mies meni vessaan, käänsi asian toiseksi, haukotteli väsymystään ja sanoi menevänsä nukkumaan. Asiasta ei puhuttu. Mitään ei anteeksi pyydelty.

Kun olen ollut epävarma suhteestamme, hän on sanonut että olen epävakaa ja mielisairas, että en osaa päättää mitä haluan.

Hän on kertonut siskostaan, joka lapsena itki jatkuvasti ja joka oli outo. Jota hänen äitinsä ja isänsä piti outona. Jota ei kuitenkaan halattu kun hän itki, koska mieheni mukaan siskolle ei riittänyt mikään halaaminen ja hön itki aina vaan. Sisko ei osannut päättää mitään koskaab kuulema ja vanhemmat eivät kestäneet enää tyttöä. Sisko pakkonaitettiin 20 vuotiaana hyvälle miehelle, koska tyttö oli mieheni mukaan mielisairas.
Miestäni on isänsä hakannut säännöllisesti, mieheni nauraa asialle ja sanoo, että kyllä hän tietää että se on väärin mitä isä on tehnyt, mutta että ei se mitään haittaa.

Pian 30vuotiasta poikaansa hän sanoo joskus haukkuvansa "paskaksi pojaksi" huumorilla. Hän sanoo että vähän saa huumorilla härnätä.

Puhuimme yhteenmuutosta 2v aikana usein. Hän sanoi, että muuttaa yhteen, kun olemme naimisissa tai meillä on vauva. Hän sanoi osallistuvansa perheeseen, kotiaskareisiin, kasvatukseen sitten kun meillä on yhteinen vauva tai olemme naimisissa.

Kun yritin keskustella näistä näkemyseroistamme tai haasteistamme, joista olen maininnut, hänellä oli aina jokin syy kiertää keskustelua. Joko "väsymys, väsymys töistä, pääkipu, halu olla rauhassa, ei ole sanottavaa". Toisinaan hän kiisti sanomani vääriksi, tunteeni vääriksi ja kertoi "totuuden". Totuus oli sitä mitä halusin kuulla, mutta käytännössä mikään ei muuttunut missään asiassa.

Erosimme 2v aikana usein. Millon hän hävisi ja esti minut. Tai minä sanoin että en jaksa tätä, kun olin yrittänyt jutella hänen kanssaan ja saada häneen kontaktin viikkotolkulla.
2 eromme jälkeen menin baariin, join pääni sekaisin ja panin miestä. Oksetti siinä hetkessä olla eron jälkeen yksin ja selvin päin. Miehelle hölmönä tän myönsin, kun hän tivasi ja tästä sain ikuisen "huoran" leiman. Kuulema mun ei pitäisi voida panna ketään koskaan enää hänen jälkeensä, jos hän rakastain ja rakastan. Mies ei päässyt tästä koskaan yli. Hän keksi muutaman valetarinan mulle suhteemme aikana, miten on mm eromme ainana treffailut kaunista, seksikästä naista jne joka on menestynyt urallaan(minä olen vain tavallinen kotiäiti, heh) ja myönsi lopulta, että valehteli, koska halusi kostaa minulle. Kostaa mitä?

Kerran 3 viikon eron jälkeen tapasimme. Lähdimme reissuun. Tapasimme bussiasemalla. Halasimme jne. Ainoa mitä hän minulle sanoi minusta, oli että minulla on tullut lisää harmaita hiuksia. Olin laittautunut itse. Hämmennyin. Lopulta hermostuin tästä, yleensä pystyin pitämään malttini hänen edessään. Kysyin miksi hän sanoi niin. "Huolissaan terveydestäni". Sen hän sanoi. Että ero hänestä olisi aiheuttanut minulle vaikean elämän ja harmaita hiuksia lisää. En tiedä edelleenkään mitä ajatella tästä.

