Milloin lapsi pitää pelastaa narsistivanhemmalta?

[Keiju]

Mä haluaisin kuulla tarinoita siitä, miten ja missä vaiheessa tullaan siihen pisteeseen kun lapsen on parempi olla mahdollisimman vähän tekemisissä toisen vanhemman kanssa. Helposti ei ryhdytä rajoittamaan tapaamisoikeutta tai puuttumaan huoltajuuteen, ainakaan jos ei ole mitään fyysistä näyttöä ja henkinen pahoinpitely on niin vaikeata osoittaa todeksi.
Kertokaa tarinoita, niin hyviä kuin huonoja tästä aiheesta. Mä kerron pikku hiljaa omaa tarinaani blogissa, jonka aloitin äskettäin, tervetuloa lukemaan! http://katjuska.munblogi.com/

[Mustikka]

Minua myös kiinnostaa tämä. Miten lapsille voisi saada välineitä tulla toimeen narsistivanhemman kanssa ja kuka osaa auttaa? Jos aikuinenkaan ei pärjää mörölle, lapsella ei ole mitään mahdollisuuksia ja keinoja suojautua. Paljonko tarvitaan aina korjaavaa aikaa terveen vanhemman kanssa, jotta lapsi ei sairastu narsistin kynsissä loppuelämäkseen? Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta ei kai kuitenkaan itsetuntonsa, minuutensa ja henkisen terveytensä kustannuksella?

[Keiju]

Juuri tätä tarkoitin! Olen kuukausitolkulla seurannut lapseni sulkeutumista ja käsittämättömiä raivokohtauksia. Vatsaan koskee ja päätä särkee tosi usein, varsinkin kun pitäisi isälleen lähteä. Tiedän minkälainen ihminen isänsä on, sairastuttaa ja pistää elämään pelon ilmapiirissä aikuisetkin. Olen kesästä asti yrittänyt hakea monia eri teitä ratkaisuja ja apua tilanteeseen.

Tilanne kuitenkin pahenee ja lapsi reagoi koko ajan enemmän, vaikka mukana on jo viranomaisia ja "auttavia tahoja" vaikka millä mitalla. Kukaan viranomainen ei kuitenkaan tee mitään, seuraa ja kirjaa vaan ja muistuttaa joka käänteessä, että lähivanhempana minä teen ratkaisut ja olen vastuussa niistä. Itselläni ei kuitenkaan yhteishuoltajuuden nimissä ole paljon mahdollisuuksia, se on tullut selväksi matkan varrella.

Nyt olen pistänyt asioita eteenpäin ja ensimmäisen kerran ollut päästämättä lasta isälleen. Useampi viranomainen sanoi, ettei itsekään päästäisi lastaan siihen tilanteeseen tällä hetkellä, mutta meidän "oikeusjärjestelmämme" ei tunne tapaa, jolla voisin sen estää yhtäkkiä viranomaisen päätöksellä?!?!
Käsittämätöntä, että jos haluan toimia äitinä lastani kohtaan oikein ja pelastaa hänet pahalta ololta edes hetkeksi, olen niin omillaan kuin vain olla voin huolimatta siitä, että viranomaiset näin suosittelee. Ja voin kuvitella, että sinä päivänä kun tämä asia kääntyy minua vastaan, ei niitä suosittelijoita ole mailla halmeilla...kuka nyt haluaisi vastuun ottaa näistä tapauksista.

Joka tapauksessa, käy tässä miten käy ja on seuraukset sitten minkälaiset tahansa, olen tällä hetkellä ylpeä päätöksestäni, koska lapsen on hyvä olla.

Edelleen kaipailen tarinoita niistä hetkistä, jolloin joku on ottanut saman askeleen kun mä nyt. Tai minkä tahansa askeleen lapselle avun saamiseksi. Kertokaa juttuja, hyviä ja huonoja, julkisesti tai yksityisesti!!

