KESKUSTELUFOORUMI

Minä olen palannut! Se oli elämäni suurin virhe. Toiseksi suurin virhe oli kun häneen tutustuin ja annoin hänelle vallan omasta elämästäni.

Tällä keskustelupalstalla olen lukenut monta, monta kertomusta kuin omasta elämästäni. Narsistin käyttämät toimintamallit toimivat niin hyvin samankaltaisesti keskenään. Sama kaava minulla kuin teillä muillakin. Rakastuin ihanaan mieheen joka muuttui aivan toiseksi melko nopeastikin. Olimme naimisissa yli kymmenen vuotta. Erosimme niin, että minä hoidin eron ja hän oli marttyyrina kun vaimo jätti hänet. Eron syy oli valehteleminen, pettäminen monien naisten kanssa, fyysinen ja henkinen väkivalta. Minun tapauksessani henkinen väkivalta oli suuremmassa osassa kuin fyysinen. Todellisia syitä ei kuitenkaan kenellekään kerrottu.

Meillä on yhteisiä lapsia sekä mieheni edellisestä liitosta lapsia. Olimme erossa noin vuoden ja tänä aikana hän useinkin liehitteli ja vannoi muuttuvansa.
Tuolloin olin löytänyt Raimo Mäkelän kirjoittaman kirjan "Naamiona terve mieli". Teosta lukiessani tiesin, että olen ollut naimisissa narsistisia piirteitä omaavan henkilön kanssa. Erosimme ja hetken hengitin vapaasti. Liehittely jatkui ja vannominen siitä, että hän muuttuu. Lopulta palasin hänen luokseen, muistan ajatelleeni, että en kuitenkaan voi luottaa kehenkään ja jos alan uuteen suhteeseen on hänkin todennäköisesti narsisti. Joten palaan entiseen ja osaan jo hänen kanssaan elää kun tiedän mitä se on. Näin jälkeen päin ajatellen, olipa typeriä ajatuksia. Myös ajattelin, että lasten kannalta on parempi, että on perhe koossa. Nimittäin erossa olessa hän teki kaikkensa, jotta elämäni olisi vaikeaa (tällöin myös lasten elämä oli vaikeaa). Olimme eronneet joten menimme tietysti uudelleen naimisiin. Papin edessä miehelläni oli kädet ristissä ja veet silmissä. Ajattelin, että ihme on tapahtunut ja hän pystyy muuttumaan. Ihmettä ei tapahtunut!.

Eipä mennyt kauankaan kun vanha peli alkoi uudestaan. Kaikki lupaukset muuttumisesta unohtuivat. Huomasin taas olevani alistettu ja nöyryytetty nainen. En merkinnyt hänelle mitään. Erona entiseen oli se, että ikä pahentaa piirteitä ja kaikki on päivä päivältä pahempaa ja täysin käsittämätöntä. Olen hänelle kuin roska lattialla, jota ei viitsi nostaa ylös vaan voi potkimalla heittää eteen päin. En ole hänelle mitään muuta kuin se, jota voi syyttää ihan kaikesta ja jolle voi raivota kuin pieni lapsi.

Olemme eläneet tätä "uutta elämää" nyt 16 vuotta. Ensi vuonna maaliskuussa astuu ero voimaan ja sitten muutan pois. Enää koskaan en palaa. Olen lukenut paljon kirjallisuutta aiheeseen liittyen ja päätökseni on vahvistunut päivä päivältä. Mieheni tuskin uskoo että lähden. En tosiaankaan paljasta hänelle sen enempää kuin, että ero on vireillä. En koskaan palaa tapahtuu minulle mitä tahansa muuta. En palaa helvettiin jota olen elänyt yli kolmekymmentä vuotta. En palaa elämään joka on vastoin kaikkia omia näkemyksiäni ja periaatteitani. Inhoan valehtelemista ja olen sitä joutunut tekemään koko aikuisikäni peittääkseni sen häpeän ja nöyryytyksen jota olen kokenut kun olen ollut naimisissa narsistin kanssa.

Aloitan uuden oman näköiseni elämän!

