Niipä. Sen alkaa tajuta kun hakee apua ja kun ammatti-ihmiset sen sulle kertoo, että mistä oikeasti on kyse. Kun tapahtuu tää herääminen, alkaa parantuminen. Joka on kyllä erittäin vaativa ja erittäin voimia vievä prosessi ja pitkä. Mutta jos haluaa oman elämän takas, itsenäisyyden ni ei ole vaihtoehtoja. Vaikka toinen miten mielistelisi toisinaan niin ei mitään armoa. Sehän se just näissä tilanteissa on, kun hetken päästä toinen on niin ihana niin sovitteleva ja taas hetken päästä olet maailman pskin ihminen. Se jos mikä sekottaa pään ja saa pyörtämään jo tehtyjä päätöksiä, esim. eroista ja omista periaatteista..... Niin syvältä.JennL kirjoitti: ↑20 Marras 2021, 16:01PerheellinenM kirjoitti: ↑19 Marras 2021, 21:29Joo moni ystäväni sanoi, että kävi miten kävi osituksessa - pääasia on, että pääsit siitä ympyrästä irti. Millään muulla ei ole väliä. Ei rahalla etenkään. Kaikista tärkeintä on, että pääsit pois siitä ja uskalsit ja löysit voimia lähteä. En edelleenkään tiedä mistä ne löysin, ne henkiset voimat.
En tiedä exästä miten hän tämän pystyy sallia, oman isänsä laittamaan kaiken edelle. Jopa perheensä. Mutta se ei tiedä muusta. Mistään muusta kasvastus-käytösmallista kuin se, mitä hänen isänsä on tolkuttanut. En vaan ikinä uskonut, että asiat pystyy ja voi yksinkertasesti mennä näin käsittämättömän sairaiksi mitä ne on menneet. Kun kaikki palaset laittaa yhteen ja aikajanalle, niin ei voi kun hämmästellä. Ja vaikka itse tunnen itteni aika idiootiksi, kun en vaan tajunnut. Mutta oikeasti ei ole mitään syytä hävetä, vaikka vähän ahistaakin, että miksi en reagoinut tai alkanut messoomaan. Moni olisi haastanut, silti uskon, että vaikka olisin sanonut suoraan, ettei käy, niin asia ois jollain tavalla vain ohitettu.
Tämä kaikki johtuu siitä, että et usko lähimmäistesi käyttäytyvän sinua kohtaan niin. Et usko, että on pokkaa ja et usko, että kukaan voi olla niin ilkeä ja ajaa omaa etuaan. "Miehen sana" on Suomessa sellanen, johon uskotaan. Jos joku sanoo sulle, että "teen näin ja lupaan", ni siihen uskot. Ja kun se ei pidäkään..... Kuinka moni uskaltaa mennä kyseenalastamaan asiaa ihmiseltä, jonka kokee jollain tavalla ahdistavan uhkaavaksi ja hyvin vallan tietoiseksi ja sellaiseksi, joka pystyy sanallisesti lyömään sinut millon vaan? Aika harva lähtee haastamaan. Etenkin kun niitä on 2 kappaletta vastassa samaan aikaan. Narsitihan osaksi onnistuu sillä, että hän sanoo niin suoraan niin jyrkästi ja niin yllättäen asiat, ettet osaa sanoa siihen mitään. Mutta 5 minuuttia myöhemmin kun tilanne on ohi ja asiat "sovittu", osaisit sanoa paljonkin.
Kyse voi olla ihan yksinkertaisesti siitä, että yhtäkkiä kesken kauppareissun sinulle sanotaan, että "Miksi sulla on tollaset kengät...miksi pistit tollaset kengät kauppaan". Tää on ihan tosi tarina. Siinä on niin hölmistynyt, että koitat vaan ohittaa koko asian vaikka toinen tivaa sulta, että miksi sulla on tollaset kengät........................... Nää ihmiset osaa sen. Taidon kyykyttää ja arvostella. Pistää sut miettimään, että onko sussa jokin vikana kun et osaa ees haravoida oikein. Nää on siinä todella taitavia. Henkisessä vallankäytössä.
Juu sitähän ne kyllä on, taitavia nöyryyttämään henkisesti. Usein julkisesti kokenut juuri tuon, ja silti sitä on niin poljettu, että sitä miettii sillä hetkellä että kaikki oli omaa vikaa. Vasta jälkikäteen tajuaa, miten sairas asetelma se on!
Itse kun päätin, että ei helvetti. Nyt riittää. En kääntänyt kelkkaa missään kohtaa. Enkä olisi kääntänyt. Mistään syystä kelkkaa. Oma elämä ku on pelissä, oma talous ja siihen vielä poika perään, josta olet vastuussa. Kun mietit kaikkea sitä pskaa mitä tästä seuraa, ja mietit että miksi et toiminut vuosia sitten jo, jos siihen jäät...ja alat toimimaan kun olet jo ihan totaallisessa kusessa......
Niin pahalle ja vaikeelle ku se tuntuukin, niin se on vaan sitten tehtävä. Sano toinen mitä tahansa.