[plm]

Lapsemme kävivät eron jälkeen säännöllisesti narsisiti- etävanhemmalla n. kahden ja puolen vuoden ajan. Reagoivat poikkeavalla levottomuudella ja arkemme oli haastavaa. Lopulta lähivanhempana estin tapaamiset. Päätöksen tehtyäni jokainen päivämme on ollut toistaan parempi ja lapset ovat rauhoittuneet, elämä normalisoitunut ja yllättävintä on ollut, ettei lapset ole tuoneet millään lailla esiin, että kaipaisivat etävanhempaa.
Olen todella tyytyväinen, että sain tukea päätökseni tekoon viranomaisilta.
Välillä mietin, että, jos olisin tehnyt päätöksen aikaisemmin, miltä kaikelta olisimmekaan säästyneet... mutta toisaalta eipä narsistin sitkeyttä olisi mitenkään voinut edes aavistaa. Sitä luotti, että tilanne muuttuu, halusi antaa lapsille mahdollisuuden tavata etävanhempaa...
Voimia kaikille em. asian kanssa kamppaileville. Päätöksen teko ei ole helppoa. Vaikeuksissasi muista, ettet ole ainoa. Muista myös, että lapsi elää hetkessä, he eivät murehdi niin kuin me aikuiset ja sopeutuu uusiin tilanteisiin.

[uupunut]

Millaisia keinoja teillä on ollut tapaamisten rajoittamiseksi? Miltä tahoilta olette saaneet tukea, miten olette toimineet?
Itsellänikin tilanne jossa viranomaiset suositelleet tietynlaisia tapaamisia, mutta eivät voi tehdä mitään päätöksiä vaan ns. "pallo minulla",
annanko lasta tapaamisiin vai en.

[GrayRock]

Minuakin kiinnostaisi tietää, että miten lähivanhempi voi estää toisen vanhemman tapaamisen...jos nyt vaikka ajatellaan käänteistä tilannetta, jossa oikeus on vahvistanut sopimuksen missä narsisti on lähivanhempi. Kuten tiedetään, narsisti kyllä käyttää valtaansa ihan kiusallaan eikä siinä lapsen etu paina mitään...

[Kevät2018]

Samoja miettinyt täällä - milloin on se hetki että voin kokonaan kieltää lasten narsistisen etävanhemman tapaamisen. Pohjimmiltani toivon toki heillä isä suhteen säilyvän, mut lasten fyys/psyyk terveys ja turvallisuus on tärkeintä. Meillä nyt perheneuvolan psykologi antoi asialle vahvan suosituksen, että erityisesti poika tarvii toistaiseksi "lomaa" isästään. Molemmat lapset reagoivat (erosta 6v) jo voimakkaasti sekä fyysisesti että psyykkisesti isänsä henkiseen väkivaltaan eli manipulointiin, alistamiseen ja siihen, että käyttää lapsiaan minänsä jatkeena. Lisänä tämä alkoholin liikakäyttö ja piilo-alkoholismi. Nyt menossa last.suojelun case heidän isästään - kylläkin alkoholismi on, se mistä vahvemmin saa kiinni, konkretiaa, mut kaikki muutkin olen tuonut esille - ja nyt on tilanne se, et en tule enään hyväksymään kuin valvotut tapaamisen. Tämä jo henkiseen väkivaltaan viitaten. Varmaan oikeudesta itseni löydän, koska ex vastustaa valvottuja jyrkästi.

Sinä, joka kysyit narsistisen lähivanhemman näkökulmasta vs. lasten olot - tilanne ei todellakaan ole helppo. Tilanteeseen vaikuttaa erittäin paljon se, minkä ikäisiä lapset ovat. Henkisen väkivallan toteen näyttäminen ei ole helppo, varsinkaan kun narsistiselle henkilölle se on arkea, normaalia ja ilman sitä he eivät pärjää itsensä kanssa. Mun lasten osalta lastensuojelun sos.tt. sanoi, että henkisen väkivalta kun yleensä ei voi konkretisoida tai toteennäyttää, mutta mun lasten kohdalla se on selkeästi todettavissa.