Mieheni ei koskaan laittatunut mitenkään, samat rikkinäiset vaatteet aina päällä. Hän sanoi, että ei halua itselleen mitään, että haluaa antaa kaiken muille. Minulle hän osti opintolainallaan 1000e sormuksen ja kalliita laukkuja ja koruja pyytämättäni. Hän sanoi aina että hänen unelmansa on olla rikas. Että jos olisi rahaa, hän voisi antaa perheelleen parhaan mahdollisen elämän.
Ajattelen itse toisin, tykkään kyllä käyttää rahaa ja myös itseeni, antaa iloa itselleni ja perheelleni. Mutta raha ei ole kaikki, enkä pidä siitä, että rahoja käytetään yli varojen.

Mieheni aloitti sitten työt. Hän oli niin väsynyt töistään, että saattoi olla viikon omassa kodissaan nukkumassa ja katsomassa kattoa normaalin työajan jälkeen. Hän kyllä ihmetteli miten muut eivät jaksa, miten jotkut jopa jäävät sairaslomalle kun eivät jaksa. Mulle tää kuvio ei koskaan auennut. Sanoin hänelle että jos ei hän jaksa, hän voi jättäytyä töistä lepäämään, että se on ok, vaikka sairaslomalle. Että hänen jaksamisensa tietty ensin. Hän sanoi, en ole hullu, näetkö että selviän työstäni. Toki, niin hän selvisi, mutta muuta elämää ei tosin sitten ollutkaan :( Ja kaiken keskelle hän halusi vauvan, se antaisi hänelle energiaa monen ihmisen voimien verran eikä hän koskaan sitten tuntisi enää väsymystä. Hän ihmetteli miten minä en jaksaisi vauvaa, kun hänelle vauva antaisi monen ihmisem energiat.

Tuntuu että olen kahden vuoden jälkeen aivan puhki.
En jaksaisi enää miettiä mikä meni pieleen. Silti jokin saa minut yrittämään "ratkomaan tämän mysteerin".

Hän kysyi minulta tänään että miksi 19.1 sitä ja 21.1 tätä. Hän elää päivämäärien mukaan ja muistaa tasan päivämäärät millon "olen ollut hullu, millon olen sitä ja tätä".
Kerroin hänelle omat syyni eroon. Hän sanoi haluavansa olla rauhassa.
Vastasin itse että minäkin haluan, että ei kirjoitella enää ollenkaan.
Hän vastasi siihen, että vastaa illalla rauhassa.

Jos menneisyys on tae tulevaisuudesta, hän kiertää asiat ja ehdottaa jotain tekemistä myöhemmäksi, yrittää palauttaa "kaiken ennalleen" tekemisen kautta ja työntää keskustelun pois päiväjärjestyksestä, kuten koko 2v aikana tähänkin asti.

Niin ja mitään terapiaa hän ei halua, eikä koe haluavansa. Ei yksilö tai pariterapiaa. Mutta minun hän suosittelee menevän keskustelemaan, että minulle se voisi tehdä hyvää. Ps. Olen käynytkin, mutta jotenkin vaikka tiedän tässä olevan outoja asioita, niin joku sisälläni epäilee. Vaikka keho kyllä kertoo minun voivani paremmin, kun olen exästäni erossa ❤️ Hengitys kulkee paremmin ja olen pystynyt lopettamaan tupakanpolton, en halua satuttaa itseäni enempää enää hänen enkä kenenkään menneisyyden ihmisem vuoksi ❤️

Tiedän että No contact on ainoa mahdollisuus selvitä tästä. Meillä ei onneksi ole enää eroon liittyviä asioita mitään huollettavana. Kunhan vaan jätän vastaamatta hänen lähestymispyyntöihin.

Samalla joku sisälläni haluaa ajatella että olen ylitulkinnut kaiken. Ja voisimme palata yhteen ja voisin itse hrittää kehittyä ihmisenä olla "ajattelematta likaa ja olla yrittämät välittää epäkohdista".

Phuuh. Kiitos kun sain jakaa ❤️
Temppu
Viestit: 1
Liittynyt: 01 Helmi 2024, 19:27

Re: Outo suhde

Viesti Kirjoittaja Temppu »

Outo suhde myös?

