Rauhoittava yksinhuoltajuus?

[Dila]

Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia ongelmista yhteishuoltajuuteen liittyen narsistin kanssa ja ennen kaikkea miten kokisitte mahdollisen yksinhuoltajuuden helpottavan tilannetta ja valitsisitteko sen mikäli vain mahdollista olisi? Kysymys on hieman typerä, mutta erilaisia näkökulmia olisi kiva kuulla. Kiusata voi aina, mutta mitä ilmeisemmin yksinhuoltajuus ns. rauhoittaa tilannetta?

Itselläni on yksinhuoltajuus. Pelko on narsisti-isän asian riiitauttamisesta. Pelko lähinnä sen suhteen miten kokemukseni tultaisiin kuulemaan ja ottamaan todesta. Tähänkin liittyen lukisin mielelläni kokemuksia ja ajatuksia.

[GrayRock]

Ongelmien vakavuus riippuu aika monesta asiasta. Esimerkiksi minun tapauksessani lähivanhempana toimivala äidillä on narsistisia piirteitä ja siihen liittyy pyrkimyksiä kontrolloida ja painostaa kaikin mahdollisin keinoin. Hän esimerkiksi lukee tapaamissopimusta oman mielensä mukaisesti ja panttaa tietoja sekä lapsen henkilöpapereita. Se, miten ongelmallista tuollainen käytös on, riippuu myös lapsen iästä sekä siitä, millainen suhde itsellä on lapseen. Jos lapsi on jo kouluiässä, lapsi osaa itse kertoa aika monista asioista. Tällöin ei ole vain sen toisen - tietoja panttaavan vanhemman varassa. Luotan siihen, että lapsen ikä ja sitä kautta korostuva oma tahto hoitaa monet ongelmat. Minun vastuullani on huolehtia siitä, että saan pidettyä lapseen hyvät avoimet suhteet, jotka kestävät yli teini-iän myllerrysten. Tätä kautta, vaikka narsistilla on lähivanhemmuus, hänen konkreettiset mahdollisuutensa kontrolloida ja aiheuttaa ongelmia pienenevät.

Jos kävisi niin kurjasti, että lapsella on jokin krooninen sairaus, narsisti voi myös asettua poikkiteloin hoitotoimenpiteiden osalta. Jos siis kyse on asiasta, mistä vanhempien pitäisi pystyä yhdessä tekemään ratkaisut. Narsistia ei pahemmin kiinnosta itse lapsi, jos hän katsoo sinun olevan velkaa esimerkiksi 2000e. Narsisti kyllä antaa ymmärtää, että lapsi pääsee toimenpiteeseen jos maksat hänelle sen 2000e. Fiksu narsisti ei tietenkään sano tuota toiselle suoraan - niin, että siitä jää todisteita. Itse en ole ihan noin vakavissa ongelmissa ollut narsistin kanssa, mutta samansuuntaisessa. En kuitenkaan voi kertoa ihan tarkkoja yksityiskohtia.

Jos olet saavuttanut yksinhuoltajuuden, en tiedä miksi päästäisit siitä asemasta vapaaehtoisesti irti. En halua pelotella sinua, mutta älä missään nimessä tee mitään päätöksiä narsistin painostuksen tai taivuttelun seurauksena.

Suosittelen, että et keskustele narsistin kanssa kasvotusten tai jos keskustelet, tallennat kaiken. Tallennat kaikki sähköpostit ja muut viestit. Niiden todistusarvosta on vaikea sanoa, mutta ei haittaa yhtään mitään pelata varman päälle. Itse olen koko ajan joutunut keskittymään siihen, että en olisi juuri lainkaan narsistin varassa. Hän ei pysty kontrolloimaan minua enää oikeastaan muutoin kuin välillisesti lapsen kautta. Olen asian tiedostanut ja siksi avainasemassa onkin hyvä suhde lapseen. On annettava paljon aikaa ja juttelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. En hauku hänen äitiään enkä puhu hänestä pahaa - se ei edistä hyvää suhdetta mitenkään. Kun hän huomaa, että suhtautumiseni on neutraalia, hän kertoo asioistaan varsin avoimesti. Ja kyllä, tiedän että teini-ikä voi muuttaa kaiken, teen minä sitten miten tahansa. Se on sitten sen ajan ongelma.

[Suvituulia]

Minusta on hienoa, kun olet saanut yksinhuoltajuuden! Siihen on alunperinkin varmaan ollut hyvät perusteet, niin en luopuisi siitä missään vaiheessa.
Itselläni sen hakeminen on vielä edessä. Sovittelun kautta todennäköisesti käräjille, eli pitkä keissi. Lapsi on vasta 2.5 vuotias, joten häneltä ei 'lausuntoa' saa. Onneksi minulla on hyvä tukiverkosto ja toivon ettei narsisti saa kaikkia sossu ihmisiä puhuttua puolelleen.