[linda]

Tarvitsisin myös kipeästi vinkkejä, miten estän etävanhemman tapaamiset. Tyttäreni on eskarilainen ja muutaman kuukauden aikana hänen suhteensa narsisti-isään on huonontunut merkittävästi. Koskaan hän ei ole sinne halunnut mennä, mutta nyt hänestä on tullut ihan hysteerinen kun tietää, että viikonloppuna pitää isän luokse mennä. Lapsi pystyy isältä kotiinpaluunsa jälkeen olemaan "normaalisti" vain pari päivää, kunnes häntä alkaa suunnattomasti ahdistaa ajatus seuraavasta kerrasta. Hän ei kestä ajatella asiaa, sanoo itse ettei pysty unohtamaan vaikka kuinka yrittäisi. Hän repii hiuksiaan, narskuttaa voimakkaasti öisin hampaitaan, kärsii päänsärystä ja vatsakivuista usein.

Nyt olen päättänyt että tähän pitää tulla loppu. En kestä enää pakottaa lasta joka toinen viikonloppu edes yhdeksi yöksi isälleen, kun sekin on jo liikaa. Tyttö ei uskalla sanoa mielipiteitään isälleen kun se hermostuu joka asiasta. Tytär pyytää minua kertomaan isälleen asioita joita hän ei voi sille kertoa. Kun sitten kerron isälle, mitä hänen tyttärensä toivoisi, tämä toteaa ettei lapset päätä näistä asioista, lapsille ei saa antaa valtaa. Kuitenkaan hän ei ota tippaakaan vastuuta lapsistaan (esim. ei vie lääkäriin tarvittaessa, ei maksa elatusmaksuja ym). Tyttäreni toiveet on olleet ymmärrettäviä, hän on toivonut ettei hänen pikkuvelipuolensa isän luona enää purisi häntä (purrut 2 kertaa niin kovin, että on verta tullut) ja hän toivoo myös että saisi nukkua isänäidin vieressä kun siinä hänellä on kotoisa olo. Hän ei saa edes itkeä isällään kun sen mielestä kaikki on tekoitkua. Lähtötilanteet on pahimpia. Yritän vakuutella että tytöllä on varmaan ihan hauskaa vaikka tiedän ettei varmasti ole. Tunnen pettäväni lapseni luottamuksen, kun joudun pakottamaan hänet autoon kun hän itkee lohduttomasti ettei halua mennä. En voi tarjota hänelle sitä turvaa, jota minun vanhempana pitäisi tarjota.

Käymme juttelemassa perheneuvolan terapeutin kanssa, mutta tyttäreni ei valitettavasti ole vielä parin keskustelukerran aikana uskaltanut kertoa kaikesta häntä ahdistavasta. Uskon, että isä on kieltänyt kertomasta asioita kenellekään. Onneksi terapeuttikin osaa lukea rivien välistä, että jotain on pielessä, mutta hän ei ilmeisesti voi tehdä mitään asian eteen, jos lapsi ei kerro jotain raskauttavaa.

Kaiken muun lisäksi isä vaikuttaa siltä, että on taas jatkanut huumeiden käyttöä. Hän on lyhyessä ajassa muuttunut suht siististä miehestä riutuneeksi, kiukkuiseksi mieheksi, jota ei kiinnosta lapsen olotila hänen luokse joutuessaan. Kun olen yrittänyt ehdottaa ettei tytär nyt menisi sinne, hän toteaa vain että se on myös hänen oikeutensa. Tietääkseni oikea termi olisi lapsen oikeus isäänsä eikä toisinpäin..

Mitä tapahtuu kun ilmoitan ettei tytär enää tule? Millaisia seurauksia siitä tulee? Meillä oli isän huumeidenkäytön seurauksena valvotut tapaamiset, jotka kuitenkin päättyivät käräjäoikeuden päätökseen. Oikeudenkäynnin aikana vaadittiin naurettavat kaksi huumetestiä isältä ja se riitti todisteeksi raittiina olosta. Siitä alkaen tapaamiset ovat olleet lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan ja lomat puoliksi. Nyt on pääsiäinen tulossa ja on hänen vuoronsa saada tytär pääsiäiseksi. Sen olen päättänyt estää.
Itse olen sen narsistin takia kärsinyt suunnattoman paljon ja lähes terveyteni menettänyt hänen tekojensa takia. En todellakaan salli samaa tyttärelleni, joka jo nyt, 6-vuotiaana, osoittaa vahvoja merkkejä ahdistuksesta.