Havaitut ominaisuudet 11 vuoden yhteiselon jälkeen 😳 (nainen 41 vuotta)

- elämä on peliä jossa hän on kaikesta oikeassa ja toisen tunteet ovat hänelle heikkouden merkki, joita manipuloimalla saa "imettyä" uhrista kaiken positiivisen energian itselleen. Minulla oli säännöllisesti suhteessa olo, että "olen imetty loppuun".
- saa jostain syystä oudon olon/ahdistuksen aikaan, (jota ei osaa itselleen selittää)
- säälin hakeminen suhteen alkuvaiheessa, rankkoja kokemuksia ja kukaan muu kuin minä ei ymmärrä häntä. Tämä toistui suhteen alkuvuosina.
- huomion hakeminen, vain miesten.
- kerää ympärilleen "hovia" eli hyväksyy kaikki miespuoliset "kaverikseen" fb:ssa tai muissa some alustoissa, aivan sama kuka on!!!!
- "tunteiden" ilmaisu (niitä ei ole, mutta kaikki muu) ja puheet loppuvat kuin seinään uuden uhrin löytyessä.
-ei anteeksipyyntöjä koskaan!!!
-toisen puutteista puhumista, näitä käytiin vuoden ajan parisuhdeterapiassa ja kun olisi alettu puhua hänen puutteista käynnit lopetettiin saman tien.
-selittämätöntä riittämättömyyden tunnetta täydelliseltä tuntuvan ihmisen seurassa, sitä oli koko ajan suhteen alussa.
- tarve kontrolloida, ja kun kontrolli menee sekoaa totaalisesti ja käytyäytyy raivokkaasti/ marttyyriys tulee pintaan ja saattaa vahingoittaa jopa itseään.
-empatian puute, vain puheissa on empaattinen, ei ole osoittanut empatiaa tunteilla koskaan. Esim. läheisen kuolema ei aiheuttanut mitään reaktioita tai kyyneleitä.
- ei pysty sanomaan: rakastan sua, ei koskaan oma-aloitteisesti halaa.
- valheet, pystyy valehtelee ilmeettömästi ja kirkkain silmin.
- suhde on oudosti narsistin ohjaksissa. Manipuloi minua hyväksikäyttämällä mustasukkaisuuttani, jonka huomasi suhteen alussa heikkoudekseni. Jatkunut koko suhteen ajan säännöllisesti!!! - luomalla ns. epäilyttäviä "tilanteita ja tapahtumia" joista otin ns. kopin itselleni ja sen "energian imeminen" minusta alkoi, tyyliin "olet epäilevä paskiainen joka ei usko mitä sanotaan"
- kyvyttömyys keskustella syvällisesti, puuttuu täysin. Ei ole halunnut keskustella koko parisuhteen aikana mistään mikä voisi tuoda esiin hänen narsismia tai liittyy rakkauteen.
- selviää elämän kovista kriiseistä hämmästyttävän nopeasti, tämä on huomattu useita kertoja tässä parisuhteessa. Olin ihmeissäni joka kerta, miten ??? Wtf
- miellyttää naurettavan läpinäkyvästi ihmisiä, joista kuvittelee hyötyvänsä tai joita ihailee
- joka hetki läsnä on tunne epävarmuudesta, et saa keskusteltua oikeasti asioista mistä haluat.
- nauttii ihailusta ja toisen kehuista
- elää uuden suhteen tuomasta huumasta, tämä oli nähtävissä n. 6 kk syksystä - 23 alkaen, kunnes suhde paljastui ja alkoi hirveä syyttely, "mene hoitoon hullu". Jos jatkuu niin merkit nähtävissä pian uudestaan. Jos ei niin uuden "uhrin" etsintä on alkanut uudessa työpaikassa.
- ei halua että kukaan tuntee tai tietää häntä tai hänen asioita oikeasti.
- on emotionaalisesti saavuttamaton, ollut täysin koko suhteen ajan.
- manipuloi, eikä koe siitä eikä mistään muustakaan syyllisyyttä
- ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ollenkaan.
- ikinä ei tiedä millä tuulella toinen on, kysyn jatkuvasti, ootko vihainen?
- aina selitys valmiina joka asiaan, Tämä on ollut todella vahvasti mukana, liittyen puolison epäilyihin, onko suhteessa kaikki kunnossa??
- narsistinen virne (outo, ylimielinen vino virnistys, kun pelkää olevansa uhattuna).
- osaa taikurin lailla kääntää asian täysin päälaelleen leikkiessään uhrinsa kanssa, "sinähän tässä se hullu olet, mene hoitoon". Sain kuulla tämän joka kerta kun aloin epäillä suhdetta. Tämähän oli järjestetty etukäteen järjestämällä ns. epäilyttäviä "tilanteita ja tapahtumia" jotta olisin mustasukkainen ja olinhan koska heikkouteni oli tiedossa.
-pikkutarkka pilkunviilaaja, mutta imuriin ei koske, valikoi siis ne asiat mitä haluaa tehdä.
- ottaa kaiken kritiikin piilovittuiluna
- on ystävällinen ulospäin ja auttaa kaikkia, jos ajattelee jotain tulevaisuudessa siitä hyötyvänsä.
moonaliisa
Viestit: 9
Liittynyt: 15 Helmi 2024, 07:46

