Pohdiskelua

[Hubertuss]

Poistettu

[Hubertuss]

Poistettu

[Hubertuss]

Poistettu

[päiväkerrallaan]

Moikka. Olen lukenut iltaisin varmaan pari viikkoa sinun kirjoituksiasi.
Vasta nyt sain rohkeuden itsekin kirjoittaa.
Kirjotat monipuolisesti, ja kuvailuistasi saa hyvän käsityksen mitä elämäsi on ollut narsistiäidin kanssa, ja minkä tunnetilojen kanssa kamppailet. Sieltä paistaa katkeruus ja viha. Sinä selkeästi olet prosessoinut tätä asiaa paljon.
Minua ei haittaa pitkät tekstikappaleet, koska luen aina pätkän kerrallaan kunnes nukahdan.. ja olen ajatellut itsekin avautua tänne, ja käyttää kirjoittamista terapia-muotona. (pidän siitä muutenkin.)
Löysin yhteneväisyyksiä äitiemme käytöksissä, kuten sokerin syöttäminen. Ja esiintyminen hyvänä ihmisenä vieraille.

Sinusta ei ehkä nyt tunnu siltä että olisi toivoa tai että loppuelämä olisi kivaa, mutta haluan muistuttaa että sinä olet nelikymppisenä vasta elämäsi puolessa välissä.. Siis sinulla on vielä vuosikymmeniä aikaa elää mukavaa ja normaalia elämää. Sinä voit vielä toteuttaa unelmiasi, ja perustaa perheen.
(Miehellä lisääntymisikä jatkuu ties kuinka pitkään. Naisena olisi hankalampi juttu). Siis ei kannata menettää toivoaan, ikinä. Sinulla itselläsi on avaimet parempaan tulevaisuuteen. Ehkä tarvitset lisää terapiaa, vertaisryhmää tai vastaavaa? Ehkä ihanan, ymmärtäväisen ja hyväksyvän ihmisen kohtaaminen tuo elämääsi kaivattua toivoa? Et ole yksin.

Ymmärrän, että olet vihainen siskoillesi, mutta ehkä haluat joskus kertoa heille tarinasi, ja kuulla heidän tarinansa?
Narsistin hylkääminen on usein itsesuojelua, ja voi olla että siskot ovat lähteneet juuri siitä syystä että he eivät halunneet olla narsistin kanssa missään tekemisissä. Vuosittainen kahvittelu on ollut sitten pakkopullaa, jonka he ovat tehneet velvollisuudesta. He eivät ole selvästikään auttaneet sinua pois narsistin luota, vaikka itse ovat lähteneet. Jos äitisi narsismi on ollut heillä tiedossa, ja sinulla ei, olisi ollut heidän velvollisuutensa avata asiaa sinullekin. Narsistiäitihän on pyrkinytkin siihen, että "uhri" jäisi yksin, ja että perheenjäsenet vihaisivat toisiaan, jolloin heitä on helpompi manipuloida yksitellen. Hän kertoo asiaa toiselle aivan eri tavalla kuin toiselle. (meillä esimerkisi, antaa ymmärtää minulle että minulla menee huonosti, mutta sitten kehuu siskolleni että minulla menee hyvin). Ja tämä narsistin viesti muuttaa aina muotoaan riippuen siitä, kuka on kuulemassa. Eri tarinaa jokaiselle. Jolloin kukaan ei tiedä ketä uskoa, ja välit menee. (Minulla on huonot välit kahteen siskooni.) Siskosi ovat jättäneet sinut narsistin armoille luultavasti siksi, että äitisi on syöttänyt heille paskaa sinusta, ja he ovat uskoneet. Tiedät itse totuuden, ja voit sen aina heille kertoa. (Jos he osaavat kuunnella.) Ja voit vastavuoroisesti kysyä heiltä, miksi he lähtivät, ja mikseivät valaisseet sinuakin, jos kerran tiesivät äitinne narsismista?

[Hubertuss]

Poistettu

[Hubertuss]

Poistettu

[Milli]

Olen itsekin sitä mieltä että minä tein väärän ratkaisun jäädessäni vanhempieni tukijaksi.


Äiti sai perheessä aikaan hyvin epävakaat olot emme olleet yhtenäisiä vaan täysin hajalla olevia, hän sai riidan aikaan ja eripuraa eriarvostamalla omia lapsiaan ja aviomiestään.

En tiedä onko muilla vastaavanlaisia äitejä kuin minulla oli, kotona jokin kuningatar mutta kodin ulkopuolella muille ilmainen piika joka nuolee varpaatkin saadakseen hyväksynnän. Joka on halventanut ja alentanut koko perheensä tuollaisella ylenpalttisella "ystävällisyydellä" vieraita kohtaan joka on kuitenkin enemmän mielistelyä ylempiarvoisia kohtaan. Miten jollakin heilahtelee oma arvo noin paljon kuten äidillä, johtuisiko se siitä että synnyttämällä hän on saanut omistusoikeudet lapsiinsa ja hän saa halveksia heitä ja omaisuuden täytyy totella.

Hei!
Jätin tuohon lainaukseen muutaman kohdan pitkästä viestistäsi.

Olen miettinyt monesti tuota samaa; miksen häipynyt äitini vaikutuspiiristä heti täysi-ikäsityttyäni. Vammautuminen tai haavoittuminen olisi pysähtynyt siihen.. Nythän tässä on tullut paljon lisää vuosikymmenten mittaan.
Olen saanut laitetuksi jonkinlaiset rajat kanssakäymiselle, enkä aio äitini omasihoitajaksi ryhtyä missään olosuhteissa, vaikka hän tuntuu sitä vaativan ja suunnittelevan.

Tuo toinekin kohta on aivan sama meillä; perhe on levinnyt kuin tuhka tuulee, isä on kuollut, muut sisarukset eivät juuri pidä äitiin yhteyttä ja minäkin koko ajan vähemmän.

Narsisistisia piirteitä omaavat ovat usein taipuvaisia lajitteleaman ihmiset itseään ylempiin, joita nuollaan ja mielistellään ja itseään alempiin, joita halveksitaan ja poljetaan. Meillä saattoi josku hirveä rähjääminen tai viikkojen mykkäkoulu mennä pausselle, kun tuli yllättäen joku vieraaksi. Äiti oli lipevä ja mairea, puhui tämän aikaa perheenjäsenillekin ystävällisesti. Kun ovi vieraiden perässä pamahti kiinni, tunnelma muuttui sekunnissa ja hän palasi tilannetta edeltäneeseen räyhäämiseen tai mykkäkouluun. Ilme, äänensävy ja puhetapa vaihtui aivan toiseen samantien kuin olisi napista painanut.

Voimia sinulle!
Menneet kokemukset ovat raskas painolasti, mutta sitä emme enää pysty muuttamaan, tulevaisuuteen ja tähän päivään pystymme vaikuttamaan paljonkin.

[Hubertuss]

Poistettu

[Hubertuss]

Poistettu

[Hubertuss]

Poistettu