[Milla]

Mietin pitkään miten vaikea sinun ja tyttäresi tilanne on. En tiedä lainkaan mikä on "virallinen" kanta tilanteeseen, jossa lapsi ei halua tavata vanhempaansa, mutta tiedän, että monet lähivanhemmat estävät tapaamisia ilman sanktioita. En tiedä onko olemassa keinoja, joilla viranomaiset voivat käytännössä pakottaa lapsen tapaamisiin vastoin tahtoaan.

Voisiko tilanteeseen löytyä jokin kompromissiratkaisu? Helpottaisiko lapsen oloa vaikka se, ettei tarvitsisi olla yötä siellä isän luona, vaan kävisi vain yhden päivän olemassa siellä? En saanut tekstistä oikein selville, että mitä nimenomaista tyttö siellä isänsä luona pelkää. On aivan legitiimi toive, ettei joudu kenenkään puremaksi, ja tälle isän kyllä pitää tehdä jotain! Isällä on ilmeisesti uusperhe ja mummikin asuu samassa taloudessa, jos oikein ymmärsin. Onko se nimenomaan isä, jonka luo lapsi ei halua, vai joku muu siellä taloudessa? Mikä on aiheuttanut muutoksen parin kuukauden sisällä? Mietin vain sitä, että 6v on vielä suhteellisen pieni eikä vielä ehkä pysty käsittelemään ja kertomaan asioita aikuisen tavoin. Taustalla voi olla jokin konkreettinen syy, vaikka jokin pelottava tapahtuma, joka aiheuttaa pelkoa, eikä lapsi osaa sitä sinullekaan kertoa. Onko hänellä itsellään mielessä jokin vaihtoehto näihin nykyisiin järjestelyihin, vai eikö hän haluaisi enää lainkaan nähdä isäänsä?

Tsemppiä joka tapauksessa!

[linda]

Tyttäreni ei ole käynyt isällään maaliskuun puolenvälin jälkeen. En pystynyt häntä sinne pakottamaan ja hänen oireensa olivat jo niin vakavia, että niistä tehtiin lasu-ilmoitus perheneuvolan kautta. Olen äärettömän kiitollinen, että perheneuvolan psykoterapeutti näki heti tytön ahdistuksen.

Valitettavasti tytön isä haki heti täytäntöönpanoa oikeudesta uhkasakkoineen ja nyt ollaan menossa seuraavaksi sovitteluun. Isä ei osaa ymmärtää lapsensa hätää, vaan väkisin haluaa pakottaa tytön luokseen. Isä ei valitettavasti kompromissi-sanaa tunne, vaan hokee, että nyt mennään sopimuksen mukaan. Minun pitäisi hakea tapaamispäätökseen muutosta erikseen oikeudesta, sillä se ei tämän täytäntöönpanon kanssa samalla onnistu. En ole varma, olenko tarpeeksi vahva menemään taas oikeuteen. Kun tämä täytäntöönpano on käsitelty, pitää taas sitoutua noudattamaan aiempaa päätöstä, eli joudun tytön sinne pakottamaan.

Tyttäressä huomaa jo merkittävän muutoksen, ei enää painajaisia, hiusten repimistä ja hampaiden narskutuskin on huomattavasti vähentynyt. Edelleenkään hän ei halua isästään puhua, eikä tämä ole edes yrittänyt tytölle soitella. Nimenomaan isä on se, jonka luokse tytär ei halua mennä. Isä on eronnut myös toisen lapsensa äidistä ja asuu yksin, mutta lasten kanssa menee aina äitinsä luo, jotta voi itse istua koneella, kun isoäiti huolehtii lapsista.

Kiitti tsempeistä, sitä tarvitaan..