Re: Outo suhde

Viesti Kirjoittaja moonaliisa »

Tsemppiä tilanteeseesi ❤️❤️❤️ Luin tekstisi ja kyllä huomaan huolestuttavia piirteitä suhteessasi, myös samaistuttavaa mun aikaisemmasta suhteesta joskus 15 v sitten.

Kävin keskustelua tänään ammattiauttajan kanssa.

Kerroin kieteytetysti edellisen suhteen. Sen miten olen sen viimeisten päivien aikana ymmärtänyt kompaktimmin.

Aluksi suhteessamme oli nopea sitoutuminen minuun. Rakkauspommitus 30 min tutustumisesta, kihlaus parin kolmen päivän päästä upeasti koruliikkeessä eteeni polvistuen, vauvapuheet viikon sisällä.
Alkuajan ylistys, miten täydellinen nainen olen. Se intensiivinen katse, joka imi minut mukanaan pyörteeseen. Sellainen 100% täydellinen huomiointi. Sellainen syöty olo itsellä.

Suhdetta en kuitenkaan missään vaiheessa saanut kyseenalaistaa ja kun kyseenalaistin, kuulin olevani mielisairas, epävakaa, jotenkin ehkä mieleltäni hullu....

Hän sai haukkua, mutta anteeksi ei koskaan pyytänyt.
Huora, mielisairas, abortin aikaan Murhaaja ja Tappaja, "olet joskus usein outo...tsss...sellanen öh, epävakaa...en ihan osaa sanoa, kun sua on niin vaikea kuvailla millainen edes olet. Vähän ehkä mielisairas.". Tuo lause oli sellanen pehmeä arvostelu. Kova arvostelu oli sitten "olet huora, murhaaja, mielisairas hullu, sun pillu on ruma, äklöttäbä, hyihyihyi".
Semmosta :shock:

Minä jos ja KUN tein virheitä, kuten kaikki, en saanut koskaan mitään anteeksi vaikka anelin. Lisäksi mieheni vääristeli tilanteita ja loukkaantui niistä. Ei koskaan antanut niitäkään anteeksi, palasi "virheisiini" säännöllisesti ja varsinkin silloin, jos hänen olisi pitänyt omaa käytöstään reflektoida.

Minuun kohdistuva epäileminen myös näistä vääristetyistä totuuksista.

Minuun kohdistuva kontrolli myös näiden vääristettyjen totuuksien vuoksi.

Loukkaantumiselleni ei ollut koskaan tilaa.

Hän uhkasi, etten koskaan löydä yhtä ihanaa miestä kuin hän. Että kuka muu minut haluaa ja minua kohtelisi niin hyvin..

