ammattiapu jaksamiseen?

[raadeltu]

Onko joku saanut asiantuntevaa apua työterveyshuollosta sairastuttuaan henkisen väkivallan takia työpaikallaan? Millainen tuki on auttanut?

Minulle työterveyslääkäri sanoi heti aluksi valittaessani olevani työpaikkakiusattu, että työpaikkakiusaamista tuskin on olemassakaan ja että hän ei halua kuulla sellaisesta yhtään mitään. Esimies oli soittanut työterveyslääkärille ennen kuin määräsi minut työkykyarvioon ja valmistellut työterveyslääkärille sanat suuhun valmiiksi. En saanut edes kertoa kokemuksistani, vaan minut määrättiin psykiatrille mielenvikaisuus epäilyn takia.

Monien mutkien kautta asiani on kuitenkin edennyt ja syytekynnys on ylittynyt.

Voimavarat ovat ehtyneet. Mistä apua? Osataanko jossakin auttaa?

[nallekarhu]

Hei,
avun saaminen näissä kysymyksissä tuntuu olevan valitettavan työlästä, mutta kyllä sitäkin löytyy, myös työterveyshuollosta.

Mutta täytyy myöntää, että olen itsekin tavannut myös tilanteita, joissa laskun maksajan, siis työnantajan, mielipide tuntuu olevan se painavin mielipide.
Lisäksi omalla kohdallani on tullut näkyviin eri ammattilaisten rajalliset mahdollisuudet tehdä mitään asialle, esimerkiksi työterveyshuolto voi toimia vain välittäjänä, pitämällä erilaisia kokouksia ja neuvotteluja. Neuvottelut taas voivat osoittautua melko turhiksi, kun vastassa on narsistista toimintaa. Itseltäni ainakin meni kauan saada selitetyksi, että mikä osa tässä tarinassa on tarua ja mikä totta.
Työnantajasta riippumatonta keskusteluapua voi saada vaikka oman kunnan mielenterveystoimistosta, ainakin omalla kotipaikkakunnallani se oli mahdollista.

Minua itseäni on auttanut, että olen lukenut kirjallisuutta narsismista, työpaikkakiusaamisesta ja erityisesti narsistisesta työpaikkakiusaamisesta. Kirjallisuus auttoi minua suhteuttamaan asioita, koska ainakin omalla kohdallani tilanne tuntui, ja tuntuu yhäkin, niin järjettömältä ja todellisuudenvastaiselta, että ei sellaista voi uskoa tapahtuvaksi kenellekään.

[raadeltu]

Työterveyshuollosta en saa asiantuntevaa apua, koska heidän koulutukseen ei kuulu traumatisoituneen (PTSD) ihmisen auttaminen. Lisäksi käyntejä vuodessa saa olla vain muutama työterveyshuollon ja työnantajan tekemän sopimuksen mukaan.

Psykoterapeuteilla monellakaan ei näytä olevan osaamista. Istuvat vaan ja kuuntelevat. Minulla on melkoinen paine sinne mennessä, että mitähän puhumista keksisin, jotta emme molemmat istuisi kiusallisen hiljaa ja että saisin taas tämänkin istunnon ohi. En koskaan saa palautetta. Voin puhua yhtälailla yksin kotona seinille.

Mielenterveystoimistoissa ei osata auttaa. Pistetään ryhmään istumaan ja käsketään puhua. Minä en saa puhua ryhmässä, koska rikospoliisi on salannut asiani.

Kirkon työntekijät ottivat vastaan kaksi kertaa ja laittoivat sen jälkeen pärjäämään omillaan, koska minulla on palkkatuloja ja heillä on köyhempiäkin autettavia. Maksamani kirkollisverot ovat kyllä hyvin kelvanneet.

Ystävät eivät ole enää vuosiin jaksaneet kuunnella ja pitävät välimatkaa kuten minäkin heihin, jotta en häiritsisi ja menettäisi heitä kokonaan.

Olen lukenut paljon luonnehäiriöisistä ja työpaikkakiusaamisesta aiemmin, kun vielä jaksoin ja se silloin auttoi. Enää en jaksa eikä kiinnostakaan.

Olen yrittänyt liikkua luonnossa, joogata, kuunnella musiikkia,..., mutta enää en jaksa.

Asiani on vakava. Syytekynnys on ylittynyt. Minulla ei ole enää voimavaroja ja toistuvat traumamuistot tekevät elämästäni helvetin. Mistä apua?

[Notavictim]

On ihan käsittämätöntä, ettei työpaikkakiusaamiseen löydy apua, kun se on kerran Suomessa todella yleistä. Omassa tapauksessani sain apua ammattiliitolta ja toisessa työpaikassa esimieheltä. Lääkärit eivät myöskään saisi heti asennoitua millekään kannalle ennen kuin kaikkien versio tapahtumista on kuultu.

[raadeltu]

Työterveyslääkäreillä ja psykologeilla näyttää olevan asenne, että heille palkanmaksaja (työnantaja) tai maksajan edustaja on oikeassa. Myös kaveruudella, samaan poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään kuulumisella yms. suhteilla näyttää olevan isompi merkitys kuin kiusatun auttamisella ja oikeudenmukaisuudella. Lisäksi kiusatun auttamisessa joutuisi tekemään ison ja hankalan työn. Asiasta pääsee eroon helpommin, kun ei puutu asioihin. Läheltä asiaa seuranneena joudun valitettavasti toteamaan näin. Tosin poikkeuksiakin joskus saattaa olla. Heille hatun nosto.

Työterveyshuollossa yleensä pelätään mielivaltaisia esimiehiä yhtälailla kuin työyhteisössä kollegat pelkäävät ja menevät vahvemman eli mielivaltaisten esimiesten taakse. Myös oman edun varmistaminen ja toisen kärsimyksellä hyötyminen voi olla syynä kiusaajan hoviin menemisellä ja kiusatun yksin jättämisellä. Surullisinta on, että myös ne tahot, joiden tehtävä on auttaa menettelevät yhtä moraalittomasti.

Voisiko asenne muuttua, jos mahdollisissa työpaikkakiusaamisoikeudenkäynneissä tarkistettaisiin aina myös työterveyshuollon ja työsuojelun toiminta? Nythän kummatkaan eivät voi koskaan joutua vastuuseen laiminlyönneistään. Ainakin molempien toimijoiden vastuuhenkilöiden nimi pitäisi julkaista ja kertoa heidän osuus asioiden kulkuun. Miten saadaan kiusatun auttamisesta vastuussa olevat henkilöt ottamaan vastuu?

[mountainhiker]

Työterveyden mahdollisuudet puuttua ovat varsin rajalliset, valitettavasti. He voivat tutkia esim. työpaikan työhyvinvointikyselyllä mikä on ongelma, mutta jos työpaikan ylin päättävä elin ei puutu asiaan niin jää oikeastaan jäljelle uhrin hoitaminen. Sen laajuus taas riippuu sopimuksesta. Meillä onneksi työpsykologi kuuluu siihen ja hänen kauttaa olemme purkaneet tilannetta henkilökohtaisesti. Kyselyjen tulokset ja konsultin neuvot on painettu taitavasti unholaan. Ongelmat kun "ovat henkilökunnasta lähteviä" toisin kuin kyselyt ovat kertoneet. Sitä on vaan niin yksin välillä.