Palasin reilu vuoden jälkeen. Sen jälkeen olikin vuoristorataa, välillä ihanaa ja kaikki muka niin täydellistä, toisena hetkenä taas yhtä helvettiä. Alettiin tänä ihanana aikana yrittämään lasta ja lapsen syntymän jälkeen kaikki kääntyikin päälaelleen, taas. Mies "masentui" raskausaikana koko raskauden kannattelin häntä, autoin, palvelin, olin tukena, kaikkea sitä mitä olisin itsekkin kaivannut odottaessa lasta. Mutta sen sijaan että mulla olisi ollut aikaa levätä, hoidin kaiken yksin. Esikoisen, kodin laskut, ihan kaiken. Maksoin jopa miehen lääkkeet koska niin kovin halusin hänen "parantuvan" ennen vauvan syntymää. Turha toivo.
Riitojen yhteydessä kerran ahdisti mut vessaan, seisoi ovella eikä päästänyt pois ennen kun aloin hyperventiloimaan ja näki et oon oikeesti paniikissa, tämän jälkeen tönäisi mut sänkyyn nauraen että mitä vittua sä siinä pillität. Lukittauduin ja eristäydyin monena iltana yksin makuuhuoneeseen ja itkin. Nyt lapsen ollessa muutaman kuukauden oon kerännyt voimia ja etsinyt itselle ja lapsille asunnon jonne muutetaan pian, tällä kertaa toivottavasti en enää ikinä palaa saman miehen luo. Lasten tapaamiset ja muuton jälkeinen aika suoraan sanottuna pelottaa mitä vielä keksii. Neuvolan kautta aijon hakea joka tapauksessa keskusteluapua vaikka tiedän et voi mennä kauan aikaa palautua.

Kyllä tein virheen, että palasin hänen luokse. Lupasi parantaa tapansa. Palasin elokuussa hänen luo. Sitä kivaa miestä hän jaksoi esittää sen 3kk, kunnes alkoi taas repimään hiuksista. Tapaninpäivänä hän sitten tanssi ulos mun elämästäni. Sille tielle hän jäi. Toki hänellä oli samasta työpaikasta yh äippä valmiina. Nainen muutti kolmen muksun kanssa kuukauden päästä miehen luo, kun olin lähtenyt lopullisesti.

Nyt elämässä on ollut kaikkea ja olen oikein kiitollinen narsisti exälleni. Nimittäin elämässäni on ollut paljon suurempi tragedia kuin tämä rassukka. Ilman tätä rasukan aiheuttamaa kokemusta ja oppia en olisi selvinnyt isommsta haaverista. Eli ryhtyä kenenkään kynnysmatoksi. Pesäero porukkaan, joka kohtelee sinua asiattomasti ja kiusaa.

Vaatii rohkeutta nousta pöydästä, jossa kunnioitusta ei ole enää tarjolla.

Olen palannut monta kertaa.... Liian monta kertaa. Olen kuluttanut itseni ja terveyteni loppuun...

Nyt ensimmäistä kertaa lähdin varmana, taakseni katsomatta, kyyneltäkään itkemättä... Kai olen niin loppu....

Päivä päivältä vahvempana, etsin kadonnutta itseäni, tulevaisuuteen varovasti positiivisesti katsellen....

Mikään ei muutu, ellen itse muutu. Olen päättänyt rakastaa itseäni, valita itseni.....

Voimia kaikille! Oma kokemus (yli 20 vuotta) .... Palaaminen suhteeseen narsistin kanssa on VIRHE!

Se on just virhe että palaa yhteen.Itse olen kolmannen kerran muuttanut hänen luokseen ja nyt olen ihan rikki ja elämä pilalla.Vaihdoin työpaikankin ja paikkakuntaa.En pääse tästä suhteesta irti vaikka tiedän miten sairas tuo mies on.Ja kohta omakin mielenterveys on menetetty.
Yritän suunnitella lähtöä tosi kauas hänestä mutta on hiukan vaikeampaa kun jätin jo vanhan työpaikkanikin.

Sen jälkeen kun olin paniikissa paennut lasteni kanssa kodistamme, koitimme rakentaa suhdetta ilman että asuisimme yhdessä. Elämäni virhe oli lähes kaksi vuotta tätä on-off yritystä joka lopulta repi minut vielä pahemmin rikki. Jatkuvaa patologista valehtelua, vakuuttelua miten olen hänen elämänsä nainen ja -rakkaus, ja lopulta paljastui taustalta vuoden kestänyt suhde samanaikaisesti toiseen naiseen. Paljastui muitakin naisia, ja lopulta kaikki päättyi minun totaaliseen nöyryytykseen. Uusi naisystävä ei tiedä, että hänen selän takanaan exä piti peliä vielä minun kanssa. Uhkasin kerran kertoa tästä, niin hän uhkaili hakkaavansa minut, hylkäävänsä tyttäremme sekä mustamaalaavani minut julkisesti. Musta ei muutu valkoiseksi.