Hän halusi lapsen kanssani. Meidän geeneillämme tulisi A- luokan ihmisiä.

Hän jäi kiinni valheista. Väitti yhtä ja sen jälkeen väitti toista.

Kaikki mieheni exät olivat hulluja kuulema.

Kehui itseään, vertaili vartaloaan muiden miesten vartaloihin mm uimahallissa. Ihmetteli miten hänellä onkin paras vartalo.
Puhui uudelleen ja uudelleen entisen työpaikkansa saavutuksista, vertaili itseään muihin työntekijöihin itseään ylentäen. Tiedän tarinat ulkoa!

Syvällinen keskustelu oli lähes mahdotonta. Hän tuhahteli kysymyksilleni. Tai oli poissaoleva jos kerroin jotain syvällistä.

Hän arvosteli muita miehiä. "Naismaiset" miehet, herkät, kauniit ja lempeät, oli hänen punainen vaatteensa. Hän sanoi "tietävänsä" millaisesta miehestä on kyse.



Minulle sanottiin puhelimessa, että hyvä kun erosit.
Olen niin paljon miettinyt, että entä jos minä olenkin vaan jotenkin tosiaankin hullu.

Sain eilen kiinni "loukatuksi tulemisen tunteesta". Ymmärsin, että exäni loukkasi minua ja myös puhumalla pahaa muista, loukkasi myös muita.

Nyt tiedän, että täytyy pysytellä pois. Sellainen astetta syvempi ymmärrys löytyi... orastavasti kylläkin..

Mutta!!!! Tiedän että tarvitsen tukea tähän matkalle. Että en haksahda takaisin sinne. Onneksi on tää palsta. Myös kriisipuhelin ja lähisuhdeväkivallan avopalvelu minne voin ottaa yhteyttää JOS himskatti alan empimään eropäätöstä ja miettimään saakeli paluuta sinne takas 👀😪

Tsemppiä kaikille!!!
moonaliisa
Viestit: 9
Liittynyt: 15 Helmi 2024, 07:46

Re: Outo suhde

Viesti Kirjoittaja moonaliisa »

Huomaan itsessäni suurimman kasvun paikan siinä, että kun aikaisemmin olin kaikessa oikeudenmukainen ja yritin toisia opettaa erottamaan oikean ja väärän(kun opetan toiselle empatiaa, ystävällistä kohtelua, irti väkivaltaisesta käytöksestä: saan itselleni sen turvallisen ihmisen vihdoin ketä olen aina tarvinnut), niin nyt tuleekin opetella keskittyä omiin tunteisiin.

Ei ole minun tehtäväni yrittää pelastaa maailmaa yksittäisten "menetettyjen ihmisten kohdalla". Vaikka paljon väkivaltaa ja kaltoinkohtelua maailmassa näenkin, täytyy harkita miten maailmaa voisi yrittää muuttaa vähemmän itseä tuhoavalla tavalla. Ei enää henkilökohtaisia projekteja, kiitos.

Auttamisen sijaan, otan tavaksi jatkossa keskittyä siihen, että miltä toisen ihmisen seurassa tuntuu. Onko hyvä olla toisen seurassa, loukkasiko toinen minua? Onko toisen seura kohteliasta? Onko toisen seura huomaavaista? Onko seura kevyttä, vaikka puhuttaisiinkin syvällisistä asioista? Onko lupa tuntea? Sellainen erillisyys toisesta tunteen tasolla. Ja se, että ilmaisen tunteitani suoraan jämäkän lempeästi, sitä opettelen jatkossa. Ilmaisen niitä mukavia ja vähemmän miellyttäviäkin tunteita.

En ole vastuussa kuin itsestäni ja lapsistani. Siitä miten kasvatan itse lapseni ja miten itse voin ja kohtelen itseäni ja lapsiani (ja toki muitakin). Ja olen vastuussa siitä että tunnistan, miltä minusta tuntuu kenenkin ihmisen seurassa.

🙏🙏🙏
Vastaa Viestiin