KESKUSTELUFOORUMI

Tämä on päiväkirjani matkasta kohti avioeroa, kohti vapautta tästä vankilasta. Aloin valmistella avioeroa syksyllä -24. Olen tehnyt listan asioista, jotka auttavat minua seuraavien vuosien varrella. Lapset ovat nyt 4-, 8- ja 12-vuotiaat. Aluksi suunnittelin että siedän tätä parisuhdetta kunnes nuorin täyttää 12 jotta voi itse päättää kumman vanhemman luona asuu, mutta nyt tuntuu että en kestä niin kauaa. Yritän sinnitellä, kunnes keskimmäinen täyttää 12. Siihen mennessä olen luonut lapsille turvallisen ja läheisen äiti-suhteen, jonka toivon kantavan yli tulevan avioeron. Luin suomalaisen psykologi Ben Furmanin sanoneen, että riittää kun lapsi kokee läheisyyttä ja turvallisuutta edes yhdeltä vanhemmalta/aikuiselta perheessä. Minä teen kaikkeni. Jatkan tätä päiväkirjaa myöhemmin. Olen kiitollinen, että löysin tämän foorumin. Arvostan teidän kommentteja ja tukea. <3

Tein kaksi Ifolor -valokuvakirjaa lapsista ja minusta. Laitoin ne isäni osoitteeseen, jotta pitävät ne luonaan ja saan ne sitten uuteen kotiin kun sinne asti päästään.

Kirjoitin kiitollisuuspäiväkirjaa. Käytiin lasten kanssa pyöräilemässä. Vanhemman lapsen kanssa kävelyllä, jolloin 12-vuotias sai puhua mitä mieleen tuli ihan kahdestaan äidin kanssa. Kehun, vahvistin ja kuuntelin häntä. Kysyin mitkä asiat tekee hänet iloiseksi. "Kalastus!" Hän kertoi, että on ahdistunut olo. Että haluaisi olla rauhassa. Kerroin, että hänen oma huone on hänen turvapaikka. Kerroin myös että, hän voi mennä kalaan yksin tai kaverin kanssa tai minun kanssani. Lupasin, että mennään kesällä kun nyt on säät mitä nyt on. Katsottiin yhdessä kalastusvarusteita ja kannustin häntä paistamaan lettuja. Tuli todella hyviä! Huomasin, että poikani hieman vapautui näistä hetkistä tänään.

Vetelin miestä oikeista naruista ja on rauha kotona. Kärsin unettomuudesta. Viikko sitten mies räjähti. Sitä ennen oli pitkä rauhallinen kausi ja pystyin nukkumaan. Viime maanantaina nosti riidan henkisellä tasolla ja sen jälkeen en ole nukkunut hyvin. Yöhikoilut palasi. 31.1. odotan sitä päivää, jotta pääsen oksentamaan tän kaiken sille pariterapeutille.

Tänään minä leipään. Nuorin lapsi kipeä ja jään aivan mielelläni kotiin hänen kanssaan. Mies lähti töihin. Koululapset kouluun. Talo on hiljainen. 4 vee nukkuu. Minä olen nukkunut muutaman tunnin viime yönä. Juon aamukahvia ja lepään. Saan olla ilman miehen läsnäoloa seuraavat 8 tuntia.